maanantai 28. toukokuuta 2012

Area 51

Meidän oma Area 51 eli kantatie 51 muuttuu moottoritieksi Kivenlahden ja Kirkkonummen välillä. Samalla poistuu tienpätkältä pyöräilymahdollisuus. Espoon ja Kirkkonummen välillä fillaroivat saavat jatkossa ajaa Kauklahden ja Masalan kautta. Reilu peli. 

Tässä Länsiväylän juttu aiheesta

Täytyy sanoa, että onpa käsittämätön ratkaisu. Helsingissä panostetaan koko ajan pyöräilyolosuhteiden parantamiseen, mutta näköjään näissä yksityisautoilun paratiiseissa homma on toisin. Eikö kukaan muistanut tai tajunnut, että 51:stä pitkin myös pyöräillään hyvin paljon? Vai eikö kukaan vain välittänyt. Aika kätevästi myös unohdettiin automatkan nopeutumisen huumassa mainostaa pyöräilyn loppumista tällä tieosuudella. Tai ehkä jossain pienellä painettuna oli.

Varmaan tähän hyvä joku perustelu on. Raha varmaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Suvisaaristossa

Olimme taas ajelemassa Espoon Suvisaaristossa, kuten viime keväänäkin. Kannattaa käydä, jos et ole vielä tutustunut. Kasvillisuus ja maisemat ovat kuin jostain toisesta maailmasta verrattuna vaikkapa muutaman kilometrin päähän Länsiväylän varteen.

Vehreitä niittyjä


Mutkateitä



Kaislikkoiset rannat

Oli siellä pari taloakin

Suojaisa merenlahti


Idyllinen puusilta


Paluumatkalla tuli vastaan Giro d'Espoo-
tapahtuman pyöräilijöitä


Lenkin jälkeen alkoi taas tehdä mieli pyöräretkelle. Tällä kertaa reissu on ja suunniteltu ja varattukin. Kuukauden päästä ajellaan Sloveniassa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Pyöräily pelastaa



Sain juuri luettua Duff McKaganin (ex-Guns 'n' Roses, ex-Velvet Revolver, nyk-Loaded) omaelämäkerran It's So Easy and other lies. Todella mielenkiintoinen tarina ja erinomainen kirja muutenkin, ja liittyy osittain pyöräilyynkin.

Duffin G'n'R-ura oli viinan ja huumeiden täyttämää, kunnes tuli äkkipysähdys. Hänen haimansa puhkesi ja mies joutui sairaalaan. Lääkäri varoitti juomasta pisaraakaan alkoholia tai noutaja tulisi.  Pahimmasta toivuttuaan Duff kaivoi autotallin kätköistä vanha maastofillarinsa ja rupesi ajelemaan tuntien lenkkejä L.A:n ympäristössä. Hän osallistui kisoihin, tutustui paikallisiin maastopyöräilykuskeihin ja alkoi käydä porukkalenkeillä. Ajan mittaan ohjelmaan tulivat kamppailulajit, maraton ja taloustieteen opinnot ylipistossa. Todellinen suunnanmuutos siis. Ja alulle panevana voimana oli pyöräily. Hienoa! Pyöräily pelastaa.

Kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja, on saatavissa myös suomennoksena.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Liikennesäännöt

Kaupunkipyöräily kehittyy parhaillaan suurin askelin ja sen myötä pyöriä pyritään siirtämään jalankulkijoiden seasta autojen rinnalle ajoradoille. Se on hyvä. Pyöräilijöiden liikennesääntöjen tuntemus - tai ainakaan niiden noudattaminen - ei ole vielä kehittynyt samalle tasolle.

Varsinkin kaupunkiliikenteessä pyöräilijä harmittavan usein katsoo oikeudekseen ajaa punaisia päin, ajaa jalkakäytävää, ajaa yksisuuntaista väärään suuntaa, tehdä typeriä ohituksia. Ajatus toiminnan takana lienee se, että "on sujuvampaa, kun mä vaan menen tästä" tai "ei mulla oo aikaa jäädä tähän valoihin ton hidastelijan taakse" tai "mä osaan kyllä ajaa ilman kahlitsevia sääntöjäkin".

