Pyöräilijä ei ole jalankulkija

Tämän päivän Hesarissa oli jälleen juttu Helsingin pyöräteistä ja pyöräilyn liikennetilanteesta. Hyvä. Aiheesta on nyt vuoden aikana puhuttu mediassa enemmän kuin aiempina vuosina, ainakin sellainen tuntuma on.

Pyöräilijöiden aseman muuttaminen jalankulkijoista omaksi liikenteen käyttäjäryhmäkseen on hyvällä alulla. Hesarin jutun mukaan pyöräilijän tulisi olla kuin autoilija. Se olisi kyllä selkeämpää. Työsarkaa on vielä jäljellä niin pyöräilijöiden kuin autoilijoiden asenteen muuttamisessa. Suuri osa pyöräilijöistä pelkää vielä ajaa autojen seassa ja monelle autoilijalle heidän seassaan ajava pyöräilijä on punainen vaate. Asenteet ja tottumukset muuttuvat vähitellen ja julkisuuden sekä pyöräilyä suosivien liikenneratkaisujen myötä saamme varmaan tulevaisuudessa hyvinkin pyöräily-ystävällisen kaupungin. Be aware Portland, here comes Helsinki.

Yksisuuntaisia katuja ja liikennevaloja

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli kiinnostava uutinen. Sen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee lakimuutosta, joka antaisi pyöräilijöille oikeuden ajaa yksisuuntaista katua molempiin suuntiin. Yksisuuntaisten katujen katsotaan pidentävän matkoja sekä lisäävän jalkakäytävillä pyöräilyä. Tämä on tervetullut uutinen, kunhan vain niillä kaduilla on vain tarpeeksi tilaa pyöräilijöille. Esimerkiksi Lauttasaaressa Tallbergin puistotiellä tämä on jo nyt mahdollista. Välillä tuolla tulee kyllä aika tiukkoja paikkoja vastaantulevien autojen kanssa, varsinkin nyt talvella lumikinosten aikaan.

Helsingin keskustassa on tosiaan useita paikkoja, joissa pyöräilijä saattaa valita jalkakäytävällä ajamisen pitkän kiertotien sijaan, joten siltä osin se kyllä lisää liikenteen sujuvuutta. Uudistus myös siirtää pyöräilijöitä pois jalkakäytäviltä ajoradoille, mikä on positiivinen kehityssuunta.


Hesarin jutussa mainitaan suunnitelmissa oleva risteyksiin sijoittuva odotusalue pyöräilijöille, kuten esimerkiksi Lontoossa. Tämä olisi toteutuessaan todella hyvä juttu. Se ei ainoastaan helpota pyöräilijöiden ajamista risteyksissä, vaan opettaa myös autoilijat ottamaan pyöräilijät huomioon normaaleina tiellä liikkujina. Ja autoilijan kärsivällisyyskin kasvaa hänen odottaessaan rauhalliseen tahtiin liikkeelle lähtevän fillaristin ensipolkaisua.

Nämä molemmat mainitut uudistukset ovat erinomaisia. Tällaisten muutosten ansiosta pääsemme lähemmäksi sitä ideaalitilannetta, jossa tieliikenteessä ei toimita pelkästään autoilijoiden ehdoilla.

Pyöräily-ystävällinen Salo

Salo on pyöräilijälle ystävällinen kaupunki. Pienessä kaupungissa on lyhyet etäisyydet ja paljon hyviä pyöräteitä. Kaupungin keskustaa halkovat leveät pyöräväylät ja keskipisteenä toimivan ostoskeskuksen yhteydessä on todella runsaasti parkkipaikkoja fillareille. Ja ihmiset pyöräilevät Salossa paljon. Nytkin marraskuun ensimmäisen päivän kirpeässä säässä näkyi runsaasti fillaristeja.


Jopa eläinkaupalla on oma pyöräparkkinsa.

Kaupungin ulkopuolella avautuvat idylliset varsinaissuomalaiset kumpuilevat maisemat mutkaisine teineen. Salosta pääsee pyöräreittiä Strömman kanavalle asti. Jos joku ei tiedä, niin Strömman kanava erottaa Kemiönsaaren mantereesta. Pyörätie on tosin sorapohjainen, joten maantiepyörällä sitä ei kannata ajaa, mutta maanteitäkin seudulla riittää kyllä. Ja sekaan mahtuu muutama ihan mukava mäkikin.

