Käännekohdassa

Blogi on ollut taas aika hiljainen viime päivät. Syy tähän on ammatillinen käännekohtani. Työni pyöräilyn parissa päättyi toistaiseksi ja viime viikkojen rypistys vei kaiken ylimääräisen ajan ja energian. Nyt tulevaisuus on taas avoinna. Jatkuuko ura pyöräilyn parissa vai jossain muualla, on vielä epäselvää. Aika näyttää.

Syksy on taas saapunut ja on aika muistella kuluneen kesän pyöräilysaavutuksia. Ehdoton kohokohta oli fillariloma Sloveniassa. Työmatkapyöräilysaldo jäi melko maltilliseksi. Pyöräilin kyllä joka päivä töihin, mutta päivittäinen kilometrimäärä oli vain kuusi kilometriä. Lisäksi kilometrejä karttui muutamalla maantielenkillä. Kilometrikisaan kertyi vain vähän yli tuhat kilometriä.

Miten teidän pyöräilykesänne sujui?

Uusi työmatka

Uuden työpisteen myötä myös työmatka uusiutui. Länsiväylän varren pyörätie muuttui keskustan kaduiksi, samalla matka lyheni 12 kilometristä kolmeen. Muutos on enimmäkseen positiivinen. Ainoa haittapuoli on se, että enää työmatka ei käy fyysisestä rasituksesta. Täytyy sitten ajella lenkit erikseen, ja vaikka välillä tulla kiertoteitä kotiin. Olihan Länsiväylän merenrantareitti myös maisemiltaan upea ja rauhallinen ajettava, mutta silti, pidän Stadista ja siellä fillaroinnista.

Ehkä uuden kaupunkifillarin hankinta on kohta ajankohtainen. Yksi sellainen tulikin perheeseen, siitä lisää piakkoin.

Pyörällä töihin -viikko, päivä 5

Outoa. Olen kyllä kirjoittanut jutut kaikista teemaviikon päivistä, mutta ne näyttävät kadonneen mystisesti.(edit: eivät kadonneetkaan, vaan ilmestyivät yhtä mystisesti).

Joka tapauksessa pyöräilin koko viikon töihin. Tänään kotimatkalla viikko huipentui navakkaan vastatuuleen, muuten kulki hyvin. Suosittelen kaikille lämpimästi. Jos ajaa vain jos siltä tuntuu, on helppo olla ajamatta pienen väsymyksen yllättäessä. Jos taas on ennakkoon päättänyt, että koko viikko (tai muu ajanjakso) pyöräillään joka tapauksessa, onkin vaikeampaa olla ajamatta.

Alkuviikosta tuntui pientä väsymystä, mutta viikon loppupuolella ei enää väsyttänytkään, vaan voimia tuntui tulevan koko ajan lisää. Työmatkapyöräily jatkuu edelleen.

Pyörällä töihin -viikko, päivä 2

Pyörällä töihin -viikko jatkuu, tänään taas pyörällä töissä. Säät ainakin suosivat, tänään oli kevään ensimmäinen aamu, kun ajelin lyhythihaisessa paidassa ja polvihousuissa. Nyt illalla tuntuu hieman väsymystä jaloissa, mutta vakaa aikomukseni on jatkaa. Projektin yllä leijuu kirjaimellisesti mustia pilviä, kun loppuviikoksi on luvattu sateista säätä. Saa nähdä, pitääkö päätös vai alkavatko rintamalinjat rakoilla olosuhteiden vaikeutuessa ja väsymyksen lisääntyessä.

Pyörällä töihin-viikko

Tämä viikko on pyörällä töihin-viikko, ainakin minulla. Koko kevään olen fillaroinut töihin melko laiskasti, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Nyt alkanut viikko on sopiva hetki ryhtiliikkeelle. Olen pitkästä aikaa töissä täyden viikon ilman vapaata, joten vapaapäiväkään ei sotke viiden päivän putkea. Jos se siitä sitten lähtisi vähän säännöllisemmin liikkeelle. Kyllä tämä keväinen/kesäinen pyöräily on vain niin kevyttä ja mukavaa talvipyöräilyyn verrattuna.

Bike Show palaa muuten tänään tauolta. Nettilähetys on jo alkanutkin, mutta podcast on kuunneltavissa koska vain.

