Lumessakahlaajat

Lumiteema jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli pyöräteiden aurauksesta. Jutun mukaan kaupunki suunnittelee ympäri vuoden auki pidettävää pyörätieverkostoa, kun tällä hetkellä pyörätiet aurataan, jos kalustoa siihen hommaan liikenee. Tämä on erinomainen uutinen. Nythän tilanne on tosiaan sellainen, että jos illalla ja yöllä pyryttää kunnolla, ei aamulla kannata lähteä töihin polkemaan - jos ei halua puskea umpihangessa.

Lumisateesta huolimatta menin tänään pyörällä töihin ja kyllähän se ajaminen aika haastavaa oli. Omalla työmatkallani Ruoholahdesta Espooseen olivat pyörätiet aamulla koko matkalta melko tasaisesti lumen peitossa. Töissä mietin lumipyryn edelleen jatkuessa, että millainenkohan taistelu kotimatka sitten on. Yllätyksekseni Länsiväylän eteläpuolen pyörätie oli aivan erinomaisessa kunnossa. No, riemua riitti Lauttasaareen asti, jossa alkoikin perunapelto, jota jatkui kotiin asti. Tällä kertaa Helsingin ja Espoon välisen aurauskilpailun voitto menee Espooseen.

Siis, odotan innolla tämän uuden aurausprioriteettisuunnitelman toteutumista. Sitä odotellessa tyydyn jättämään pyörän kotiin pahimpien lumipyryjen aikana. Ainakin tähän asti parissa päivässä suuretkin kinokset on saatu aurattua. Ja hyvää treeniähän lumessa kahlaaminen fillarin kanssa on. Tänään ei ollut sykemittaria mukana, mutta uskoisin, että kyllä yhden päivän lumipyöräily vastaa rasittavuudeltaan kahta-kolmea aurinkoisen kesäpäivän fillarointia.

Tähän loppuun hauska sattuma kotimatkaltani. Ajaessani Lauttasaaren läpi huomasin keskellä pyörätietä seisovan vanhahkon herrasmiehen. Mietin mielessäni hieman närkästyneenä, että miksi tuo tuossa tiellä seisoo, menisi nyt sivuun siitä. Päästyäni lähemmäksi tunnistin hänet näyttelijälegenda Ismo Kallioksi. Asenteeni muuttui kerta heitolla kunnioittavammaksi ja kiersin hänet kohteliaasti lähestulkoon penkan puolelta. Hänen meriiteillään saa seistä vaikka keskellä moottoritietä.

Nastat alla - vihdoin

No niin, pitkän jahkailun jälkeen sain vihdoinkin nastarenkaat vaihdettua. Kävin ajamassa pikaisen testilenkin Helsingin keskustan ympäri ja hyvin kulki taas. Ilokseni huomasin, että luultavasti koko kaupungin aurauskalusto oli liikkeellä. Isompaa ja pienempää traktoria ja aura-autoa riitti ihan tungokseksi asti. Tuolla menolla huomenna ainakin pyöräteiden pitäisi olla priimakunnossa. Saapa nähdä mikä on tilanne, kun huomenaamuna ylitän kaupungin rajan Espoon puolelle (mikäli väsymys tai muu ylitsepääsemätön este ei saa minua jättämään pyörää kotiin).

Lisää lunta

Nyt sitä lunta sitten tuli ja kunnolla. Tämänpäiväinen työmatkapyöräily oli jopa hieman haasteellistakin. Aamulla loppumatkasta iski erittäin sakea lumipyry. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään ja ajoradan ja pyörätien välisen kanttikiven sijaintia sai vain arvailla. Pysyin kuitenkin pyörätien puolella.

Kotimatkalla pyrytti edelleen, ei ihan niin rankasti kuin aamulla. Pyörä rullasi lumessa ihan mainiosti, lukuun ottamatta tallattuja osuuksia. Niillä pystyssä pysyminen oli ajoittain hankalaa. En tosiaan ole vieläkään hankkinut nastarenkaita. Nastattomat rullaavat niin hyvin, että ajattelin ainakin toistaiseksi jatkaa samalla linjalla. Saa nähdä, muuttuuko mieli, kun jäätä alkaa ilmestyä.

Haasteista huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia - tämänkin päivän pyöräilykokemus menee ehdottomasti plussan puolelle. Mielihyvää tuotti myös kotiin lähtiessä joka suuntaan seisovien autojonojen katsominen. Jonojen välistä oli mukava sujahtaa tyhjille pyöräteille.

Lunta ja pakkasta, vihdoinkin

Nyt se talvi taisi sitten kunnolla tulla tänne meillekin. Ajelin työmatkan eilen fillarilla ja melko yksinään sain pyöräteillä rullailla. Töihin mennessä ei muistaakseni tullut ketään vastaan, mutta kotimatkalla sentään tietä oli kanssani jakamassa ainakin kolme urheaa fillaristia.

