lauantai 25. helmikuuta 2012

Pyöräilykulttuuria Pariisissa

Terveisiä Pariisista!

Seuraavassa muutama sana paikallisesta pyöräilykulttuurista. Itse liikuin tällä kertaa vain jalan ja julkisilla, mutta havainnoin fillarointia sitäkin enemmän. Liikenne Pariisissa on suomalaisen mittapuun mukaan sekava, mutta kyllä sielläkin jokin järjestys varmaan on.

Pariisilaisherrasmies Vélib'-kaupunkipyöräilemässä (kuva: Arja Seppälä)

Kaupunkiliikenteessä fillaroivat kaikki, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset. Pyöräkalustolla ei tosiaankaan pröystäillä, vaan fillarit ovat kulkuvälineitä ja työkaluja. Muutama hienompi maantie- ja maastopyörä näkyi, jonkin verran Brompton-taittopyöriä ja yksi jarruton BMX, jonka kuski jarrutti tennaria eturengasta vasten painamalla (kätevää ruuhkaisessa kaupunkiliikenteessä). Muuten fillarit olivat perushybrideitä ja citypyöriä. Fikseillä ja sinkuloilla ajelevia hipstereitä ei näkynyt. Fillarilähettejä kyllä.

Pyöräkaista

Pyörätasku


Pyöräkaistoja ja pyörätaskuja on kyllä monin paikoin, mutta pyöräilijät ovat ainakin näkemäni perusteella melko tasavertainen liikenteen osa, eivät oma erityisryhmänsä. Pyöräilijät sukkuloivat autojen seassa skoottereiden kanssa pujotellen ja kaistoja vaihdellen. Eikä kellään ollut kypärää, paitsi kahdella näkemälläni maantiepyöräilijällä. Autoilijat eivät näyttäneet olevan aggressiivisia edessä olevia pyöräilijöitä kohtaan. Torvethan Pariisin liikenteessä soivat koko ajan, mutta eivät ilmeisesti raivon merkkinä, kuten täällä.



Pyöräparkki

Pyörille on myös melko runsaasti pysäköintitilaa. Niitä oli virallisten parkkipaikkojen lisäksi erilaisiin kiinteisiin rakenteisiin lukittuina. Metroissa en tainnut pyöriä nähdä kertaakaan. Yksi henkilö vei pyöräänsä alas metron liukuportaita, joten pyörien kuljetus metroissa lienee sallittua. Tosin en ymmärrä, mihin ne siellä mahtuvat, kun matkalaukunkin sovittaminen metroon oli oma projektinsa.

Vélib'-pyörien kuljetusauto


Vélib'-pyöriä valmiina lähtöön.

Vélib'-kaupunkipyöriä näkyi ilahduttavan paljon. Ainakin näin ulkopuolisen silmin systeemi näyttää toimivan. Pyöriä oli paljon, ne näyttivät päällisin puolin hyväkuntoisilta ja niitä käytettiin. Vaikuttivat olevan enemmän oikeaan pyöräilyyn suunnitelluilta kuin taannoiset Helsingin vihreät hirviöt.

Sekavan oloisesta liikenteestään huolimatta mielelläni fillaroisin Pariisissa. Seuraavalla kerralla sitten. Au Revoir.

torstai 9. helmikuuta 2012

Facebook

Fillarilla blogi liittyi Facebookiin. Linkki sinne löytyy myös oikeasta sivupalkista.

Sen muoto ja aktiivisuusaste on vielä koekäytössä. Sen lisäksi, että linkitän sinne blogipäivitykset, kirjoittelen varmaan myös pienimuotoisempia juttuja, jotka eivät tähän blogiin asti päädy. Tervetuloa tykkäämään ja keskustelemaan!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Matkasuunnitelmia

Kuten aiemmin mainitsin, viime kesän fillarimatkailusuunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. On siis uuden yrityksen paikka. Tällä kertaa pitäisi onnistua, koska matka on jo varattu.

Kohde on Slovenia ja lisää aiheesta voi lukea vaimoni kirjoittamasta Fillarilla Sloveniassa-blogista. Päivitämme sinne suunnitelmia ja sekä tarinoita matkalta. Mikäli teillä on kokemuksia ja vinkkejä Slovenian pyörämatkailuun liittyen, otamme niitä ilolla vastaan

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kaatuilua

Sain vihdoin vaihdettua nastarenkaat cyclocrossariin ja aloitin talvipyöräilyn. Lähdin polkemaan töihin, ja matka menikin ihan mukavasti siihen asti, kunnes päätin vähän oikaista. Ajoin pitkin vähän liikennöityä kapeata ajorataa jäistä rengasuraa pitkin. No, vastaan tuli auto, joten päätin antaa autolle tietä ja siirtyä hetkeksi jalkakäytävälle. Vai oliko se yhdistetty kevyen liikenteen väylä? Järki sanoi, ettei fillari nouse ajamalle jäisestä urasta, mutta pakko oli silti yrittää. Ennen kuin huomasinkaan, eturengas lähti alta ja kaaduin kylki edellä maahan.

Samalla hetkellä pää jysähti katuun. Onneksi oli kypärä. Olisi sattunut muuten. En edelleenkään luovu kypärästä, vaikka se kööpenhaminalais-amsterdamilaiseen kaupunkipyöräilyfilosofiaan ei istukaan. Pää siis säilyi, mutta keuhkoista lähti ilmat pihalle ja teki aika kipeääkin, pakko myöntää. Siinä sitten makasin henkeä haukkoen ja jalat edelleen polkimissa kiinni, kun vastaan tuleva auto lähestyi. Onneksi auto tuli melko hitaasti, joten ehdin nousta edestä pois ja vääntäytyä jalkakäytävälle. Auto ajoi, eikä kuski kysynyt, sattuiko, vaikka näki kyllä sukellukseni.

Pyörä pystyyn ja takaisin baanalle. Poljin loppumatkan aika hissukseen töihin, jossa jäykistelin koko päivän. Fillarin jarru/vaihdekahva vääntyi ja viottui hieman, mutta sain sen korjattua. Kotimatka olikin sitten aika ikimuistoinen. Poljin kylki jomottaen paukkupakkasessa sormet jäässä, onneksi oli lämmin sauna odottamassa.

Loppuviikon talvikeli olikin sen verran armoton, että jätin pyörän suosiolla talliin, jomotuskin hellitti, enää ei satu juuri yhtään. Ihanaa tuo talvipyöräily.