Pitkä hiljaisuus

Kylläpä aika rientää, edellisestä postauksestani on noin puoli vuotta.

Kirjoitusinto on jostain syystä laantunut, mutta pyöräilyinto on säilynyt. Pyörät pyörivät elämässäni niin työssä kuin vapaa-aikanakin, mutta tämä blogi on jäänyt taka-alalle, samoin kuin blogin Facebook-sivukin.

Ongelma on se, että en ole pitkään aikaan keksinyt mielestäni järkevää kirjoitettavaa, vaikka toisaalta pyöräily elää todella vahvaa kukoistuskauttaan. Pyöräily tuntuu lisääntyneen voimakkaasti ja kaupunki kehittää pyöräilyolosuhteitaan. Keskustelu pyöräilystä käy kiivaana niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassakin.

No, saatan kirjoitella jatkossa harvemmin tai sitten tämä postaus iskee kipinän uudelleen. Saa nähdä.

Pyöräilyloma on ainakin tiedossa. Teemme heinäkuussa pienen pyörähdyksen Ahvenanmaalle. Kilometrejä ei varmaan kerry aivan hillittömästi, mutta uskon maisemien paikkaavan tämän puutteen. Ainakin siitä reissusta tulossa tarinaa ja kuvia.

Käännekohdassa

Blogi on ollut taas aika hiljainen viime päivät. Syy tähän on ammatillinen käännekohtani. Työni pyöräilyn parissa päättyi toistaiseksi ja viime viikkojen rypistys vei kaiken ylimääräisen ajan ja energian. Nyt tulevaisuus on taas avoinna. Jatkuuko ura pyöräilyn parissa vai jossain muualla, on vielä epäselvää. Aika näyttää.

Syksy on taas saapunut ja on aika muistella kuluneen kesän pyöräilysaavutuksia. Ehdoton kohokohta oli fillariloma Sloveniassa. Työmatkapyöräilysaldo jäi melko maltilliseksi. Pyöräilin kyllä joka päivä töihin, mutta päivittäinen kilometrimäärä oli vain kuusi kilometriä. Lisäksi kilometrejä karttui muutamalla maantielenkillä. Kilometrikisaan kertyi vain vähän yli tuhat kilometriä.

Miten teidän pyöräilykesänne sujui?

Herätys!

On taas vierähtänyt muutamakin tovi edellisestä postauksesta. Kesä meni, syksykin ehti kääntyä talveksi. Mitään pyöräilyllisesti merkittävää ei tässä välissä ehtinyt tapahtua. Keväällä suunniteltu saaristokierroskin jäi suunnitteluasteelle. No, on tässä aikaa. Tulevalle kesälle on suunnitelmissa pyöräilyä Sloveniassa. Onko kellään kokemuksia Sloveniassa fillaroinnista?

Pyöräily saa koko ajan enemmän palstatilaa tiedotusvälineissä, varsinkin arki- ja kaupunkipyöräily. Se on hienoa se. -mip-blogissa presidenttiehdokkaat pääsivät kertomaan omia pyöräilynäkemyksiään. Tai olisivat päässeet, jos eivät kolmea ehdokasta lukuunottamatta olisi jättäneet vastaamatta. Hyvä alku sekin. Ei Kekkosen aikana tuollaista olisi ollut.

Oma talvipyöräily alkoi ilman pehmeää laskua viime viikon maanantaina armottomassa lumi- ja jääpyryssä, ilman nastarenkaita tietenkin. Muuten tämä syksy ja talvi eivät ole olleet niin aktiivista pyöräilyaikaa kuin edelliset vuodet. No, onneksi vielä ehtii korjata tilannetta. Olen tässä miettinyt, että otanko talvipyöräkseni cyclocrossarin vai olisiko parempi vaihtoehto kuitenkin pienempirenkainen maastofillari. Useamman talven olen crossarilla ajellut ja huomannut sen umpihankiominaisuudet melko heikoiksi. Maastopyörä olisi tässä suhteessa parempi, mutta häviää sitten rullausominaisuuksissa kovalla alustalla.

