Yksinkertaisuuden ylistys

Nyt on alla uusi kaupunkifillari, 1-vaihteinen, jalkajarrullinen Pelago Bristol. Pyörä on yksinkertaisuudessaan aivan täydellinen kaupunkisukkulointiin ja pidemmillekin reissuille. Bristol on omassa kategoriassaan kevyt, joten mäet nousevat liukkaasti. Vaihteita en kaipaa lainkaan, välitys on juuri sopiva. Vaikka en olekaan erityisesti jalkajarrujen ystävä, toimivat ne käsijarrun kanssa ihan mainiosti. Pari kertaa tosin olen erehdyksessä polkaissut taaksepäin, jolloin satula on jysähtänyt mukavasti istuinluille. Pysty ajoasento ja viiksitanko sopivat ainakin omalle ergonomialleni, ja tietysti Brooksin B17-satula. 

Bristolilla ajaminen on todella vaivatonta. Runkolukko auki ja menoksi, pysäköinti hoituu näppärästi seisontatuella. Tämäntyyppisellä pyörällä ajaminen ei tunnu urheilusuoritukselta, kun taas saman matkan taittaminen vaikka cyclocrossfillarilla on heti urheilua. 

Takana on nyt viikon verran kaupunkipyöräilyä, tavaraakin olen kuskannut etutelineessä jonkin verran. On kyllä erinomaisen hyvä fillari.

Jakeluauton painajainen

Tämän päivän Hesarissa oli juttu siitä, että Aleksanterinkatu on hankala paikka jakeluautoille. Aleksin jalkakäytäville saa pysäköidä vain klo 11:een asti ja se ei jakeluyritysten mukaan riitä, koska tavaraa pitää jakaa myöhemminkin. Jutussa haastatellulla autonkuljettajalla on kyseisenä keskiviikkoaamuna listallaan 28 osoitetta, joista kaikki sijaitsevat Aleksin ympäristössä. Kuvassa hän seisoo autonsa vierellä nippu kirjekuoria kädessään.

Pitääkö tosiaan Helsingin pienen ydinkeskustan alueella jakaa kirjekuoria pakettiautolla? Eikö fillarilähetti olisi parempi vaihtoehto? Yhdellä iskulla poistuisivat tai ainakin vähenisivät pysäköintiongelmat, tilanahtaus ja pakokaasupäästöt. Fillarilähetti olisi yrityksellekin aika paljon pienempi investointi kuin pakettiauto kuljettajineen. Toki isoja tavaroita pitää edelleen kuljettaa autolla, mutta kyllä fillarilähetin kyydissä melko suuretkin lähetykset kulkevat.

Helsingissä on kyllä fillarilähettejä, mutta Euroopan metropeleihin verrattuna melko vähän. Uskon, että lisää kyllä mahtuisi. Käsittääkseni Hesarin jutussa esiintyvä DHL ei Helsingissä kuljeta lähetyksiään fillareilla. Olisiko aika?

Kuljetusyritys toivoisi lisää oikeuksia jakeluautoille. Helsingin jalkakäytävät ja muutamat kävelykadut ovat nyt jo täynnä purkavia ja lastaavia paketti- ja kuorma-autoja. Iso-Roobertinkadun kävelykatu on hyvä esimerkki siitä, kuinka jakeluautot onnistuvat tukkimaan koko kadun. Ei kai samaa tilannetta haluta Aleksille, sehän on yksi Helsingin näyteikkunoista turisteille.

Lisää fillarilähetteja kaupunkiin, sanon minä.

Elokuvataidetta pyörätiestä

Kävin vihdoin ajamassa Runeberginkadun uuden pyörätiepätkän. Tämä uusi pyörätie on käänteentekevä siksi, koska se poikkeuksellisesti erotettu ajoradasta eikä jalkakäytävästä, kuten suurin osa Helsingin pyöräteistä.

Edit: Taide-sana otsikossa siitä syystä, että tänään taiteiden yö. Sen kunniaksi siis tämä taide-elokuva.

