Fillarilla Reinin varrella

Ajoimme vaimoni kanssa Reinin vartta Mainzista Hoek van Hollandiin, tai oikeastaan lähtöpiste oli Frankfurtin lentokenttä, mutta Mainz on ensimmäinen reitin kaupunki, joka on Reinin varrella. Reissusta on tulossa piakkoin ihan oma bloginsa, mutta tässä maistiaisiksi kuvia:
Kuvagalleria

Tämä oli ensimmäinen pyörämatkani sivulaukuilla, aiemmin kamat ovat kulkeneet joko peräkärryssä tai repussa. Sivulaukkukokemus oli niin hyvä, että luovuin kärrystäni kokonaan. Ostajakin löytyi tämän blogin kautta (terveisiä vaan!).

Yritän jälleen kerran kirjoitella tähän blogiin vähän useammin. Ainakin kaikenlaista pyöräilyyn liittyvää asiaa olisi.

Ahvenanmaan pyöräreissu

Ahvenanmaan reissu tuli valmiiksi. Vaimoni kirjoitti siitä ansiokkaan kuvauksen, juttu löytyy täältä. Ja täällä muutamia ottamiani kuvia.

Sloveniassa

Slovenian matka on tehty, oli todella hieno maa ja upea reissu.

Ajoimme vuoristoalueella Bledin ympäristössä sekä kahdessa kaupungissa, pienemmässä Mariborissa ja pääkaupunki Ljubljanassa. Lisäksi teimme muutaman siirtymän  kaupunkien välillä. Ljubljana-Maribor-välin taitoimme junalla edestakaisin.

Bled-järvi

Slovenia on erinomainen kohde pyöräilyyn. Tiet ovat hyvässä kunnossa, autoilijat kunnioittavat pyöräilijöitä ja maassa on paljon karttoihin merkittyjä pyöräreittejä. Ainostaan reittien viitoituksissa oli hieman toivomisen varaa. Ihmisten avuliaisuus tosin kompensoi tämän ongelman. Eräs rouva pyysi meidät kahville, kun kysyimme Kranjin kaupungissa tietä. Jouduimme kieltäytymään, koska oli kiire junalla. Mariborissa herrasmies lähti viemään meitä kaupungin infopisteelle, kun ei osannut neuvoa meitä osoitteeseemme. Siinä me sitten kolmisin ajoimme peräkanaa, hän taittopyörällään ja me cyclocrossareillamme. Ja osoitekin löytyi.

Moottoritien alitus, 18% nousu

Hienoin ajokokemus matkalla olivat ehdottomasti vuoret. En ole aiemmin vuorilla ajanut, kun ei Lapin tuntureita oikein voi vuoriksi laskea. Emme kovin paljon vuoristossa ajaneet,. mutta kunnon maistiaisen verran kuitenkin. Kiipesimme noin 5 km 12-18% jyrkkyistä serpentiiniä ylös ja vastaavasti alas. Tuon lisäks ajoimme muita hieman lyhyempiä, mutta yhtälailla jyrkkiä nousuja Oivalsin, että maantiepyöräilyn ydin ja elämyksellisyys löytyy juuri vuorilta. Kyllähän tasamaalla ajossakin on oma viehätyksensä, mutta vuoren kiipeämisessä pyörällä on jotain todella hienoa. Poljin mäkeä ylös lähes transsissa keskittyen vain kammen pyöritykseen ja sillä hetkellä tuntui, että olisin jaksanut kiivetä loputtomiin. Kyllähän se noutaja olisi ennemmin tai myöhemmin tullut. Laskeutuminen olikin sitten yhtä hymyä. Mutka toisensa perään ja vauhti vain kiihtyi. Tuota on pakko saada vielä lisää.

