keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Trial-viihdettä

Tähän liikennepoliittisten pohdintojen ja nastarengashöpinöiden väliin hieman viihdettä. Eilen tuli vastaan tämä Danny MacAskillin uusi videopätkä



Tämän vanhemman kaikki ovat varmaan jo nähneet, mutta laitetaan silti:



Sama kaveri ajelee siinä Volkswagenin mainoksessa. On se taitava, on se.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Pehmeä lasku talvipyöräilyyn - not

Olipahan keli. Aamulla töihin ajellessa oli tiet olivat kuivat, ilma kirpeän raikas ja tuulikin myötäinen. Kotimatkalla kaikki muuttui. Onneksi olin vaihtanut nastat alle, ilman niitä homma olisi mennyt luisteluksi. Lunta tuli vaakatasossa naamaan terävinä piikkeinä ja vastatuuli puhalsi. Nastarenkaat ropisivat, eivätkä tosiaan rullanneet kuten sileät renkaat. Kuitenkin noista pienistä epämukavuustekijöistä huolimatta pyöräily oli taas kerran mukavaa ja rentouttavaa. Ja kotona odotti lämmin sauna.

Lunta ja jäätä

Kohta sitä taas on. Lunta tulee jo nyt. Sain vihdoin hankittua ja asennettua Scwalben Marathon Winter-nastarenkaat crossariini. Nyt ei pitäisi ainakaan lumen ja jään haitata, noissa on 240 nastaa. Rullausominaisuudet eivät tosin ole ihan kesärenkaiden luokkaa.

Tänään on hauska ajella kotiinpäin ja katsella, kuinka autoilijat luistelevat yllätyksenä tulleessa talvikelissä.

torstai 4. marraskuuta 2010

Suojatiepyöräily

Hesarin Omakaupunki-sivuilla oli juttu suojatiellä pyöräilystä. Juttuun haastatellun poliisin mukaan pyöräilijät eivä tunne suojatiesääntöä ja ajavat suojatiellä, vaikka ei saisi. Varmaan totta, mutta tuo suojatiesääntö on hieman hämärä. Lisäksi suojatie usein katkaisee pyörätien, jolloin säännön mukaan pitäisi nousta pyörän päältä ja taluttaa fillari. Tai, jos ymmärsin oikein, voi ajaa, mutta tällöin pitää väistää autoilijaa. On kyllä vähän sekava sääntö. Keskustelu tuon artikkelin yhteydessä käy ainakin vilkkaana ja rakentavana, kuten aina.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Lisääntynyt pyöräily

Tänään kuulemani kommentti:

"Pyöräily on selvästi lisääntynyt. Ihmiset pyöräilee näin myöhään syksylläkin vielä tosi paljon. Oon kattonu, ku auton eteen aina ilmestyy jostain pyöräilijöitä."

Rengasrikko

En ole taas vähään aikaan kirjoittanut tänne mitään, joten aktiisuuden ylläpitämiseksi kerran vaikka aamuisesta rengasrikosta.

Ajoin Lauttasaaressa erään julkisivuremontissa olevan talon ohi ja samalla kuulua rutinaa ja sihinää. Takarenkaaseen oli pureutunut yli 5cm pitkä ruuvi, joka renkaan pyöriessä hakkasi takahaarukkaan. Siinä sitten kirpeässä pakkasaamussa vaihdoin sisärenkaan ja jutustelin sattumalta paikalle osuneelle vanhemmalle herralle. Hän kertoi kokemuksiaan siitä, kun maalla aikoinaan pidettiin pyörät kunnossa ja nykypäivän vaihdepyörään hän ei osaisi rengasta vaihtaa. Minä kuuntelin ja nyökkäilin.

Sain renkaan vaihdettua ja matka jatkui. Enkä edes myöhästynyt töistä.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Pukeutumisen vaikeus

Syksy tulee - ja talvi. Taas pitää alkaa pukeutua lämpimämmin, ja hiki virtaa. Näin syyskoleassa säässä voi joskus tulla samanaikaisesti kuuma ja kylmä. Se ei ole mukavaa se.

Vuosien kokemuksen perusteella olen huomannut, että parhaat pyöräilyvaatteet ovat tarkoitusta varten suunnitellut tekstiilit, ainakin pidemmillä matkoilla. Joskus kuitenkin on mukava pukeutua ihan tavallisiin vaatteisiin, Fillarointivaatteet eivät useinkaan ole kovin salonkikelpoisia. Toki lyhyehköt kaupunkipyörähdykset hoituvat ihan normivaatteissa, mutta tuota 12km:n työmatkaa ei huvita polkea farkuissa ja nahkatakissa tai puku päällä (aika vähän kyllä tulee käytettyä...). Itselläni ainakin se yleensä aiheuttaa hikoilua tai muuta epämukavuutta. Olen nyt taas tämän syksyn mittaan kokeillut erilaisia yhdistelmiä, mutta palannut ihan pyöräilyvaatteisiin. Tweedpuku on vielä kokeilematta, ei tosin sovi cyclocrossarin kanssa yhteen.

Onko joku löytänyt hyvät pyöräilyyn soveltuvat vaatteet, jotka eivät ole pyöräilyvaatteita?

tiistai 14. syyskuuta 2010

Raleigh

Tässä lupaamiani kuvia aiemmin mainitusta Raleighista. Pyörä siis kulkeutui minulle ja saa nyt uuden elämän lyhyiden matkojen kaupunkikulkuvälineenä.