Tiukka paikka

Salmisaaressa, Lauttasaaren sillan päässä Porkkalankadulla on aika tiukka paikka pyörätiellä. Kyseistä väylää pitkin polkee Lauttasaaren suunnasta joka aamu melkoinen määrä työmatkafillaristeja, ja juuri tämä sillan eteläpuoli tuntuisi olevan se suositumpi väylä. Kuten kuvasta näkyy, keskellä pyörätietä on liikennevalotolppa ja aidan vasen puoli on pyhitetty jalankulkijoille. Oma työmatkani reitti kulkee juuri tästä ja aamuisin on liikennevalotolpan kohdalla onkin usein aika ruuhkaista. Kuvanottohetkellä ruuhka oli jo hellittänyt, mutta tästäkin voi havaita, että ei tuohon kovin monta fillaria rinnakkain mahdu. Usein kierrän tolpan oikealta puolelta, mutta siihen oman lisäjännityksensä tuo autoliikenne, joka hipoo pyöräilijän oikeaa kylkeä.

Jos tuo liikennevalotolppa siirrettäisiin lähemmäksi talon seinää, tilanne paranisi huomattavasti. Laitan tästä varmaan viestin myös Fillarikanavalle. Tosin tällä blogikirjoituksella on luultavasti yhtä paljon vaikutusta asian tilaan kuin yhdellä viestillä valitusten valtameressä. Fillarikanava ei nimittäin oikein vaikuta toimivan sillä tavoin kuin ehkä ajateltiin. Se on kankea käyttää ja täynnä anonyymejä huutoja asioiden toimimattomuudesta. Lisäksi kaupungin virkamieskin sitaatin mukaan kommentoi, että kanava ei ainakaan nykymuodossaan toimi. Toivottavasti alkukankeuden jälkeen homma alkaa toimia ja palaute menee oikeasti perille ja vaikuttaakin asioihin.

Pyöräkaistoja

Mainitsin aiemmassa postauksessani Runeberginkadun uusista pyöräkaistoista. En ole vieläkään päässyt koeajamaan niitä, mutta kuvan sain kuitenkin jo otettua. Aika lyhyt pätkä tuo on ja loppuu ikävästi kesken, mutta alku kuitenkin. Hienoa! Näitä lisää. Kuinkakohan liukas tuo maalattu pinta on sateella? No, se varmaan selviää syyssateiden alettua.

Sujuvaa pyöräliikennettä

Löysin Copenhagen cycle chic-sivustolta videopätkän sujuvasta pyöräliikenteestä kaupungissa. Kaupunki on luonnollisesti Kööpenhamina. Sujuukohan pyöräily Helsingissä joskus näin sujuvasti?

The Green Wave in Copenhagen from Colville Andersen on Vimeo.

Ruuhkaa pyöräteillä

Cycling Helsinki
Originally uploaded by timseppa

Kävin tänä aamuna ajelemassa Helsingin keskustassa ja pääsin mukaan työmatkaliikenteeseen, vaikka vapaapäivää vietinkin. Oma työmatkani kulkee länsiväylän pyörätietä pitkin, joten ole tottunut melko väljään ja vapaaseen liikenteeseen.

Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.

Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.

Ajoneuvokeskustelu

Marek Salermon haastattelusta virinnyt keskustelu jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus otti kantaa aiheeseen. Polkupyörä on ajoneuvo ja sillä tulisi ajaa omalla kaistallaan, ei jalankulkijoiden seassa. Olen täysin samaa mieltä. Jos pyöräilijät ajaisivat autokaistoista erotetuilla pyöräteillä - tai kaistoilla, totuttaisi tämä pyöräilijät ajamaan autojen seassa sielläkin, missä pyöräkaistoja ei ole. Ja näitä paikkoja väistämättä jäisi kaupunkiin, vaikka pyöräteitä lisättäisiin reilusti.

Kovasti nämä suunnitelmat herättävät vastustusta. Aremmat ja verkkaisesti ajelevat pyöräilijät eivät mielellään mene autojen sekaan. Toisaalla taas jääräpäisimmät autoilijat vastustavat pyöräilijöiden tuomista heidän reviirilleen. Vähitellen nämä ajorataan maalatut pyöräkaistat kuitenkin lisääntyvät, uusin pätkä taitaa olla Runeberginkadulla. En ole vielä ajanut siellä, täytyykin mennä koeajamaan ensi tilassa.

