Uusi pyörä tuli taloon

Olen ajanut Cicli B-cyclocrossarillani muistaakseni keväästä 2008 lähtien ja se on palvellut hyvin nämä vuodet. Voimansiirtokin on vielä alkuperäinen, minkä kyllä huomaa. Retkipyöräilyssä suurin puute on ollut se, siihen ei saa asennettua tavaratelinettä. Rungosta puuttuvat kiinnikkeet. Tähän asti olenkin käyttänyt peräkärryä, joka toimii hyvin kotimaan retkillä ja laivamatkustamisessa, kuten viime kesän Viron reissulla.

Lentomatkailussa kärry on aika epäkäytännöllinen, koska se ei mahdu samaan laatikkoon pyörän kanssa ja erillisenä isona kollina turhaan nostaa matkakustannuksia. Slovenian reissun ajoin Ortliebin Messenger-repun kanssa. Se onnistui kyllä, mutta 8kg selässä alkoi vähän painaa loppumatkasta. Ja tuolla reissulla ajoin välillä ilman reppua. Ensi kesänä olemme menossa ajelemaan Reinin vartta. Tällä matkalla kamat kulkevat mukana koko ajan ja aikakin on pidempi. Siispä hankkimaan pyörää, johon saa tavaratelineen kiinnitettyä.

Pelago Stavanger

Päädyin tyylikkääseen ja juuri tarkoituksiini soveltuvaan Pelago Stavangeriin. Siinä on kiinnikkeet sekä etu- että takatelinettä varten. Tavarateline tosin puuttuu vielä, mutta hankin sen ennen matkaa. Ja bonuksena pitkät lokarit, en edes muista koska fillarissani on sellaiset ollut.

Olen nyt ajellut vasta muutaman kymmenen kilometriä Stavalla, mutta olen jo vakuuttunut sen toimivuudesta. Ajoasento on hieman pystympi ja mukavampi kuin Ciclissä, jonka asento rasitti hieman niska-hartiaseutua.

Tässä nämä ensivaikutelmat. Kirjoittelen varmaan lisää kokemuksia myöhemmin. Ja meidän Reininvarren reissusuunnitelmistammekin on tulossa tarinaa myöhemmin.

Fillarilla Virossa

Ajattelin yrittää taas aktivoitua kirjoittelemaan tänne. Katsotaan, kuinka pitkälle virtaa riittää. Yksi uusi postaus ainakin on työn alla.

Uusia juttuja odotellessa tässä tarinaa viime kesän Viron reissustamme.

http://fillarillavirossa.blogspot.fi/

Ahvenanmaan pyöräreissu

Ahvenanmaan reissu tuli valmiiksi. Vaimoni kirjoitti siitä ansiokkaan kuvauksen, juttu löytyy täältä. Ja täällä muutamia ottamiani kuvia.

Ärsyttävät pyöräilijät

Perjantain (14.6.2013) Nyt-liitteessä oli hauska (?) artikkeli, jossa kuvailtiin sarkastisen ironisesti eri pyöräilijäryhmiä ja kehotettiin lukijoita valitsemaan oma suosikkinsa eli kaikista ärsyttävin pyöräilijätyyppi.

Joo, huumori on huumoria, mutta miksi se pitää tehdä näin? Minkä takia jutun pohjavire on negatiivinen ja pilkallinen? Miksei samantyyppistä juttua olisi voinut tehdä positiivisessa hengessä?

Kuten moneen kertaan on todettu, pyöräily on lisääntynyt ja tuntuu lisääntyvän edelleen. Samalla lisääntyvät konfliktit eri tienkäyttäjäryhmien välillä. Tällainen ärsyttäviin ryhmiin luokittelu lisää entisestään vastakkainasettelua, ja nyt vieläpä pyöräilijöiden välillä. Tässä kuulen taas jonkun sanovan, ettei tällaisia juttuja pidä ottaa vakavasti. Aika helppoa tuo viaton huumori on kääntää oikeaksi vihaksi kaupungin pyöräteillä, ajoradoilla ja jalkakäytävillä.

Nyt-liite ja Hesari on ansiokkaasti tuonut pyöräilyä esiin positiivisessa hengessä, mutta tämän mainitun jutun olisi voinut kyllä kirjoittaa positiiviseen sävyyn.

Tässä on käsittääkseni kyse isommasta yhteiskunnnan ilmiöstä, jossa älykkyys ja nokkeluus tuodaan esiin pilkallisuutena ja mukahauskana toiselle naureskeluna. Varsinkin nuorten ja nuorten aikuisten maailma tuntuu pyörivän nolaamisen, pilkan ja myötähäpeän voimalla. Ja tämän jutun myötä NYT-liite kantoi oman kortensa kekoon.

Pitkä hiljaisuus

Kylläpä aika rientää, edellisestä postauksestani on noin puoli vuotta.

Kirjoitusinto on jostain syystä laantunut, mutta pyöräilyinto on säilynyt. Pyörät pyörivät elämässäni niin työssä kuin vapaa-aikanakin, mutta tämä blogi on jäänyt taka-alalle, samoin kuin blogin Facebook-sivukin.

