Lisää havaintoja muuttuvista keliolosuhteista.
Nyt sitten jääksi muuttunut lumikin on sulanut kokonaan. Jäljelle jäi vai hiekoitussepeli, joten kaduille ei ole enää asiaa tavallisilla renkailla. Kyllähän nastarenkailla on hieman turhauttavaa ajella asvaltilla, mutta se on ainoa vaihtoehto ellei halua renkaanvaihtohommiin.
Olen pitänytkin taukoa fillaroinnista, eilen kävin ajamassa pikku lenkin juuri sopivasti räntä/vesisateessa. Hyvin kulki ja Haltin pukukin piti vettä. Ehkä ensi viikolla taas jaksaisin ajella enemmän.
perjantai 5. joulukuuta 2008
torstai 27. marraskuuta 2008
Jäätä!
Nyt on kulunut muutama lumimyrskystä ja kuvittelin, että väylät olisi jo saatu aurattua. Arvatkaapa, oliko aurattu.
Pyöräilin tänään töihin jälleen tuttua reittiä Lauttasaaren läpi ja Länsiväylän vartta. Larun kadut olivat täynnä samaa loskamössöä hieman vedellä laimennettuna. Länsiväylän pyörätielle loska oli painunut tiiviiksi jääkerrokseksi, onneksi oli nastat alla. Väylille ei ollut edelleenkään kukaan tehnyt mitään, ainoastaan lämpenevä sää oli muuttanut olosuhteita jonkin verran. Espoossa Niittykumpu-Olari-akseli oli kyllä aurattu ihan mallikelpoisesti.
Ihmettelen kovasti, miksei Länsiväylää saada aurattua. Se on kuitenkin aika merkittävä työmatkapyöräilyreitti. En ihmettele, jos joku ei jaksa sotkea loskan ja jään seassa fillarilla ja ottaa auton alleen. Ja pyöräilyn edistämisestä puhutaan.
Olen nyt ajanut nämä talvikelimatkat vanhalla uskollisella Inbredilläni, koska siihen minulla on nastarenkaat. Cyclocrossari odottelee parempia kelejä. Vaikka cc:ssä olisikin nastat alla, ei sillä olisi kovin helppo taiteilla tuolla jään ja loskan seassa.
Pyöräilin tänään töihin jälleen tuttua reittiä Lauttasaaren läpi ja Länsiväylän vartta. Larun kadut olivat täynnä samaa loskamössöä hieman vedellä laimennettuna. Länsiväylän pyörätielle loska oli painunut tiiviiksi jääkerrokseksi, onneksi oli nastat alla. Väylille ei ollut edelleenkään kukaan tehnyt mitään, ainoastaan lämpenevä sää oli muuttanut olosuhteita jonkin verran. Espoossa Niittykumpu-Olari-akseli oli kyllä aurattu ihan mallikelpoisesti.
Ihmettelen kovasti, miksei Länsiväylää saada aurattua. Se on kuitenkin aika merkittävä työmatkapyöräilyreitti. En ihmettele, jos joku ei jaksa sotkea loskan ja jään seassa fillarilla ja ottaa auton alleen. Ja pyöräilyn edistämisestä puhutaan.
Olen nyt ajanut nämä talvikelimatkat vanhalla uskollisella Inbredilläni, koska siihen minulla on nastarenkaat. Cyclocrossari odottelee parempia kelejä. Vaikka cc:ssä olisikin nastat alla, ei sillä olisi kovin helppo taiteilla tuolla jään ja loskan seassa.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Lunta!
Nyt sitä lunta sitten saatiin. Ja kunnolla. Tässä muutama kokemus pyöräilijän näkökulmasta.
Eilen aamupäivällä kävin Helsingin keskustassa fillarilla ja tilanne oli lähinnä kaoottinen. Iltapäivällä lunta oli edelleen tonneittain, eikä aurauskalustoa ollut mitenkään ruuhkaksi asti liikkeellä.
Kuvassa hyvin aurattu pyörätie Bulevardilta.
Tänä aamuna pyöräilin töihin Lauttasaaren läpi ja pitkin Länsiväylää. Muistan takavuosina naureskelleeni Tallinnassa, kun lunta ja jäätä oli joka paikassa ja mummot puulapioineen ahkeroivat lumikinosten keskellä. No, Lauttasaaressa oli sama tilanne. Aura-autoja ei edelleenkään näkynyt missään, mutta seniorikansalaisia lapioiden varressa kyllä. Länsiväylän pyörätiellä eteeni tuli espoolainen auraustapa: ajetaan autolla kevyenliikenteen väylä läpi. Nämä autonrenkaiden urat ilmeisesti vastasivat paikallisen käsityksen mukaan aurattua pyörätietä. Tervemenoa kokeilemaan, miten pyörä pysyy urassa.
Kotimatkalla tilanne ei ollut parantunut kuin hieman. Alkuosa Länsiväylä-osuudesta oli edelleen aurattu renkaanjäljillä, loppuosa ihan kohtuullisesti. Lauttasaaressa sohjoksi muuttunut lumi oli tehnyt tilanteen vain pahemmaksi.
Esimerkkinä hieman rakeinen kännykkäkuva risteyksestä, josta ajaminen oli melko haasteellista.
Toki ymmärrän, että kun lunta tulee tolkuton määrä pienen ajan sisällä, ei kaikkea voi saada aurattua hetkessä. Silti tuntuu, että nyt kunnissa on säästetty väärässä paikassa pienennettäessä aurausvalmiutta. Ajoradat on pääosin aurattu, mutta jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät aurataan jos ehditään ja jaksetaan. Ja mihin ajoradoilta lumi ajetaan? No kevyen liikenteen väylille tietenkin. Ja miksi en nähnyt missään vaiheessa aurauskalustoa työssään. Oli kuvitellut, että saan väistellä traktoreita väsymykseen asti, mutta ehkä ne vain sattuivat olemaan juuri toisaalla. Ainoastaan mummeleita lapioineen
näkyi.
Oikeastaan tämä jupina on turhaa. Viikon päästä lumet ovat sulaneet ja seuraavan kerran saamme valkoista mannaa taivaalta vasta huhtikuussa, kun kevään pitäisi olla pitkällä.
Eilen aamupäivällä kävin Helsingin keskustassa fillarilla ja tilanne oli lähinnä kaoottinen. Iltapäivällä lunta oli edelleen tonneittain, eikä aurauskalustoa ollut mitenkään ruuhkaksi asti liikkeellä.
Kuvassa hyvin aurattu pyörätie Bulevardilta.
Tänä aamuna pyöräilin töihin Lauttasaaren läpi ja pitkin Länsiväylää. Muistan takavuosina naureskelleeni Tallinnassa, kun lunta ja jäätä oli joka paikassa ja mummot puulapioineen ahkeroivat lumikinosten keskellä. No, Lauttasaaressa oli sama tilanne. Aura-autoja ei edelleenkään näkynyt missään, mutta seniorikansalaisia lapioiden varressa kyllä. Länsiväylän pyörätiellä eteeni tuli espoolainen auraustapa: ajetaan autolla kevyenliikenteen väylä läpi. Nämä autonrenkaiden urat ilmeisesti vastasivat paikallisen käsityksen mukaan aurattua pyörätietä. Tervemenoa kokeilemaan, miten pyörä pysyy urassa.
