Sain vihdoin luettua jo keväällä ilmestyneen Matti Rämön Rengasrikkoja Saharassa-kirjan. Toimittaja Rämö pyöräili edestakaisen matkan Helsingistä Saharaan ja kirjoitti matkastaan kirjan. Osmo Soininvaara teki oman Fillarilla Nizzaan-reissunsa samoihin aikoihin, mutta Rämön kirja ilmestyi hieman myöhemmin.
Kun kaksi suomalaista pyöräilijää polkee samaan aikaan Euroopassa ja molemmat kirjoittavat matkastaan kirjan, tulee näitä kirjoja ja matkoja verranneeksi väkisinkin. Soininvaara ajoi matkansa maantiepyörällä reppu selässä ja Rämö taas polki Helkamallaan 40kg:n kuorman kanssa.
Rämö kirjoittaa sujuvasti, kuten toimittajan kuuluukin. Matkakuvausten lomassa hän pohdiskelee yhteiskunnallisia kysymyksiä välillä kriittisinkin sanakääntein. Hyvää tekstiä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Mutta entä matka yleensä? Soininvaaran reissusta tuli lukijalle positiivinen mielikuva, olisi itsekin kiva päästä ajelemaan Keski-Eurooppaan. Rämön matka taas oli melkoinen kokoelma erilaisia vastoinkäymisiä. No, kirjan nimi kuvaa hyvin tunnelmaa. Tämän luettuani minun ei tehnyt mieli samoille reiteille polkemaan. Renkaita puhkeilee ja varsinkin pinnoja katkeilee aivan solkenaan. Annan täyden kunnian ja tunnustuksen Rämön suoritukselle, mutta itse olisin kyllä valmistautunut tällaiseen koitokseen hieman perusteellisemmin. Joko hänen pyörässään oli aivan liian paljon kuormaa tai sitten fillarin kiekot olivat ala-arvoisessa kunnossa. Pelkästään etulaukkuihin ja -tavaratelineeseen investointi olisi säästänyt monelta pinnanvaihdolta. Ja ehkä tavaraakin oli liikaa. Suosittelen muuten peräkärryä vaihtoehtona painaville pyörälaukuille.
Etelä-Euroopassa ja Afrikassa polkeminen vaikutti kirjan mukaan myös aika hankalalta, jopa vastenmieliseltä. Täyteen lastattu fillari, sietämätön kuumuus ja varsinkin afrikassa kohdattu pyöräilykulttuurin puute ja vihamielisyys sitä kohtaan ei tosiaankaan houkuttele lähtemään Pohjois-Afrikkaan ajelemaan. Dokumentointina kirja on kyllä onnistunut, mutta kovin houkuttelevana matkakirjana en sitä pidä.
Kaikesta huolimatta suosittelen kyllä lukemaan tämänkin kirjan. Se on siis hyvin kirjoitettu ja on kirjana aivan mainio. Ainoastaan Rämön matkanteko herättää ainakin minussa hieman kriittisiä ajatuksia. Helpommallakin olisi voinut päästä.