Pyörätaskut tulivat

Nyt ne paljon puhutut pyörätaskut sitten tulivat Helsinkiin. Ensimmäiset ovat ilmestyneet Fredrikinkadulle, jossa tänään satuin pyörällä ajelemaan. Reittini varrella oli neljät liikennevalot ja siis neljä pyörätaskua. Ensimmäisissä valoissa pyörätaskussa oli auto pysähtyneenä, siinähän on autoilijan kätevä odotella valojen vaihtumista. Toisen taskun kohdalla oli auto ihan pysäköitynä ja kolmannessa kuorma-auto purkamassa lastiaan. Neljänsissä valoissa onni potki ja pääsin ajamaan autojonon eteen pyörätaskuun valojen vaihtumista odottamaan.

Tämän lyhyen kokemuksen perusteella Helsingin autoilijoilla on vielä hieman totuteltavaa pyörätaskujen käytössä, mutta uskon, että (toivottavasti) lyhyen orientaatiojakson jälkeen niistä tulee luonnollinen osa kaupunkilaista liikennekulttuuria. Kyllä se siitä lähtee.

Pyöräilijä ei ole jalankulkija

Tämän päivän Hesarissa oli jälleen juttu Helsingin pyöräteistä ja pyöräilyn liikennetilanteesta. Hyvä. Aiheesta on nyt vuoden aikana puhuttu mediassa enemmän kuin aiempina vuosina, ainakin sellainen tuntuma on.

Pyöräilijöiden aseman muuttaminen jalankulkijoista omaksi liikenteen käyttäjäryhmäkseen on hyvällä alulla. Hesarin jutun mukaan pyöräilijän tulisi olla kuin autoilija. Se olisi kyllä selkeämpää. Työsarkaa on vielä jäljellä niin pyöräilijöiden kuin autoilijoiden asenteen muuttamisessa. Suuri osa pyöräilijöistä pelkää vielä ajaa autojen seassa ja monelle autoilijalle heidän seassaan ajava pyöräilijä on punainen vaate. Asenteet ja tottumukset muuttuvat vähitellen ja julkisuuden sekä pyöräilyä suosivien liikenneratkaisujen myötä saamme varmaan tulevaisuudessa hyvinkin pyöräily-ystävällisen kaupungin. Be aware Portland, here comes Helsinki.

Lisääntynyt pyöräily

Tänään kuulemani kommentti:

"Pyöräily on selvästi lisääntynyt. Ihmiset pyöräilee näin myöhään syksylläkin vielä tosi paljon. Oon kattonu, ku auton eteen aina ilmestyy jostain pyöräilijöitä."

Jurputusta

Pyöräilin aamulla työmatkalaisten joukossa Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin. Olipahan taas liikennekaaosta. Pakko jurputtaa.

Ikävä huomata, että kyllä satulan ja ohjaustangon välistä löytyy ihan sitä samaa itsekkyyttä ja muista tiellä liikkujista piittaamattomuutta kuin ratin takaakin. Risteyksissä etuillaan käsittämättömällä tavalla ja moni ilmeisesti kuvittelee, että muita kova vauhti oikeuttaa ajamaan muista välittämättä. Autoilijat sentään yleensä ajavat liikennesääntöjen mukaan, mutta monen pyöräilijän mielestä autoilijoita koskevat säännöt eivät koske pyöräilijöitä.

Monesti pyöräilyn ongelmat pistetään liikennesuunnittelun piikkiin. Ehkä siinä on osa totuutta, mutta en kyllä usko, että suunnitteilla olevat pyöräkaistat ja odotustaskut liikennevaloissa ainakaan kovin pian muuttavat liikennekäyttäytymistä. Jonkinlainen asennemuutos- ja liikennesääntökampanja olisi kyllä tarpeen pyöräilijöillekin.