Kotimatkalla tilanne ei ollut parantunut kuin hieman. Alkuosa Länsiväylä-osuudesta oli edelleen aurattu renkaanjäljillä, loppuosa ihan kohtuullisesti. Lauttasaaressa sohjoksi muuttunut lumi oli tehnyt tilanteen vain pahemmaksi.
Esimerkkinä hieman rakeinen kännykkäkuva risteyksestä, josta ajaminen oli melko haasteellista.
Toki ymmärrän, että kun lunta tulee tolkuton määrä pienen ajan sisällä, ei kaikkea voi saada aurattua hetkessä. Silti tuntuu, että nyt kunnissa on säästetty väärässä paikassa pienennettäessä aurausvalmiutta. Ajoradat on pääosin aurattu, mutta jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät aurataan jos ehditään ja jaksetaan. Ja mihin ajoradoilta lumi ajetaan? No kevyen liikenteen väylille tietenkin. Ja miksi en nähnyt missään vaiheessa aurauskalustoa työssään. Oli kuvitellut, että saan väistellä traktoreita väsymykseen asti, mutta ehkä ne vain sattuivat olemaan juuri toisaalla. Ainoastaan mummeleita lapioineen
näkyi.
Oikeastaan tämä jupina on turhaa. Viikon päästä lumet ovat sulaneet ja seuraavan kerran saamme valkoista mannaa taivaalta vasta huhtikuussa, kun kevään pitäisi olla pitkällä.
torstai 13. marraskuuta 2008
Syksyistä
Tänään pyöräilin taas lyhyen tauon jälkeen. Sää oli sateinen ja teille kerääntyneet lehtikasat läpeensä vettyneitä. Meinasinpa kolaroida nojapyöräilijänkin kanssa, hän tuli tiukassa mutkassa vastaan väärällä puolella tietä formulamaisilla ajolinjoillaan. No, onneksi ei osunut. Muuta jännää ei sitten sattunutkaan.
Pesin fillarin pitkästä aikaa ja vaihdoin kuluneen takarenkaan eteen ja eturenkaan taakse. Jos tällä tavalla saisi hieman pidennettyä renkaiden ikää. En millään viitsisi ostaa uusia kesärenkaita, kun kohta pitää kuitenkin vaihtaa nastat alle. Lunta ei välttämättä sada, mutta jäätä tulemme saamaan aivan varmasti. Hankintalistalla ovat Scwalben Marathon Winterit.
Pesin fillarin pitkästä aikaa ja vaihdoin kuluneen takarenkaan eteen ja eturenkaan taakse. Jos tällä tavalla saisi hieman pidennettyä renkaiden ikää. En millään viitsisi ostaa uusia kesärenkaita, kun kohta pitää kuitenkin vaihtaa nastat alle. Lunta ei välttämättä sada, mutta jäätä tulemme saamaan aivan varmasti. Hankintalistalla ovat Scwalben Marathon Winterit.
tiistai 21. lokakuuta 2008
Työmatkoja, työmatkoja
Olen nyt koko syksyn fillaroinut pääasiassa työmatkoja, aikaa ja energiaa ei juuri muuhun riitä. Joskus vapaapäivinä olen käynyt kaupungilla pyörähtämässä, mutta varsinaisia lenkkejä en ole ajellut. Hankin syys- ja talvikelejä varten Shimanon MW-80 -goretex-kengät. Ainakin sadekeleillä ovat toimineet mainiosti, saa nähdä kuinka talvipakkasilla käy. Jalassa ovat kyllä mukavat.
Cyclocrossarin takarengas on kulunut lähes sileäksi. Toivottavasti kestää nastarengaskauden alkuun asti.
Ja ajankohtaista. Keskustelupalstoilla, esim Hesarin sivuilla, on todella rakentava keskustelu menossa viimeviikkoisen erittäin valitettavan onnettomuuden tiimoilta. Toivottavasti pyöräilyn vihaajat eivät ala väkivallantekoihin kaupunkipyöräilijöitä kohtaan.
Cyclocrossarin takarengas on kulunut lähes sileäksi. Toivottavasti kestää nastarengaskauden alkuun asti.
Ja ajankohtaista. Keskustelupalstoilla, esim Hesarin sivuilla, on todella rakentava keskustelu menossa viimeviikkoisen erittäin valitettavan onnettomuuden tiimoilta. Toivottavasti pyöräilyn vihaajat eivät ala väkivallantekoihin kaupunkipyöräilijöitä kohtaan.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Työmatkapyöräilyä ja Tanskan meininkiä
Työmatkateema jatkuu. Oma pyöräilyni on uuden työpaikan ja pitkien työpäivien myötä rajoittunut oikeastaan vain työmatkapyöräilyyn. Tosin työmatkani on ihanteellinen fillarointiin, pituus yhteen suuntaan noin 10km ja suurin osa reitistä kulkee pyörätietä pitkin ja meren rannalla. Hyvä puoli on, että päivittäin tulee ajettua kaksikymmentä kilometriä, mutta toisaalta huono puoli, että työpäivän jälkeen ei kyllä jaksa lähteä enää ylimääräiselle lenkille. Ehkä sitten vapaapäivinä. Kunnianhimoinen tavoitteeni on ajaa pyörällä töihin läpi vuoden. Viime talvenkin ajoin, mutta silloin matkaa oli kolmisen kilometriä suuntaansa. Nyt matkaa on kolme kertaa enemmän. Ehkä kaikkein huonoimmilla säillä pyörä jää kotiin.
Tänään tuli FST:ltä dokumentti tanskalaisesta pyöräilykulttuurista. Ihan kiva, kollaasimainen, irrallisista pätkistä koostuva kokonaisuus. Kyllä siellä Tanskassa on fillarikulttuuri melko pitkälle kehittynyt, tosin sääolotkin on Suomen oloja suosiollisemmat pyöräilyyn.
Tänään tuli FST:ltä dokumentti tanskalaisesta pyöräilykulttuurista. Ihan kiva, kollaasimainen, irrallisista pätkistä koostuva kokonaisuus. Kyllä siellä Tanskassa on fillarikulttuuri melko pitkälle kehittynyt, tosin sääolotkin on Suomen oloja suosiollisemmat pyöräilyyn.
perjantai 8. elokuuta 2008
Kiire töihin
Kesä on ohi ja sen myötä leppoisa elämänrytmikin, tämän huomaa vaikkapa aamuisin tai iltapäivisin pyöräillessä. Pyöräteille ovat tulleet takaisin kovalla kiireellä otsa rypyssä ja hiessä polkevat työmatkapyöräilijät. Tuulipuku vain lepattaa ja vaihteet rutisevat kun nämä työmatkalaiset kiitävät ansaitsemaan päivän elantoaan.
Eikö olisi mukavampi aloittaa aamu hieman leppoisammalla ajelulla? Työmatkapyöräilystä voi nauttiakin haistellen raikasta syysilmaa ja katsellen päivään valmistautuvaa kaupunkia. Eikä töihin saavuttaessa paitakaan ole ihan niin märkä. Kannattaa kokeilla.