Nousuprosentti 12%, ei vaikuta kovin jyrkältä

Kaupunkien väliset pyöräreitit kulkivat pääasiassa teiden pientareita pitkin, jonkin verran oli leveähköä sorapolkua. Cyclocross-pyörä oli siis tarpeen, maantiepyörän renkaille olisi voinut käydä huonosti. Nyt selvisimme ilman rengas- ja muitakaan rikkoja. Kaupungeissa oli joko ajoradasta maalaamalla erotetut pyöräkaistat tai jalkakäytävistä erotetut kevyen liikenteen väylät. Ja liikenne oli sujuvaa.

Vuoret siintävät taustalla

Kalustona meillä oli siis cyclocross-fillarit, minulla Cicli B ja vaimolla Kona Jake. Vaimon pyörässä oli tavaratelineessä Ortlieb Backroller Classi-laukut. Omaan fillariini ei tavaratelinettä saa kiinni, joten kama kulkivat selässä 30-litraisessa Ortlieb Messenger-repussa (paino n 6kg). Ihan hyvin onnistui, kyllähän se luonnollisesti vähän hartioita painoi, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Repun ergonomia on erinomainen.

Evästauko

Mariborissa on uusi pyörätieverkosto

Kosken ylitys

Ajelulla Ljubljanan vanhassa kaupungissa

Kannanotto Ljubljanalaisen talon seinässä

Pyörät odottavat Mariborin asemalla kyytiä junaan

Välillä oli pakko taluttaa

Kylätiet ovat joskus kapeita

Allekirjoittanut cyclocross-osuudella

Tarkempi päiväkirjamainen matkakuvaus on osoitteessa fillarillasloveniassa.blogspot.com, mikäli aihe kiinnostaa enemmän.

Matkasuunnitelmia

Kuten aiemmin mainitsin, viime kesän fillarimatkailusuunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. On siis uuden yrityksen paikka. Tällä kertaa pitäisi onnistua, koska matka on jo varattu.

Kohde on Slovenia ja lisää aiheesta voi lukea vaimoni kirjoittamasta Fillarilla Sloveniassa-blogista. Päivitämme sinne suunnitelmia ja sekä tarinoita matkalta. Mikäli teillä on kokemuksia ja vinkkejä Slovenian pyörämatkailuun liittyen, otamme niitä ilolla vastaan

Kirja-arvio: Rengasrikkoja Saharassa

Sain vihdoin luettua jo keväällä ilmestyneen Matti Rämön Rengasrikkoja Saharassa-kirjan. Toimittaja Rämö pyöräili edestakaisen matkan Helsingistä Saharaan ja kirjoitti matkastaan kirjan. Osmo Soininvaara teki oman Fillarilla Nizzaan-reissunsa samoihin aikoihin, mutta Rämön kirja ilmestyi hieman myöhemmin.

Kun kaksi suomalaista pyöräilijää polkee samaan aikaan Euroopassa ja molemmat kirjoittavat matkastaan kirjan, tulee näitä kirjoja ja matkoja verranneeksi väkisinkin. Soininvaara ajoi matkansa maantiepyörällä reppu selässä ja Rämö taas polki Helkamallaan 40kg:n kuorman kanssa.

Rämö kirjoittaa sujuvasti, kuten toimittajan kuuluukin. Matkakuvausten lomassa hän pohdiskelee yhteiskunnallisia kysymyksiä välillä kriittisinkin sanakääntein. Hyvää tekstiä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Mutta entä matka yleensä? Soininvaaran reissusta tuli lukijalle positiivinen mielikuva, olisi itsekin kiva päästä ajelemaan Keski-Eurooppaan. Rämön matka taas oli melkoinen kokoelma erilaisia vastoinkäymisiä. No, kirjan nimi kuvaa hyvin tunnelmaa. Tämän luettuani minun ei tehnyt mieli samoille reiteille polkemaan. Renkaita puhkeilee ja varsinkin pinnoja katkeilee aivan solkenaan. Annan täyden kunnian ja tunnustuksen Rämön suoritukselle, mutta itse olisin kyllä valmistautunut tällaiseen koitokseen hieman perusteellisemmin. Joko hänen pyörässään oli aivan liian paljon kuormaa tai sitten fillarin kiekot olivat ala-arvoisessa kunnossa. Pelkästään etulaukkuihin ja -tavaratelineeseen investointi olisi säästänyt monelta pinnanvaihdolta. Ja ehkä tavaraakin oli liikaa. Suosittelen muuten peräkärryä vaihtoehtona painaville pyörälaukuille.