Ja ei, en ole saanut sponsorirahaa Salon kaupungilta, vaan kirjoitan tämän ihan omasta aloitteestani. Kannattaa käydä ajelemassa, jos siellä päin sattuu liikkumaan fillarin kanssa.

Pyöräteiden hyötykäyttöä

Eilisen Hesarin mielipidepalstalla oli kirjoitus, jossa vaadittiin ajoradasta erotettujen pyöräkaistojen palauttamista marras-huhtikuun ajaksi hyötykäyttöön, siis autojen pysäköintipaikoiksi. Muistini mukaan meillä on Helsingissä kahdessa paikassa noita pyöräkaistoja, Unioninkadulla ja Runeberginkadulla. Ja nyt nuokin pitäisi ehdotuksen mukaan poistaa. Jos joku Helsingissä autoileva ei ole nähnyt mielestään tarpeeksi pyöräilijöitä kaistoilla, ei se tarkoita sitä ettei niitä käytettäisi. Kunhan noita kaistoja saadaan lisää, niin käyttöastekin nousee. Ja kyllä meitä marras-huhtikuussakin pyöräileviä tässä kaupungissa riittää.

Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että tuollainen käytäntö otettaisiin käyttöön, niin ei osavuotinen käyttö ole mikään ratkaisu. Jos pyörätie on puoli vuotta pyöräilijöiden käytössä ja puoli vuotta pysäköintipaikkana, on lopputuloksena vain paljon sekaannusta sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Pyöräteiden ja muiden kulkuväylien (sekä pysäköintipaikkojen) toimivuus perustuu siihen, että ne ovat jatkuvasti käytössä, läpi vuoden. Tottumus on se, joka ohjaa ihmismassojen toimintaa.

Voiko tosiaan olla niin, että autoilijat tuntevat reviirinsä uhatuksi jo näiden kahden pyöräkaistan takia? Entä sitten, kun niitä saadaan lisää?

Tiukka paikka

Salmisaaressa, Lauttasaaren sillan päässä Porkkalankadulla on aika tiukka paikka pyörätiellä. Kyseistä väylää pitkin polkee Lauttasaaren suunnasta joka aamu melkoinen määrä työmatkafillaristeja, ja juuri tämä sillan eteläpuoli tuntuisi olevan se suositumpi väylä. Kuten kuvasta näkyy, keskellä pyörätietä on liikennevalotolppa ja aidan vasen puoli on pyhitetty jalankulkijoille. Oma työmatkani reitti kulkee juuri tästä ja aamuisin on liikennevalotolpan kohdalla onkin usein aika ruuhkaista. Kuvanottohetkellä ruuhka oli jo hellittänyt, mutta tästäkin voi havaita, että ei tuohon kovin monta fillaria rinnakkain mahdu. Usein kierrän tolpan oikealta puolelta, mutta siihen oman lisäjännityksensä tuo autoliikenne, joka hipoo pyöräilijän oikeaa kylkeä.

Jos tuo liikennevalotolppa siirrettäisiin lähemmäksi talon seinää, tilanne paranisi huomattavasti. Laitan tästä varmaan viestin myös Fillarikanavalle. Tosin tällä blogikirjoituksella on luultavasti yhtä paljon vaikutusta asian tilaan kuin yhdellä viestillä valitusten valtameressä. Fillarikanava ei nimittäin oikein vaikuta toimivan sillä tavoin kuin ehkä ajateltiin. Se on kankea käyttää ja täynnä anonyymejä huutoja asioiden toimimattomuudesta. Lisäksi kaupungin virkamieskin sitaatin mukaan kommentoi, että kanava ei ainakaan nykymuodossaan toimi. Toivottavasti alkukankeuden jälkeen homma alkaa toimia ja palaute menee oikeasti perille ja vaikuttaakin asioihin.

Pyöräkaistoja

Mainitsin aiemmassa postauksessani Runeberginkadun uusista pyöräkaistoista. En ole vieläkään päässyt koeajamaan niitä, mutta kuvan sain kuitenkin jo otettua. Aika lyhyt pätkä tuo on ja loppuu ikävästi kesken, mutta alku kuitenkin. Hienoa! Näitä lisää. Kuinkakohan liukas tuo maalattu pinta on sateella? No, se varmaan selviää syyssateiden alettua.

Pyöräteitä

Huomasin tänään, että Helsingin Kauppatorin viereinen pyörätie jatkuu nyt Pohjois-Esplanadin loppuun Päävartion ohi Meritullintorille asti. Enää ei tarvitse kiertää Kauppatorin ja Katajanokan sillan kautta. Hienoa!