Eikö olisi mukavampi aloittaa aamu hieman leppoisammalla ajelulla? Työmatkapyöräilystä voi nauttiakin haistellen raikasta syysilmaa ja katsellen päivään valmistautuvaa kaupunkia. Eikä töihin saavuttaessa paitakaan ole ihan niin märkä. Kannattaa kokeilla.
maanantai 4. elokuuta 2008
Cyclocrossari vei voiton
Alunperin hankin cyclocross-fillarin maantiepyörän rinnalle. Suunnittelin ajavani maantielenkit Fortilla ja huonon kelin ja epätasaisemman maaston lenkit cyclocrossarilla. Tässä kävi kuitenkin niin, että maantiepyörä on seissyt parvekkeelle melkein koko kesän ja pääasiallinen kulkuvälineeni on ollut cc. Olen ajanut sillä maantielenkit, maastolenkit ja kaikki muutkin. Aluksi cc-pyörä tuntui hieman kolholta ja Shimanon vaihteetkin olivat Campagnolon jälkeen oudot. Ajoin viime viikolla yhden lenkin maantiefillarilla ja se tuntuikin cyclocrossarin jälkeen oudolta ja epämukavalta. Olen siis edelleen tyytyväinen hankintaani, aivan mahtava fillari tuo Cicli B.
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Peräkärry
Hankin siis itselleni peräkärryn. Cyclocross-pyörääni ei saa tavaratelinettä kiinni, joten kärry on ainoa vaihtoehto suuremman tavaramäärän kuljettamiseen. Tässä hieman kokemuksia.
Päädyin TW-Bentsin Convenience I-malliin, joka on puolet edullisempi kuin BOB Yak. Saattaa olla, että kovassa käytössä halvempi hinta tulee esiin lyhyempänä käyttöikänä. Uskon silti, että tuo kestää nämä lyhyet reissuni, en ole kuitenkaan lähdössä maailmanympärimatkalle - ainakaan vielä.
Ostin kärryn sähköpyörästä. Mielenkiintoinen liike.... Kärryn mukana tuli rullaamalla suljettava suuri vedenpitävä laukku sekä viiri tankoineen.
Kärry pääsi heti tositoimiin, kun lähdimme muutaman päivän Etelä-Suomen kierrokselle (matkakertomus edellisessä postauksessa). Pakkasin laukkuun kahden ihmisen tavarat, painoa tuli muistaakseni noin 8 kg. Kärry yksinään painaa valmistajan mukaan vähän yli 7 kg. Yhdellä kauppareissulla lastasin lisäksi vielä suurehkon kauppakassin ostoksia.
Ajossa kärryn huomaa parhaiten ylämäissä, tällöin paino tuntuu selvästi. Mäkiä noustessa pyörää ei kannata kovin paljon vatkata sivuille, kärryn mukana sivuttaisliikkeen vaikutus kertautuu. Alamäissä paino taas antaa lisää vauhtia. Fillari+ kärry-yhdistelmä on melko pitkä, joten katuja ylitettäessä ei voi jäädä kaistojen väliin odottelemaan. Kokonaisuutena tuntuma jää selvästi plussan puolelle. En ole täydellä laukkusetillä lastattua pyörää ajanut, mutta uskoisin kärryn olevan laukkuja parempi vaihtoehto. Lisäksi kärryssä on se etu, että reissussa kärryn voi helposti ottaa irti ja lähteä pelkällä fillarilla tutustumaan maisemiin.
Näillä kokemuksilla peräkärry on suositeltava vaihtoehto fillarimatkaajalle.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Tour de Etelä-Suomi
Tässä matkakertomus Etelä-Suomen kierrokseltamme.
Allekirjoittanut peltojen keskellä
Päivä 1
Helsinki-Hyvinkää 63km
Lähdimme matkalle vaimoni kanssa lauantai-iltapäivällä. Tämä oli matkamme tylsin osuus. Ajoimme Vanhaa Hämeelinnnantietä. Maisema oli samaa metsä tien molemmin puolin, lisäksi koko matkan puhalsi vastatuuli. Olimme melko väsyneitä päästyämme perille Hyvinkään Sveitsin Rantasipiin. Saunaan, syömään ja nukkumaan.
Ensimmäinen tauko Vantaankoskella
Tylsä Hämeenlinnantie
Päivä 2
Hyvinkää-Tammela 88km
Aamulla heräsimme virkeinä, söimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellissa ja lähdimme toiselle etapille. Nyt maisemat olivat jo kauniimpia. Aluksi vehreitä peltoaukeita, puolivälissä metsää ja melko paljon hiekkatietäkin. Onneksi olimme liikkeellä cyclocross-fillareilla. Tapasimme metsän keskellä paikallisen vanhemman miehen, joka oli todella kiinnostunut peräkärrystäni. Hän pyysi minua pysähtymään, että voisi tarkemmin tutkia kärryä. Etapin lopussa maisemat muuttuivat jopa huikaiseviksi, kun saavuimme Tammelan harjumaisemiin. Majoitus meillä oli Kultakukkuran vaatimattomasti sisustetussa hirsitalossa.
Golf-kenttä
Välillä ajettiin metsäteillä
Päivä 3
Tammela-Perniö 107km
Tammelasta lähdimme maanantaiaamuna kohti Someroa. Siellä pidimme ensimmäisen tauon erittäin viihtyisässä pienessä kahvilassa. Kaksi isoa maitokahvia, kaksi sämpylää, munkki ja vadelmaleivos maksoivat 11€. Ei saa samaa settiä tuolla hinnalla Helsingin keskustan kahvilasta. Somerolta matkamme jatkui läpi idyllisten maalaismaisemien kohti Saloa. Hämäläiset jylhät maastot muutttuivat vähitellen kumpuileviksi varsinaisuomalaisiksi. Hiekkateita, nousuja, laskuja ja peltoja riitti. Salossa pidimme tauon paikallisella ABC:lla. Ikävää, että ABC:n kaltaiset ketjut valtaavat alan pieniltä riippumattomilta liikkeiltä. Nämä marketti-massaruokala-kompleksit ovat vastenmielisiä paikkoja, mutta pakko niissä on käydä, kun muitakaan ei ole.
Salosta matka jatkui Teijon kautta Perniöön. Täällä näimme reissumme ainoat fillarimatkailijat. Ensin Salon keskustassa tuli tervehtien vastaan vanhempi keskieurooppalaisen näköinen pariskunta. Teijossa tapasimme ranskalaisen vanhemman miehen, joka oli pyöräillyt 3500km Tanskan, Ruotsin ja Turun kautta Teijoon. Hän ajoi kanssamme muutaman kilometrin, mutta puhui oikeastaan vain ranskaa ja kun me emme osaa ranskaa, jäi yhteiset jutustelut aika vähiin.
Laaksossa
On the road
Melkein kuin ranskalaiset auringonkukkapellot
Tauko Salon ABC:llä
Tähän väliin tuli muutama lepopåivä.
Päivä 4
Perniö-Helsinki n 135km
Torstaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Ensin tarkoituksemme oli ajaa päivällä Tammisaareen, yöpyä siellä ja lähteä Helsinkiin perjantaiaamuna. Aikataulumuutosten takia ehdimme lähteä liikkeellä vasta torstailtana, joten päätimmekin ajaa koko yön yhtä kyytiä Helsinkiin.
Alkumatka sujui ilman ongelmia. Maisemat olivat kauniita, Varsinais-Suomea parhaimmillaan. Karjaalla pidimme ruokatauon, jälleen ABC:lla. Pyörän matkamittari lakkasi toimimasta hieman ennen Karjaata, joten tämän viimeisen etapin matkan arvioin Google Mapsin avulla. Tauon jälkeen alkoivat pienet vastoinkäymiset. Vaimoni aiemmin oireillut polvi kipeytyi ja teki ajamisen todella vaikeaksi. Minulla taas yläselän kivut iskivät melko voimakkaasti. Onneksi oli Buranaa mukana, sen voimalla matkamme pääsi jatkumaan. Ajaminen kesäyössä oli kivuista huolimatta ikimuistoinen. Auringon lasku, yöllä voimakkaasti tuoksuva luonto, huuruiset pellot ja loppumatkassa auringon nousu olivat upea kokemus. Saavuimme kotiin yöllä neljän aikaan väsyneinä, mutta onnellisina.