Osat ovat alkuperäiset muutamia vaihtamiani lukuun ottamatta. Alkuperäinen neopreenipäällysteinen satula vaihtui uudempaa, vääntyneet ketjut vaihdoin uusiin ja originaalit nappularenkaat hieman kapeampiin ja sileämpiin Schwalben Silentoihin. Muovipolkimet pitää vielä uusia.

Vanhat kunnon cantileverit.

Made in USA

Pyörän ajoasento tuolla nykyisellä stemmillä on aika pysty, joten pitkien matkojen ajaminen tuntuu aika raskaalta, mutta kyllä tuolla kaupungissa sukkuloi. Muovilokarit eivät kyllä ole maailman tyylikkäimmät, mutta ajavat kyllä asiansa, kun syksyn kurakelit alkavat, joten saavat olla. En muutenkaan ala modifioida pyörää juurikaan, vaan vaihdan osia vasta tarpeen tullen.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Huonolla pyörällä väärillä varusteilla

Täällä on ollut jonkin aikaa hiljaista. Syy on oikeastaan se, että aloittamani kitaransoitto on vienyt ylimääräisen vapaa-ajan ja aivokapasiteetin. Yritän taas aktivoitua fillaroinnin saralla.

Ajelin tänään pitkästä aikaa huonolla pyörällä, ja tosiaan varusteetkin olivat hieman väärät. Käsiini kulkeutui upea Raleigh-maastofillari suoraan 90-luvulta, päätin tehdä siitä itselleni kaupunki- ja mahdollisesti talvipyörän. Ajoin tänään työmatkan tuolla kyseisellä konkelilla ja oli kyllä melkoista sotkemista, varsinkin kun olen tottunut aika lailla ongelmattomiin ja hyvin toimiviin fillareihin. Eikä tuossakaan ollut oikeastaan kuin yksi pikku vika, mutta se hankaloitti ajamista melko lailla. Olin tutkinut fillarin aika pikaisesti, enkä ollut varsinaisesti huoltanut sitä. Ketjut olivat nimittäin vääntyneet, ja se johti vaihteiden jatkuvaan rutinaan ja ketjujen pomppimiseen ja sitä kautta useampaankin tyhjään polkaisuun. Melko turhauttavaa, kun ylämäessä hieman voimakkaammin polkaistessani ketju löi heti tyhjää. Tähän rutinaan ja pomppimiseen toi sitten oman lisänsä tuulitakki- ja housut, jotka hiostivat "jonkin verran".

No, uudet ketjut ja mahdollisesti uudet rattaat varmaankin poistavat tuon vian. Tämä rutisevalla pyörällä ajaminen sai ajattelemaan, että aika moni kyllä ajelee huonosti toimivilla fillareilla ja epäkäytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneena. En tarkoita, että pitäisi ajaa kalliilla pyörällä huipputason pyöräilyvermeet päällä. Vanhakin pyörä toimisi moitteettomasti, kunhan sitä huoltaa/huollattaa säännöllisesti. Ja kyllä varsinkin pidemmillä taipaleilla tarkoitusta varten suunnitellut vaatteet saavat matkanteon tuntumaan mukavammalta kuin esimerkiksi tuulipuvussa ajelu.

Laitan kyllä muutaman kuvan Raleighista, kunhan vaan ehdin. Mutta seuraavan työmatkan ajan kyllä vanhalla tutulla pyörälläni.

tiistai 3. elokuuta 2010

Fillariblogaajien "kokoontumisajot"

Yksi Kaupunkifillari-blogin kirjoittajista, Antti "Jogi" Poikola, heitti ilmoille idean, että Suomen fillariblogaajat verkostoituisivat ja yhdistäisivät voimansa jonkinlaisen blogiringin muodossa. Nyt meitä on jo muutama blogaaja ilmottautunut mukaan ja muutkin ovat tervetulleita.

Verkosto hakee vielä muotoaan, mutta aluksi ilmeisesti ainakin olisi tarkoitus lukea, kommentoida ja linkittää toistemme blogeja. Verkosto varmaankin kasvaa ja kehittyy ja löytää oman toimintamuotonsa. Ja heti alkumetreillä tuli ajatus olutpitoisesta pyöräkierroksesta. Sellainen kuulostaa aina hyvältä.

Tällä hetkellä mukana ovat ainakin:

Miltä tällainen kuulostaa? Kiinnostaako?

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Mökkipyörän tuunausprojekti

Blogin päivittäminen on taas jäänyt vähemmälle, mutta tässä vähän tarinaa eräästä kesäprojektista.


Kesämökillä olevan ikivanha Nopsa Picnic tarvitsi hieman uutta ilmettä, joten päätimme antaa sille kasvojenkohotuksen. Renkaat vaihdoin siihen jo pari kesää sitten.


Ensimmäiseksi pyörä pestiin ja runkotarrat raavittiin pois. Siinä oli yllättävän iso homma.


Seuraavaksi pyörä purettiin osiin. Vain keskiö ja kammet jäivät paikoilleen, koska keskiön avaamiseen vaadittava työkalu puuttuu.


Sitten vain maalia pintaan ja lakka päälle.



Uuden maalipinnan saivat runko, lokasuojat, ketjusuoja ja tavarateline

- ja tietysti soittokello.

Ja näin sai vanha sotaratsu uuden elämän. Aika hieno tuli. Maalasimme pyörän spraymaaleilla ja lakkasimme spraylla. Kulutuskestävyys on vielä arvoitus, mutta pienet kolhut kuuluvatkin mökkifillariin. Oli hauska projekti. Kannattaa itsekin kokeilla, jos varaston uumenissa pölyttyy joku ikivanha konkeli.

torstai 20. toukokuuta 2010

Jurputusta

Pyöräilin aamulla työmatkalaisten joukossa Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin. Olipahan taas liikennekaaosta. Pakko jurputtaa.