Pyörällä on liian helppo jättää noudattamatta sääntöjä. Jos autoilijat kaupunkiliikenteessä ajavat samalla tavalla, syntyy valtava huuto. Pyöräilijä kuitenkin aiheuttaa myös vaaratilanteita sääntöjä rikkoessaan. Liikenteessä oletuksena on kuitenkin se, että siellä liikkujat noudattavat sääntöjä. Jos joku ilmestyy risteyksestä eteen sääntöjen vastaisesti yllättäen, on yhteentörmäys hyvin mahdollinen. 

Sujuva ja sulava kaupunkiliikenne perustuu siis siihen, että jokainen liikkuja noudattaa liikennesääntöjä. Liikennesääntöjen noudattaminen ei ole osoitus yksilöllisyyden katoamisesta tai harmaaseen massaan kuulumisesta. Se vain mahdollistaa sujuvan liikkumisen meille kaikille. Asiassa on myös PR-aspekti. Pyörätaskujen ja -kaistojen myötä fillarit ovat tulleet lähemmäksi autoja ja moni autoilija on asiasta jo valmiiksi karvat pystyssä. Jos fillaristit vielä sinkoilevat liikenteessä miten sattuu, ei se ainakaan lisää autoilijoiden positiivista suhtautumista.

Seuraavan kerran kun tekee mieli ajaa punaisia päin tai ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä sillä saavuttaa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Reppu selkään

Laukkufriikki iski jälleen. Mutta kun oli pakko.

Hankin Ortliebin Messenger Bagin, koska tarvitsin riittävästi kuljetustilaa ja tässä sitä on 30 litraa. Tulevalla Slovenian matkallamme pitää kuljettaa jonkin verran tavaraa, eikä fillariini saa tavaratelinettä eikä näin ollen sivulaukkujakaan. Ja peräkärryä en viitsi kuskata lentokoneessa. Vaimon pyörässä on sivulaukut, mutta ei kaikkea voi hänen kyytiinsä laittaa, joten ainoa ratkaisu on kuljettaa kamat selässä. Pidemmät lenkit ajamme joka tapauksessa ilman tavaroita, kuljetuskapasiteettia tarvitaan siis vain parilla siirtymällä. Onhan repussa kuljettaminen hieman epämukavampaa kuin kärryssä tai sivulaukuissa, mutta jos Osmo Soininvaara ajoi reppu selässä koko Euroopan halki, niin kyllä minäkin muutamasta siirtymästä selviän.
Oranssi väri näkyy liikenteessä

Laukun vetoisuus on siis 30l. Olen muutaman kauppareissun ostokset kantanut sillä ja postista kävin fillarilla hakemassa 4 suurta sohvatyynyä. Kyllä siihen todella mahtuu tavaraa. Täytyy vain matkalle pakata säästeliäästi, ettei tule liikaa painoa.
Selkäpuoli on ilmastoitu

Reppu tuntuu hyvältä selässä, remmit ovat tukevat ja ilmastointikin toiminee jollain tavalla. Muutaman vuoden kokemus Ortliebin tuotteista on vakuuttanut minut niiden laadusta. Ja jos vaikka jotain menisikin rikki, osat ovat vaihdettavia ja niitä saa vieläpä helposti Suomesta. Ortliebin tuotteilla on viiden vuoden takuu ja ne ovat täysin vedenpitäviä. 

Laukku suljetaan rullaamalla ja velcro-tarranauhalla, joten vesi pysyy varmasti ulkona kovallakin sateella. Repussa on jakamaton yksi suuri tavaratila, joten päivittäisessä työmatkakäytössä mukana kulkevat avaimet, puhelimet, lompakot ja muut pyörivät laukun pohjalla muiden kamojen seassa, mutta lisävarusteena saatava "organisaattori" ratkaisisi tämän. Pitänee vielä hankkia sellainen, sekä u-lukon "kantoteline". 