Joku voi sanoa, että pyöräilijöiden hölmöily liikenteessä ei ole niin vaarallista kuin autoilijoiden, mutta tässä olen kyllä eri mieltä. Jos vaikka kaksi 80-kiloista pyöräilijää törmää risteyksessä toisiinsa 30 kilometrin tuntinopeudella jommankumman kuvitellun etuajo-oikeuden takia, niin kyllä siitä aika rumaa jälkeä syntyy.

Käykää vaikka joku aamu toteamassa itse tilanne esimerkiksi Helsinginkatu-Sturenkatu-osuudella tai Sörnäisten rantatiellä. Autojen seassa on turvallisempaa ajaa kuin työmatkapyöräilijöiden.

Suojatien jatke

Tämän päivän Hesarissa oli korjaus 7.5. julkaistuun juttuun suojatiellä pyöräilemisestä. Alkuperäisen jutun mukaan suojatiellä pyöräily on kaikissa olosuhteissa kiellettyä. Tänään julkaistussa korjauksessa kirjoitetaan seuraavaa:

"Pyöräily on sallittua suojatiellä vain silloin, kun suojatie on pelkän jalankulkuväylän jatkeena. Suojatiellä saa siis pyöräillä silloin, kun se on kevyen liikenteen väylän tai pyörätien jatke. Tämä pätee silloinkin, kun jatketta ei ole erikseen merkitty."

Olen aiemminkin miettinyt tätä samaa asiaa ja mietin edelleen. Lienenkö yksinkertainen, mutta en ymmärrä, että mikä ihmeen jatke? Milloin suojatie on jatke ja milloin ei? Kuka osaa vastata?

Liikennesäännöt kateissa

Kevät tulee ja sen myötä liikennesäännöt tuntuvat kadonneen tiellä liikkujilta, myös pyöräilijöiltä. Katselin tänään auton ratin takaa Töölössä, kun kevään myötä ulos uskaltautuneet pyöräilijät sinkoilivat jalkakäytävillä, punaisia päin ja keskellä risteysalueita miten sattuu. Näytti kyllä taas niin hurjalta ja sekavalta, että oikein hirvitti. Tuskin vuodatukseni tässä blogissa tavoittaa kohderyhmäänsä, mutta pakko on silti avautua. Kyllä ne liikennesäännöt koskevat myös meitä pyöräilijöitä. Olisi paljon turvallisempaa ja selkeämpää, kun kaikki tiellä liikkujat noudattaisivat samoja sääntöjä. Tällöin muiden toimintaa olisi mahdollista ennakoida ja vältyttäisiin monilta onnettomuuksilta. Nyt ei koskaan voi tietää, liikkuuko pyöräilijä autojen, jalankulkijoiden vai pyöräilijöiden sääntöjen mukaan, vai ihan omiensa.

Vaikka aloitinkin tämän jutun parjaamalla pyöräilijöitä, niin onnistuu tuo säännöistä piittaamattomuus myös autoilijoilta. Senkin koin tänään useamman kerran.

Kannattaa siis olla tarkkana liikenteessä varsinkin nyt keväällä. Pyörillä liikkuva väki on lisääntynyt, eikä huomiokyky ole kaikilla välttämättä huipussaan.

Punainen valo - saa mennä?

Lähes joka kerta töistä kotiin pyöräillessäni eteeni tulee seuraavassa kuvaamani tilanne. Gräsanlaaksossa Espoossa pyörätie ylittää ajoradan valo-ohjatulla suojatiellä. Valo on risteykseen saapuessani punainen, joten jään odottamaan valon vaihtumista autojonon madellessa loppumattomana virtana edessäni. Sitten valo vaihtuu autoille punaiseksi, mutta autojono ei silti pysähdy. Seuraavaksi vaihtuu valo valo vihreäksi tien ylittäjälle, mutta vielä tässäkin vaiheessa yksi tai kaksi autoa sujahtaa suojatien yli punaisia päin, usein kuskin puhuessa kännykkään.