Ikävä huomata, että kyllä satulan ja ohjaustangon välistä löytyy ihan sitä samaa itsekkyyttä ja muista tiellä liikkujista piittaamattomuutta kuin ratin takaakin. Risteyksissä etuillaan käsittämättömällä tavalla ja moni ilmeisesti kuvittelee, että muita kova vauhti oikeuttaa ajamaan muista välittämättä. Autoilijat sentään yleensä ajavat liikennesääntöjen mukaan, mutta monen pyöräilijän mielestä autoilijoita koskevat säännöt eivät koske pyöräilijöitä.

Monesti pyöräilyn ongelmat pistetään liikennesuunnittelun piikkiin. Ehkä siinä on osa totuutta, mutta en kyllä usko, että suunnitteilla olevat pyöräkaistat ja odotustaskut liikennevaloissa ainakaan kovin pian muuttavat liikennekäyttäytymistä. Jonkinlainen asennemuutos- ja liikennesääntökampanja olisi kyllä tarpeen pyöräilijöillekin.

Joku voi sanoa, että pyöräilijöiden hölmöily liikenteessä ei ole niin vaarallista kuin autoilijoiden, mutta tässä olen kyllä eri mieltä. Jos vaikka kaksi 80-kiloista pyöräilijää törmää risteyksessä toisiinsa 30 kilometrin tuntinopeudella jommankumman kuvitellun etuajo-oikeuden takia, niin kyllä siitä aika rumaa jälkeä syntyy.

Käykää vaikka joku aamu toteamassa itse tilanne esimerkiksi Helsinginkatu-Sturenkatu-osuudella tai Sörnäisten rantatiellä. Autojen seassa on turvallisempaa ajaa kuin työmatkapyöräilijöiden.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Tavara- ja taittopyöriä

Tämän päivän Hesarissa oli poikkeuksellisen paljon kiinnostavaa luettavaa pyöristä kiinnostuneelle. Kuluttajasivuilla oli jutut tavaran- ja lastenkuljetuspyöristä sekä taittopyöristä.

Tavarapyörästä olen välillä itsekin haaveillut, esteenä hankkimiselle on ollut säilytystilan puute. Pyörä pitäisi olla kätevästi saatavilla ilman, että sitä joutuu kaivamaan jostain varaston perukoilta. Pihalla sitä ei oikein voi kaupunkiympäristössä säilyttää ilkivallan ja varkausuhan takia. Ehkä vielä joskus.

Taittopyöristä minulla on kokemuksia vain Dahonin malleista. Ne ovat kyllä kokoonsa nähden yllättävän hyviä ajaa. Yksivaihteisessa Unossa on mielestäni kyllä hieman liian raskas välitys. Ottaisin kyllä vaihteellisen version tässä tapauksessa, vaikka muuten pidänkin sinkuloista.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Suojatien jatke

Tämän päivän Hesarissa oli korjaus 7.5. julkaistuun juttuun suojatiellä pyöräilemisestä. Alkuperäisen jutun mukaan suojatiellä pyöräily on kaikissa olosuhteissa kiellettyä. Tänään julkaistussa korjauksessa kirjoitetaan seuraavaa:

"Pyöräily on sallittua suojatiellä vain silloin, kun suojatie on pelkän jalankulkuväylän jatkeena. Suojatiellä saa siis pyöräillä silloin, kun se on kevyen liikenteen väylän tai pyörätien jatke. Tämä pätee silloinkin, kun jatketta ei ole erikseen merkitty."

Olen aiemminkin miettinyt tätä samaa asiaa ja mietin edelleen. Lienenkö yksinkertainen, mutta en ymmärrä, että mikä ihmeen jatke? Milloin suojatie on jatke ja milloin ei? Kuka osaa vastata?

torstai 6. toukokuuta 2010

Maantiekausi avattu

Tässä Giron kynnyksellä kävin itsekin avaamassa kevään maantiepyöräilykauden. Heitin aamupäivällä kevyen 40km:n lenkin Espoon maisemissa. Pyörä kulki kevyesti ja sääkin oli suosiollinen.

Alkumatkasta tässä meren rannalla oli hieman viileää ajella lyhyissä housuissa ja sormettomissa hanskoissa, mutta kehon lämmettyä ja merituulen ulottumattomissa tuli ihan lämmin. Eräs pitkiin ajohousuihin ja kengänsuojiin sonnustautunut maantiepyöräilijä kyllä kysyi, että onko täällä noin lämmin. Kyllä siellä oli.

Tästä ne kilometrit sitten alkavat karttua.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Fillarielokuvia

Vaikka pyöräily onkin ulkoilma-aktiviteetti, eikä ole olemassa huonoja säitä vaan vääriä varusteita, niin silti joskus vesisateella miellyttävämpi vaihtoehto on jättää fillari talliin. Mikäli ajaminen ei maistu, voi katsella vaikkapa pyöräilyelokuvia. Oma kokoelmani on tosin aika suppea ja monen kertaan katsottu. Hyllystä löytyvät:

PEDAL, dokumentti New Yorkin fillariläheteistä.
MASH, fiilistelydokkari San Franciscon läheteistä.
FAST FRIDAY, esittely Seattlen lähettiskenestä.
QUICKSILVER, klassikkoelokuva vuodelta 1986, pääosassa fillarilähettinä Kevin Bacon.
Lisäksi pari maastofillarointi-hyppimis-DVD:tä.