Pakkokypärä

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Helsingin uudesta pyöräliikennesuunnittelijasta Marek Salermosta. Hän ei kannata kypäräpakkoa ja sanoo ajavansa työmatkoja ilman kypärää. HS:n nettilehden keskustelupalsta täyttyi välittömästi melko tiukoista kommenteista, joissa monissa tuomittiin Salermon lausunto. Niiden mukaan virkamies näyttää kansalaisille huonoa esimerkkiä, kun kieltäytyy noudattamasta lakia.

Tässä jälleen Suomen lainkuuliainen kansa osoittaa parhaat luonteenpiirteensä. Heti, kun joku rikkoo jotain lukemattomista kielloistamme tai pakoistamme, olemme innokkaana raportoimassa tuosta rikollisesta. Täytyyhän maassa laki ja järjestys olla. Sama ilmiö on tuttu vaikkapa työpaikan lounasravintolan jonosta. Jos erehdyt ottamaan yhden ylimääräisen voinapin, raportoi takanasi jonottava kateellinen kansalainen rikkomuksestasi. No niin, taisi ajautua hieman asian viereen.

Itse käytän kypärää oikeastaan aina pyöräillessä ja suosittelen muitakin käyttämään. Mutta silti kypäräpakkoa en kannata. Onneksi Suomessa ei (ainakaan vielä) saa rangaistusta kypärättömyydestä.

Toivotan onnea ja menestystä Marek Salermolle uudessa tehtävässään. Hänen näkemyksensä polkupyörän rinnastamisesta hitaaseen autoon nopean jalankulkijan sijasta saa vankkumattoman kannatukseni.

Pyöräteitä

Huomasin tänään, että Helsingin Kauppatorin viereinen pyörätie jatkuu nyt Pohjois-Esplanadin loppuun Päävartion ohi Meritullintorille asti. Enää ei tarvitse kiertää Kauppatorin ja Katajanokan sillan kautta. Hienoa!


Toinen hieno juttu ovat ajoradasta erotetut pyöräkaistat. Tosin tämäkin kuva osoittaa sen, että pyöräkaistoja tehdään sinne, minne niitä on helppo tehdä, eikä välttämättä sinne, missä niitä tarvittaisiin. Kuvassa oleva Kirkkokadun pätkä on niin hiljainen, että siellä voi kyllä huoletta ajella autojen seassa. Mutta alku se on tämäkin.

Fillarointia Stadissa

Kävin tänään pariinkin otteeseen fillarilla kaupungilla pyörähtämässä. Aamupäivällä tein reilun parin tunnin lenkin ja kävin tutustumassa fixeihin erikoistuneeseen Kumiluoti-liikkeeseen. Liike on pieni ja ihan täynnä rakenteilla olevia tai rakennettuja/huollettuja fillareita. Tunnelma oli erityisen rento.

Iltapäivän lenkillä käväisin Pelago Bicyclesissä, sitä olen tässä blogissa jo aiemminkin mainostanut. Tämäkin putiikki on melko pieni, eikä siellä ainakaan vielä ollut kovin paljon fillareita, mutta lisää on ilmeisesti tulossa. Vaikka en fillaria ostanutkaan, niin mukaan tarttui sentään jotain. Ostin erittäin tyylikkään The Ride-lehden numeron kaksi. Suosittelen, on kyllä hieno lehti. Eikä tässä vielä kaikki, sain mielenkiintoisen reittioppaan, Iron Curtain Trail-kirjasen. Läpyskässä on 7000 kilometrin reitti, joka kulkee entisen rautaesiripun linjaa pitkin. Siinäpä tuleville vuosille hieman suunniteltavaa.

Tänään avattiin Fillarikanava-nettisivusto, josta palvelee helsinkiläisiä pyöräilijöitä. Sinne voi kirjoittaa pyöräilykokemuksia ja kehittämisehdotuksia. Ainakin näin avajaispäivänä sivusto toimi aika hitaasti ja oli välillä pois käytöstäkin. Mutta eiköhän se tässä ala toimia ja lunasta paikkansa toimivana vaikuttamiskanavana.

Hieno sää ja hieno päivä pyöräillä hienossa kaupungissa.