Näytä suurempi kartta

Onhan täysin ymmärrettävää ajaa punaisia päin, koska on kiire töistä kotiin tai Isoon Omenaan shoppailemaan, eikä tässä kyseissä paikassa risteävää autoliikennettä, vain pyöräilijöitä ja jalankulkijoilla. Heillä on aikaa odottaa. Espoolaista autoilukulttuuria parhaimmillaan.

Pitäisi ehkä vain valon vaihduttua vihreäksi singahtaa suojatielle ja ihmetellä vahinkoja jälkeenpäin..

Voiko pyöräilijä olla autoilija?

Liikennekeskusteluissa yleensä asetetaan pyöräilijät ja autoilijat vastatusten. Pyöräilijän näkökulmasta autoilijat vievät elintilan pyöräilijältä ja autoilija taas kokee, että pyöräilijät tulevat autoilijan reviirille hidastamaan matkantekoa. Kaupungissa kuitenkin liikutaan sekä pyörällä että autolla, joten molempien ajoneuvojen pitäisi kyllä mahtua tänne. On hyvin yksisilmäistä vastustaa pyöräilyä auton ratin takaa ilman kokemuksia kaupunkifillaroinnin näppäryydestä ja saasteettomuudesta. Ja samalla tavalla vannoutuneimmat pyöräilevät autoilun vastustajat katsovat tilannetta vain pyörän selästä.

Tämä ei ole puheenvuoro autoilun puolesta. Miellän itseni pyöräilijäksi, vaikka ajan autoa ja jopa omistan sellaisen. En kuitenkaan aja autolla joka paikkaan. Kaupungissa liikun pääasiassa jalan, fillarilla tai julkisilla. Työmatkan ajan toisinaan autolla. Autoilu antaa minulle mahdollisuuden havainnoida fillaristin asemaa liikenteessä myös toisesta näkökulmasta kuin vain pyörän päältä. Ja autoilu auttaa näkemään autoilijan tilanteen myöskin toisesta näkökulmasta. Suosittelenkin, että kaikki autoilijat hyppäisivät fillarin selkään ja ajaisivat vaikka päivän kaupunkiliikenteessä. Samoin pyöräilijöiden kannattaisi katsoa liikennettä autoilijan näkökulmasta. Jos ei ole ajokorttia, aina löytyy joku tuttu, jonka kanssa voi lähteä autolla tutustumaan kaupungin liikenneolosuhteisiin. Jos tarpeeksi moni laajentaisi näkemystään tällä tavoin, saattaisimme joskus ehkä saada sujuvamman kaupunkiliikenteen.

Kaikilla olisi paljon helpompaa, jos liikenteessä ei olisi vastakkainasetteluja, vaan olisi yksi ryhmä - tienkäyttäjät. Lienee utopistinen maailmankuva.


Mitä mieltä sinä olet?

Pyöräteiden hyötykäyttöä

Eilisen Hesarin mielipidepalstalla oli kirjoitus, jossa vaadittiin ajoradasta erotettujen pyöräkaistojen palauttamista marras-huhtikuun ajaksi hyötykäyttöön, siis autojen pysäköintipaikoiksi. Muistini mukaan meillä on Helsingissä kahdessa paikassa noita pyöräkaistoja, Unioninkadulla ja Runeberginkadulla. Ja nyt nuokin pitäisi ehdotuksen mukaan poistaa. Jos joku Helsingissä autoileva ei ole nähnyt mielestään tarpeeksi pyöräilijöitä kaistoilla, ei se tarkoita sitä ettei niitä käytettäisi. Kunhan noita kaistoja saadaan lisää, niin käyttöastekin nousee. Ja kyllä meitä marras-huhtikuussakin pyöräileviä tässä kaupungissa riittää.

Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että tuollainen käytäntö otettaisiin käyttöön, niin ei osavuotinen käyttö ole mikään ratkaisu. Jos pyörätie on puoli vuotta pyöräilijöiden käytössä ja puoli vuotta pysäköintipaikkana, on lopputuloksena vain paljon sekaannusta sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Pyöräteiden ja muiden kulkuväylien (sekä pysäköintipaikkojen) toimivuus perustuu siihen, että ne ovat jatkuvasti käytössä, läpi vuoden. Tottumus on se, joka ohjaa ihmismassojen toimintaa.

Voiko tosiaan olla niin, että autoilijat tuntevat reviirinsä uhatuksi jo näiden kahden pyöräkaistan takia? Entä sitten, kun niitä saadaan lisää?

Elokuvataidetta pyörätiestä

Kävin vihdoin ajamassa Runeberginkadun uuden pyörätiepätkän. Tämä uusi pyörätie on käänteentekevä siksi, koska se poikkeuksellisesti erotettu ajoradasta eikä jalkakäytävästä, kuten suurin osa Helsingin pyöräteistä.

Edit: Taide-sana otsikossa siitä syystä, että tänään taiteiden yö. Sen kunniaksi siis tämä taide-elokuva.

Tiukka paikka

Salmisaaressa, Lauttasaaren sillan päässä Porkkalankadulla on aika tiukka paikka pyörätiellä. Kyseistä väylää pitkin polkee Lauttasaaren suunnasta joka aamu melkoinen määrä työmatkafillaristeja, ja juuri tämä sillan eteläpuoli tuntuisi olevan se suositumpi väylä. Kuten kuvasta näkyy, keskellä pyörätietä on liikennevalotolppa ja aidan vasen puoli on pyhitetty jalankulkijoille. Oma työmatkani reitti kulkee juuri tästä ja aamuisin on liikennevalotolpan kohdalla onkin usein aika ruuhkaista. Kuvanottohetkellä ruuhka oli jo hellittänyt, mutta tästäkin voi havaita, että ei tuohon kovin monta fillaria rinnakkain mahdu. Usein kierrän tolpan oikealta puolelta, mutta siihen oman lisäjännityksensä tuo autoliikenne, joka hipoo pyöräilijän oikeaa kylkeä.

Jos tuo liikennevalotolppa siirrettäisiin lähemmäksi talon seinää, tilanne paranisi huomattavasti. Laitan tästä varmaan viestin myös Fillarikanavalle. Tosin tällä blogikirjoituksella on luultavasti yhtä paljon vaikutusta asian tilaan kuin yhdellä viestillä valitusten valtameressä. Fillarikanava ei nimittäin oikein vaikuta toimivan sillä tavoin kuin ehkä ajateltiin. Se on kankea käyttää ja täynnä anonyymejä huutoja asioiden toimimattomuudesta. Lisäksi kaupungin virkamieskin sitaatin mukaan kommentoi, että kanava ei ainakaan nykymuodossaan toimi. Toivottavasti alkukankeuden jälkeen homma alkaa toimia ja palaute menee oikeasti perille ja vaikuttaakin asioihin.

Pyöräkaistoja

Mainitsin aiemmassa postauksessani Runeberginkadun uusista pyöräkaistoista. En ole vieläkään päässyt koeajamaan niitä, mutta kuvan sain kuitenkin jo otettua. Aika lyhyt pätkä tuo on ja loppuu ikävästi kesken, mutta alku kuitenkin. Hienoa! Näitä lisää. Kuinkakohan liukas tuo maalattu pinta on sateella? No, se varmaan selviää syyssateiden alettua.

Sujuvaa pyöräliikennettä

Löysin Copenhagen cycle chic-sivustolta videopätkän sujuvasta pyöräliikenteestä kaupungissa. Kaupunki on luonnollisesti Kööpenhamina. Sujuukohan pyöräily Helsingissä joskus näin sujuvasti?

