Yksinkertaisuuden ylistys

Nyt on alla uusi kaupunkifillari, 1-vaihteinen, jalkajarrullinen Pelago Bristol. Pyörä on yksinkertaisuudessaan aivan täydellinen kaupunkisukkulointiin ja pidemmillekin reissuille. Bristol on omassa kategoriassaan kevyt, joten mäet nousevat liukkaasti. Vaihteita en kaipaa lainkaan, välitys on juuri sopiva. Vaikka en olekaan erityisesti jalkajarrujen ystävä, toimivat ne käsijarrun kanssa ihan mainiosti. Pari kertaa tosin olen erehdyksessä polkaissut taaksepäin, jolloin satula on jysähtänyt mukavasti istuinluille. Pysty ajoasento ja viiksitanko sopivat ainakin omalle ergonomialleni, ja tietysti Brooksin B17-satula. 

Bristolilla ajaminen on todella vaivatonta. Runkolukko auki ja menoksi, pysäköinti hoituu näppärästi seisontatuella. Tämäntyyppisellä pyörällä ajaminen ei tunnu urheilusuoritukselta, kun taas saman matkan taittaminen vaikka cyclocrossfillarilla on heti urheilua. 

Takana on nyt viikon verran kaupunkipyöräilyä, tavaraakin olen kuskannut etutelineessä jonkin verran. On kyllä erinomaisen hyvä fillari.

Kulttuurieroja

Olen tässä pohdiskellut pyöräilykulttuureja meillä ja muualla.

Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa pyöräily on kiinteä osa kaupunkikulttuuria ja urbaania liikkumista. Ihmiset eivät koe harrastavansa pyöräilyä, vaan he ajavat pyörillä, koska se on kätevin liikkumiskeino kaupungissa. Pyörä on vain työkalu, eikä siihen suhtauduta kovinkaan intohimoisesti. Tämähän olisi oikeastaan tavoite, johon meidänkin pitäisi pyrkiä. Vai pitäisikö?

Täällä Suomessa jokapäiväinen pyöräily on maininnan arvoinen asia. Päivittäin pyöräilevä ihminen herättää usein ainakin jonkinlaista huomiota ja ihmetystä. Hän myös tiedostaa itse harrastavansa pyöräilyä ja monesti pitää huolta pyörästään/pyöristään. Vaikka itse käytänkin pyörää usein vain kulkuvälineenä paikasta toiseen, tunnen lähes aina suurta mielihyvää hypätessäni pyörän selkään. Luen ja kirjoitan mielelläni pyöräilystä ja oikeastaan ajattelenkin pyöräilyä hyvin paljon.

Tuntuu siltä, että jotain olennaista jäisi puuttumaan, jos pyörä olisi vain kulkuväline, kuten bussi tai vaikkapa kengät. Copenhagize- ja Copenhagen Cycle Chic-blogien pitäjä Mikael Colville-Andersen käyttää tässä haastattelussa imurivertausta kuvaillessaan kööpenhaminalaisten suhtautumista pyöräilyyn. Imurointia varten ei esimerkiksi pukeuduta erityisiin imurointivaatteisiin, eikä muita imurinkäyttäjiä tervehditä.

Minä en halua suhtautua pyöräilyyn noin arkisesti, vaan mieluummin harrastan pyöräilyä, vaikka kävisinkin vain hakemassa maitoa kaupasta pyörällä. Elämä muuttuu tylsäksi, jos pyöräily alkaa tuntua imuroinnilta.