Etelä-Euroopassa ja Afrikassa polkeminen vaikutti kirjan mukaan myös aika hankalalta, jopa vastenmieliseltä. Täyteen lastattu fillari, sietämätön kuumuus ja varsinkin afrikassa kohdattu pyöräilykulttuurin puute ja vihamielisyys sitä kohtaan ei tosiaankaan houkuttele lähtemään Pohjois-Afrikkaan ajelemaan. Dokumentointina kirja on kyllä onnistunut, mutta kovin houkuttelevana matkakirjana en sitä pidä.

Kaikesta huolimatta suosittelen kyllä lukemaan tämänkin kirjan. Se on siis hyvin kirjoitettu ja on kirjana aivan mainio. Ainoastaan Rämön matkanteko herättää ainakin minussa hieman kriittisiä ajatuksia. Helpommallakin olisi voinut päästä.

Matkakertomus (HK-Loviisa-Virolahti-LPR)

Reissu tuli tehtyä ja tässä raportti matkasta.

Lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän aikaan torstaiaamuna kohti Loviisaa. Sää oli aurinkoinen, mutta ei missään nimessä helteinen. Pyörät kulkivat mukavasti. Minulla oli perässäni peräkärry ja vaimon tavarat oli lastattu Ortliebin Back Roller Classic-laukkuihin. Pidimme pari patukansyöntitaukoa ennen ensimmäistä varsinaista pysähdystä Porvoossa. Joen rannalla uuden sillan kupeessa söimme eväitä ja nautimme kesäisestä kaupungista.

Tauko Porvoossa

Porvoosta jatkoimme matkaa päivän viimeiselle etapille. Loviisaan saavuimme puoli viiden aikaan iltapäivällä. Matkaa ensimmäisenä päivänä kertyi 99km. Loviisassa vietimme leppoisan illan kuljeskellen kaupungilla, söimme venerannan ulkoilmaravintolassa. Majoituimme retrohenkiseen Gasthaus Loviisaan. Ihan ok.

Gasthaus Loviisa

Pyörät nukkuivat Loviisassa ulkona

Heräsimme viileään perjantaiaamuun. Sämpylä-sulatejuusto-meetwurstiaamiaisen jälkeen hyppäsimme satulaan suuntasimme takaisin valtatie 7:lle ja kohti Virolahtea. Suunnilleen Pyhtään kohdalla suomalainen lempeä juhannussää näytti kyntensä ja vettä alkoi sataa. Ei tosin kaatamalla, mutta riittävästi kuitenkin. Ajoimme suurimman osan seiskatieosuudesta vanhalla tiellä, ainoastaan ennen Pyhtäätä piti ajaa valtatien piennarta. Juhannusruuhka ei vielä/enää ollut pahimmillaan, mutta silti saimme oman osuutemme ohittelevista rekoista. Vettä satoi suunnilleen Kotkaan asti, jossa pidimme kahvitauon idyllisessä Prisman kahvilassa.

Kotkasta jatkoimme Haminaan ja siitä kohti Virolahtea vanhaa museotietä pitkin. Tämä vanhan kuninkaantien pätkä olikin erittäin mukava ajettava. Tie oli mutkainen ja ympärillä runsaasti vehreää lehtomaista metsää. Ruokatauolle löytyikin viihtyisä paikka meren rannalta.

Tauko Lupinlahdella, museotien varrella

Tässä vaiheessa alkoi hieman väsy painaa matkaajien jaloissa, mutta jatkoimme silti sisukkaasti kohti määränpäätämme, Hurpun tilaa. Pitkähkön alamäkiosuuden jälkeen pääsimme perille, rauhallisen oloiseen lahdenpoukamaan.