Vaahterakuja
Ilta-aurinkoa
Espoo klo 02.40
Allekirjoittanut peltojen keskellä
Päivä 1
Helsinki-Hyvinkää 63km
Lähdimme matkalle vaimoni kanssa lauantai-iltapäivällä. Tämä oli matkamme tylsin osuus. Ajoimme Vanhaa Hämeelinnnantietä. Maisema oli samaa metsä tien molemmin puolin, lisäksi koko matkan puhalsi vastatuuli. Olimme melko väsyneitä päästyämme perille Hyvinkään Sveitsin Rantasipiin. Saunaan, syömään ja nukkumaan.
Ensimmäinen tauko Vantaankoskella
Tylsä Hämeenlinnantie
Päivä 2
Hyvinkää-Tammela 88km
Aamulla heräsimme virkeinä, söimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellissa ja lähdimme toiselle etapille. Nyt maisemat olivat jo kauniimpia. Aluksi vehreitä peltoaukeita, puolivälissä metsää ja melko paljon hiekkatietäkin. Onneksi olimme liikkeellä cyclocross-fillareilla. Tapasimme metsän keskellä paikallisen vanhemman miehen, joka oli todella kiinnostunut peräkärrystäni. Hän pyysi minua pysähtymään, että voisi tarkemmin tutkia kärryä. Etapin lopussa maisemat muuttuivat jopa huikaiseviksi, kun saavuimme Tammelan harjumaisemiin. Majoitus meillä oli Kultakukkuran vaatimattomasti sisustetussa hirsitalossa.
Golf-kenttä
Välillä ajettiin metsäteillä
Päivä 3
Tammela-Perniö 107km
Tammelasta lähdimme maanantaiaamuna kohti Someroa. Siellä pidimme ensimmäisen tauon erittäin viihtyisässä pienessä kahvilassa. Kaksi isoa maitokahvia, kaksi sämpylää, munkki ja vadelmaleivos maksoivat 11€. Ei saa samaa settiä tuolla hinnalla Helsingin keskustan kahvilasta. Somerolta matkamme jatkui läpi idyllisten maalaismaisemien kohti Saloa. Hämäläiset jylhät maastot muutttuivat vähitellen kumpuileviksi varsinaisuomalaisiksi. Hiekkateita, nousuja, laskuja ja peltoja riitti. Salossa pidimme tauon paikallisella ABC:lla. Ikävää, että ABC:n kaltaiset ketjut valtaavat alan pieniltä riippumattomilta liikkeiltä. Nämä marketti-massaruokala-kompleksit ovat vastenmielisiä paikkoja, mutta pakko niissä on käydä, kun muitakaan ei ole.
Salosta matka jatkui Teijon kautta Perniöön. Täällä näimme reissumme ainoat fillarimatkailijat. Ensin Salon keskustassa tuli tervehtien vastaan vanhempi keskieurooppalaisen näköinen pariskunta. Teijossa tapasimme ranskalaisen vanhemman miehen, joka oli pyöräillyt 3500km Tanskan, Ruotsin ja Turun kautta Teijoon. Hän ajoi kanssamme muutaman kilometrin, mutta puhui oikeastaan vain ranskaa ja kun me emme osaa ranskaa, jäi yhteiset jutustelut aika vähiin.
Laaksossa
On the road
Melkein kuin ranskalaiset auringonkukkapellot
Tauko Salon ABC:llä
Tähän väliin tuli muutama lepopåivä.
Päivä 4
Perniö-Helsinki n 135km
Torstaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Ensin tarkoituksemme oli ajaa päivällä Tammisaareen, yöpyä siellä ja lähteä Helsinkiin perjantaiaamuna. Aikataulumuutosten takia ehdimme lähteä liikkeellä vasta torstailtana, joten päätimmekin ajaa koko yön yhtä kyytiä Helsinkiin.
Alkumatka sujui ilman ongelmia. Maisemat olivat kauniita, Varsinais-Suomea parhaimmillaan. Karjaalla pidimme ruokatauon, jälleen ABC:lla. Pyörän matkamittari lakkasi toimimasta hieman ennen Karjaata, joten tämän viimeisen etapin matkan arvioin Google Mapsin avulla. Tauon jälkeen alkoivat pienet vastoinkäymiset. Vaimoni aiemmin oireillut polvi kipeytyi ja teki ajamisen todella vaikeaksi. Minulla taas yläselän kivut iskivät melko voimakkaasti. Onneksi oli Buranaa mukana, sen voimalla matkamme pääsi jatkumaan. Ajaminen kesäyössä oli kivuista huolimatta ikimuistoinen. Auringon lasku, yöllä voimakkaasti tuoksuva luonto, huuruiset pellot ja loppumatkassa auringon nousu olivat upea kokemus. Saavuimme kotiin yöllä neljän aikaan väsyneinä, mutta onnellisina.
Vaahterakuja
Ilta-aurinkoa
Espoo klo 02.40
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Pyöräilykaupunki Turku
Turku on pyöräily-ystävällinen kaupunki, ainakin jalan liikkuneen pyöräilijän silmin. Havaitsin tämän taannoisella vierailullani Suomen entisessä pääkaupungissa. Pyörätieverkosto ei ainakaan keskustassa ole kovin kattava, mutta ihmiset fillaroivat kaupungilla autojen seassa ja hyvin näyttää sujuvan. Mihin vain katseensa käänsikin, oli autojonon seassa pyöräilijä. Liikenteen rytmi oli rauhallinen, eikä autoilijoita näyttänyt ärsyttävän pyöräilijöiden kanssa eläminen.
Pyöräparkkeja oli pienen alueen sisällä todella runsaasti. Yhden kauppa-asioinnin jälkeen on helppo hypätä taas pyörän päälle ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ja pysäköidä pyörä taas sinne.
Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aurajoen rannalla kulkee leveä kevyen liikenteen väylä, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat. Helsingistä puuttuu tällainen viihtyisä ja idyllinen väylä, jota pitkin pääsee jouhevasti kaupungin halki. Mannerheimintien pyörätie ei ole sellainen.
Jos joku turkulainen tai Turun pyöräilykulttuuria tunteva haluaa kommentoida, otan palautteen mielihyvin vastaan. Nämä havainnot ovat tosiaan vain yhdeltä kesäiseltä päivältä.
Alla kuvia turkulaisista fillareista
Olen nyt lähdössä muutaman päivän mittaisella Etelä-Suomen fillarikierrokselle. Pääsen samalla kokeilemaan uutta peräkärryäni. Kirjoitan jutun matkasta tänne ja samalla kokemukseni peräkärrystä.
Pyöräparkkeja oli pienen alueen sisällä todella runsaasti. Yhden kauppa-asioinnin jälkeen on helppo hypätä taas pyörän päälle ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ja pysäköidä pyörä taas sinne.
Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aurajoen rannalla kulkee leveä kevyen liikenteen väylä, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat. Helsingistä puuttuu tällainen viihtyisä ja idyllinen väylä, jota pitkin pääsee jouhevasti kaupungin halki. Mannerheimintien pyörätie ei ole sellainen.
