Talven saldo, kevään avaus ja mainos

Kuluneen talven pyöräilysaavutuksista ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäisenä lumisadepäivänä ajoin, sitten ensimmäisellä nastarengaspolkaisulla kaaduin. Sen jälkeen taisin pari kertaa käydä fillarilla töissä. Ei vaan talvipyöräily oikein maistunut.

Kevätkausi alkoi tänään Paris-Roubaix-klassikkotunnelmissa. Matka ei ollut yhtä pitkä, mutta keliolosuhteet olivat lähes yhtä vaativat.

Hesperian puiston niljanteinen jääsohjo korvasi Arenbergin metsän mukulakiviosuuden.

Ajoin Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin räntä/vesisateessa. Menomatka sujui kohtalaisesti, mutta paluumatkalla vastatuuli, sade sekä loppuunajetut talviajovarusteet jäädyttivät sormet ja varpaat totaalisesti.

Löytyihän sitä mukulakiveäkin.

No reissulta selvittiin. Tunnon palattua sormiin ja vatsan täytyttyä elämä alkoi taas hymyillä. Nyt vain innolla odottamaan sunnuntain Paris-Roubaix-kisaa.

No niin, se mainos. Olen jossain sivulauseessa kenties maininnut työskenteleväni fillarialalla. Paljastettakoon nyt tässä, että työnantajani on Bike Planet. Avaamme lähipäivinä uuden myymälän Helsingin keskustaan Unioninkatu 45:een ja se tulee olemaan minun työpaikkani jatkossa. Tervetuloa siis jutustelemaan.

Herätys!

On taas vierähtänyt muutamakin tovi edellisestä postauksesta. Kesä meni, syksykin ehti kääntyä talveksi. Mitään pyöräilyllisesti merkittävää ei tässä välissä ehtinyt tapahtua. Keväällä suunniteltu saaristokierroskin jäi suunnitteluasteelle. No, on tässä aikaa. Tulevalle kesälle on suunnitelmissa pyöräilyä Sloveniassa. Onko kellään kokemuksia Sloveniassa fillaroinnista?

Pyöräily saa koko ajan enemmän palstatilaa tiedotusvälineissä, varsinkin arki- ja kaupunkipyöräily. Se on hienoa se. -mip-blogissa presidenttiehdokkaat pääsivät kertomaan omia pyöräilynäkemyksiään. Tai olisivat päässeet, jos eivät kolmea ehdokasta lukuunottamatta olisi jättäneet vastaamatta. Hyvä alku sekin. Ei Kekkosen aikana tuollaista olisi ollut.

Oma talvipyöräily alkoi ilman pehmeää laskua viime viikon maanantaina armottomassa lumi- ja jääpyryssä, ilman nastarenkaita tietenkin. Muuten tämä syksy ja talvi eivät ole olleet niin aktiivista pyöräilyaikaa kuin edelliset vuodet. No, onneksi vielä ehtii korjata tilannetta. Olen tässä miettinyt, että otanko talvipyöräkseni cyclocrossarin vai olisiko parempi vaihtoehto kuitenkin pienempirenkainen maastofillari. Useamman talven olen crossarilla ajellut ja huomannut sen umpihankiominaisuudet melko heikoiksi. Maastopyörä olisi tässä suhteessa parempi, mutta häviää sitten rullausominaisuuksissa kovalla alustalla.

Kunto kateissa

Nyt on pakko myöntää, että lopputalven ajamattomuus vaikuttaa kuntoon. Eilinen työmatkapyöräily todisti asian, ei kulje yhtään niin hyvin kuin syksyllä. No, onneksi tästä on suunta ylöspäin. Hommaa vaikuttaa osittain varmaan myös nastarenkaiden huono rullaavuus, vaikka suurin ongelma taitaakin olla kuskin rullaamattomuus. Kai se tästä lähtee taas.

Back in the saddle

Nyt on lumimyrskyt, pakkaset ja luultavasti flunssakin taltutettu, joten oli aika hypätä satulaan pitkähkön tauon jälkeen. Käytiin tänään pikaisella aamulenkillä, joka kylläkin osoittautui ihan riittävän pitkäksi.

Keli oli hieno, aurinko paistoi ja tiet olivat kovapintaiset ja hyvin rullaavat. Kirkkaasta paisteestaan huolimatta aurinko ei purevan tuulen takia kovin paljon lämmittänyt. Loppumatkasta sormet olivat aivan jäässä ja varpaatkin kylmettymässä. Lauttasaaren sillalla kotia kohti rullaillessa päällimmäinen ajatus oli, että "katsellaan seuraavan kerran fillarointia sitten toukokuussa".