Pietarissa on toisin

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Pietarin kadut öisin valtaavista pyöräilijöistä. Sadat fillaristit ajelevat öisin pitkin Pietarin katuja, koska päivisin autojen sekaan ei ole mitään asiaa. Henki saattaa lähteä. Mielenkiintoista, että Pietarinkin kaltaisessa ei-pyöräilevässä kaupungissa alkavat pyöräilyn alakulttuurit kukoistaa. Tosin käsitykseni Pietarin soveltumattomuudesta fillarointiin perustuu täysin lukemiini ja kuulemiin tietoihin, ei omiin kokemuksiin. Mutta jos pietarilaiset aktiivipyöräilijät halua ajaa kaupungissa päivisin, kertoo se kyllä jotain paikallisesta liikennekulttuurista.

Taitavat Hämeentien vaaralliset ruuhkat olla hieman toisessa mittakaavassa.

Kausi on alkanut

Olin tänään pitkästä aikaa ruuhka-Helsingissä ajelemassa. Kaikki talven naftaliinissa olleet pyörät ja pyöräilijät ovat palanneet ja meno oli sen mukaista. Liikennesääntöjen tuntemus ja pyörän hallinta on ilmeisesti jäänyt vielä joillakin vielä talvisäilytykseen. Väistämissäännöt, kaistalla pysyminen ja tilannenopeudet eivät ihan olleet sitä, mitä niiden pitäisi olla. Kyllä tilanne varmaan tästä paranee, mutta melko holtitonta oli ainakin nyt.

Kuinkahan paljon toukokuussa tapahtuu pyöräkolareita verrattuna vaikka elokuuhun, jolloin ihmiset ovat tottuneita ajamaan?

No, kaupunkihulinan vastapainoksi kävin myös Taivaskalliolla ajelemassa, tässä pari kuvaa sieltä.

Autojen valtameressä

Palaan vielä hetkeksi kaupunkipyöräilyn hektisyyteen.

Kuvassa Fixed-shortsien taskun nurjalle puolelle piilotettu mietelmä. Kun autojen seassa joskus täytyy ajaa, kannattaa tehdä se juuri tuon tekstinpätkän kuvaamalla tavalla. Siis sekaan vain, osaksi liikennevirtaa, aktiivisena osallistujana, ei syrjään kiilattavana sivullisena.



Vapaa suomennos tekstistä:

Liikenne oli hullua tänään. Joinakin päivinä tunnen olevani matkaaja ylittämässä Saharaa. Loppumattoman hiekkameren sijalla onkin autojen valtameri. Metallia ja jalkakäytäviä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Jännää, etten näe itseäni osana sekasortoa, vaikka sitä olenkin. Sitä vastoin, ylitän kaistat ja ajan sekasorron läpi. Ohitan autot ja sukellan bussien ohi, yksinkertaisesti. Janoisen ja väsyneen kulkijan sijaan yritän olla tuulenhenkäys.

Kaupunkipyöräilyn vaarat

Hesarissa oli tänään juttu Hämeentien vaarallisuudesta pyöräilijöille. Hämeentie on yksi Helsingin vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista, joten on luonnollista, että siellä autojen seassa pyöräily ei ole kaupunkipyöräilyn parhaita puolia. Ja pyörätietähän Hämeentiellä ei ole. Ongelmana on se, että katua ei voi leventää, koska molemmilla puolilla on taloja. Autoliikennettäkään oikein voi vähentää, koska katu on merkittävä sisääntuloväylä kaupunkiin. Ainoa ratkaisu olisi maalata pyöräkaistat kadulle, mutta epäilen että melko ahdasta tulee, jos autokaistoja kavennetaan. Voin kyllä olla väärässä, mutta epäilen, etteivät mahdolliset kadunreunaan maalatut pyörätiet tuo runsain joukoin pyöräilijöitä ajelemaan autojen ja bussien rinnalle.

Kyllä Hämeentiellä voi ajaa pyörällä, mutta se vaatii hieman erilaisen asennoitumisen kuin rauhallinen ajelu pyörätiellä. Itsevarma, joskus jopa aggressiivinen ajotyyli on mielestäni välttämättömyys selviytymiseen asfalttiviidakon siimeksessä. Oma päivittäinen työmatkani reitti ei mene Hämeentien kautta, mutta silloin kun joudun ajamaan sitä kautta, pyrin kiertämään Hämeentien "alakautta" Hermannin rantatien kautta. Siellä on hyvä pyörätie, eikä matkakaan juuri pitene. Ja bonuksena saa vielä merimaiseman. Suosittelen.