The Green Wave in Copenhagen from Colville Andersen on Vimeo.

Ruuhkaa pyöräteillä

Cycling Helsinki
Originally uploaded by timseppa

Kävin tänä aamuna ajelemassa Helsingin keskustassa ja pääsin mukaan työmatkaliikenteeseen, vaikka vapaapäivää vietinkin. Oma työmatkani kulkee länsiväylän pyörätietä pitkin, joten ole tottunut melko väljään ja vapaaseen liikenteeseen.

Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.

Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.

Ajoneuvokeskustelu

Marek Salermon haastattelusta virinnyt keskustelu jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus otti kantaa aiheeseen. Polkupyörä on ajoneuvo ja sillä tulisi ajaa omalla kaistallaan, ei jalankulkijoiden seassa. Olen täysin samaa mieltä. Jos pyöräilijät ajaisivat autokaistoista erotetuilla pyöräteillä - tai kaistoilla, totuttaisi tämä pyöräilijät ajamaan autojen seassa sielläkin, missä pyöräkaistoja ei ole. Ja näitä paikkoja väistämättä jäisi kaupunkiin, vaikka pyöräteitä lisättäisiin reilusti.

Kovasti nämä suunnitelmat herättävät vastustusta. Aremmat ja verkkaisesti ajelevat pyöräilijät eivät mielellään mene autojen sekaan. Toisaalla taas jääräpäisimmät autoilijat vastustavat pyöräilijöiden tuomista heidän reviirilleen. Vähitellen nämä ajorataan maalatut pyöräkaistat kuitenkin lisääntyvät, uusin pätkä taitaa olla Runeberginkadulla. En ole vielä ajanut siellä, täytyykin mennä koeajamaan ensi tilassa.

Pakkokypärä

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Helsingin uudesta pyöräliikennesuunnittelijasta Marek Salermosta. Hän ei kannata kypäräpakkoa ja sanoo ajavansa työmatkoja ilman kypärää. HS:n nettilehden keskustelupalsta täyttyi välittömästi melko tiukoista kommenteista, joissa monissa tuomittiin Salermon lausunto. Niiden mukaan virkamies näyttää kansalaisille huonoa esimerkkiä, kun kieltäytyy noudattamasta lakia.

Tässä jälleen Suomen lainkuuliainen kansa osoittaa parhaat luonteenpiirteensä. Heti, kun joku rikkoo jotain lukemattomista kielloistamme tai pakoistamme, olemme innokkaana raportoimassa tuosta rikollisesta. Täytyyhän maassa laki ja järjestys olla. Sama ilmiö on tuttu vaikkapa työpaikan lounasravintolan jonosta. Jos erehdyt ottamaan yhden ylimääräisen voinapin, raportoi takanasi jonottava kateellinen kansalainen rikkomuksestasi. No niin, taisi ajautua hieman asian viereen.

Itse käytän kypärää oikeastaan aina pyöräillessä ja suosittelen muitakin käyttämään. Mutta silti kypäräpakkoa en kannata. Onneksi Suomessa ei (ainakaan vielä) saa rangaistusta kypärättömyydestä.

Toivotan onnea ja menestystä Marek Salermolle uudessa tehtävässään. Hänen näkemyksensä polkupyörän rinnastamisesta hitaaseen autoon nopean jalankulkijan sijasta saa vankkumattoman kannatukseni.

Lisää Lontoota

Vielä kommentti Lontoon fillarikulttuurista

Eri puolilla kaupunkia oli hyviä pyöräkaistoja, jotka olivat siis erotettu ajoradasta, ei jalkakäytävistä kuten meillä. Lisäksi risteyksissä oli sulkuviivoilla erotettuja alueita, joissa pyöräilijät odottivat liikennevalojen vaihtumista autojonon edellä.

Mitenköhän suomalaiset autoilijat suhtautuisivat siihen, että pyöräilijät olisivat heidän edellään jonossa?