Yksinkertaisuuden ylistys

Nyt on alla uusi kaupunkifillari, 1-vaihteinen, jalkajarrullinen Pelago Bristol. Pyörä on yksinkertaisuudessaan aivan täydellinen kaupunkisukkulointiin ja pidemmillekin reissuille. Bristol on omassa kategoriassaan kevyt, joten mäet nousevat liukkaasti. Vaihteita en kaipaa lainkaan, välitys on juuri sopiva. Vaikka en olekaan erityisesti jalkajarrujen ystävä, toimivat ne käsijarrun kanssa ihan mainiosti. Pari kertaa tosin olen erehdyksessä polkaissut taaksepäin, jolloin satula on jysähtänyt mukavasti istuinluille. Pysty ajoasento ja viiksitanko sopivat ainakin omalle ergonomialleni, ja tietysti Brooksin B17-satula. 

Bristolilla ajaminen on todella vaivatonta. Runkolukko auki ja menoksi, pysäköinti hoituu näppärästi seisontatuella. Tämäntyyppisellä pyörällä ajaminen ei tunnu urheilusuoritukselta, kun taas saman matkan taittaminen vaikka cyclocrossfillarilla on heti urheilua. 

Takana on nyt viikon verran kaupunkipyöräilyä, tavaraakin olen kuskannut etutelineessä jonkin verran. On kyllä erinomaisen hyvä fillari.

Uusi pyörä tuli taloon

Olen ajanut Cicli B-cyclocrossarillani muistaakseni keväästä 2008 lähtien ja se on palvellut hyvin nämä vuodet. Voimansiirtokin on vielä alkuperäinen, minkä kyllä huomaa. Retkipyöräilyssä suurin puute on ollut se, siihen ei saa asennettua tavaratelinettä. Rungosta puuttuvat kiinnikkeet. Tähän asti olenkin käyttänyt peräkärryä, joka toimii hyvin kotimaan retkillä ja laivamatkustamisessa, kuten viime kesän Viron reissulla.

Lentomatkailussa kärry on aika epäkäytännöllinen, koska se ei mahdu samaan laatikkoon pyörän kanssa ja erillisenä isona kollina turhaan nostaa matkakustannuksia. Slovenian reissun ajoin Ortliebin Messenger-repun kanssa. Se onnistui kyllä, mutta 8kg selässä alkoi vähän painaa loppumatkasta. Ja tuolla reissulla ajoin välillä ilman reppua. Ensi kesänä olemme menossa ajelemaan Reinin vartta. Tällä matkalla kamat kulkevat mukana koko ajan ja aikakin on pidempi. Siispä hankkimaan pyörää, johon saa tavaratelineen kiinnitettyä.

Pelago Stavanger

Päädyin tyylikkääseen ja juuri tarkoituksiini soveltuvaan Pelago Stavangeriin. Siinä on kiinnikkeet sekä etu- että takatelinettä varten. Tavarateline tosin puuttuu vielä, mutta hankin sen ennen matkaa. Ja bonuksena pitkät lokarit, en edes muista koska fillarissani on sellaiset ollut.

Olen nyt ajellut vasta muutaman kymmenen kilometriä Stavalla, mutta olen jo vakuuttunut sen toimivuudesta. Ajoasento on hieman pystympi ja mukavampi kuin Ciclissä, jonka asento rasitti hieman niska-hartiaseutua.

Tässä nämä ensivaikutelmat. Kirjoittelen varmaan lisää kokemuksia myöhemmin. Ja meidän Reininvarren reissusuunnitelmistammekin on tulossa tarinaa myöhemmin.

Pelago Capri

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, perheeseen on tullut uusi jäsen -  kaupunkifillari Pelago Capri. Vaimoni halusi helpon kaupunkikulkuneuvon urheilullisen Kona Jaken rinnalle. Pitkien pohdintojen ja kokeilujen jälkeen hän päätyi siis vaihteettomaan Pelago Capriin.

Muutaman työmatkan ja parin lenkin perusteella Capri on täydellinen valinta tuohon tarkoitukseen. Olen itsekin sitä kokeillut ja kyllä se erittäin hyvä ajettava on. Aikaisempien kokemusten perusteella pidin tämäntyyppistä pyörää epävakaana ja huojuvana, mutta Capri kyllä yllätti vakaudellaan. Ja keveydellään. Välityskin on aika sopiva. Esimerkiksi äskeisellä vappupäivän kaupunkilenkillä Meritullinkadun mäki nousi melko kevyesti.

Brooksin satula on kuulemma aivan erinomainen, ei liene turhaan legendaarinen. Kokonaisuuden kruunaavat Brooksin gripit. Lokareita ei ollut pyörän ostohetkellä saatavilla, mutta ne ovat vielä tulossa. Siihen asti ajellaan vain hyvällä säällä.

Tähän loppuun vielä kommentteja omistajan omin sanoin:
"Pyörä kuin unelma! Olin jo pitkään haaveillut helposta, missmarple-maailman polkupyörästä ja vaihtoehtoja tutkailin niin kotimaan kuin nettimaailmankin pyöräkaupoista. Yllättävää oli, että vaikka ensi alkuun Capri tuntui hiukan hintavalta, niin ei ne sisarpyörät Euroopan markkinoilla kovinkaan paljon halvempia olleet. Ja jos päälle lisää rahdit ja mahdollisten takuu-huoltoasioiden työllistävyyden, niin samoissa hinnoissavarmaan mennään. Joten ilo oli päätyä tukemaan kotimaista, sympaattista Pelago-kauppaa.

Kun merkki ja malli tuli päätetyksi, seuraava pohdinnan aihe oli yksi- vai kolmivaihteinen? Alunperin olin  kallistunut ajatukseen vaihteettomasta ja ratkaisu on tuntunut ihan oikealta. Kaikki tarpeelliset mäet on noustu ihan ajaen, Linnunlaulunmäki tosin on vielä testaamatta. Onneksi ei kuulu normaaliin työmatkareittiin.

Näiden päätösten jälkeen tilaus oli valmis, toimitus kesti muutaman päivän. Ajokilometrejä ei vielä mahdottomasti ole kertynyt, mutta ne vähäisetkin ovat olleet erittäin nautinnollisia. Liikkeellelähtö on helppoa, kypärä ja avain messiin, muuta ei tarvita. (Kypärä ei nyt ehkä ihan käy ajopelin kanssa, mutta sen verran on pakko tinkiä tyylistä.) Ajoasento mahdollistaa ihan erilaisen sukkuloinnin kaupungilla kuin käyräsarvinen Jake. Välitys on sopiva, ei liian raskas, ei liian kevyt. Pyörä rullaa hyvin ja kevyesti. Se tuntuu vakaalta ja kestävältä. Ja se on niiiin kaunis! Uskon, että meillä on edessämme lukuisia yhteisiä kilometrejä ja vuosia."