Pussukka

Ostin uuden satulan alle kiinnitettävän laukun. Kyseessä on Ortliebin Micro. Minulla on myös Vaude-merkkinen satulan aluslaukku, mutta se on hieman liian iso tähän jokapäiväiseen käyttöön. Tuo Ortlieb on paljon kompaktimpi. Siellä kulkee näppärästi mukana kuusiokolosetti, vararengas ja pikapaikkoja. Tällä tavoin ei tarvitse olkalaukkua ja reppua vaihdellessa siirrellä noita välttämättömiä varusteita laukusta toiseen, vaan ne ovat aina mukana. En oikeastaan ymmärrä, kuka lähtee vähänkin pidemmälle ilman työkaluja ja renkaanvaihtovehkeitä. Rengasrikko tai muu tekninen ongelma sattuu kohdalle ennemmin tai myöhemmin.

Ortlieb Micro on täysi vedenpitävä, kuten Ortliebit muutenkin. Laukku suljetaan saman merkin sivulaukuista tutulla rullaamismenetelmällä ja varmistetaan kuminauhoilla. Noiden kuminauhojen kestävyys vähän mietityttää, mutta Ortliebin laukut ovat ainakin tähän asti olleet luotettavia ja kestäviä. Ja onhan niillä viiden vuoden takuu.

Laukku kiinnitetään satulan alle ruuvattavalla muoviklipsillä ja on nopeasti irrotettavissa. Microa on saatavana mustana ja kirkkaan vihreänä, itse valitsin kirkkaan värin.

Köpiksen ja Damin malliin

Viimeisimmässä Yhteishyvässä oli mielenkiintoinen artikkeli kaupunkipyöräilystä, kannattaa lukea. Teppokin oli lukenut sen.

Yksi juttu kiinnitti huomioni ja kirvoitti minut tarttumaan näppäimistööni. Jutussa viitattiin Kööpenhaminan ja Amsterdamin pyöräilykulttuureihin, kuten yleensäkin kaupunkipyöräilystä puhuttaessa. Jutun mukaan näissä kaupungeissa ihmiset pyöräilevät töihin normaaleissa siviilivaatteissa, naiset jakkupuvuissa ja miehet kravatit kaulassa. Näissä korkeamman pyöräilykulttuurin maissa ei erillisiä pyöräilyvaatteita käytetä - eikä myöskään kypärää. Tämän saman ajatuksen ylistämiseen olen törmännyt myös vaikkapa suosituissa Köpis-blogeissa, Copenhagenizessa ja Copenhagen Cycle Chicissä. Ihan jees, mutta...

Tuolla etelämmässä on helppo ajaa fillarilla vaikka läpi vuoden pikkutakki päällä, kun ei ole puolen vuoden pakkaskautta. Tervetuloa kokeilemaan työmatkapyöräilyä tammikuussa jakkupuvussa ja korkkarit jalassa. Uskon, että jokainen meistä pyöräilevistä on ajanut fillaria myös tavallisissa vaatteissa. Käsi ylös, jos olet sitä mieltä, että puku päällä on mukavampi pyöräillä kuin tarkoitusta varten suunnitelluissa vaatteissa. Olisiko niin, että tavallinen Kööpenhaminan tai Amsterdamin kasvatti ei ole koskaan edes kokeillut kunnollisia pyöräilyvaatteita? Kannattaisi, sillä onhan niitä muunlaisiakin fillarointiasuja kuin trikooshortsit ja tiimipaidat.

Jutussa mainittiin, että olisi vaikea kuvitella Helsinkiin liituraitapukuisia pyöräilijöitä. Sanoisin, että kesällä Helsingin keskustassa näkee vaikka puku päällä pyöräileviä prosentuaalisesti varmaan saman verran kuin muuallakin. Ja kyllä täällä talvellakin ajellaan ihan tavallisissa talvivaatteissa.

Myös kööpenhaminalainen ja amsterdamilainen kypärättömyyyden ylistys on mielestäni aivan perusteetonta, mutta en nyt sen enempää viitsi tällä kertaa lähteä tähän kypäräkeskusteluun.

On hienoa, että Euroopassa on tuollaisia pyöräilykulttuurin edelläkävijäkaupunkeja, mutta niiden edessä ei kannata potea alemmuudentunnetta. Hyvä, että kaupunkipyöräilyä kehitetään, mutta tehkäämme se omilla ehdoillamme. Antaa kööpenhaminalaisen businessmiehen pilata liituraitapukunsa vesisateessa, me voimme silti pukeutua Gore-texiin, jos sääolot niin vaativat.

Hienosti rullaa

Tänään oli erinomaisen mahtava pyöräilypäivä. Kesäaikaan siirtymisestä johtuvaa aamuväsymystä ehkäistäkseni poljin fillarilla töihin, ja kyllähän se piristi. Sileät renkaat rullasivat upeasti, eikä lunta ollut enää juuri missään. Ainoastaan yksi kevyen liikenteen väylä oli auraamatta ja siinä jouduin taluttamaan fillaria. Oli muuten ilahduttavan paljon pyöräilijöitä liikenteessä aamulla.

Kotimatka sujui yhtä hyvin. Töistä lähtiessäni olikin vielä valoisaa, mikä antoi ylimääräisen annoksen energiaa. Pyörä kiiti salaman lailla ja muistin jopa kiertää aamuisen lumiesteenkin, joten oli kaikin puolin onnistunut reissu.

Keväässä on mukavaa se, että olosuhteet paranevat päivä päivältä. Tämänpäiväinen ankean harmaa sadesää on taas muuttanut lunta litratolkulla vedeksi.