Tarvitsen muuten uuden takalokarin, kun vanha yli kymmenen vuotta vanha uskollisesti palvellut Zefal katkesi. Harmillista, koska en ole nähnyt sitä mallia enää missään myynnissä.

Hiljaiseloa uusissa housuissa

Talvi tuli ankarana ja hyydytti pyöräilijän. Ensin oli lunta metritolkulla ja nyt paukkuvat ennätyspakkaset. Olen kyllä silloin tällöin ajellut, mutta säännöllinen työmatkapyöräily odottaa hieman lauhempia säitä. Tiedän, että tuolla voi ihan hyvin pyöräillä, mutta jotenkin nyt ei vain tee mieli puskea umpihangessa tai jäädyttää varpaita. Ehkäpä hiihtolomien jälkeen taas aktivoidun.



Tilasin uudet housut Raphan talvialesta. Olen pitkään etsinyt pyöräilyhousuja, jotka eivät näytä pyöräilyhousuilta ja nyt löysin sellaiset. Tuo ylläoleva kuva ei ole kovin informatiivinen, mutta kertoo jotain ainakin värimaailmasta. Raphan sivuilla lisää tietoa. En ole vielä ehtinyt ajella noilla mutta tuntuvat kyllä erittäin hyviltä ja mukavilta jalassa. Kirjoitan kokemuksista heti, kun pääsen ne jalassa pyörän selkään.

Mukavaa kevään odotusta kaikille.

Pehmeä lasku talvipyöräilyyn - not

Olipahan keli. Aamulla töihin ajellessa oli tiet olivat kuivat, ilma kirpeän raikas ja tuulikin myötäinen. Kotimatkalla kaikki muuttui. Onneksi olin vaihtanut nastat alle, ilman niitä homma olisi mennyt luisteluksi. Lunta tuli vaakatasossa naamaan terävinä piikkeinä ja vastatuuli puhalsi. Nastarenkaat ropisivat, eivätkä tosiaan rullanneet kuten sileät renkaat. Kuitenkin noista pienistä epämukavuustekijöistä huolimatta pyöräily oli taas kerran mukavaa ja rentouttavaa. Ja kotona odotti lämmin sauna.

Lunta ja jäätä

Kohta sitä taas on. Lunta tulee jo nyt. Sain vihdoin hankittua ja asennettua Scwalben Marathon Winter-nastarenkaat crossariini. Nyt ei pitäisi ainakaan lumen ja jään haitata, noissa on 240 nastaa. Rullausominaisuudet eivät tosin ole ihan kesärenkaiden luokkaa.

Tänään on hauska ajella kotiinpäin ja katsella, kuinka autoilijat luistelevat yllätyksenä tulleessa talvikelissä.

Talvi jäi taakse

No niin, tämä talvi jäi sitten lopullisesti taakse. Vaihdoin tänään nastarenkaat pois ja tilalle Schwalben Marathon Plussat. Nyt rullaa taas vähän paremmin, eikä tuon paljon puhutun tappajasepelinkään pitäisi tappaa renkaita, vaikka eiväthän nuokaan puhkeamattomat ole.

Lunta ja jäätä on kyllä vielä runsain mitoin, mutta oma työmatkareittini on aika hyvässä kunnossa lukuun ottamatta muutamaa jäistä kohtaa. Uskon silti selviäväni.

Nyt pitäisi sitten alkaa ajaa ihan kunnolla, talvi menikin hieman velttoillessa.

Tule, tule kevät

Olen odotellut jään ja sohjon sulamista, ja ollut fillaroimatta jo puolitoista viikkoa. Nyt alkaa mieli jo kaihota taas pyörän selkään, mutta kelitilanne näyttää edelleen aika lohduttomalta. Aamulla uraiset ja illalla lumisohjoiset tiet lannistavat kyllä tehokkaasti pyöräilijän ajohalut. Pitäisi kaikesta huolimatta ensi viikolla taas kokeilla ajamista. Missähän kunnossa Lauttasaari-Länsiväylä -akselin pyörätiet ovat? Onko joku teistä arvon lukijoista ajellut siellä nyt lähipäivinä?