Ongelma on se, että en ole pitkään aikaan keksinyt mielestäni järkevää kirjoitettavaa, vaikka toisaalta pyöräily elää todella vahvaa kukoistuskauttaan. Pyöräily tuntuu lisääntyneen voimakkaasti ja kaupunki kehittää pyöräilyolosuhteitaan. Keskustelu pyöräilystä käy kiivaana niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassakin.

No, saatan kirjoitella jatkossa harvemmin tai sitten tämä postaus iskee kipinän uudelleen. Saa nähdä.

Pyöräilyloma on ainakin tiedossa. Teemme heinäkuussa pienen pyörähdyksen Ahvenanmaalle. Kilometrejä ei varmaan kerry aivan hillittömästi, mutta uskon maisemien paikkaavan tämän puutteen. Ainakin siitä reissusta tulossa tarinaa ja kuvia.

Voiko pyörällä piirtää?

Miltä kuulostaa ajatus suurkaupungista luonnospaperina ja polkupyörästä kynänä? Hienolta!

Kirsi Kukkurainen toteutti tämän ajatuksen Pariisissa kesällä 2012. Tuloksena syntyi luonnos naishahmosta, joka peittää Pariisin kaupungin.








Un croquis en velo / Voiko pyörällä piirtää-näyttely on nähtävänä jouluun asti Helsingin Kalevankadulla Galleria Tilassa. Esillä on naishahmoteosten lisäksi Pariisin kartan päälle suunniteltu reitti ja Endomondon avulla toteutettu todella upea kuva reitistä.


Tarkoituksena oli yhdistää intohimo pyöräilyyn, piirtämiseen ja karttoihin sekä tutustua samalla suurkaupunkiin ja hyödyntää uutta älypuhelinta.

Kaiken lähtökohtana oli Pariisin hyvin toimiva vélib'-kaupunkipyöräverkosto. Käytössä on yli 20000 vélib'-pyörää 1800:lla asemalla. Asemat sijaitsevat noin 300 metrin välein.

Teoksen toteutus alkoi luonnoksella kaupungin kartan päälle. Naishahmon vartalon kaaret muuttuivat Pariisin kujiksi ja kaduiksi. Seuraavana oli edessä ehkä mielenkiintoisin vaihe eli pyöräily.

Kirsi ajoi reitin Vélib'-kaupunkipyörälla  älypuhelimen Endomondo-sovelluksen kanssa, seikkaillen tietöiden ja yksisuuntaisten katujen täyttämässä kaupungissa.

Aikaa kului viisi tuntia 3 päivän aikana, teoksen ääriviivojen pituus on yhteensä 61 kilometriä. Lopputuloksena syntyi valloittava naishahmo Pariisin satelliittikuvan päällä.

Kirsi oli Pariisissa kesällä yhteensä noin seitsemän viikkoa ja liikkui tuona aikana lähes yksinomaan pyörällä muutamaa metromatkaa lukuunottamatta. Pyöräilykilometrejä kertyi noin 600.

Un croquis en velo / Voiko pyörällä piirtää -näyttely esillä Helsingissä Galleria Tilassa ke-su 23.12.2012 asti. Osoite: Kalevankatu 40.

http://tilagalleria.wordpress.com/

Kannattaa käydä katsomassa.

Kuvat: Kirsi Kukkurainen

Lasit päähän

Ajolasit ovat mielestäni yksi tärkeimmistä fillaristin varusteista. Lasit suojaavat auringonpaisteelta ja viimalta, mutta myös ilmassa lentäviltä hyönteisiltä ja roskilta. Syys- ja talvikeleillä silmiä piiskaava vesi-, räntä- ja lumisade voivat tehdä laseitta ajavan fillaristin elämästä melkoisen tuskallista. Siispä kelillä kuin kelillä kannattaa käyttää ajolaseja. Kirkkaalla säällä tummia ja hämärämmässä joko keltaisia tai ihan kirkkaita.

Fillarilla-blogi sai testattavaksi ajolasit. Lasit ovat SXUC-merkkiset ja malliltaan 7834. Väri on tyylikkään punainen ja muotoilu virtaviivainen ja urheilullinen. Lasit istuvat omaan päähäni todella hyvin, eivätkä paina mistään. Alareunan alle jää sopivasti tyhjää tilaa ilmanvaihtoa varten, jotta linssit eivät huurtuisi.

Suorien sankojen päässä on kumipinnoite, joka pitää lasit päässä kovissa aktiviteeteissa ja  levennys suojaa sivuilta tulevilta heijastuksilta. 

Linssit ovat melko tummat, joten nämä lasit ovat parhaimmillaan kirkkaassa auringonpaisteessa. Linssien muoto suojaa silmiä tuulelta erinomaisesti, tämä tuli todistettua testilenkillä syysviimassa.

Erinomaiset fillarilasit ja edullisetkin, 24,74€.

Näitä kyseisiä laseja saa Sunglassesshop.com-verkkokaupasta. Heillä on myynnissä todella laaja valikoima eri merkkejä, kuten Oakley ja Ray-Ban sekä esimerkiksi NUEU ja SXUC, jonka mallistosta löytyy edullisia ja pyöräilyyn sopivia laseja. Alla muutama linkki Sunglassesshopin valikoimiin:

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/sport.aspx

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/sport/cycling.aspx

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/oakley.aspx

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/sxuc.aspx