Miksi tilanne on kehittynyt tällaiseksi? Yksi syy tähän ovat jalkakäytävistä erotetut pyörätiet. Pyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa, turvassa pahoilta autoilta. Ja autoilijat ovat tottuneet ajamaan omistamillaan ajoradoilla ilman häiritsevää kevyttä liikennettä. Jos pyöräkaistat olisi alun alkaen erotettu ajoradoista, eivät pyöräilijät pelkäisi autoja ja autoilijatkin olisivat tottuneet heidän joukossaan ajeleviin fillaristeihin.

Lisää Lontoota

Vielä kommentti Lontoon fillarikulttuurista

Eri puolilla kaupunkia oli hyviä pyöräkaistoja, jotka olivat siis erotettu ajoradasta, ei jalkakäytävistä kuten meillä. Lisäksi risteyksissä oli sulkuviivoilla erotettuja alueita, joissa pyöräilijät odottivat liikennevalojen vaihtumista autojonon edellä.

Mitenköhän suomalaiset autoilijat suhtautuisivat siihen, että pyöräilijät olisivat heidän edellään jonossa?

Urban Velo

Olen jo jonkin aikaa lueskellut netissä (ja Amerikassa paperilla) julkaistavaa Urban Velo-lehteä. Tänään sain käsiini itse tulostetun version lehdestä. Ihan mielenkiintoisia juttuja urbaanista fillarikulttuurista.

Kannattaa tutustua: urbanvelo.org

Työmatkoja, työmatkoja

Olen nyt koko syksyn fillaroinut pääasiassa työmatkoja, aikaa ja energiaa ei juuri muuhun riitä. Joskus vapaapäivinä olen käynyt kaupungilla pyörähtämässä, mutta varsinaisia lenkkejä en ole ajellut. Hankin syys- ja talvikelejä varten Shimanon MW-80 -goretex-kengät. Ainakin sadekeleillä ovat toimineet mainiosti, saa nähdä kuinka talvipakkasilla käy. Jalassa ovat kyllä mukavat.

Cyclocrossarin takarengas on kulunut lähes sileäksi. Toivottavasti kestää nastarengaskauden alkuun asti.

Ja ajankohtaista. Keskustelupalstoilla, esim Hesarin sivuilla, on todella rakentava keskustelu menossa viimeviikkoisen erittäin valitettavan onnettomuuden tiimoilta. Toivottavasti pyöräilyn vihaajat eivät ala väkivallantekoihin kaupunkipyöräilijöitä kohtaan.

Pyöräilykaupunki Turku

Turku on pyöräily-ystävällinen kaupunki, ainakin jalan liikkuneen pyöräilijän silmin. Havaitsin tämän taannoisella vierailullani Suomen entisessä pääkaupungissa. Pyörätieverkosto ei ainakaan keskustassa ole kovin kattava, mutta ihmiset fillaroivat kaupungilla autojen seassa ja hyvin näyttää sujuvan. Mihin vain katseensa käänsikin, oli autojonon seassa pyöräilijä. Liikenteen rytmi oli rauhallinen, eikä autoilijoita näyttänyt ärsyttävän pyöräilijöiden kanssa eläminen.

Pyöräparkkeja oli pienen alueen sisällä todella runsaasti. Yhden kauppa-asioinnin jälkeen on helppo hypätä taas pyörän päälle ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ja pysäköidä pyörä taas sinne.

Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aurajoen rannalla kulkee leveä kevyen liikenteen väylä, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat. Helsingistä puuttuu tällainen viihtyisä ja idyllinen väylä, jota pitkin pääsee jouhevasti kaupungin halki. Mannerheimintien pyörätie ei ole sellainen.

Jos joku turkulainen tai Turun pyöräilykulttuuria tunteva haluaa kommentoida, otan palautteen mielihyvin vastaan. Nämä havainnot ovat tosiaan vain yhdeltä kesäiseltä päivältä.

Alla kuvia turkulaisista fillareista







Olen nyt lähdössä muutaman päivän mittaisella Etelä-Suomen fillarikierrokselle. Pääsen samalla kokeilemaan uutta peräkärryäni. Kirjoitan jutun matkasta tänne ja samalla kokemukseni peräkärrystä.

Kauppatorilla

Cyclist
Originally uploaded by timseppa

Kuvassa Stadilainen fillaristi