Pitäisi hieman laajentaa valikoimaa. Esimerkiksi Road to Roubaix voisi olla mielenkiintoinen katsottava. Onko teillä ehdotuksia tai suosikkeja?

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Polvihousut

Tänään alkoi sitten polvihousukausi. Vaikka aamulenkille lähdettäessä lämpötila olikin vain muutaman asteen plussan puolella, rohkaisin itseni ja jätin pitkät housut kaappiin. Aluksi oli hieman viileää, mutta pienen pyörittelyn jälkeen jalat lämpenivät. Nyt sitten ajellaan lyhyissä lahkeissa syksyyn asti, rankimpia sadekelejä lukuunottamatta.

Maantiepyörää en ole vielä ottanut talviteloilta, mutta tiet näyttävät olevan sen verran hiekattomia, että kohta olisi sen aika.

Pian on kesä.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Liikennesäännöt kateissa

Kevät tulee ja sen myötä liikennesäännöt tuntuvat kadonneen tiellä liikkujilta, myös pyöräilijöiltä. Katselin tänään auton ratin takaa Töölössä, kun kevään myötä ulos uskaltautuneet pyöräilijät sinkoilivat jalkakäytävillä, punaisia päin ja keskellä risteysalueita miten sattuu. Näytti kyllä taas niin hurjalta ja sekavalta, että oikein hirvitti. Tuskin vuodatukseni tässä blogissa tavoittaa kohderyhmäänsä, mutta pakko on silti avautua. Kyllä ne liikennesäännöt koskevat myös meitä pyöräilijöitä. Olisi paljon turvallisempaa ja selkeämpää, kun kaikki tiellä liikkujat noudattaisivat samoja sääntöjä. Tällöin muiden toimintaa olisi mahdollista ennakoida ja vältyttäisiin monilta onnettomuuksilta. Nyt ei koskaan voi tietää, liikkuuko pyöräilijä autojen, jalankulkijoiden vai pyöräilijöiden sääntöjen mukaan, vai ihan omiensa.

Vaikka aloitinkin tämän jutun parjaamalla pyöräilijöitä, niin onnistuu tuo säännöistä piittaamattomuus myös autoilijoilta. Senkin koin tänään useamman kerran.

Kannattaa siis olla tarkkana liikenteessä varsinkin nyt keväällä. Pyörillä liikkuva väki on lisääntynyt, eikä huomiokyky ole kaikilla välttämättä huipussaan.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Köhien kohti kesää

Eilen illalla oli täydellinen alkukeväinen pyöräilyilta. Ajelin töistä kotiin lempeässä säässä mustarastaiden laulua kuunnellen ja kevään tuoksu haistellen. Pyöräkin rullasi kevyesti paljaalla asfaltilla. Paratiisiin luikerteli kuitenkin käärme, katupölyn muodossa. Nyt kun suuri osa katujen lumista on sulanut tai viety pois, pääsee jokakeväinen katupöly taas valloilleen.

Aina on näköjään joku vialla. Milloin on liikaa lunta, milloin tappajasepeliä. Jos ei näitä, niin sitten pölyä. Kesällä voidaankin sitten keskittyä taas autoilijoiden törttöilyyn, kun keliolosuhteet ovat ihanteelliset.

Köh, köh.

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Pussukka


Ostin uuden satulan alle kiinnitettävän laukun. Kyseessä on Ortliebin Micro. Minulla on myös Vaude-merkkinen satulan aluslaukku, mutta se on hieman liian iso tähän jokapäiväiseen käyttöön. Tuo Ortlieb on paljon kompaktimpi. Siellä kulkee näppärästi mukana kuusiokolosetti, vararengas ja pikapaikkoja. Tällä tavoin ei tarvitse olkalaukkua ja reppua vaihdellessa siirrellä noita välttämättömiä varusteita laukusta toiseen, vaan ne ovat aina mukana. En oikeastaan ymmärrä, kuka lähtee vähänkin pidemmälle ilman työkaluja ja renkaanvaihtovehkeitä. Rengasrikko tai muu tekninen ongelma sattuu kohdalle ennemmin tai myöhemmin.



Ortlieb Micro on täysi vedenpitävä, kuten Ortliebit muutenkin. Laukku suljetaan saman merkin sivulaukuista tutulla rullaamismenetelmällä ja varmistetaan kuminauhoilla. Noiden kuminauhojen kestävyys vähän mietityttää, mutta Ortliebin laukut ovat ainakin tähän asti olleet luotettavia ja kestäviä. Ja onhan niillä viiden vuoden takuu.


Laukku kiinnitetään satulan alle ruuvattavalla muoviklipsillä ja on nopeasti irrotettavissa. Microa on saatavana mustana ja kirkkaan vihreänä, itse valitsin kirkkaan värin.

Köpiksen ja Damin malliin

Viimeisimmässä Yhteishyvässä oli mielenkiintoinen artikkeli kaupunkipyöräilystä, kannattaa lukea. Teppokin oli lukenut sen.

Yksi juttu kiinnitti huomioni ja kirvoitti minut tarttumaan näppäimistööni. Jutussa viitattiin Kööpenhaminan ja Amsterdamin pyöräilykulttuureihin, kuten yleensäkin kaupunkipyöräilystä puhuttaessa. Jutun mukaan näissä kaupungeissa ihmiset pyöräilevät töihin normaaleissa siviilivaatteissa, naiset jakkupuvuissa ja miehet kravatit kaulassa. Näissä korkeamman pyöräilykulttuurin maissa ei erillisiä pyöräilyvaatteita käytetä - eikä myöskään kypärää. Tämän saman ajatuksen ylistämiseen olen törmännyt myös vaikkapa suosituissa Köpis-blogeissa, Copenhagenizessa ja Copenhagen Cycle Chicissä. Ihan jees, mutta...