Kevättä ilmassa

Tänään oli kevättä ilmassa. Aurinko paistoi aamulla töihin ajellessa ja lämmintäkin oli. Illalla aurinko oli jo laskenut, mutta ei kuitenkaan ollut kylmä. Lumi ja jääkin oli sulanut monin paikoin, ei tosin kaikkialta, joten nastarenkaat olivat vielä tarpeen. Uskon, että nyt työmatkapyöräily vihdoin lähtee toden teolla käyntiin.

Aamulla vesi roiskui selkään sen verran runsain mitoin, että oli pakko hankkia uusi lokari rikkoutuneen tilalle. Vanhan Zefalin tilalle tuli SKS X-TRA Dry. Selkä ei kastunut kotimatkalla, joten oli se nimensä veroinen.

Huonolla pyörällä väärillä varusteilla

Täällä on ollut jonkin aikaa hiljaista. Syy on oikeastaan se, että aloittamani kitaransoitto on vienyt ylimääräisen vapaa-ajan ja aivokapasiteetin. Yritän taas aktivoitua fillaroinnin saralla.

Ajelin tänään pitkästä aikaa huonolla pyörällä, ja tosiaan varusteetkin olivat hieman väärät. Käsiini kulkeutui upea Raleigh-maastofillari suoraan 90-luvulta, päätin tehdä siitä itselleni kaupunki- ja mahdollisesti talvipyörän. Ajoin tänään työmatkan tuolla kyseisellä konkelilla ja oli kyllä melkoista sotkemista, varsinkin kun olen tottunut aika lailla ongelmattomiin ja hyvin toimiviin fillareihin. Eikä tuossakaan ollut oikeastaan kuin yksi pikku vika, mutta se hankaloitti ajamista melko lailla. Olin tutkinut fillarin aika pikaisesti, enkä ollut varsinaisesti huoltanut sitä. Ketjut olivat nimittäin vääntyneet, ja se johti vaihteiden jatkuvaan rutinaan ja ketjujen pomppimiseen ja sitä kautta useampaankin tyhjään polkaisuun. Melko turhauttavaa, kun ylämäessä hieman voimakkaammin polkaistessani ketju löi heti tyhjää. Tähän rutinaan ja pomppimiseen toi sitten oman lisänsä tuulitakki- ja housut, jotka hiostivat "jonkin verran".

No, uudet ketjut ja mahdollisesti uudet rattaat varmaankin poistavat tuon vian. Tämä rutisevalla pyörällä ajaminen sai ajattelemaan, että aika moni kyllä ajelee huonosti toimivilla fillareilla ja epäkäytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneena. En tarkoita, että pitäisi ajaa kalliilla pyörällä huipputason pyöräilyvermeet päällä. Vanhakin pyörä toimisi moitteettomasti, kunhan sitä huoltaa/huollattaa säännöllisesti. Ja kyllä varsinkin pidemmillä taipaleilla tarkoitusta varten suunnitellut vaatteet saavat matkanteon tuntumaan mukavammalta kuin esimerkiksi tuulipuvussa ajelu.

Laitan kyllä muutaman kuvan Raleighista, kunhan vaan ehdin. Mutta seuraavan työmatkan ajan kyllä vanhalla tutulla pyörälläni.

Jurputusta

Pyöräilin aamulla työmatkalaisten joukossa Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin. Olipahan taas liikennekaaosta. Pakko jurputtaa.

Ikävä huomata, että kyllä satulan ja ohjaustangon välistä löytyy ihan sitä samaa itsekkyyttä ja muista tiellä liikkujista piittaamattomuutta kuin ratin takaakin. Risteyksissä etuillaan käsittämättömällä tavalla ja moni ilmeisesti kuvittelee, että muita kova vauhti oikeuttaa ajamaan muista välittämättä. Autoilijat sentään yleensä ajavat liikennesääntöjen mukaan, mutta monen pyöräilijän mielestä autoilijoita koskevat säännöt eivät koske pyöräilijöitä.

Monesti pyöräilyn ongelmat pistetään liikennesuunnittelun piikkiin. Ehkä siinä on osa totuutta, mutta en kyllä usko, että suunnitteilla olevat pyöräkaistat ja odotustaskut liikennevaloissa ainakaan kovin pian muuttavat liikennekäyttäytymistä. Jonkinlainen asennemuutos- ja liikennesääntökampanja olisi kyllä tarpeen pyöräilijöillekin.