Hurpun tilan aittamajoitus

Hurpun tila on ollut olemassa jo ilmeisesti 1700-luvulta asti ja nyt näytti toimivan pitkälti karavaanareiden leirintäalueena. Onneksi mukaan mahtui kaksi fillaristiakin. Nukuimme rauhattoman yön lyhyissä sängyissä asuntovaunuharrastajien polttaessa kovaäänisesti juhannuskokkoa. Päivän saldoksi saimme 108 kilometriä.

Virolahden kirkonkylä

Lauantaiaamu valkeni viileänä, mutta aurinkoisena. Mökkiaamiaisen jälkeen nousimme pyörien päälle ja viimeiselle etapille kohti eteläisen Saimaan porttia, Lappeenrantaa. Aurinko meni melko nopeasti pilveen lähtömme jälkeen, joten alkumatka meni harmaassa säässä.

Liityntäpysäköinti työmatkapyöräilijöille

Vaalimaata lähestyttäessä maisema oli synkkää valtatien vartta, mutta onneksi pyörätietä koko matka. Ennen raja-asemaa käännyimme kohti pohjoista, tässä vaiheessa matkaa Lappeenrantaan 60km. Kohta matka olisi jo ohi. Aiempaan verrattuna mäkiä oli tällä etapilla enemmän, tosin ei kovin jyrkkiä. Myötätuuli helli meitä koko matkan, kahtena ensimmäisenä päivän tuuli oli lännestä ja viimeisenä päivänä se oli kääntynyt eteläiseksi. Kerrankin. Tämän etapin tauon pidimme Ylämaalla, jalokivikeskuksen kahviossa, jonne alkoi kerääntyä juhannuksen juhlimista jatkavia paikallisia. Nautimme nopeasti herkulliset kahvit ja leivonnaiset ja jatkoimme matkaa, ennen kuin meno riehaantui.

Pulla- ja munkkikahvit Ylämaalla

Aurinkokin alkoi paistaa jossain vaiheessa ja viimeiset kilometrit menivätkin aika kevyesti. Saavuimme Lappeenrantaan neljän jälkeen iltapäivällä. Majoituimme Hotelli Lappeeseen, jonne saimme pyörätkin mukavasti sisätiloihin turvaan. Reissu oli poljettu ja suihku odotti. Olipas kivaa! Viimeisen päivän matka oli 85km.

Lappeenranta ammotti tyhjyyttään, kun kaikki ihmiset olivat varmaankin Saimaan mökeillään. No, löytyipä sieltä kuitenkin vähän elämääkin. Kävimme rannassa haistelemassa iltaa ja maistelemassa muikkuja ja silakoita kera perunamuusin. Sunnuntaina kävimme kanavaristeilyillä ja tyydytimme nälkämme paikallisella herkulla, vedyllä. Ihan hyvää, mutta miksi kinkulla ja kananmunalla täytettyyn lihapiirakkaan pitää laittaa vielä voita ja suolaa?