Tuolla etelämmässä on helppo ajaa fillarilla vaikka läpi vuoden pikkutakki päällä, kun ei ole puolen vuoden pakkaskautta. Tervetuloa kokeilemaan työmatkapyöräilyä tammikuussa jakkupuvussa ja korkkarit jalassa. Uskon, että jokainen meistä pyöräilevistä on ajanut fillaria myös tavallisissa vaatteissa. Käsi ylös, jos olet sitä mieltä, että puku päällä on mukavampi pyöräillä kuin tarkoitusta varten suunnitelluissa vaatteissa. Olisiko niin, että tavallinen Kööpenhaminan tai Amsterdamin kasvatti ei ole koskaan edes kokeillut kunnollisia pyöräilyvaatteita? Kannattaisi, sillä onhan niitä muunlaisiakin fillarointiasuja kuin trikooshortsit ja tiimipaidat.

Jutussa mainittiin, että olisi vaikea kuvitella Helsinkiin liituraitapukuisia pyöräilijöitä. Sanoisin, että kesällä Helsingin keskustassa näkee vaikka puku päällä pyöräileviä prosentuaalisesti varmaan saman verran kuin muuallakin. Ja kyllä täällä talvellakin ajellaan ihan tavallisissa talvivaatteissa.

Myös kööpenhaminalainen ja amsterdamilainen kypärättömyyyden ylistys on mielestäni aivan perusteetonta, mutta en nyt sen enempää viitsi tällä kertaa lähteä tähän kypäräkeskusteluun.

On hienoa, että Euroopassa on tuollaisia pyöräilykulttuurin edelläkävijäkaupunkeja, mutta niiden edessä ei kannata potea alemmuudentunnetta. Hyvä, että kaupunkipyöräilyä kehitetään, mutta tehkäämme se omilla ehdoillamme. Antaa kööpenhaminalaisen businessmiehen pilata liituraitapukunsa vesisateessa, me voimme silti pukeutua Gore-texiin, jos sääolot niin vaativat.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Hienosti rullaa

Tänään oli erinomaisen mahtava pyöräilypäivä. Kesäaikaan siirtymisestä johtuvaa aamuväsymystä ehkäistäkseni poljin fillarilla töihin, ja kyllähän se piristi. Sileät renkaat rullasivat upeasti, eikä lunta ollut enää juuri missään. Ainoastaan yksi kevyen liikenteen väylä oli auraamatta ja siinä jouduin taluttamaan fillaria. Oli muuten ilahduttavan paljon pyöräilijöitä liikenteessä aamulla.

Kotimatka sujui yhtä hyvin. Töistä lähtiessäni olikin vielä valoisaa, mikä antoi ylimääräisen annoksen energiaa. Pyörä kiiti salaman lailla ja muistin jopa kiertää aamuisen lumiesteenkin, joten oli kaikin puolin onnistunut reissu.

Keväässä on mukavaa se, että olosuhteet paranevat päivä päivältä. Tämänpäiväinen ankean harmaa sadesää on taas muuttanut lunta litratolkulla vedeksi.

(Bloggerissa tuntuu olevan jotain hämminkiä kuvien näyttämisen kanssa, toivotaan että vika korjaantuu/korjataan. )


sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Talvi jäi taakse

No niin, tämä talvi jäi sitten lopullisesti taakse. Vaihdoin tänään nastarenkaat pois ja tilalle Schwalben Marathon Plussat. Nyt rullaa taas vähän paremmin, eikä tuon paljon puhutun tappajasepelinkään pitäisi tappaa renkaita, vaikka eiväthän nuokaan puhkeamattomat ole.

Lunta ja jäätä on kyllä vielä runsain mitoin, mutta oma työmatkareittini on aika hyvässä kunnossa lukuun ottamatta muutamaa jäistä kohtaa. Uskon silti selviäväni.

Nyt pitäisi sitten alkaa ajaa ihan kunnolla, talvi menikin hieman velttoillessa.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Tuleehan se kevät vähitellen

Kävin tänään pyörällä töissä, eikä ollut enää yhtään niin turhauttavaa kuin viime kerralla. Paljasta asfalttia oli näkyvillä jo runsain mitoin, eikä jäätäkään ollut niin paljon. Muutamassa kohdassa oli hieman paksumpi ja melko urainen jääosuus, mutta en joutunut jalkautumaan kertaakaan. Ja aikaa kului suunnilleen se normaali talvinen 40 min suuntaansa.

Ensi kerralla on jo paljon mukavampaa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Tule, tule kevät

Olen odotellut jään ja sohjon sulamista, ja ollut fillaroimatta jo puolitoista viikkoa. Nyt alkaa mieli jo kaihota taas pyörän selkään, mutta kelitilanne näyttää edelleen aika lohduttomalta. Aamulla uraiset ja illalla lumisohjoiset tiet lannistavat kyllä tehokkaasti pyöräilijän ajohalut. Pitäisi kaikesta huolimatta ensi viikolla taas kokeilla ajamista. Missähän kunnossa Lauttasaari-Länsiväylä -akselin pyörätiet ovat? Onko joku teistä arvon lukijoista ajellut siellä nyt lähipäivinä?