Joku voi sanoa, että pyöräilijöiden hölmöily liikenteessä ei ole niin vaarallista kuin autoilijoiden, mutta tässä olen kyllä eri mieltä. Jos vaikka kaksi 80-kiloista pyöräilijää törmää risteyksessä toisiinsa 30 kilometrin tuntinopeudella jommankumman kuvitellun etuajo-oikeuden takia, niin kyllä siitä aika rumaa jälkeä syntyy.

Käykää vaikka joku aamu toteamassa itse tilanne esimerkiksi Helsinginkatu-Sturenkatu-osuudella tai Sörnäisten rantatiellä. Autojen seassa on turvallisempaa ajaa kuin työmatkapyöräilijöiden.

Tuleehan se kevät vähitellen

Kävin tänään pyörällä töissä, eikä ollut enää yhtään niin turhauttavaa kuin viime kerralla. Paljasta asfalttia oli näkyvillä jo runsain mitoin, eikä jäätäkään ollut niin paljon. Muutamassa kohdassa oli hieman paksumpi ja melko urainen jääosuus, mutta en joutunut jalkautumaan kertaakaan. Ja aikaa kului suunnilleen se normaali talvinen 40 min suuntaansa.

Ensi kerralla on jo paljon mukavampaa.

Lisää lunta

Nyt sitä lunta sitten tuli ja kunnolla. Tämänpäiväinen työmatkapyöräily oli jopa hieman haasteellistakin. Aamulla loppumatkasta iski erittäin sakea lumipyry. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään ja ajoradan ja pyörätien välisen kanttikiven sijaintia sai vain arvailla. Pysyin kuitenkin pyörätien puolella.

Kotimatkalla pyrytti edelleen, ei ihan niin rankasti kuin aamulla. Pyörä rullasi lumessa ihan mainiosti, lukuun ottamatta tallattuja osuuksia. Niillä pystyssä pysyminen oli ajoittain hankalaa. En tosiaan ole vieläkään hankkinut nastarenkaita. Nastattomat rullaavat niin hyvin, että ajattelin ainakin toistaiseksi jatkaa samalla linjalla. Saa nähdä, muuttuuko mieli, kun jäätä alkaa ilmestyä.

Haasteista huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia - tämänkin päivän pyöräilykokemus menee ehdottomasti plussan puolelle. Mielihyvää tuotti myös kotiin lähtiessä joka suuntaan seisovien autojonojen katsominen. Jonojen välistä oli mukava sujahtaa tyhjille pyöräteille.

Sataa, sataa, ropisee

Tässä alkuviikolla on satanut jonkin verran, varsinkin eilen ajaessani illalla töistä kotiin vettä tuli taivaalta oikein kunnolla. Silti, tai siitä johtuen ajaminen oli erityisen mukavaa. Pyörä kulki, päällä vedenpitävät vaatteet (pisteet Haltille) ja mielikin oli virkeä. Joskus kesällä hyvässä säässä ajeltuaan kotiin tullessa ei edes huomaa fillaroineensa, mutta tällaisen syyslenkin jälkeen tuntee kyllä ajaneensa.

Ainoa huono puoli syyskeleihin varustauduttaessa on se, kun vaatteet jo päällensä pukeneena huomaa, että jokin asia (kännykkä, avaimet, lamppu) onkin unohtunut. Sitä/niitä on sitten mukava etsiä hiki päässä. Pitäisi muistaa aina etsiä kaikki kamat valmiiksi ja pukea vasta sen jälkeen.

Tuo uusi Deuterin reppu tuntuisi toimivan erinomaisesti. Tavarat eivät paina selkää ja reppuun integroitu sadehuppukin on täysin vedenpitävä.

Tavarankuljetusta

Kokemukseni perusteella ihmisen elämä on suureksi - ellei jopa suurimmaksi - osaksi tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Mikäli ihminen sattuu olemaan pyöräilyn harrastaja, täytyy tavaroita kuskata paikasta toiseen fillarilla.