Vanha ja uskollinen Timbuk2-olkalaukku on joissakin tilanteissa isoa laukkua näppärämpi, mutta kiun isompia tavaramääriä pitää kuljettaa, silloin heitän selkääni Ortlieb Messengerin.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Pyöräilyviikkoa

Parhaillaan vietetään valtakunnallista pyöräilyviikkoa. Maanantaina Vuoden pyöräilijäksi valittiin Kaisa Leka (onnea!), tänään oli Pyörällä töihin-päivä, jonka kunniaksi aamulla oli Sörnäisissä tarjolla aamupalaa työmatkapyöräijöille ja näyttipä kaupungilla olleen Kriittinen pyöräretkikin. Ja kaiken lisäksi Giro d'Italiakin alkoi viime viikonloppuna. Aurinkokin paistaa. Elämä siis hymyilee meille pyöräilijöille.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Pelago Capri

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, perheeseen on tullut uusi jäsen -  kaupunkifillari Pelago Capri. Vaimoni halusi helpon kaupunkikulkuneuvon urheilullisen Kona Jaken rinnalle. Pitkien pohdintojen ja kokeilujen jälkeen hän päätyi siis vaihteettomaan Pelago Capriin.

Muutaman työmatkan ja parin lenkin perusteella Capri on täydellinen valinta tuohon tarkoitukseen. Olen itsekin sitä kokeillut ja kyllä se erittäin hyvä ajettava on. Aikaisempien kokemusten perusteella pidin tämäntyyppistä pyörää epävakaana ja huojuvana, mutta Capri kyllä yllätti vakaudellaan. Ja keveydellään. Välityskin on aika sopiva. Esimerkiksi äskeisellä vappupäivän kaupunkilenkillä Meritullinkadun mäki nousi melko kevyesti.

Brooksin satula on kuulemma aivan erinomainen, ei liene turhaan legendaarinen. Kokonaisuuden kruunaavat Brooksin gripit. Lokareita ei ollut pyörän ostohetkellä saatavilla, mutta ne ovat vielä tulossa. Siihen asti ajellaan vain hyvällä säällä.

Tähän loppuun vielä kommentteja omistajan omin sanoin:
"Pyörä kuin unelma! Olin jo pitkään haaveillut helposta, missmarple-maailman polkupyörästä ja vaihtoehtoja tutkailin niin kotimaan kuin nettimaailmankin pyöräkaupoista. Yllättävää oli, että vaikka ensi alkuun Capri tuntui hiukan hintavalta, niin ei ne sisarpyörät Euroopan markkinoilla kovinkaan paljon halvempia olleet. Ja jos päälle lisää rahdit ja mahdollisten takuu-huoltoasioiden työllistävyyden, niin samoissa hinnoissavarmaan mennään. Joten ilo oli päätyä tukemaan kotimaista, sympaattista Pelago-kauppaa.

Kun merkki ja malli tuli päätetyksi, seuraava pohdinnan aihe oli yksi- vai kolmivaihteinen? Alunperin olin  kallistunut ajatukseen vaihteettomasta ja ratkaisu on tuntunut ihan oikealta. Kaikki tarpeelliset mäet on noustu ihan ajaen, Linnunlaulunmäki tosin on vielä testaamatta. Onneksi ei kuulu normaaliin työmatkareittiin.

Näiden päätösten jälkeen tilaus oli valmis, toimitus kesti muutaman päivän. Ajokilometrejä ei vielä mahdottomasti ole kertynyt, mutta ne vähäisetkin ovat olleet erittäin nautinnollisia. Liikkeellelähtö on helppoa, kypärä ja avain messiin, muuta ei tarvita. (Kypärä ei nyt ehkä ihan käy ajopelin kanssa, mutta sen verran on pakko tinkiä tyylistä.) Ajoasento mahdollistaa ihan erilaisen sukkuloinnin kaupungilla kuin käyräsarvinen Jake. Välitys on sopiva, ei liian raskas, ei liian kevyt. Pyörä rullaa hyvin ja kevyesti. Se tuntuu vakaalta ja kestävältä. Ja se on niiiin kaunis! Uskon, että meillä on edessämme lukuisia yhteisiä kilometrejä ja vuosia."