(Bloggerissa tuntuu olevan jotain hämminkiä kuvien näyttämisen kanssa, toivotaan että vika korjaantuu/korjataan. )

Talvi jäi taakse

No niin, tämä talvi jäi sitten lopullisesti taakse. Vaihdoin tänään nastarenkaat pois ja tilalle Schwalben Marathon Plussat. Nyt rullaa taas vähän paremmin, eikä tuon paljon puhutun tappajasepelinkään pitäisi tappaa renkaita, vaikka eiväthän nuokaan puhkeamattomat ole.

Lunta ja jäätä on kyllä vielä runsain mitoin, mutta oma työmatkareittini on aika hyvässä kunnossa lukuun ottamatta muutamaa jäistä kohtaa. Uskon silti selviäväni.

Nyt pitäisi sitten alkaa ajaa ihan kunnolla, talvi menikin hieman velttoillessa.

Tuleehan se kevät vähitellen

Kävin tänään pyörällä töissä, eikä ollut enää yhtään niin turhauttavaa kuin viime kerralla. Paljasta asfalttia oli näkyvillä jo runsain mitoin, eikä jäätäkään ollut niin paljon. Muutamassa kohdassa oli hieman paksumpi ja melko urainen jääosuus, mutta en joutunut jalkautumaan kertaakaan. Ja aikaa kului suunnilleen se normaali talvinen 40 min suuntaansa.

Ensi kerralla on jo paljon mukavampaa.

Tule, tule kevät

Olen odotellut jään ja sohjon sulamista, ja ollut fillaroimatta jo puolitoista viikkoa. Nyt alkaa mieli jo kaihota taas pyörän selkään, mutta kelitilanne näyttää edelleen aika lohduttomalta. Aamulla uraiset ja illalla lumisohjoiset tiet lannistavat kyllä tehokkaasti pyöräilijän ajohalut. Pitäisi kaikesta huolimatta ensi viikolla taas kokeilla ajamista. Missähän kunnossa Lauttasaari-Länsiväylä -akselin pyörätiet ovat? Onko joku teistä arvon lukijoista ajellut siellä nyt lähipäivinä?

Nyt kevään ja kesän lähestyessä on mukava suunnitella ja hahmottaa tulevan kauden asioita ja mahdollisia isompia hankintoja. Hankintalistalla on ainakin vähän ajovarusteita kesäksi, mutta mielessä siintää myös uusi fillarikin. Kulunut talvi oli ensimmäinen cyclocross-talveni, enkä ole täysin vakuuttunut krossarin soveltuvuudesta pahimpaan lumi- ja jääkeliin. Muutaman vuoden takaisen aktiivisen maastopyöräilyharrastuksen ansiosta olen edelleen sitä mieltä, että jäykkäperäinen maasturi on ainakin todella hyvä, ellei jopa paras yleisfillari huonoille keleille. Joten, toivelistalla on vaikkapa tällainen.

Mitäs muita suunnitelmia kesäksi? Tänä vuonna voisi vihdoin yrittää osallistua Tour de Helsinkiin. Niin, ja alkutalven haparoinnin jälkeen tarkoitus olisi päivittää englanninkielistä Helsingin pyöräilykulttuuriin keskittyvää HelCycles-blogiani säännöllisesti sanoin ja kuvin.

Että tällaisia suunnitelmia minulla. Minkälaisia teillä?

Jääspeedwayta ja sohjoa

Nyt riittää sohjopyöräily vähäksi aikaa.

Kävin tänään töissä pyörällä. Matka töihin sujui olosuhteisiin nähden hyvin, kuvailisin ajamista lähinnä jääspeedwayksi. Tiet olivat muhkuraisen ja uraisen jään peitossa, joten tärisytti taas käsiä mukavasti.

Varsinainen riemu repesi sitten kotimatkalla. Matka Espoosta Lauttasaareen oli jääsohjossa taiteilua. Välillä pystyin ajamaan ihan kunnolla, mutta pehmeä lumi teki ajamisesta raskasta ja aika ajoin melko turhauttavaa. Lauttasaaressa sujahdin suosiolla ajoradan puolelle. Olipas mukavaa ajaa pitkästä aikaa paljaalla asfaltilla kovaa.

Miellyttävästä loppumatkasta huolimatta odottelen sohjon sulamista - tai pyöräteiden kunnollista auraamista - ennen kuin lähden seuraavan kerran fillarilla töihin.

Halki jään

Kävin taas parin viikon tauon jälkeen ajamassa pienen lenkin Lauttasaaren, Kaskisaaren, Munkkiniemen ja Seurasaaren kautta. Täytyy sanoa, että cyclocrossari 6 barin rengaspaineilla ei ollut ihan täydellinen valinta tälle lenkille. Täysjousto olisi ollut sopivampi kulkuväline. Eilinen loska oli jäätynyt uriksi ja möykyiksi muutenkin huonokuntoisille väylille. "Hieman" tärisytti käsiä.

Kevättalvi on oikeastaan hankalinta aikaa pyöräilijälle. Syksyllä on ihan mukavaakin ajella pimenevissä ja sateisissa illoissa ja alkutalven ensilumet ovat mukava piristys syksyn pimeyteen. Kevättalvella fillaristin mieli alkaa hiipiä kohti kesää ja ilmatkin rupeavat lämpenemään, mutta ajokelit ovatkin sitten jäiset, lumiset ja talviset vielä pitkään, liian pitkään.

Tällä hetkellä tiet ovat niin jäässä ja lumessa, että kestää kyllä todella kauan ennen kuin tuonne pääsee kunnolla ajamaan. Siinä vaiheessa, kun lumet ja jäät ovat sulaneet tienpinnoilta, teiden varsille kuskatut lumikasat valuttavat sulamisvesiään vielä pyöräteille ja kaduille meidän pyöräilijöiden riemuksi. Veikkaan, että kengät kastuvat tänä keväänä muutamaankin kertaan.