Nyt kevään ja kesän lähestyessä on mukava suunnitella ja hahmottaa tulevan kauden asioita ja mahdollisia isompia hankintoja. Hankintalistalla on ainakin vähän ajovarusteita kesäksi, mutta mielessä siintää myös uusi fillarikin. Kulunut talvi oli ensimmäinen cyclocross-talveni, enkä ole täysin vakuuttunut krossarin soveltuvuudesta pahimpaan lumi- ja jääkeliin. Muutaman vuoden takaisen aktiivisen maastopyöräilyharrastuksen ansiosta olen edelleen sitä mieltä, että jäykkäperäinen maasturi on ainakin todella hyvä, ellei jopa paras yleisfillari huonoille keleille. Joten, toivelistalla on vaikkapa tällainen.

Mitäs muita suunnitelmia kesäksi? Tänä vuonna voisi vihdoin yrittää osallistua Tour de Helsinkiin. Niin, ja alkutalven haparoinnin jälkeen tarkoitus olisi päivittää englanninkielistä Helsingin pyöräilykulttuuriin keskittyvää HelCycles-blogiani säännöllisesti sanoin ja kuvin.

Että tällaisia suunnitelmia minulla. Minkälaisia teillä?

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Jääspeedwayta ja sohjoa

Nyt riittää sohjopyöräily vähäksi aikaa.

Kävin tänään töissä pyörällä. Matka töihin sujui olosuhteisiin nähden hyvin, kuvailisin ajamista lähinnä jääspeedwayksi. Tiet olivat muhkuraisen ja uraisen jään peitossa, joten tärisytti taas käsiä mukavasti.

Varsinainen riemu repesi sitten kotimatkalla. Matka Espoosta Lauttasaareen oli jääsohjossa taiteilua. Välillä pystyin ajamaan ihan kunnolla, mutta pehmeä lumi teki ajamisesta raskasta ja aika ajoin melko turhauttavaa. Lauttasaaressa sujahdin suosiolla ajoradan puolelle. Olipas mukavaa ajaa pitkästä aikaa paljaalla asfaltilla kovaa.

Miellyttävästä loppumatkasta huolimatta odottelen sohjon sulamista - tai pyöräteiden kunnollista auraamista - ennen kuin lähden seuraavan kerran fillarilla töihin.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Halki jään

Kävin taas parin viikon tauon jälkeen ajamassa pienen lenkin Lauttasaaren, Kaskisaaren, Munkkiniemen ja Seurasaaren kautta. Täytyy sanoa, että cyclocrossari 6 barin rengaspaineilla ei ollut ihan täydellinen valinta tälle lenkille. Täysjousto olisi ollut sopivampi kulkuväline. Eilinen loska oli jäätynyt uriksi ja möykyiksi muutenkin huonokuntoisille väylille. "Hieman" tärisytti käsiä.

Kevättalvi on oikeastaan hankalinta aikaa pyöräilijälle. Syksyllä on ihan mukavaakin ajella pimenevissä ja sateisissa illoissa ja alkutalven ensilumet ovat mukava piristys syksyn pimeyteen. Kevättalvella fillaristin mieli alkaa hiipiä kohti kesää ja ilmatkin rupeavat lämpenemään, mutta ajokelit ovatkin sitten jäiset, lumiset ja talviset vielä pitkään, liian pitkään.

Tällä hetkellä tiet ovat niin jäässä ja lumessa, että kestää kyllä todella kauan ennen kuin tuonne pääsee kunnolla ajamaan. Siinä vaiheessa, kun lumet ja jäät ovat sulaneet tienpinnoilta, teiden varsille kuskatut lumikasat valuttavat sulamisvesiään vielä pyöräteille ja kaduille meidän pyöräilijöiden riemuksi. Veikkaan, että kengät kastuvat tänä keväänä muutamaankin kertaan.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Voimia löytyikin

Juuri kun pääsin sanomasta, että keräilen voimia kevääseen pyöräilytauon muodossa, löysin kun löysinkin jostain ylimääräistä energiaa työmatkafillarointiin. Kävin eilen pitkästä aikaa töissä pyörällä ja se oli jälleen kerran mukavaa. Pyörätiet oli aurattu yllättävään hyvään kuntoon, eikä pakkanenkaan purrut liiaksi. Hieman kyllä jaloissa tuntui parin viikon ajamattomuus, mutta muuten pyörä kulki olosuhteisiin nähden hyvin.

Loppuviikon pysyn varmaankin poissa pyörän selästä ja ensi viikko meneekin sitten hiihtolomaillessa. Jos se kevät vaikka sitten alkaisi vähitellen näyttää kasvojaan.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Kerätään voimia kevääseen

Talvi iski päälle niin voimallisesti, että pyöräilykin on jäänyt taka-alalle. Olen pyrkinyt ajamaan ainakin viikoittain, huonossakin säässä. Viime viikolla en ajanut kertaakaan ja tämäkin viikko saattaa mennä samoissa merkeissä. Ehkä pyörä sitten keväämmällä kulkee entistäkin paremmin. Oikein mielenkiinnolla odotan, kun nämä lumimassat sulavat. Siinä tulevat Gore-tex-kengät ja vedenpitävät housut tarpeeseen.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Cyclocrossia työmatkalla

