Näytetään tekstit, joissa on tunniste fillarilähetit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fillarilähetit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. marraskuuta 2009

Jakeluauton painajainen



Tämän päivän Hesarissa oli juttu siitä, että Aleksanterinkatu on hankala paikka jakeluautoille. Aleksin jalkakäytäville saa pysäköidä vain klo 11:een asti ja se ei jakeluyritysten mukaan riitä, koska tavaraa pitää jakaa myöhemminkin. Jutussa haastatellulla autonkuljettajalla on kyseisenä keskiviikkoaamuna listallaan 28 osoitetta, joista kaikki sijaitsevat Aleksin ympäristössä. Kuvassa hän seisoo autonsa vierellä nippu kirjekuoria kädessään.

Pitääkö tosiaan Helsingin pienen ydinkeskustan alueella jakaa kirjekuoria pakettiautolla? Eikö fillarilähetti olisi parempi vaihtoehto? Yhdellä iskulla poistuisivat tai ainakin vähenisivät pysäköintiongelmat, tilanahtaus ja pakokaasupäästöt. Fillarilähetti olisi yrityksellekin aika paljon pienempi investointi kuin pakettiauto kuljettajineen. Toki isoja tavaroita pitää edelleen kuljettaa autolla, mutta kyllä fillarilähetin kyydissä melko suuretkin lähetykset kulkevat.

Helsingissä on kyllä fillarilähettejä, mutta Euroopan metropeleihin verrattuna melko vähän. Uskon, että lisää kyllä mahtuisi. Käsittääkseni Hesarin jutussa esiintyvä DHL ei Helsingissä kuljeta lähetyksiään fillareilla. Olisiko aika?

Kuljetusyritys toivoisi lisää oikeuksia jakeluautoille. Helsingin jalkakäytävät ja muutamat kävelykadut ovat nyt jo täynnä purkavia ja lastaavia paketti- ja kuorma-autoja. Iso-Roobertinkadun kävelykatu on hyvä esimerkki siitä, kuinka jakeluautot onnistuvat tukkimaan koko kadun. Ei kai samaa tilannetta haluta Aleksille, sehän on yksi Helsingin näyteikkunoista turisteille.

Lisää fillarilähetteja kaupunkiin, sanon minä.

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Lähettikulttuuria ja fillarimatkailua

Tilasin jokin aika sitten San Franciscon lähettikulttuuria kuvaavan MASH-leffan netistä. Viime viikolla posti (Itella) toi paketin kotiin ja katsoin leffan. Ihan kiva tunnin setti. Tyyliltään MASH on aika samanlainen kuin maastopyöräilyleffat. Musiikki soi taustalla ja kaverit ajavat isosti. Varsinaisen elokuvan lisäksi levyllä on tunnin verran ekstramateriaalia ja pakettiin kuuluu vielä kirjakin. Kannattaa kyllä katsoa. Ratapyörällä saa näköjään tehtyä sellaisia temppuja, joita yleensä tehdään maasto- tai trial-fillareilla. Ja ne alamäet!

Viime kesänä Kiasmakaupasta ostamani NYCin fillariläheteistä kertova PEDAL taas on enemmän dokumenttielokuva haastatteluineen ja henkilökuvauksineen. Mielenkiintoisia urbaanin fillarikulttuurin kuvauksia kumpikin.

Ja sitten kirjallisuutta. Luin eilen loppuun Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan-kirjan. Osmo teki keväällä 2007 fillarimatkan Tallinnasta Nizzaan, mistä hän piti blogiakin. Kirja perustuu tuohon blogiin. Seurasin blogia viime keväänä, joten pääpiirteissään tarina oli tuttu. Aika kova suoritus oli kyllä ajaa kuukaudessa tuo 3000 kilometrin reissu ja vielä yksin. Jotkut asiat olisin ehkä tehnyt toisin. En olisi ajanut reppu selässä, en olisi ottanut mukaan farkkuja, vaan jotkut kevyet kangashousut. Lisäksi terminologia on hieman konventioista poikkeavaa. Osmo puhuu kiekoista, mutta tarkoittaa rattaita. Speedway-tangolla hän tarkoittanee triathlon-tankoa.

Kannattaa kyllä lukea tämäkin opus. Taas alkaa tehdä mieli pitkälle fillarimatkalle...