Pitäisi varmaan piakkoin vaihtaa ne nastarenkaat alle. Toisaalta Marathon Plussat rullaavat kyllä erinomaisesti, mutta ylä- ja alamäissä paikka paikoin vähän jännitti.

Varpaita hieman paleli, Shimanon MW-80-talvikengät taitavat olla suunniteltu keskieurooppalaista talvea silmälläpitäen. Kengänsuojat auttaisivat, mutta jos sellaiset laittaa valmiiksi paksujen talvikenkien päälle, on yhdistelmä sen verran massiivinen, että polkeminen saattaa olla jo hankalaa. Yritän siis vain karaista itseäni.

On se mukavaa, kun lumen mukana tuli myös reilusti lisää valoa.

Jäätä!

Nyt on kulunut muutama lumimyrskystä ja kuvittelin, että väylät olisi jo saatu aurattua. Arvatkaapa, oliko aurattu.

Pyöräilin tänään töihin jälleen tuttua reittiä Lauttasaaren läpi ja Länsiväylän vartta. Larun kadut olivat täynnä samaa loskamössöä hieman vedellä laimennettuna. Länsiväylän pyörätielle loska oli painunut tiiviiksi jääkerrokseksi, onneksi oli nastat alla. Väylille ei ollut edelleenkään kukaan tehnyt mitään, ainoastaan lämpenevä sää oli muuttanut olosuhteita jonkin verran. Espoossa Niittykumpu-Olari-akseli oli kyllä aurattu ihan mallikelpoisesti.

Ihmettelen kovasti, miksei Länsiväylää saada aurattua. Se on kuitenkin aika merkittävä työmatkapyöräilyreitti. En ihmettele, jos joku ei jaksa sotkea loskan ja jään seassa fillarilla ja ottaa auton alleen. Ja pyöräilyn edistämisestä puhutaan.

Olen nyt ajanut nämä talvikelimatkat vanhalla uskollisella Inbredilläni, koska siihen minulla on nastarenkaat. Cyclocrossari odottelee parempia kelejä. Vaikka cc:ssä olisikin nastat alla, ei sillä olisi kovin helppo taiteilla tuolla jään ja loskan seassa.

Lunta!

Nyt sitä lunta sitten saatiin. Ja kunnolla. Tässä muutama kokemus pyöräilijän näkökulmasta.

Eilen aamupäivällä kävin Helsingin keskustassa fillarilla ja tilanne oli lähinnä kaoottinen. Iltapäivällä lunta oli edelleen tonneittain, eikä aurauskalustoa ollut mitenkään ruuhkaksi asti liikkeellä.


Kuvassa hyvin aurattu pyörätie Bulevardilta.

Tänä aamuna pyöräilin töihin Lauttasaaren läpi ja pitkin Länsiväylää. Muistan takavuosina naureskelleeni Tallinnassa, kun lunta ja jäätä oli joka paikassa ja mummot puulapioineen ahkeroivat lumikinosten keskellä. No, Lauttasaaressa oli sama tilanne. Aura-autoja ei edelleenkään näkynyt missään, mutta seniorikansalaisia lapioiden varressa kyllä. Länsiväylän pyörätiellä eteeni tuli espoolainen auraustapa: ajetaan autolla kevyenliikenteen väylä läpi. Nämä autonrenkaiden urat ilmeisesti vastasivat paikallisen käsityksen mukaan aurattua pyörätietä. Tervemenoa kokeilemaan, miten pyörä pysyy urassa.

Kotimatkalla tilanne ei ollut parantunut kuin hieman. Alkuosa Länsiväylä-osuudesta oli edelleen aurattu renkaanjäljillä, loppuosa ihan kohtuullisesti. Lauttasaaressa sohjoksi muuttunut lumi oli tehnyt tilanteen vain pahemmaksi.


Esimerkkinä hieman rakeinen kännykkäkuva risteyksestä, josta ajaminen oli melko haasteellista.

Toki ymmärrän, että kun lunta tulee tolkuton määrä pienen ajan sisällä, ei kaikkea voi saada aurattua hetkessä. Silti tuntuu, että nyt kunnissa on säästetty väärässä paikassa pienennettäessä aurausvalmiutta. Ajoradat on pääosin aurattu, mutta jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät aurataan jos ehditään ja jaksetaan. Ja mihin ajoradoilta lumi ajetaan? No kevyen liikenteen väylille tietenkin. Ja miksi en nähnyt missään vaiheessa aurauskalustoa työssään. Oli kuvitellut, että saan väistellä traktoreita väsymykseen asti, mutta ehkä ne vain sattuivat olemaan juuri toisaalla. Ainoastaan mummeleita lapioineen
näkyi.

Oikeastaan tämä jupina on turhaa. Viikon päästä lumet ovat sulaneet ja seuraavan kerran saamme valkoista mannaa taivaalta vasta huhtikuussa, kun kevään pitäisi olla pitkällä.