Poljin tänään tauon jälkeen fillarilla töihin ja oli kyllä mielenkiintoinen matka. Reitillä oli kaikki hyvän cyclocross-radan ainekset. Matkaan sisältyi teknisiä pätkiä (kapea rengasura, jossa piti yrittää pysyä pystyssä), pakollisia jalkautumisosuuksia (auraamattomat lumimössöiset tienpätkät) sekä nopeammin ajettavia osuuksia (pyörätiet Espoon puolella). Aikaa reitillä kului tunti suuntaansa, siis kaksi kertaa niin kauan kuin kesäkelillä. Talvipyöräily on kyllä erinomaista treeniä.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Olipas kylmä

Lähdin tänä aamuna pyörällä töihin siinä uskossa, että ulkona on viileähkö talvisää. Ulos päästyäni toisenlainen todellisuus iski suoraan vasten kasvoja. Pakkasta tuntuikin olevan hieman reilummin. Vähän puolimatkan jälkeen varpaat alkoivat muuttua tunnottomiksi ja ylävartaloon hiipi kaikenkattava kylmyys. Onneksi matkani on kuitenkin sen verran lyhyt, että pääsin perille ennen kriittistä jäätymispistettä. Pakkasta olikin tosiaan sitten viitisentoista astetta.

Työpäivän päätyttyä oli sitten sama rupeama edessä. Puin kotimatkalle yhden ylimääräisen paidan päälleni välikerrokseksi, mutta se ei kyllä auttanut yhtään. Onneksi perilla odotti lämmin sauna, joten kotiin päästyäni oli kyllä erittäin nautinnollista sukeltaa saunan kuumuuteen sulattelemaan tunnottomia varpaita.

Kyllä talvipyöräily on piristävää.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Yksisuuntaisia katuja ja liikennevaloja

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli kiinnostava uutinen. Sen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee lakimuutosta, joka antaisi pyöräilijöille oikeuden ajaa yksisuuntaista katua molempiin suuntiin. Yksisuuntaisten katujen katsotaan pidentävän matkoja sekä lisäävän jalkakäytävillä pyöräilyä. Tämä on tervetullut uutinen, kunhan vain niillä kaduilla on vain tarpeeksi tilaa pyöräilijöille. Esimerkiksi Lauttasaaressa Tallbergin puistotiellä tämä on jo nyt mahdollista. Välillä tuolla tulee kyllä aika tiukkoja paikkoja vastaantulevien autojen kanssa, varsinkin nyt talvella lumikinosten aikaan.

Helsingin keskustassa on tosiaan useita paikkoja, joissa pyöräilijä saattaa valita jalkakäytävällä ajamisen pitkän kiertotien sijaan, joten siltä osin se kyllä lisää liikenteen sujuvuutta. Uudistus myös siirtää pyöräilijöitä pois jalkakäytäviltä ajoradoille, mikä on positiivinen kehityssuunta.



Hesarin jutussa mainitaan suunnitelmissa oleva risteyksiin sijoittuva odotusalue pyöräilijöille, kuten esimerkiksi Lontoossa. Tämä olisi toteutuessaan todella hyvä juttu. Se ei ainoastaan helpota pyöräilijöiden ajamista risteyksissä, vaan opettaa myös autoilijat ottamaan pyöräilijät huomioon normaaleina tiellä liikkujina. Ja autoilijan kärsivällisyyskin kasvaa hänen odottaessaan rauhalliseen tahtiin liikkeelle lähtevän fillaristin ensipolkaisua.

Nämä molemmat mainitut uudistukset ovat erinomaisia. Tällaisten muutosten ansiosta pääsemme lähemmäksi sitä ideaalitilannetta, jossa tieliikenteessä ei toimita pelkästään autoilijoiden ehdoilla.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Kulttuurieroja

Olen tässä pohdiskellut pyöräilykulttuureja meillä ja muualla.

Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa pyöräily on kiinteä osa kaupunkikulttuuria ja urbaania liikkumista. Ihmiset eivät koe harrastavansa pyöräilyä, vaan he ajavat pyörillä, koska se on kätevin liikkumiskeino kaupungissa. Pyörä on vain työkalu, eikä siihen suhtauduta kovinkaan intohimoisesti. Tämähän olisi oikeastaan tavoite, johon meidänkin pitäisi pyrkiä. Vai pitäisikö?

Täällä Suomessa jokapäiväinen pyöräily on maininnan arvoinen asia. Päivittäin pyöräilevä ihminen herättää usein ainakin jonkinlaista huomiota ja ihmetystä. Hän myös tiedostaa itse harrastavansa pyöräilyä ja monesti pitää huolta pyörästään/pyöristään. Vaikka itse käytänkin pyörää usein vain kulkuvälineenä paikasta toiseen, tunnen lähes aina suurta mielihyvää hypätessäni pyörän selkään. Luen ja kirjoitan mielelläni pyöräilystä ja oikeastaan ajattelenkin pyöräilyä hyvin paljon.

Tuntuu siltä, että jotain olennaista jäisi puuttumaan, jos pyörä olisi vain kulkuväline, kuten bussi tai vaikkapa kengät. Copenhagize- ja Copenhagen Cycle Chic-blogien pitäjä Mikael Colville-Andersen käyttää tässä haastattelussa imurivertausta kuvaillessaan kööpenhaminalaisten suhtautumista pyöräilyyn. Imurointia varten ei esimerkiksi pukeuduta erityisiin imurointivaatteisiin, eikä muita imurinkäyttäjiä tervehditä.