Jos joku turkulainen tai Turun pyöräilykulttuuria tunteva haluaa kommentoida, otan palautteen mielihyvin vastaan. Nämä havainnot ovat tosiaan vain yhdeltä kesäiseltä päivältä.
Alla kuvia turkulaisista fillareista
Olen nyt lähdössä muutaman päivän mittaisella Etelä-Suomen fillarikierrokselle. Pääsen samalla kokeilemaan uutta peräkärryäni. Kirjoitan jutun matkasta tänne ja samalla kokemukseni peräkärrystä.
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Hello cycling world!
This post is exceptionally in english. I changed emails with Jack from The Bikeshow and I thought that there might be some other english-speaking people, who might want to read my writings. Sorry about the bad grammar. If there are more people, who want to read my post in english, maybe I'll continue this. If you are out there, please let me know.
First, about the Bikeshow. It's very good radioshow about cycling, I strongly recommend it. I've been listening Bikeshow-podcasts since last winter and I really enjoy them. I found Bikeshow through another cycling-podcast, Bikescape.
And about this blog. It's name "Fillarilla - Havaintoja satulasta" is translated in english "By Bike - Observations from the saddle".
I write here my experiences and opinions about cycling in general. I tell about my bikes, my rides and whatever comes in mind. But I try to keep the focus in cycling.
I had a nice ride today. There was light rain, not too much. Weather was optimal, cool, fresh and not windy at all. And there was much less traffic than on sunny day. I should ride more often in rainy weather. And you too.
First, about the Bikeshow. It's very good radioshow about cycling, I strongly recommend it. I've been listening Bikeshow-podcasts since last winter and I really enjoy them. I found Bikeshow through another cycling-podcast, Bikescape.
And about this blog. It's name "Fillarilla - Havaintoja satulasta" is translated in english "By Bike - Observations from the saddle".
I write here my experiences and opinions about cycling in general. I tell about my bikes, my rides and whatever comes in mind. But I try to keep the focus in cycling.
I had a nice ride today. There was light rain, not too much. Weather was optimal, cool, fresh and not windy at all. And there was much less traffic than on sunny day. I should ride more often in rainy weather. And you too.
torstai 5. kesäkuuta 2008
Lisää pyöräilyä
Pari vuotta sitten sattuneen Lontoon metron pommiattentaatin jälkeen työmatkapyöräily lisääntyi huimasti, koska metro koettiin turvattomaksi kulkuvälineeksi. Viime aikoina polttoaineiden hinnat ovat nousseet jyrkästi. Yksityisautoilun lisäksi tämä tulee vaikuttamaan myös bussiliikenteen kuluihin. Pian meillä polttoaineen avulla tapahtuva liikkuminen kallistuu huomattavasti, joten nyt olisi oikea hetki kampanjoida työmatkapyöräilyn puolesta. Juuri tälläkin hetkellä radiossa kerrotaan, että bussiyhtiöt kamppailevat talousvaikeuksien kanssa ja lippujen hinnat tulevat nousemaan.
Miten pyöräilyä voisi lisätä? Tekemällä pyöräily oikeasti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Ilosanomaa ei kannata levittää suurin ponnistuksin tahoille, jotka jo pyöräilevät paljon. Sen sijaan, että järjestetään vaihtoehtohenkisiä tapahtumia vihreästi ajatteleville ihmisille, pitäisi panostaa siihen, että viesti saadaan perille esimerkiksi espoolaiselle kaasugrillimiehelle. Hänelle voisi kertoa, että fillari on hienoa ja modernia tekniikkaa sisältävä laite, jolla on esteettistäkin arvoa. Ja rahaakin voi pyörään sijoittaa auton verran. Hänen kannattaisi vaihtaa katumaasturinsa 7000€ maksavaan hiilikuituiseen maantiepyörään ja polkea sillä Keilaniemeen töihin. Takana ovat Länsiväylän jonot, ja työkaverit ovat edelleen kateellisia.
Jos pyöräilyä onnistuttaisiin lisäämään, pyörätieverkostomme jäisi varmaan liian pieneksi. Nyt pitäisikin sijoittaa vaikkapa keskustatunneliin varatut rahat suurimittaiseen pyörätieverkoston kehittämiseen. Uudet pyörätiet pitäisi erottaa autokaistoista, ei jalankulkuväylistä. Esimerkiksi Kööpenhaminassa kevyt liikenne sujuu hyvin, kun pyörätiet on maalattu ajokaistoille. Samalla päästäisiin eroon jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisistä reviirikiistoista ja pyöräilijät oppisivat ajamaan ajoradalla Nykyäänhän pyöräilijä ajaa jalkakäytävällä, jos pyörätietä ei ole.
Myös kotimaan lomareissuissa pyörämatkailu voisi olla hyvä vaihtoehto automatkalle. Koko perhe pyörän päälle ja pienimmät peräkärryyn. Tarvittaisiin vain kattava majoituspaikkojen verkosto.
Pian lumiset talvetkaan eivät ole este työmatkapyöräilylle, esimerkiksi viime talvena nastarenkaat olivat oikeasti tarpeen ehkä parin viikon mittaisen ajan, lumihankia ei ollut juuri lainkaan. Nämä kaikki nopeasti muuttuvat olosuhteet luovat paremmat puitteet pyöräilylle. Pitäisi vain takoa nyt, kun rauta on kuumaa ja saada suuret kansanrivit ymmärtämään pyöräilyn tärkeys.
Miten pyöräilyä voisi lisätä? Tekemällä pyöräily oikeasti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Ilosanomaa ei kannata levittää suurin ponnistuksin tahoille, jotka jo pyöräilevät paljon. Sen sijaan, että järjestetään vaihtoehtohenkisiä tapahtumia vihreästi ajatteleville ihmisille, pitäisi panostaa siihen, että viesti saadaan perille esimerkiksi espoolaiselle kaasugrillimiehelle. Hänelle voisi kertoa, että fillari on hienoa ja modernia tekniikkaa sisältävä laite, jolla on esteettistäkin arvoa. Ja rahaakin voi pyörään sijoittaa auton verran. Hänen kannattaisi vaihtaa katumaasturinsa 7000€ maksavaan hiilikuituiseen maantiepyörään ja polkea sillä Keilaniemeen töihin. Takana ovat Länsiväylän jonot, ja työkaverit ovat edelleen kateellisia.
Jos pyöräilyä onnistuttaisiin lisäämään, pyörätieverkostomme jäisi varmaan liian pieneksi. Nyt pitäisikin sijoittaa vaikkapa keskustatunneliin varatut rahat suurimittaiseen pyörätieverkoston kehittämiseen. Uudet pyörätiet pitäisi erottaa autokaistoista, ei jalankulkuväylistä. Esimerkiksi Kööpenhaminassa kevyt liikenne sujuu hyvin, kun pyörätiet on maalattu ajokaistoille. Samalla päästäisiin eroon jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisistä reviirikiistoista ja pyöräilijät oppisivat ajamaan ajoradalla Nykyäänhän pyöräilijä ajaa jalkakäytävällä, jos pyörätietä ei ole.
Myös kotimaan lomareissuissa pyörämatkailu voisi olla hyvä vaihtoehto automatkalle. Koko perhe pyörän päälle ja pienimmät peräkärryyn. Tarvittaisiin vain kattava majoituspaikkojen verkosto.