Takaisin Helsinkiin palasimme junalla ja nyt täytyy kyllä antaa kritiikkiä VR:n suuntaan. IC-junassa on tosiaan kolme fillaripaikkaa, joista pitää maksaa 9€. Junaan oli nousemassa meidän lisäksemme vielä yksi fillaristi, joten kaikki paikat olivat siis myyty. Yllätykseksemme huomasimme, että yksi kolmesta paikasta oli jo varattu. Me saimme vaimoni kanssa pyörät telineisiin, mikä ei ollut kylläkään kovin helppo rasti. Tämä yksi pyöräilijä jäi sitten käytävään seisomaan pyöränsä kanssa, eikä siis voinut laittaa pyörää maksamaansa paikkaan eikä myöskään päässyt istumaan omalle paikalleen. Kerroimme kyllä konduktöörille tästä epäkohdasta, mutta hän vain totesi leppoisasti, että tiedetään. Onko siis oikeasti mahdotonta järjestää kunnolliset olosuhteet fillareiden kuljettamiseen junissa? Näihin kolmen pyörän telineisiin ei edes mahdu kunnolla kolmea aikuisten fillaria.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että reissu oli todella onnistunut. Kalusto ja ihmiset kestivät, säätkin olivat siedettävät. Aurinko olisi voinut paistaa enemmän, mutta toisaalta jatkuva myötätuuli kyllä kompensoi paahteen puuttumisen. Reitti ei välttämättä ollut mielenkiintoisin mahdollinen, pieniä mutkaisia teitä idyllisen maaseudun keskellä olisi mukavampi ajaa kuin vilkkaasti liikennöidyn valtatien vartta, mutta rajallisen ajan takia oli pakko tyytyä tällaiseen ratkaisuun tällä kertaa. Jatkamme pyörämatkailua tulevaisuudessakin, kotimaassa ja varmaan ulkomaillakin.

Pyörät odottavat junakyytiä

Pyöräreittejä

Löysin näppärän pyöräreittisivuston, bikemap.netin. Laitoin sinne viime kesänä ajamamme Etelä-Suomen kierroksen sekä tulevan juhannusreissumme.

Pieniä epätarkkuuksia reiteillä kyllä on, systeemi ei esimerkiksi usko, että Lauttasaaresta pääsee fillarilla siltaa pitkin Ruoholahteen, vaan väkisin yrittää tarjota reittiä Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta. Mutta kaikin puolin hieno sivusto tämäkin.

Matkasuunnitelma

Juhannussuunnitelma on lyöty lukkoon: pyörämatka itään. Tarkoituksemme on ajaa seuraava reitti: Helsinki-Loviisa-Virolahti-Lappeenranta. Lappeenrannasta palaamme junalla Helsinkiin. Majoitukset ja junaliput saimme varattua ja tilaa riitti. Vain yksi paikka ei suostunut ottamaan majoitusvarausta "näin aikaisin" (viisi päivää ennen). Ei kuulemma osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, onko juhannuksena tilaa. Ja VR:lle terveisiä, että kannattaisi jotenkin yrittää järjestää IC-juniin enemmän kuin neljä pyöräpaikkaa junaa kohti.

Nyt vaan pitää toivoa, että kaikki pilviin varastoitunut vesi ehtii sataa ennen juhannusta. Kirjoitan reissun jälkeen raportin matkasta.

Peräkärry

Hankin siis itselleni peräkärryn. Cyclocross-pyörääni ei saa tavaratelinettä kiinni, joten kärry on ainoa vaihtoehto suuremman tavaramäärän kuljettamiseen. Tässä hieman kokemuksia.

Päädyin TW-Bentsin Convenience I-malliin, joka on puolet edullisempi kuin BOB Yak. Saattaa olla, että kovassa käytössä halvempi hinta tulee esiin lyhyempänä käyttöikänä. Uskon silti, että tuo kestää nämä lyhyet reissuni, en ole kuitenkaan lähdössä maailmanympärimatkalle - ainakaan vielä.

Ostin kärryn sähköpyörästä. Mielenkiintoinen liike.... Kärryn mukana tuli rullaamalla suljettava suuri vedenpitävä laukku sekä viiri tankoineen.

Kärry pääsi heti tositoimiin, kun lähdimme muutaman päivän Etelä-Suomen kierrokselle (matkakertomus edellisessä postauksessa). Pakkasin laukkuun kahden ihmisen tavarat, painoa tuli muistaakseni noin 8 kg. Kärry yksinään painaa valmistajan mukaan vähän yli 7 kg. Yhdellä kauppareissulla lastasin lisäksi vielä suurehkon kauppakassin ostoksia.

