Sataa, sataa, ropisee

Tässä alkuviikolla on satanut jonkin verran, varsinkin eilen ajaessani illalla töistä kotiin vettä tuli taivaalta oikein kunnolla. Silti, tai siitä johtuen ajaminen oli erityisen mukavaa. Pyörä kulki, päällä vedenpitävät vaatteet (pisteet Haltille) ja mielikin oli virkeä. Joskus kesällä hyvässä säässä ajeltuaan kotiin tullessa ei edes huomaa fillaroineensa, mutta tällaisen syyslenkin jälkeen tuntee kyllä ajaneensa.

Ainoa huono puoli syyskeleihin varustauduttaessa on se, kun vaatteet jo päällensä pukeneena huomaa, että jokin asia (kännykkä, avaimet, lamppu) onkin unohtunut. Sitä/niitä on sitten mukava etsiä hiki päässä. Pitäisi muistaa aina etsiä kaikki kamat valmiiksi ja pukea vasta sen jälkeen.

Tuo uusi Deuterin reppu tuntuisi toimivan erinomaisesti. Tavarat eivät paina selkää ja reppuun integroitu sadehuppukin on täysin vedenpitävä.

Kylmä, eikä kulje

Edellisessä postauksessani kirjoitin viimeisistä lämpimistä ajokeleistä. Tänään olin fillarilla töissä noin viikon tauon jälkeen ja olipahan taas kylmä pudotus todellisuuteen. Ilma oli kylmä eikä pyörä kulkenut lainkaan. Talvella kylmään säähän on tottunut, mutta nämä syksyn ensimmäiset todella viileät päivät ovat joka vuosi yhtä yllättäviä. Olin kyllä pukeutunut sään edellyttämällä tavalla Haltin pukuun ja talvikenkiin ja laittanut Buffinkin kypärän alle, mutta silti kylmä hiipi vaatteiden alle. No, muutaman päivän (viikon?) päästä kylmää säätä ei edes huomaa enää.

Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.

Syksyn viimeiset ajokelit

Tänään oli aivan upea ajosää, saattoi jopa olla tämän syksyn viimeisiä näin upeita sunnuntaipäiviä.

Ajoimme mukavan viiden kaupungin kierroksen (Helsinki-Espoo-Vihti-Vantaa-Tuusula). Reitti kulki Helsingistä Espoon keskuspuiston kautta Bodom-järven ympäri jatkuen sieltä lentokentän kierroksella ja lopulta vanhaa Tuusulantietä pitkin takaisin Helsinkiin. Matkaa kertyi hieman yli 90km.

Maantielenkit ovat jääneet minulla aika vähiin tässä loppukesän ja syksyn aikana, joten oli todella mukavaa ajaa kunnon lenkki pitkästä aikaa. Tokihan pyöräilykausi jatkuu koko vuoden, mutta näitä pidempiä lenkkejä ei syysmyrskyissä ja talvipakkasilla tule ajeltua.

Syksy jälleen

Eilen töistä kotiin polkiessani tunsin syksyn todella tulleen. Aamulla oli kaunis auringonpaiste, enkä sen takia varustautunut sadetakilla. Olisi pitänyt. Hieman ennen kotiinlähtöä taivas repesi ja vettä alkoi tulla kunnolla. Päälläni oli vain ohut juoksutakki, polvihousut ja normaali ajokengät. Kengät säilyivät kuivina ehkä kolme minuuttia, housut viisi ja takki piti vettä lähes kymmenen minuuttia. Vesi litisi kengissä, housut tarttuivat polviin ja vesi valui hihoja pitkin. Hieman ennen kotiin saapumista sade sitten loppuikin. Onneksi kotona odotti lämmin sauna. Vanha viisaus sanoo: "Ei ole olemassa huonoja säitä, on olemassa vain huonoja varusteita".