Pian lumiset talvetkaan eivät ole este työmatkapyöräilylle, esimerkiksi viime talvena nastarenkaat olivat oikeasti tarpeen ehkä parin viikon mittaisen ajan, lumihankia ei ollut juuri lainkaan. Nämä kaikki nopeasti muuttuvat olosuhteet luovat paremmat puitteet pyöräilylle. Pitäisi vain takoa nyt, kun rauta on kuumaa ja saada suuret kansanrivit ymmärtämään pyöräilyn tärkeys.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Kypärä
Minä käytän aina fillaroidessani kypärää. Kaksi kertaa olen tullut pyörän selästä maanpintaan pää edellä, onneksi kypärä päässä. Kaikki eivät käytä, mutta se heille suotakoon - vaikka kannattaisi kyllä käyttää. Eniten minua ihmetyttävät pyöräilijät, joilla kypärä roikkuu ajon aikana ohjaustangolla. Lapset varmaan roikuttavat kypärää tangolla, koska vanhemmat pakottavat ottamaan kypärän mukaan ulos. Ja aika vaikeahan käyttöä onkin valvoa. Mutta miksi aikuiset ihmiset ajavat kypärä ohjaustangolla keikkuen? Eivätkö he kehtaa laittaa sitä päähän? Luulisi, että on hankalampi ajaa kypärä tangolla kuin päässä? Näitä kypärän kuljettajia tulee lähes päivittäin vastaan. Täytyy varmaan joku kerta ihan kysyä suoraan.
torstai 29. toukokuuta 2008
Sotilaita ja uudet kengät
Tämä päivä meni aika kiitettävästi satulassa (kuvassa).
Ensin aamupäivällä ajoin reilun kolmen tunnin lenkin mm. Itä-Helsingissä ja Viikissä. Itäkeskuksen System One-liikkeestä tarttui mukaan uudet Spessun ajokengät, kaupan päällä tuli vielä Eggbeater-polkimetkin. Nämä uudet kengät ovat "hieman" paremmat kuin entiset, todella loppuunajetut Shimanon löysäpohjaiset nauhakengät.
Matkalla näkyi sotilaita marssimassa Helsingin Pohjoisrannassa.
Iltapäivällä käytiin "tykittelemässä" Keskuspuiston poluilla. Tähän iltapäivälenkkiin paloi aikaa parisen tuntia. Jotain iloa näistä palkattomista vapaapäivistä on, ainakin kilometrejä karttuu.
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Cicli B:n kuva
Vihdoinkin sain otettua kuvan uudesta perheenjäsenestä.
Hieman se on pölyinen, mutta olkoon.
Hieman se on pölyinen, mutta olkoon.
maanantai 26. toukokuuta 2008
Cyclocrossia
Olen nyt käynyt pari kertaa Keskuspuiston poluilla ajamassa tuolla uudella cyclocrossarillani. Onpas hauskaa pitkän tauon jälkeen, edellisen kerran olen kunnolla ajanut maastossa noin kolme vuotta sitten - silloin maastopyörällä. Yllättävän hyvin cc-fillari kulkee pienessä juurakossa ja kivikossa. Tosin hankalimmissa kohdissa otin pyörän suosiolla kantoon, maasturilla niistäkin paikoista olisi päässyt ajamalla. Tai kyllä cc-pyörälläkin olisi varmaan monesta taluttamastani kohdasta päässyt ajamalla, mutta en ole vielä ihan sinut pyörän käyttäytymisen kanssa.
On oikeastaan aika outo tunne ajaa maantiefillarin oloisella pyörällä jyrkkää juurakkomäkeä alas ja huomata, että ei lennäkään odotusten vastaisesti tangon yli. Maastoajossa lisäjarrukahvat ovat erittäin tarpeelliset, vaikka aluksi niitä hieman vierastinkin.
Olin jo orientoitunut ajelemaan maantiellä ja kaupungissa ja puoliksi jo luopunut maastoajoharrastuksesta, mutta cc:n myötä maastokärpänen puraisi uudestaan.
Tässä aiheeseen liittyvä video.
Ja se kuva Cicli B:stä on tulossa.
On oikeastaan aika outo tunne ajaa maantiefillarin oloisella pyörällä jyrkkää juurakkomäkeä alas ja huomata, että ei lennäkään odotusten vastaisesti tangon yli. Maastoajossa lisäjarrukahvat ovat erittäin tarpeelliset, vaikka aluksi niitä hieman vierastinkin.
Olin jo orientoitunut ajelemaan maantiellä ja kaupungissa ja puoliksi jo luopunut maastoajoharrastuksesta, mutta cc:n myötä maastokärpänen puraisi uudestaan.
Tässä aiheeseen liittyvä video.
Ja se kuva Cicli B:stä on tulossa.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Cicli B tuli taloon
Viime viikolla sain vihdoin uuden cyclocrossarin ja olen jo pari lenkkiä ehtinyt ajaakin. Hyvältä tuntuu. Ajoasento on aika matala verrattuna taloutemme toiseen cc-fillariin, Kona Jakeen.
Kahvat ovat 105:t, vaihtajat Ultegrat, kammet FSA ym ym. Polkimet ovat vispilät, Eggbeaterit. Lukitus toimii hyvin, mutta jalka liikkuu jonkin verran. Tosin nyt vertailukohtana ovat maantiefillarini Timet, joten ei samaa tuntumaa voikaan odottaa. Jarrut ovat Tektron mini-v:t. Ohjaustangossa on myös lisäjarrukahvat, joita ensin pidin hieman turhina, mutta kyllä ovat paikkansa lunastaneet.
Ostin fillarin Pyörähuolto.comista. Toimitusaika oli noin kolme viikkoa ja palvelu liikkeessä erinomaista.
En ole vielä ehtinyt ottaa kuvaa, mutta laitan ensi tilassa.
Kahvat ovat 105:t, vaihtajat Ultegrat, kammet FSA ym ym. Polkimet ovat vispilät, Eggbeaterit. Lukitus toimii hyvin, mutta jalka liikkuu jonkin verran. Tosin nyt vertailukohtana ovat maantiefillarini Timet, joten ei samaa tuntumaa voikaan odottaa. Jarrut ovat Tektron mini-v:t. Ohjaustangossa on myös lisäjarrukahvat, joita ensin pidin hieman turhina, mutta kyllä ovat paikkansa lunastaneet.
Ostin fillarin Pyörähuolto.comista. Toimitusaika oli noin kolme viikkoa ja palvelu liikkeessä erinomaista.
En ole vielä ehtinyt ottaa kuvaa, mutta laitan ensi tilassa.
tiistai 13. toukokuuta 2008
maanantai 5. toukokuuta 2008
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Heräävä Helsinki ja lyhyet lahkeet
Ajoi lauantaiaamuna yhdeksän aikaan fillarilla läpi heräävän Helsinginkadun. iPodin kuulokkeissa soi 69 Eyesin Angels-levy, aurinko paistoi. Baarien terasseille kannettiin tuoleja ja aamun ensimmäiset huurteiset kaatuivat janoisiin kurkkuihin. Pyörän selässä voi tarkkailla maailmaa etäämmältä kuin kävellen, mutta samalla myös aistia tunnelman paremmin kuin auton ratin takaa.
Sunnuntaina alkoi sortsikausi. Ajettiin 40 km:n aamulenkki ja hyvin pärjäsin lyhyillä ajohousuilla. Berliininmunkki Bembölen kahvituvalla oli maistuva. Lenkki tuntui lyhyeltä ja pyörä kulki hyvin. Yllättäen iltapäivällä jalkoihin iski väsymys. Mistähän mahtoi johtua, kun ajaessa ei tuntunut ollenkaan rasittavalta.