Nyt kevään ja kesän lähestyessä on mukava suunnitella ja hahmottaa tulevan kauden asioita ja mahdollisia isompia hankintoja. Hankintalistalla on ainakin vähän ajovarusteita kesäksi, mutta mielessä siintää myös uusi fillarikin. Kulunut talvi oli ensimmäinen cyclocross-talveni, enkä ole täysin vakuuttunut krossarin soveltuvuudesta pahimpaan lumi- ja jääkeliin. Muutaman vuoden takaisen aktiivisen maastopyöräilyharrastuksen ansiosta olen edelleen sitä mieltä, että jäykkäperäinen maasturi on ainakin todella hyvä, ellei jopa paras yleisfillari huonoille keleille. Joten, toivelistalla on vaikkapa tällainen.

Mitäs muita suunnitelmia kesäksi? Tänä vuonna voisi vihdoin yrittää osallistua Tour de Helsinkiin. Niin, ja alkutalven haparoinnin jälkeen tarkoitus olisi päivittää englanninkielistä Helsingin pyöräilykulttuuriin keskittyvää HelCycles-blogiani säännöllisesti sanoin ja kuvin.

Että tällaisia suunnitelmia minulla. Minkälaisia teillä?

Halki jään

Kävin taas parin viikon tauon jälkeen ajamassa pienen lenkin Lauttasaaren, Kaskisaaren, Munkkiniemen ja Seurasaaren kautta. Täytyy sanoa, että cyclocrossari 6 barin rengaspaineilla ei ollut ihan täydellinen valinta tälle lenkille. Täysjousto olisi ollut sopivampi kulkuväline. Eilinen loska oli jäätynyt uriksi ja möykyiksi muutenkin huonokuntoisille väylille. "Hieman" tärisytti käsiä.

Kevättalvi on oikeastaan hankalinta aikaa pyöräilijälle. Syksyllä on ihan mukavaakin ajella pimenevissä ja sateisissa illoissa ja alkutalven ensilumet ovat mukava piristys syksyn pimeyteen. Kevättalvella fillaristin mieli alkaa hiipiä kohti kesää ja ilmatkin rupeavat lämpenemään, mutta ajokelit ovatkin sitten jäiset, lumiset ja talviset vielä pitkään, liian pitkään.

Tällä hetkellä tiet ovat niin jäässä ja lumessa, että kestää kyllä todella kauan ennen kuin tuonne pääsee kunnolla ajamaan. Siinä vaiheessa, kun lumet ja jäät ovat sulaneet tienpinnoilta, teiden varsille kuskatut lumikasat valuttavat sulamisvesiään vielä pyöräteille ja kaduille meidän pyöräilijöiden riemuksi. Veikkaan, että kengät kastuvat tänä keväänä muutamaankin kertaan.

Voimia löytyikin

Juuri kun pääsin sanomasta, että keräilen voimia kevääseen pyöräilytauon muodossa, löysin kun löysinkin jostain ylimääräistä energiaa työmatkafillarointiin. Kävin eilen pitkästä aikaa töissä pyörällä ja se oli jälleen kerran mukavaa. Pyörätiet oli aurattu yllättävään hyvään kuntoon, eikä pakkanenkaan purrut liiaksi. Hieman kyllä jaloissa tuntui parin viikon ajamattomuus, mutta muuten pyörä kulki olosuhteisiin nähden hyvin.

Loppuviikon pysyn varmaankin poissa pyörän selästä ja ensi viikko meneekin sitten hiihtolomaillessa. Jos se kevät vaikka sitten alkaisi vähitellen näyttää kasvojaan.

Kerätään voimia kevääseen

Talvi iski päälle niin voimallisesti, että pyöräilykin on jäänyt taka-alalle. Olen pyrkinyt ajamaan ainakin viikoittain, huonossakin säässä. Viime viikolla en ajanut kertaakaan ja tämäkin viikko saattaa mennä samoissa merkeissä. Ehkä pyörä sitten keväämmällä kulkee entistäkin paremmin. Oikein mielenkiinnolla odotan, kun nämä lumimassat sulavat. Siinä tulevat Gore-tex-kengät ja vedenpitävät housut tarpeeseen.

Cyclocrossia työmatkalla

Poljin tänään tauon jälkeen fillarilla töihin ja oli kyllä mielenkiintoinen matka. Reitillä oli kaikki hyvän cyclocross-radan ainekset. Matkaan sisältyi teknisiä pätkiä (kapea rengasura, jossa piti yrittää pysyä pystyssä), pakollisia jalkautumisosuuksia (auraamattomat lumimössöiset tienpätkät) sekä nopeammin ajettavia osuuksia (pyörätiet Espoon puolella). Aikaa reitillä kului tunti suuntaansa, siis kaksi kertaa niin kauan kuin kesäkelillä. Talvipyöräily on kyllä erinomaista treeniä.