Ajossa kärryn huomaa parhaiten ylämäissä, tällöin paino tuntuu selvästi. Mäkiä noustessa pyörää ei kannata kovin paljon vatkata sivuille, kärryn mukana sivuttaisliikkeen vaikutus kertautuu. Alamäissä paino taas antaa lisää vauhtia. Fillari+ kärry-yhdistelmä on melko pitkä, joten katuja ylitettäessä ei voi jäädä kaistojen väliin odottelemaan. Kokonaisuutena tuntuma jää selvästi plussan puolelle. En ole täydellä laukkusetillä lastattua pyörää ajanut, mutta uskoisin kärryn olevan laukkuja parempi vaihtoehto. Lisäksi kärryssä on se etu, että reissussa kärryn voi helposti ottaa irti ja lähteä pelkällä fillarilla tutustumaan maisemiin.

Näillä kokemuksilla peräkärry on suositeltava vaihtoehto fillarimatkaajalle.

Tour de Etelä-Suomi

Tässä matkakertomus Etelä-Suomen kierrokseltamme.


Allekirjoittanut peltojen keskellä

Päivä 1
Helsinki-Hyvinkää 63km
Lähdimme matkalle vaimoni kanssa lauantai-iltapäivällä. Tämä oli matkamme tylsin osuus. Ajoimme Vanhaa Hämeelinnnantietä. Maisema oli samaa metsä tien molemmin puolin, lisäksi koko matkan puhalsi vastatuuli. Olimme melko väsyneitä päästyämme perille Hyvinkään Sveitsin Rantasipiin. Saunaan, syömään ja nukkumaan.


Ensimmäinen tauko Vantaankoskella


Tylsä Hämeenlinnantie



Päivä 2
Hyvinkää-Tammela 88km
Aamulla heräsimme virkeinä, söimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellissa ja lähdimme toiselle etapille. Nyt maisemat olivat jo kauniimpia. Aluksi vehreitä peltoaukeita, puolivälissä metsää ja melko paljon hiekkatietäkin. Onneksi olimme liikkeellä cyclocross-fillareilla. Tapasimme metsän keskellä paikallisen vanhemman miehen, joka oli todella kiinnostunut peräkärrystäni. Hän pyysi minua pysähtymään, että voisi tarkemmin tutkia kärryä. Etapin lopussa maisemat muuttuivat jopa huikaiseviksi, kun saavuimme Tammelan harjumaisemiin. Majoitus meillä oli Kultakukkuran vaatimattomasti sisustetussa hirsitalossa.


Golf-kenttä


Välillä ajettiin metsäteillä


Päivä 3
Tammela-Perniö 107km
Tammelasta lähdimme maanantaiaamuna kohti Someroa. Siellä pidimme ensimmäisen tauon erittäin viihtyisässä pienessä kahvilassa. Kaksi isoa maitokahvia, kaksi sämpylää, munkki ja vadelmaleivos maksoivat 11€. Ei saa samaa settiä tuolla hinnalla Helsingin keskustan kahvilasta. Somerolta matkamme jatkui läpi idyllisten maalaismaisemien kohti Saloa. Hämäläiset jylhät maastot muutttuivat vähitellen kumpuileviksi varsinaisuomalaisiksi. Hiekkateita, nousuja, laskuja ja peltoja riitti. Salossa pidimme tauon paikallisella ABC:lla. Ikävää, että ABC:n kaltaiset ketjut valtaavat alan pieniltä riippumattomilta liikkeiltä. Nämä marketti-massaruokala-kompleksit ovat vastenmielisiä paikkoja, mutta pakko niissä on käydä, kun muitakaan ei ole.

Salosta matka jatkui Teijon kautta Perniöön. Täällä näimme reissumme ainoat fillarimatkailijat. Ensin Salon keskustassa tuli tervehtien vastaan vanhempi keskieurooppalaisen näköinen pariskunta. Teijossa tapasimme ranskalaisen vanhemman miehen, joka oli pyöräillyt 3500km Tanskan, Ruotsin ja Turun kautta Teijoon. Hän ajoi kanssamme muutaman kilometrin, mutta puhui oikeastaan vain ranskaa ja kun me emme osaa ranskaa, jäi yhteiset jutustelut aika vähiin.