Uusi cyclocrossari on tilattu, ehkä se jo parin viikon sisällä saapuu.
Sunnuntaina alkoi sortsikausi. Ajettiin 40 km:n aamulenkki ja hyvin pärjäsin lyhyillä ajohousuilla. Berliininmunkki Bembölen kahvituvalla oli maistuva. Lenkki tuntui lyhyeltä ja pyörä kulki hyvin. Yllättäen iltapäivällä jalkoihin iski väsymys. Mistähän mahtoi johtua, kun ajaessa ei tuntunut ollenkaan rasittavalta.
Uusi cyclocrossari on tilattu, ehkä se jo parin viikon sisällä saapuu.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Kesä tuli
Maantiekausi alkoi, joten kesä tuli. Käytiin sunnuntaina kiertämässä lentokenttä, matkaa kertyi 67km. Se oli tämän kevään ensimmäinen varsinainen maantielenkki, kun noita 15-20km pikkupyrähdyksiä ei lasketa. Hyvin kulki ja mukavaa oli. Täytyy tänä kesänä yrittää ajaa pitkiä lenkkejä enemmän, viime kesänä jäivät vähemmälle.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Inbred
Kuvassa uskollinen kulkuvälineeni. Tällä ajan kesät talvet. Välitys pitäisi jossain vaiheessa ehkä vaihtaa raskaampaan. Se soveltuisi paremmin kaupunkiajoon, nyt välitys on maastoajoon paremmin soveltuva 32:16.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Lähettikulttuuria ja fillarimatkailua
Tilasin jokin aika sitten San Franciscon lähettikulttuuria kuvaavan MASH-leffan netistä. Viime viikolla posti (Itella) toi paketin kotiin ja katsoin leffan. Ihan kiva tunnin setti. Tyyliltään MASH on aika samanlainen kuin maastopyöräilyleffat. Musiikki soi taustalla ja kaverit ajavat isosti. Varsinaisen elokuvan lisäksi levyllä on tunnin verran ekstramateriaalia ja pakettiin kuuluu vielä kirjakin. Kannattaa kyllä katsoa. Ratapyörällä saa näköjään tehtyä sellaisia temppuja, joita yleensä tehdään maasto- tai trial-fillareilla. Ja ne alamäet!
Viime kesänä Kiasmakaupasta ostamani NYCin fillariläheteistä kertova PEDAL taas on enemmän dokumenttielokuva haastatteluineen ja henkilökuvauksineen. Mielenkiintoisia urbaanin fillarikulttuurin kuvauksia kumpikin.
Ja sitten kirjallisuutta. Luin eilen loppuun Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan-kirjan. Osmo teki keväällä 2007 fillarimatkan Tallinnasta Nizzaan, mistä hän piti blogiakin. Kirja perustuu tuohon blogiin. Seurasin blogia viime keväänä, joten pääpiirteissään tarina oli tuttu. Aika kova suoritus oli kyllä ajaa kuukaudessa tuo 3000 kilometrin reissu ja vielä yksin. Jotkut asiat olisin ehkä tehnyt toisin. En olisi ajanut reppu selässä, en olisi ottanut mukaan farkkuja, vaan jotkut kevyet kangashousut. Lisäksi terminologia on hieman konventioista poikkeavaa. Osmo puhuu kiekoista, mutta tarkoittaa rattaita. Speedway-tangolla hän tarkoittanee triathlon-tankoa.
Kannattaa kyllä lukea tämäkin opus. Taas alkaa tehdä mieli pitkälle fillarimatkalle...
Viime kesänä Kiasmakaupasta ostamani NYCin fillariläheteistä kertova PEDAL taas on enemmän dokumenttielokuva haastatteluineen ja henkilökuvauksineen. Mielenkiintoisia urbaanin fillarikulttuurin kuvauksia kumpikin.
Ja sitten kirjallisuutta. Luin eilen loppuun Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan-kirjan. Osmo teki keväällä 2007 fillarimatkan Tallinnasta Nizzaan, mistä hän piti blogiakin. Kirja perustuu tuohon blogiin. Seurasin blogia viime keväänä, joten pääpiirteissään tarina oli tuttu. Aika kova suoritus oli kyllä ajaa kuukaudessa tuo 3000 kilometrin reissu ja vielä yksin. Jotkut asiat olisin ehkä tehnyt toisin. En olisi ajanut reppu selässä, en olisi ottanut mukaan farkkuja, vaan jotkut kevyet kangashousut. Lisäksi terminologia on hieman konventioista poikkeavaa. Osmo puhuu kiekoista, mutta tarkoittaa rattaita. Speedway-tangolla hän tarkoittanee triathlon-tankoa.
Kannattaa kyllä lukea tämäkin opus. Taas alkaa tehdä mieli pitkälle fillarimatkalle...
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Takatalvi osa 2
Talven kovin lumimyräkkä sitten iski tällä viikolla. Sileät renkaani pitivät yllättävän hyvin lumessa, mutta tänä aamuna vedin talven ensimmäiset lipat. Tulin tiukkaan mutkaan vanhasta muistista liian kovaa ja ennen kuin huomasinkaan olin kyljelläni maassa. En kyllä suostu vaihtamaan enää nastarenkaita takaisin.
Ajelin tänään pitkästä aikaa täysjoustofillarillani. Sinkulaani (On-One Inbred) verrattuna se on todella raskas ajaa. Nyt joutui melkein puuskuttamaan Lauttasaaren sillalla, kun normaalisti ylämäkeä ei edes huomaa. Pitäisi jostain löytää kampisetti 36- tai 38-piikkisellä eturattaalla, niin kulkisi vieläkin kovempaa.
Ajelin tänään pitkästä aikaa täysjoustofillarillani. Sinkulaani (On-One Inbred) verrattuna se on todella raskas ajaa. Nyt joutui melkein puuskuttamaan Lauttasaaren sillalla, kun normaalisti ylämäkeä ei edes huomaa. Pitäisi jostain löytää kampisetti 36- tai 38-piikkisellä eturattaalla, niin kulkisi vieläkin kovempaa.
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Takatalvi
Niinhän siinä sitten kävi, että kun olin saanut vaihdettua nastarenkaiden tilalle lähes sliksit kesärenkaat, niin takatalvihan sieltä tuli. Pakkanen kiristyy ja jääpeite kaduilla lisääntyy. No, takaisin en nastoja vaihda, joten nyt liukastellaan jonkin aikaa. Ainakin rullaa paremmin. Täytyy vain toivoa, että katuja ei taas hiekoteta, kun juuri on saatu hiekat lakaistua pois. Taitaa maantiepyöräilykauden aloituskin siirtyä hamaan tulevaisuuteen.
perjantai 21. maaliskuuta 2008
Nastarenkaat vaihdettu
No nyt on renkaat vaihdettu.
Olipa taas mukavaa työskennellä ahtaassa pyöräkellarissa. Kääntyessä pää osuu 70-luvulta peräisin olevan fillarin tyhjään renkaaseen ja toiseen suuntaan kääntyessä liikeradalle sattuu viisi vuotta ajamattomana seisseen lastenpyörän lokasuoja. Miksi taloyhtiöiden pyöräkellarit ovat ahtaita ja pyörien säilytykseen ja päivittäiseen käyttöön sopimattomia tiloja? Joku pyöräilevä arkkitehti voisi saada ihmeitä aikaan.