Mökkipyörän tuunausprojekti

Blogin päivittäminen on taas jäänyt vähemmälle, mutta tässä vähän tarinaa eräästä kesäprojektista.

Kesämökillä olevan ikivanha Nopsa Picnic tarvitsi hieman uutta ilmettä, joten päätimme antaa sille kasvojenkohotuksen. Renkaat vaihdoin siihen jo pari kesää sitten.

Ensimmäiseksi pyörä pestiin ja runkotarrat raavittiin pois. Siinä oli yllättävän iso homma.

Seuraavaksi pyörä purettiin osiin. Vain keskiö ja kammet jäivät paikoilleen, koska keskiön avaamiseen vaadittava työkalu puuttuu.

Sitten vain maalia pintaan ja lakka päälle.

Uuden maalipinnan saivat runko, lokasuojat, ketjusuoja ja tavarateline

- ja tietysti soittokello.

Ja näin sai vanha sotaratsu uuden elämän. Aika hieno tuli. Maalasimme pyörän spraymaaleilla ja lakkasimme spraylla. Kulutuskestävyys on vielä arvoitus, mutta pienet kolhut kuuluvatkin mökkifillariin. Oli hauska projekti. Kannattaa itsekin kokeilla, jos varaston uumenissa pölyttyy joku ikivanha konkeli.

Tule, tule kevät

Olen odotellut jään ja sohjon sulamista, ja ollut fillaroimatta jo puolitoista viikkoa. Nyt alkaa mieli jo kaihota taas pyörän selkään, mutta kelitilanne näyttää edelleen aika lohduttomalta. Aamulla uraiset ja illalla lumisohjoiset tiet lannistavat kyllä tehokkaasti pyöräilijän ajohalut. Pitäisi kaikesta huolimatta ensi viikolla taas kokeilla ajamista. Missähän kunnossa Lauttasaari-Länsiväylä -akselin pyörätiet ovat? Onko joku teistä arvon lukijoista ajellut siellä nyt lähipäivinä?

Nyt kevään ja kesän lähestyessä on mukava suunnitella ja hahmottaa tulevan kauden asioita ja mahdollisia isompia hankintoja. Hankintalistalla on ainakin vähän ajovarusteita kesäksi, mutta mielessä siintää myös uusi fillarikin. Kulunut talvi oli ensimmäinen cyclocross-talveni, enkä ole täysin vakuuttunut krossarin soveltuvuudesta pahimpaan lumi- ja jääkeliin. Muutaman vuoden takaisen aktiivisen maastopyöräilyharrastuksen ansiosta olen edelleen sitä mieltä, että jäykkäperäinen maasturi on ainakin todella hyvä, ellei jopa paras yleisfillari huonoille keleille. Joten, toivelistalla on vaikkapa tällainen.

Mitäs muita suunnitelmia kesäksi? Tänä vuonna voisi vihdoin yrittää osallistua Tour de Helsinkiin. Niin, ja alkutalven haparoinnin jälkeen tarkoitus olisi päivittää englanninkielistä Helsingin pyöräilykulttuuriin keskittyvää HelCycles-blogiani säännöllisesti sanoin ja kuvin.

Että tällaisia suunnitelmia minulla. Minkälaisia teillä?

Kesä loppui ja arki alkoi

Maanantaiaamuna töihin pyöräillessäni huomasin, että lomat ovat loppuneet ja arkinen rytmi palannut. Heinäkuussa kaupungissa sai nauttia rauhallisesta liikenteestä ja leppoisasta elämänmenosta. Elokuun ensimmäisenä maanantaina kaikki oli toisin. Kadut ja kaupunkiin vievät tiet olivat täynnä autoja, työmatkapyöräilijät olivat palanneet sankoin joukoin pyöräteille ja ihmiset kiirehtivät busseihin. Saisinko kesän takaisin?

Onneksi säät jatkuvat vielä lämpiminä.