Laaksossa


On the road


Melkein kuin ranskalaiset auringonkukkapellot



Tauko Salon ABC:llä



Tähän väliin tuli muutama lepopåivä.


Päivä 4
Perniö-Helsinki n 135km
Torstaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Ensin tarkoituksemme oli ajaa päivällä Tammisaareen, yöpyä siellä ja lähteä Helsinkiin perjantaiaamuna. Aikataulumuutosten takia ehdimme lähteä liikkeellä vasta torstailtana, joten päätimmekin ajaa koko yön yhtä kyytiä Helsinkiin.

Alkumatka sujui ilman ongelmia. Maisemat olivat kauniita, Varsinais-Suomea parhaimmillaan. Karjaalla pidimme ruokatauon, jälleen ABC:lla. Pyörän matkamittari lakkasi toimimasta hieman ennen Karjaata, joten tämän viimeisen etapin matkan arvioin Google Mapsin avulla. Tauon jälkeen alkoivat pienet vastoinkäymiset. Vaimoni aiemmin oireillut polvi kipeytyi ja teki ajamisen todella vaikeaksi. Minulla taas yläselän kivut iskivät melko voimakkaasti. Onneksi oli Buranaa mukana, sen voimalla matkamme pääsi jatkumaan. Ajaminen kesäyössä oli kivuista huolimatta ikimuistoinen. Auringon lasku, yöllä voimakkaasti tuoksuva luonto, huuruiset pellot ja loppumatkassa auringon nousu olivat upea kokemus. Saavuimme kotiin yöllä neljän aikaan väsyneinä, mutta onnellisina.


Vaahterakuja


Ilta-aurinkoa


Espoo klo 02.40

Lähettikulttuuria ja fillarimatkailua

Tilasin jokin aika sitten San Franciscon lähettikulttuuria kuvaavan MASH-leffan netistä. Viime viikolla posti (Itella) toi paketin kotiin ja katsoin leffan. Ihan kiva tunnin setti. Tyyliltään MASH on aika samanlainen kuin maastopyöräilyleffat. Musiikki soi taustalla ja kaverit ajavat isosti. Varsinaisen elokuvan lisäksi levyllä on tunnin verran ekstramateriaalia ja pakettiin kuuluu vielä kirjakin. Kannattaa kyllä katsoa. Ratapyörällä saa näköjään tehtyä sellaisia temppuja, joita yleensä tehdään maasto- tai trial-fillareilla. Ja ne alamäet!

Viime kesänä Kiasmakaupasta ostamani NYCin fillariläheteistä kertova PEDAL taas on enemmän dokumenttielokuva haastatteluineen ja henkilökuvauksineen. Mielenkiintoisia urbaanin fillarikulttuurin kuvauksia kumpikin.

Ja sitten kirjallisuutta. Luin eilen loppuun Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan-kirjan. Osmo teki keväällä 2007 fillarimatkan Tallinnasta Nizzaan, mistä hän piti blogiakin. Kirja perustuu tuohon blogiin. Seurasin blogia viime keväänä, joten pääpiirteissään tarina oli tuttu. Aika kova suoritus oli kyllä ajaa kuukaudessa tuo 3000 kilometrin reissu ja vielä yksin. Jotkut asiat olisin ehkä tehnyt toisin. En olisi ajanut reppu selässä, en olisi ottanut mukaan farkkuja, vaan jotkut kevyet kangashousut. Lisäksi terminologia on hieman konventioista poikkeavaa. Osmo puhuu kiekoista, mutta tarkoittaa rattaita. Speedway-tangolla hän tarkoittanee triathlon-tankoa.

Kannattaa kyllä lukea tämäkin opus. Taas alkaa tehdä mieli pitkälle fillarimatkalle...