Olipa taas mukavaa työskennellä ahtaassa pyöräkellarissa. Kääntyessä pää osuu 70-luvulta peräisin olevan fillarin tyhjään renkaaseen ja toiseen suuntaan kääntyessä liikeradalle sattuu viisi vuotta ajamattomana seisseen lastenpyörän lokasuoja. Miksi taloyhtiöiden pyöräkellarit ovat ahtaita ja pyörien säilytykseen ja päivittäiseen käyttöön sopimattomia tiloja? Joku pyöräilevä arkkitehti voisi saada ihmeitä aikaan.
Kevät tulee
Ne nastarenkaat ovat edelleen vaihtamatta...
Viime viikolla ainakin Helsingin kantakaupungin kaduilta on suurelta osin lakaistu hiekat pois, joten enää ei tarvitse pelätä renkaiden puhkeamista terävän hiekoitussepelin takia. Kohta voi kaivaa maantiepyöränkin talvisäilytyksestä.
Kevät tuo mukanaan lisää fillareita liikenteeseen, sauvakävelijöitä ja rullaluistelijoita unohtamatta. Pitää siis virittää tutkat herkemmälle, ettei tule yhteentörmäyksiä.
Keväällä iskee myös fillarikuume. Olen selaillut nettiä ja katalogeja, mutta vielä ei ole löytynyt sitä oikeaa. Muutama vaihtoehto kylläkin. Ei minulla edes ole varsinaista tarvetta uudelle fillarille. Tuota sinkulaa voisi vähän tuunata. Uudet välitykset, kapeat renkaat ja joustokeulan vaihto jäykkään tekisivät siitä hieman paremmin urbaaneihin olosuhteisiin soveltuvan. Ja maantiefillariin voisi vaihtaa leveämmät renkaat nykyisten 23 millisten tilalle.
Viime viikolla ainakin Helsingin kantakaupungin kaduilta on suurelta osin lakaistu hiekat pois, joten enää ei tarvitse pelätä renkaiden puhkeamista terävän hiekoitussepelin takia. Kohta voi kaivaa maantiepyöränkin talvisäilytyksestä.
Kevät tuo mukanaan lisää fillareita liikenteeseen, sauvakävelijöitä ja rullaluistelijoita unohtamatta. Pitää siis virittää tutkat herkemmälle, ettei tule yhteentörmäyksiä.
Keväällä iskee myös fillarikuume. Olen selaillut nettiä ja katalogeja, mutta vielä ei ole löytynyt sitä oikeaa. Muutama vaihtoehto kylläkin. Ei minulla edes ole varsinaista tarvetta uudelle fillarille. Tuota sinkulaa voisi vähän tuunata. Uudet välitykset, kapeat renkaat ja joustokeulan vaihto jäykkään tekisivät siitä hieman paremmin urbaaneihin olosuhteisiin soveltuvan. Ja maantiefillariin voisi vaihtaa leveämmät renkaat nykyisten 23 millisten tilalle.
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Kaupunkiajelua ja fillaritrendejä
Tänään tuli ajeltua ihan mukavasti. Aamulla ajoin töihin, matkaa tosin vain pari-kolme kilometriä. Päivällä kävin parturissa fillarilla ja iltapäivällä kiepsautin vielä Arabianrannan kautta. No, ei se paljon ole, mutta hieman enemmän kuin talvisaikaan keskimäärin. Parturireissun olisin voinut tehdä autollakin, mutta fillarilla matka oli miellyttävämpi, eikä juurikaan hitaampi.
Nastarenkaita en saanut vieläkään vaihdettua, ehkä jo huomenna.
Kuuntelin ajellessani yhtä fillariaiheista Podcastia. Siinä puhuttiin fixien (kiinteävälityksinen ratapyörä) yleistymisestä NYCissä. Tuo jakso oli pari vuotta vanha. Nyt sama trendi näyttää yleistyneen meilläkin. Kyllähän noita on ollut jo monta vuotta meilläkin, mutta aika pienellä porukalla. Fixejä näkyy Helsingin kaduilla päivittäin, eikä enää vain läheteillä.
Mutta varsinainen tämän vuoden hitti ovat cyclocrossarit. Niitäkin on ollut jo useamman vuoden markkinoilla, mutta varsinainen läpimurto on tapahtunut ehkä viimeisen vuoden sisällä. Eräänkin pyöräliikkeen osastolla Fillarimessuilla todettiin, että siellä olisi riittänyt yksi cyclocrossari.
Nastarenkaita en saanut vieläkään vaihdettua, ehkä jo huomenna.
Kuuntelin ajellessani yhtä fillariaiheista Podcastia. Siinä puhuttiin fixien (kiinteävälityksinen ratapyörä) yleistymisestä NYCissä. Tuo jakso oli pari vuotta vanha. Nyt sama trendi näyttää yleistyneen meilläkin. Kyllähän noita on ollut jo monta vuotta meilläkin, mutta aika pienellä porukalla. Fixejä näkyy Helsingin kaduilla päivittäin, eikä enää vain läheteillä.
Mutta varsinainen tämän vuoden hitti ovat cyclocrossarit. Niitäkin on ollut jo useamman vuoden markkinoilla, mutta varsinainen läpimurto on tapahtunut ehkä viimeisen vuoden sisällä. Eräänkin pyöräliikkeen osastolla Fillarimessuilla todettiin, että siellä olisi riittänyt yksi cyclocrossari.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Ajetaan fillarilla
Tässä ensimmäinen Fillarilla-blogin postaus. Tarkoitukseni on käsitellä tässä blogissa pyöräilyyn liittyviä asioita, kuten fillaria liikennevälineenä, fillarointia harrastuksena, netistä löytämiäni fillarijuttuja ja paljon muuta. Pysy kyydissä!
Olen alkanut kuunnella mielenkiintoista podcastia, Bikescapea. Viimeisimmässä jaksossa haastateltiin Victor Weinreber-nimistä kaveria, joka on kolmen vuoden fillarointireissulla maailman ympäri. Kannattaa tsekata. Taas tekee mieli lähteä pitkälle reissulle. Ennenkin on siis tehnyt mieli. En ole mitään monen päivän reissua koskaan ajanut, pisin lenkkini on ollut 200km yhtenä päivä. Toissa kesänä ajettiin vaimon kanssa Helsingistä Perniöön (n.135km), joka sekin oli ikimuistoinen matka.
Talvipyörässäni, uskollisessa On-One Inbredissä, on vielä nastarenkaat, vaikka koko talvena ei ole edes ollut kunnolla lunta. Olisi ehkä korkea aika vaihtaa ne pois.
Olen alkanut kuunnella mielenkiintoista podcastia, Bikescapea. Viimeisimmässä jaksossa haastateltiin Victor Weinreber-nimistä kaveria, joka on kolmen vuoden fillarointireissulla maailman ympäri. Kannattaa tsekata. Taas tekee mieli lähteä pitkälle reissulle. Ennenkin on siis tehnyt mieli. En ole mitään monen päivän reissua koskaan ajanut, pisin lenkkini on ollut 200km yhtenä päivä. Toissa kesänä ajettiin vaimon kanssa Helsingistä Perniöön (n.135km), joka sekin oli ikimuistoinen matka.
Talvipyörässäni, uskollisessa On-One Inbredissä, on vielä nastarenkaat, vaikka koko talvena ei ole edes ollut kunnolla lunta. Olisi ehkä korkea aika vaihtaa ne pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)