Olen nyt pari vuotta kuskannut fillarilla selässä tavaraa Timbuk2-lähettilaukussa. Se on erinomainen väline siihen tarkoitukseen. Tilaa on melko runsaasti, vaikka laukku onkin M-kokoinen. Varsinkin kaupunkisukkuloinnissa on hyvä, ettei laukkua tarvitse ottaa selästä pois, kun tavaraa pitää ottaa ulos. Se ei myöskään hiosta selkää, kuten jotkut reput. Haittapuoli on se, ettei kuskattavien tavaroiden ja selän välissä ole kuin laukun kangas. Töihin polkiessani kuljetan laukussa usein eväitä muovisissa pakasterasioissa ja ne painavat ikävästi selkää, vaikka kuinka yrittäisi asetella. Painavaa tavaraa täynnä oleva laukku saattaa myös painaa toista hartiaa.



Noita mainitsemiani ongelmia välttääkseni hankin uuden kantovälineen, tällä kertaa repun. Kyseessä on Deuter Trans Alpine 25. Olen tähän mennessä ehtinyt ajaa se selässä vain kerran, mutta silloinkin se jo tuntui todella hyvältä. Ensi viikolla pääsen kokeilemaan kunnolla eväsrasioiden kanssa. Tässä mallissa selänkään ei pitäisi hikoilla niin paljon repun takana olevien Airstripes-tuuletuskanavien ansiosta. Pieniä lokeroita ja osastoja on repussa riittävästi. Tuon olkalaukun huono puoli on se, että siellä tavarat seikkailevat suuressa rahtitilassa.

Käytän olkalaukkua edelleen lyhyillä matkoilla kaupungilla, mutta työmatkoja on tarkoitus ajella reppu selässä.

Missä sinä kuskaat tavaraa fillaroidessasi?

Kylmä, eikä kulje

Edellisessä postauksessani kirjoitin viimeisistä lämpimistä ajokeleistä. Tänään olin fillarilla töissä noin viikon tauon jälkeen ja olipahan taas kylmä pudotus todellisuuteen. Ilma oli kylmä eikä pyörä kulkenut lainkaan. Talvella kylmään säähän on tottunut, mutta nämä syksyn ensimmäiset todella viileät päivät ovat joka vuosi yhtä yllättäviä. Olin kyllä pukeutunut sään edellyttämällä tavalla Haltin pukuun ja talvikenkiin ja laittanut Buffinkin kypärän alle, mutta silti kylmä hiipi vaatteiden alle. No, muutaman päivän (viikon?) päästä kylmää säätä ei edes huomaa enää.

Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.

Syksy jälleen

Eilen töistä kotiin polkiessani tunsin syksyn todella tulleen. Aamulla oli kaunis auringonpaiste, enkä sen takia varustautunut sadetakilla. Olisi pitänyt. Hieman ennen kotiinlähtöä taivas repesi ja vettä alkoi tulla kunnolla. Päälläni oli vain ohut juoksutakki, polvihousut ja normaali ajokengät. Kengät säilyivät kuivina ehkä kolme minuuttia, housut viisi ja takki piti vettä lähes kymmenen minuuttia. Vesi litisi kengissä, housut tarttuivat polviin ja vesi valui hihoja pitkin. Hieman ennen kotiin saapumista sade sitten loppuikin. Onneksi kotona odotti lämmin sauna. Vanha viisaus sanoo: "Ei ole olemassa huonoja säitä, on olemassa vain huonoja varusteita".

Tiukka paikka

Salmisaaressa, Lauttasaaren sillan päässä Porkkalankadulla on aika tiukka paikka pyörätiellä. Kyseistä väylää pitkin polkee Lauttasaaren suunnasta joka aamu melkoinen määrä työmatkafillaristeja, ja juuri tämä sillan eteläpuoli tuntuisi olevan se suositumpi väylä. Kuten kuvasta näkyy, keskellä pyörätietä on liikennevalotolppa ja aidan vasen puoli on pyhitetty jalankulkijoille. Oma työmatkani reitti kulkee juuri tästä ja aamuisin on liikennevalotolpan kohdalla onkin usein aika ruuhkaista. Kuvanottohetkellä ruuhka oli jo hellittänyt, mutta tästäkin voi havaita, että ei tuohon kovin monta fillaria rinnakkain mahdu. Usein kierrän tolpan oikealta puolelta, mutta siihen oman lisäjännityksensä tuo autoliikenne, joka hipoo pyöräilijän oikeaa kylkeä.