Olipas kylmä

Lähdin tänä aamuna pyörällä töihin siinä uskossa, että ulkona on viileähkö talvisää. Ulos päästyäni toisenlainen todellisuus iski suoraan vasten kasvoja. Pakkasta tuntuikin olevan hieman reilummin. Vähän puolimatkan jälkeen varpaat alkoivat muuttua tunnottomiksi ja ylävartaloon hiipi kaikenkattava kylmyys. Onneksi matkani on kuitenkin sen verran lyhyt, että pääsin perille ennen kriittistä jäätymispistettä. Pakkasta olikin tosiaan sitten viitisentoista astetta.

Työpäivän päätyttyä oli sitten sama rupeama edessä. Puin kotimatkalle yhden ylimääräisen paidan päälleni välikerrokseksi, mutta se ei kyllä auttanut yhtään. Onneksi perilla odotti lämmin sauna, joten kotiin päästyäni oli kyllä erittäin nautinnollista sukeltaa saunan kuumuuteen sulattelemaan tunnottomia varpaita.

Kyllä talvipyöräily on piristävää.

Lumessakahlaajat

Lumiteema jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli pyöräteiden aurauksesta. Jutun mukaan kaupunki suunnittelee ympäri vuoden auki pidettävää pyörätieverkostoa, kun tällä hetkellä pyörätiet aurataan, jos kalustoa siihen hommaan liikenee. Tämä on erinomainen uutinen. Nythän tilanne on tosiaan sellainen, että jos illalla ja yöllä pyryttää kunnolla, ei aamulla kannata lähteä töihin polkemaan - jos ei halua puskea umpihangessa.

Lumisateesta huolimatta menin tänään pyörällä töihin ja kyllähän se ajaminen aika haastavaa oli. Omalla työmatkallani Ruoholahdesta Espooseen olivat pyörätiet aamulla koko matkalta melko tasaisesti lumen peitossa. Töissä mietin lumipyryn edelleen jatkuessa, että millainenkohan taistelu kotimatka sitten on. Yllätyksekseni Länsiväylän eteläpuolen pyörätie oli aivan erinomaisessa kunnossa. No, riemua riitti Lauttasaareen asti, jossa alkoikin perunapelto, jota jatkui kotiin asti. Tällä kertaa Helsingin ja Espoon välisen aurauskilpailun voitto menee Espooseen.

Siis, odotan innolla tämän uuden aurausprioriteettisuunnitelman toteutumista. Sitä odotellessa tyydyn jättämään pyörän kotiin pahimpien lumipyryjen aikana. Ainakin tähän asti parissa päivässä suuretkin kinokset on saatu aurattua. Ja hyvää treeniähän lumessa kahlaaminen fillarin kanssa on. Tänään ei ollut sykemittaria mukana, mutta uskoisin, että kyllä yhden päivän lumipyöräily vastaa rasittavuudeltaan kahta-kolmea aurinkoisen kesäpäivän fillarointia.

Tähän loppuun hauska sattuma kotimatkaltani. Ajaessani Lauttasaaren läpi huomasin keskellä pyörätietä seisovan vanhahkon herrasmiehen. Mietin mielessäni hieman närkästyneenä, että miksi tuo tuossa tiellä seisoo, menisi nyt sivuun siitä. Päästyäni lähemmäksi tunnistin hänet näyttelijälegenda Ismo Kallioksi. Asenteeni muuttui kerta heitolla kunnioittavammaksi ja kiersin hänet kohteliaasti lähestulkoon penkan puolelta. Hänen meriiteillään saa seistä vaikka keskellä moottoritietä.

Nastat alla - vihdoin

No niin, pitkän jahkailun jälkeen sain vihdoinkin nastarenkaat vaihdettua. Kävin ajamassa pikaisen testilenkin Helsingin keskustan ympäri ja hyvin kulki taas. Ilokseni huomasin, että luultavasti koko kaupungin aurauskalusto oli liikkeellä. Isompaa ja pienempää traktoria ja aura-autoa riitti ihan tungokseksi asti. Tuolla menolla huomenna ainakin pyöräteiden pitäisi olla priimakunnossa. Saapa nähdä mikä on tilanne, kun huomenaamuna ylitän kaupungin rajan Espoon puolelle (mikäli väsymys tai muu ylitsepääsemätön este ei saa minua jättämään pyörää kotiin).

