Köpiksen ja Damin malliin

Viimeisimmässä Yhteishyvässä oli mielenkiintoinen artikkeli kaupunkipyöräilystä, kannattaa lukea. Teppokin oli lukenut sen.

Yksi juttu kiinnitti huomioni ja kirvoitti minut tarttumaan näppäimistööni. Jutussa viitattiin Kööpenhaminan ja Amsterdamin pyöräilykulttuureihin, kuten yleensäkin kaupunkipyöräilystä puhuttaessa. Jutun mukaan näissä kaupungeissa ihmiset pyöräilevät töihin normaaleissa siviilivaatteissa, naiset jakkupuvuissa ja miehet kravatit kaulassa. Näissä korkeamman pyöräilykulttuurin maissa ei erillisiä pyöräilyvaatteita käytetä - eikä myöskään kypärää. Tämän saman ajatuksen ylistämiseen olen törmännyt myös vaikkapa suosituissa Köpis-blogeissa, Copenhagenizessa ja Copenhagen Cycle Chicissä. Ihan jees, mutta...

Tuolla etelämmässä on helppo ajaa fillarilla vaikka läpi vuoden pikkutakki päällä, kun ei ole puolen vuoden pakkaskautta. Tervetuloa kokeilemaan työmatkapyöräilyä tammikuussa jakkupuvussa ja korkkarit jalassa. Uskon, että jokainen meistä pyöräilevistä on ajanut fillaria myös tavallisissa vaatteissa. Käsi ylös, jos olet sitä mieltä, että puku päällä on mukavampi pyöräillä kuin tarkoitusta varten suunnitelluissa vaatteissa. Olisiko niin, että tavallinen Kööpenhaminan tai Amsterdamin kasvatti ei ole koskaan edes kokeillut kunnollisia pyöräilyvaatteita? Kannattaisi, sillä onhan niitä muunlaisiakin fillarointiasuja kuin trikooshortsit ja tiimipaidat.

Jutussa mainittiin, että olisi vaikea kuvitella Helsinkiin liituraitapukuisia pyöräilijöitä. Sanoisin, että kesällä Helsingin keskustassa näkee vaikka puku päällä pyöräileviä prosentuaalisesti varmaan saman verran kuin muuallakin. Ja kyllä täällä talvellakin ajellaan ihan tavallisissa talvivaatteissa.

Myös kööpenhaminalainen ja amsterdamilainen kypärättömyyyden ylistys on mielestäni aivan perusteetonta, mutta en nyt sen enempää viitsi tällä kertaa lähteä tähän kypäräkeskusteluun.

On hienoa, että Euroopassa on tuollaisia pyöräilykulttuurin edelläkävijäkaupunkeja, mutta niiden edessä ei kannata potea alemmuudentunnetta. Hyvä, että kaupunkipyöräilyä kehitetään, mutta tehkäämme se omilla ehdoillamme. Antaa kööpenhaminalaisen businessmiehen pilata liituraitapukunsa vesisateessa, me voimme silti pukeutua Gore-texiin, jos sääolot niin vaativat.

Terveisiä Amsterdamista

Olin viettämässä uutta vuotta Amsterdamissa ja samalla havainnoin "viran puolesta" paikallista pyöräilykulttuuria. Itse en tällä kertaa pyöräillyt tuossa fillareiden ja kanavien kaupungissa. Tämä oli minulla ensimmäinen vierailu, joten tässä muutama havainto.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi luonnollisesti fillareiden suureen määrään. Kyllähän minä tiesin, että Amsterdam on pyöräilykaupunki, mutta että niitä pyöriä on siis tosiaan noin paljon... Pyöräthän ovat pääasiassa melko huonokuntoisia perus-mummopyöriä.

Pyörillä tosiaan liikutaan joka paikkaan ja niiden päällä kuljetetaan kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Liikenne on Damissa on ainakin ulkopuolisen silmin hyvin kaoottista. Pyöräilijät ja jalankulkijat eivät tunnu noudattavan liikennevaloja, kaistaviivoja tai oikein muitakaan liikennesääntöjä. Pyöräteitä on kyllä paljon ja useimmiten ne ovat vielä erotettu autokaistoista omiksi ajoradoikseen. Autoilijat sitten parhaansa mukaan yrittävät väistellä muita tiellä liikkujia. Ihme, ettei satu enempää vakavia kolareita. Itse en nähnyt ensimmäistäkään, mutta uskoisin, että välillä kyllä sattuu yhteentörmäyksiä. Tällaiselle pohjoismaiseen järjestykseen tottuneelle liikenne näytti todella sekavalta. Kööpenhaminassa pyöräillään myös paljon, mutta siellä liikenne vaikuttaa järjestäytyneemmältä kuin Amsterdamissa. Positiivista on se, että autoilija ei ole teiden kuningas kuten Suomessa, vaan kyllä kruunu löytyy pyöräilijän päästä. Kypärää ei tosin sitten löydykään kenenkään päästä.

Nyt uuden vuoden aikaan kaupungin lämpötila pyöri nollan vaiheilla, hieman allekin, mutta silti monet fillaroivat paljain käsin ja takki auki. Täällä Suomessa vastaavassa säässä pyöräilijöillä on tiukasti jo talvipyöräilyvaatteet päällä.

(kuva on Delftistä)

Paikallisesta kirjakaupasta ostamani Bicycle Mania-kirjan mukaan Hollannissa on 16,5 miljoonaa asukasta ja 18 miljoonaa pyörä, siis suunnilleen 1,1 pyörää asukasta kohden. Paikallisia pyöräparkkeja katsoessani mietin, että kuinka ihmiset löytävät fillarinsa siitä valtavasta massasta. Ilmeisesti löytävät kuitenkin.

Kävin myös tutustumassa muutamaan paikalliseen pyöräliikkeeseen ja yllätyin pyörien korkeista hinnoista. Olin kuvitellut hollantilaisten peruspyörien olevan halvempia, mutta hinnat liikkuivat 500-600 euron paikkeilla eli samalla tasolla kuin meillä Suomessakin.

Tällä kertaa itse en siis pyöräillyt Hollannissa, mutta varsinkin maaseudulla ja pikkukaupungeissa olisi varmaan erittäin mukavaa ajella. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa pääsen paikan päälle myös pyörän selässä.