Syksyn viimeiset ajokelit

Tänään oli aivan upea ajosää, saattoi jopa olla tämän syksyn viimeisiä näin upeita sunnuntaipäiviä.

Ajoimme mukavan viiden kaupungin kierroksen (Helsinki-Espoo-Vihti-Vantaa-Tuusula). Reitti kulki Helsingistä Espoon keskuspuiston kautta Bodom-järven ympäri jatkuen sieltä lentokentän kierroksella ja lopulta vanhaa Tuusulantietä pitkin takaisin Helsinkiin. Matkaa kertyi hieman yli 90km.

Maantielenkit ovat jääneet minulla aika vähiin tässä loppukesän ja syksyn aikana, joten oli todella mukavaa ajaa kunnon lenkki pitkästä aikaa. Tokihan pyöräilykausi jatkuu koko vuoden, mutta näitä pidempiä lenkkejä ei syysmyrskyissä ja talvipakkasilla tule ajeltua.

Syksy jälleen

Eilen töistä kotiin polkiessani tunsin syksyn todella tulleen. Aamulla oli kaunis auringonpaiste, enkä sen takia varustautunut sadetakilla. Olisi pitänyt. Hieman ennen kotiinlähtöä taivas repesi ja vettä alkoi tulla kunnolla. Päälläni oli vain ohut juoksutakki, polvihousut ja normaali ajokengät. Kengät säilyivät kuivina ehkä kolme minuuttia, housut viisi ja takki piti vettä lähes kymmenen minuuttia. Vesi litisi kengissä, housut tarttuivat polviin ja vesi valui hihoja pitkin. Hieman ennen kotiin saapumista sade sitten loppuikin. Onneksi kotona odotti lämmin sauna. Vanha viisaus sanoo: "Ei ole olemassa huonoja säitä, on olemassa vain huonoja varusteita".

Voiko pyöräilijä olla autoilija?

Liikennekeskusteluissa yleensä asetetaan pyöräilijät ja autoilijat vastatusten. Pyöräilijän näkökulmasta autoilijat vievät elintilan pyöräilijältä ja autoilija taas kokee, että pyöräilijät tulevat autoilijan reviirille hidastamaan matkantekoa. Kaupungissa kuitenkin liikutaan sekä pyörällä että autolla, joten molempien ajoneuvojen pitäisi kyllä mahtua tänne. On hyvin yksisilmäistä vastustaa pyöräilyä auton ratin takaa ilman kokemuksia kaupunkifillaroinnin näppäryydestä ja saasteettomuudesta. Ja samalla tavalla vannoutuneimmat pyöräilevät autoilun vastustajat katsovat tilannetta vain pyörän selästä.

Tämä ei ole puheenvuoro autoilun puolesta. Miellän itseni pyöräilijäksi, vaikka ajan autoa ja jopa omistan sellaisen. En kuitenkaan aja autolla joka paikkaan. Kaupungissa liikun pääasiassa jalan, fillarilla tai julkisilla. Työmatkan ajan toisinaan autolla. Autoilu antaa minulle mahdollisuuden havainnoida fillaristin asemaa liikenteessä myös toisesta näkökulmasta kuin vain pyörän päältä. Ja autoilu auttaa näkemään autoilijan tilanteen myöskin toisesta näkökulmasta. Suosittelenkin, että kaikki autoilijat hyppäisivät fillarin selkään ja ajaisivat vaikka päivän kaupunkiliikenteessä. Samoin pyöräilijöiden kannattaisi katsoa liikennettä autoilijan näkökulmasta. Jos ei ole ajokorttia, aina löytyy joku tuttu, jonka kanssa voi lähteä autolla tutustumaan kaupungin liikenneolosuhteisiin. Jos tarpeeksi moni laajentaisi näkemystään tällä tavoin, saattaisimme joskus ehkä saada sujuvamman kaupunkiliikenteen.

Kaikilla olisi paljon helpompaa, jos liikenteessä ei olisi vastakkainasetteluja, vaan olisi yksi ryhmä - tienkäyttäjät. Lienee utopistinen maailmankuva.


Mitä mieltä sinä olet?

Lisää voimaa

Aloitin jälleen pitkästä aikaa kuntosaliharjoittelun. Pyöräilyssähän ylävartalon lihaksisto jää liian vähälle huomiolla ja jalkalihastenkin harjoittelu on lähinnä kestävyyteen keskittyvää, ainakin maantiellä ja työmatkoilla. Olen nyt pari kertaa käynyt salilla ja tuloksena on eriasteisia kiputiloja pitkin kehoa. Oli todellakin korkea aika alkaa nostella rautaa. Kunhan elimistö toipuu kokemastaan järkytyksestä, voin aloittaa varsinaisen treenaamisen. Kuntosaliharjoittelu on myös tarpeellista talvikaudella, koska silloin ainakin minä pyöräilen paljon vähemmän kuin kesällä, vaikka pyrinkin ajamaan fillarilla läpi vuoden.

Kun/jos jaksan jatkaa harjoittelua koko talven, on mielenkiintoista nähdä kuinka pyörä kulkee ensi kesänä.