Lisää lunta

Nyt sitä lunta sitten tuli ja kunnolla. Tämänpäiväinen työmatkapyöräily oli jopa hieman haasteellistakin. Aamulla loppumatkasta iski erittäin sakea lumipyry. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään ja ajoradan ja pyörätien välisen kanttikiven sijaintia sai vain arvailla. Pysyin kuitenkin pyörätien puolella.

Kotimatkalla pyrytti edelleen, ei ihan niin rankasti kuin aamulla. Pyörä rullasi lumessa ihan mainiosti, lukuun ottamatta tallattuja osuuksia. Niillä pystyssä pysyminen oli ajoittain hankalaa. En tosiaan ole vieläkään hankkinut nastarenkaita. Nastattomat rullaavat niin hyvin, että ajattelin ainakin toistaiseksi jatkaa samalla linjalla. Saa nähdä, muuttuuko mieli, kun jäätä alkaa ilmestyä.

Haasteista huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia - tämänkin päivän pyöräilykokemus menee ehdottomasti plussan puolelle. Mielihyvää tuotti myös kotiin lähtiessä joka suuntaan seisovien autojonojen katsominen. Jonojen välistä oli mukava sujahtaa tyhjille pyöräteille.

Lunta ja pakkasta, vihdoinkin

Nyt se talvi taisi sitten kunnolla tulla tänne meillekin. Ajelin työmatkan eilen fillarilla ja melko yksinään sain pyöräteillä rullailla. Töihin mennessä ei muistaakseni tullut ketään vastaan, mutta kotimatkalla sentään tietä oli kanssani jakamassa ainakin kolme urheaa fillaristia.

Pitäisi varmaan piakkoin vaihtaa ne nastarenkaat alle. Toisaalta Marathon Plussat rullaavat kyllä erinomaisesti, mutta ylä- ja alamäissä paikka paikoin vähän jännitti.

Varpaita hieman paleli, Shimanon MW-80-talvikengät taitavat olla suunniteltu keskieurooppalaista talvea silmälläpitäen. Kengänsuojat auttaisivat, mutta jos sellaiset laittaa valmiiksi paksujen talvikenkien päälle, on yhdistelmä sen verran massiivinen, että polkeminen saattaa olla jo hankalaa. Yritän siis vain karaista itseäni.

On se mukavaa, kun lumen mukana tuli myös reilusti lisää valoa.

Kylmä, eikä kulje

Edellisessä postauksessani kirjoitin viimeisistä lämpimistä ajokeleistä. Tänään olin fillarilla töissä noin viikon tauon jälkeen ja olipahan taas kylmä pudotus todellisuuteen. Ilma oli kylmä eikä pyörä kulkenut lainkaan. Talvella kylmään säähän on tottunut, mutta nämä syksyn ensimmäiset todella viileät päivät ovat joka vuosi yhtä yllättäviä. Olin kyllä pukeutunut sään edellyttämällä tavalla Haltin pukuun ja talvikenkiin ja laittanut Buffinkin kypärän alle, mutta silti kylmä hiipi vaatteiden alle. No, muutaman päivän (viikon?) päästä kylmää säätä ei edes huomaa enää.

Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.

Taas kulkee

Sain vihdoin selätettyä flunssan ja pääsin kunnolla pyörän selkään. Ajoin kyllä tässä välissä toipilaana, mutta ei kulkenut kovin hyvin, joten päätin jatkaa taukoa. Tänään pyörä kulki kuin unelma jäisillä tienpinnoilla. Sää oli mitä mainioin ja ilmassa tuoksui vieno kevät.

Alkaa jo hieman kyllästyttää tuo maasturilla ajaminen. Mieli halajaa jo käyräsarvisen pyörän selkään, mutta päätin olla hankkimatta toisia nastarenkaita, joten ajelen vielä jäljellä olevat talvikelit sinkulalla. Kunnon pistosuojatut renkaat kyllä pitää cyclocrossariin hankkia, ilman niitä pyöräteille ei ole mitään asiaa ennen kuin kaikki hiekat on lakaistu. Ja se hetki koittaa varmaan vasta toukokuussa.

Ensi viikonloppuna on tiedossa matka Lontooseen. Yritän saada muutaman valokuvan otettua paikallisesta pyöräilykulttuurista.