Toinen hieno juttu ovat ajoradasta erotetut pyöräkaistat. Tosin tämäkin kuva osoittaa sen, että pyöräkaistoja tehdään sinne, minne niitä on helppo tehdä, eikä välttämättä sinne, missä niitä tarvittaisiin. Kuvassa oleva Kirkkokadun pätkä on niin hiljainen, että siellä voi kyllä huoletta ajella autojen seassa. Mutta alku se on tämäkin.

Pyöräilyn edistämistä Lontoossa

Tässä on vielä yksi juttu Lontoosta, tällä kertaa ei tosin omia matkakokemuksia.

Lontoo pyrkii edistämään pyöräilyä mm. London Cycling Campaign-hankkeella. Tämäntapaista voisi yrittää kehitellä Helsinkiinkin.

Tuolta sivustolta löytyy Historic Shop Frontages-retki, jossa kierrellään vanhoja ja perinteikkäitä lontoolaiskauppoja - tietenkin fillareilla. Helsingin historia ei ole ihan niin pitkä, jotta vastaavaa kierrosta saisi täällä aikaan. Mutta hieno idea, ja kannattaa osallistua, jos on menossa Lontooseen 28.2009.

Lisää pyöräilyä

Pari vuotta sitten sattuneen Lontoon metron pommiattentaatin jälkeen työmatkapyöräily lisääntyi huimasti, koska metro koettiin turvattomaksi kulkuvälineeksi. Viime aikoina polttoaineiden hinnat ovat nousseet jyrkästi. Yksityisautoilun lisäksi tämä tulee vaikuttamaan myös bussiliikenteen kuluihin. Pian meillä polttoaineen avulla tapahtuva liikkuminen kallistuu huomattavasti, joten nyt olisi oikea hetki kampanjoida työmatkapyöräilyn puolesta. Juuri tälläkin hetkellä radiossa kerrotaan, että bussiyhtiöt kamppailevat talousvaikeuksien kanssa ja lippujen hinnat tulevat nousemaan.

Miten pyöräilyä voisi lisätä? Tekemällä pyöräily oikeasti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Ilosanomaa ei kannata levittää suurin ponnistuksin tahoille, jotka jo pyöräilevät paljon. Sen sijaan, että järjestetään vaihtoehtohenkisiä tapahtumia vihreästi ajatteleville ihmisille, pitäisi panostaa siihen, että viesti saadaan perille esimerkiksi espoolaiselle kaasugrillimiehelle. Hänelle voisi kertoa, että fillari on hienoa ja modernia tekniikkaa sisältävä laite, jolla on esteettistäkin arvoa. Ja rahaakin voi pyörään sijoittaa auton verran. Hänen kannattaisi vaihtaa katumaasturinsa 7000€ maksavaan hiilikuituiseen maantiepyörään ja polkea sillä Keilaniemeen töihin. Takana ovat Länsiväylän jonot, ja työkaverit ovat edelleen kateellisia.

Jos pyöräilyä onnistuttaisiin lisäämään, pyörätieverkostomme jäisi varmaan liian pieneksi. Nyt pitäisikin sijoittaa vaikkapa keskustatunneliin varatut rahat suurimittaiseen pyörätieverkoston kehittämiseen. Uudet pyörätiet pitäisi erottaa autokaistoista, ei jalankulkuväylistä. Esimerkiksi Kööpenhaminassa kevyt liikenne sujuu hyvin, kun pyörätiet on maalattu ajokaistoille. Samalla päästäisiin eroon jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisistä reviirikiistoista ja pyöräilijät oppisivat ajamaan ajoradalla Nykyäänhän pyöräilijä ajaa jalkakäytävällä, jos pyörätietä ei ole.

Myös kotimaan lomareissuissa pyörämatkailu voisi olla hyvä vaihtoehto automatkalle. Koko perhe pyörän päälle ja pienimmät peräkärryyn. Tarvittaisiin vain kattava majoituspaikkojen verkosto.

Pian lumiset talvetkaan eivät ole este työmatkapyöräilylle, esimerkiksi viime talvena nastarenkaat olivat oikeasti tarpeen ehkä parin viikon mittaisen ajan, lumihankia ei ollut juuri lainkaan. Nämä kaikki nopeasti muuttuvat olosuhteet luovat paremmat puitteet pyöräilylle. Pitäisi vain takoa nyt, kun rauta on kuumaa ja saada suuret kansanrivit ymmärtämään pyöräilyn tärkeys.