Jos tuo liikennevalotolppa siirrettäisiin lähemmäksi talon seinää, tilanne paranisi huomattavasti. Laitan tästä varmaan viestin myös Fillarikanavalle. Tosin tällä blogikirjoituksella on luultavasti yhtä paljon vaikutusta asian tilaan kuin yhdellä viestillä valitusten valtameressä. Fillarikanava ei nimittäin oikein vaikuta toimivan sillä tavoin kuin ehkä ajateltiin. Se on kankea käyttää ja täynnä anonyymejä huutoja asioiden toimimattomuudesta. Lisäksi kaupungin virkamieskin sitaatin mukaan kommentoi, että kanava ei ainakaan nykymuodossaan toimi. Toivottavasti alkukankeuden jälkeen homma alkaa toimia ja palaute menee oikeasti perille ja vaikuttaakin asioihin.

Sujuvaa pyöräliikennettä

Löysin Copenhagen cycle chic-sivustolta videopätkän sujuvasta pyöräliikenteestä kaupungissa. Kaupunki on luonnollisesti Kööpenhamina. Sujuukohan pyöräily Helsingissä joskus näin sujuvasti?

The Green Wave in Copenhagen from Colville Andersen on Vimeo.

Ruuhkaa pyöräteillä

Cycling Helsinki
Originally uploaded by timseppa

Kävin tänä aamuna ajelemassa Helsingin keskustassa ja pääsin mukaan työmatkaliikenteeseen, vaikka vapaapäivää vietinkin. Oma työmatkani kulkee länsiväylän pyörätietä pitkin, joten ole tottunut melko väljään ja vapaaseen liikenteeseen.

Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.

Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.

Mikä on nopein?

Maantiepyörä on nopeampi kuin cyclocross-pyörä. No, eipä tämä mikään uutinen ole, mutta kerron silti. Ajoin koko talven työmatkat sinkulamaastofillarilla ja lumien sulettua hyppäsin cc-pyörän selkään. Ero oli huomattava ja työmatka tuntui lyhentyvän reilusti. Kun hiekoitussepelit saatiin lakaistua kaduilta pois, vaihdoin alleni maantiefillarin. Nyt se työmatka sitten lyheni entisestään. Mikähän olisi seuraava vaihe? Nykyinen maantiepyöräni painaa vähän alle 10kg, joten noin kahdeksankiloisella voisi matka taittua jo valonnopeudella. Hiilikuitu on vain aika kallista.

Tällä hetkellä ajatus lumen peittämästä pyörätiestä ja lähes tunnin mittaisesta työmatkasta hirvittää.

Entä kumpi on nopeampi, Fiat 500 vai BMX-pyörä? Katsokaa itse.

Kausi on alkanut

Olin tänään pitkästä aikaa ruuhka-Helsingissä ajelemassa. Kaikki talven naftaliinissa olleet pyörät ja pyöräilijät ovat palanneet ja meno oli sen mukaista. Liikennesääntöjen tuntemus ja pyörän hallinta on ilmeisesti jäänyt vielä joillakin vielä talvisäilytykseen. Väistämissäännöt, kaistalla pysyminen ja tilannenopeudet eivät ihan olleet sitä, mitä niiden pitäisi olla. Kyllä tilanne varmaan tästä paranee, mutta melko holtitonta oli ainakin nyt.

Kuinkahan paljon toukokuussa tapahtuu pyöräkolareita verrattuna vaikka elokuuhun, jolloin ihmiset ovat tottuneita ajamaan?

No, kaupunkihulinan vastapainoksi kävin myös Taivaskalliolla ajelemassa, tässä pari kuvaa sieltä.

Nyt se kevät tulee

Vihdoin. Lumet ovat sulaneet ja hiekkaakin on kerätty pois jo runsaasti. Hienoa!

Tänään aloitin vapaapäivän pienellä fillarilenkillä pitkin aamuista Helsinkiä. Hyvin kulki ja mukavaa oli.

Eilisessä Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin kuinka Lauttasaarelaisia häiritsee Ruoholahdenkadun työmaa. Normaali ajoaika keskustasta Lauttasaareen bussi numero 20:lle on 20-25, ja nyt työmaan takia matkaan kuluu erän matkustajan mukaan yli puoli tuntia. Ajatelkaa, 5-10 min kauemmin.

No, yksi vaihtoehto olisi kulkea Lauttasaaresta keskustaan pyörällä, aikaa kuluisi ehkä 15-20 minuuttia ja kaupan päälle reipas olo. Joskus vain ihmettelen tätä laiskuutta.