Minä en halua suhtautua pyöräilyyn noin arkisesti, vaan mieluummin harrastan pyöräilyä, vaikka kävisinkin vain hakemassa maitoa kaupasta pyörällä. Elämä muuttuu tylsäksi, jos pyöräily alkaa tuntua imuroinnilta.

torstai 7. tammikuuta 2010

Lumessakahlaajat

Lumiteema jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli pyöräteiden aurauksesta. Jutun mukaan kaupunki suunnittelee ympäri vuoden auki pidettävää pyörätieverkostoa, kun tällä hetkellä pyörätiet aurataan, jos kalustoa siihen hommaan liikenee. Tämä on erinomainen uutinen. Nythän tilanne on tosiaan sellainen, että jos illalla ja yöllä pyryttää kunnolla, ei aamulla kannata lähteä töihin polkemaan - jos ei halua puskea umpihangessa.

Lumisateesta huolimatta menin tänään pyörällä töihin ja kyllähän se ajaminen aika haastavaa oli. Omalla työmatkallani Ruoholahdesta Espooseen olivat pyörätiet aamulla koko matkalta melko tasaisesti lumen peitossa. Töissä mietin lumipyryn edelleen jatkuessa, että millainenkohan taistelu kotimatka sitten on. Yllätyksekseni Länsiväylän eteläpuolen pyörätie oli aivan erinomaisessa kunnossa. No, riemua riitti Lauttasaareen asti, jossa alkoikin perunapelto, jota jatkui kotiin asti. Tällä kertaa Helsingin ja Espoon välisen aurauskilpailun voitto menee Espooseen.

Siis, odotan innolla tämän uuden aurausprioriteettisuunnitelman toteutumista. Sitä odotellessa tyydyn jättämään pyörän kotiin pahimpien lumipyryjen aikana. Ainakin tähän asti parissa päivässä suuretkin kinokset on saatu aurattua. Ja hyvää treeniähän lumessa kahlaaminen fillarin kanssa on. Tänään ei ollut sykemittaria mukana, mutta uskoisin, että kyllä yhden päivän lumipyöräily vastaa rasittavuudeltaan kahta-kolmea aurinkoisen kesäpäivän fillarointia.

Tähän loppuun hauska sattuma kotimatkaltani. Ajaessani Lauttasaaren läpi huomasin keskellä pyörätietä seisovan vanhahkon herrasmiehen. Mietin mielessäni hieman närkästyneenä, että miksi tuo tuossa tiellä seisoo, menisi nyt sivuun siitä. Päästyäni lähemmäksi tunnistin hänet näyttelijälegenda Ismo Kallioksi. Asenteeni muuttui kerta heitolla kunnioittavammaksi ja kiersin hänet kohteliaasti lähestulkoon penkan puolelta. Hänen meriiteillään saa seistä vaikka keskellä moottoritietä.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Nastat alla - vihdoin

No niin, pitkän jahkailun jälkeen sain vihdoinkin nastarenkaat vaihdettua. Kävin ajamassa pikaisen testilenkin Helsingin keskustan ympäri ja hyvin kulki taas. Ilokseni huomasin, että luultavasti koko kaupungin aurauskalusto oli liikkeellä. Isompaa ja pienempää traktoria ja aura-autoa riitti ihan tungokseksi asti. Tuolla menolla huomenna ainakin pyöräteiden pitäisi olla priimakunnossa. Saapa nähdä mikä on tilanne, kun huomenaamuna ylitän kaupungin rajan Espoon puolelle (mikäli väsymys tai muu ylitsepääsemätön este ei saa minua jättämään pyörää kotiin).

tiistai 5. tammikuuta 2010

Terveisiä Amsterdamista



Olin viettämässä uutta vuotta Amsterdamissa ja samalla havainnoin "viran puolesta" paikallista pyöräilykulttuuria. Itse en tällä kertaa pyöräillyt tuossa fillareiden ja kanavien kaupungissa. Tämä oli minulla ensimmäinen vierailu, joten tässä muutama havainto.


Ensimmäisenä huomio kiinnittyi luonnollisesti fillareiden suureen määrään. Kyllähän minä tiesin, että Amsterdam on pyöräilykaupunki, mutta että niitä pyöriä on siis tosiaan noin paljon... Pyöräthän ovat pääasiassa melko huonokuntoisia perus-mummopyöriä.


Pyörillä tosiaan liikutaan joka paikkaan ja niiden päällä kuljetetaan kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Liikenne on Damissa on ainakin ulkopuolisen silmin hyvin kaoottista. Pyöräilijät ja jalankulkijat eivät tunnu noudattavan liikennevaloja, kaistaviivoja tai oikein muitakaan liikennesääntöjä. Pyöräteitä on kyllä paljon ja useimmiten ne ovat vielä erotettu autokaistoista omiksi ajoradoikseen. Autoilijat sitten parhaansa mukaan yrittävät väistellä muita tiellä liikkujia. Ihme, ettei satu enempää vakavia kolareita. Itse en nähnyt ensimmäistäkään, mutta uskoisin, että välillä kyllä sattuu yhteentörmäyksiä. Tällaiselle pohjoismaiseen järjestykseen tottuneelle liikenne näytti todella sekavalta. Kööpenhaminassa pyöräillään myös paljon, mutta siellä liikenne vaikuttaa järjestäytyneemmältä kuin Amsterdamissa. Positiivista on se, että autoilija ei ole teiden kuningas kuten Suomessa, vaan kyllä kruunu löytyy pyöräilijän päästä. Kypärää ei tosin sitten löydykään kenenkään päästä.


Nyt uuden vuoden aikaan kaupungin lämpötila pyöri nollan vaiheilla, hieman allekin, mutta silti monet fillaroivat paljain käsin ja takki auki. Täällä Suomessa vastaavassa säässä pyöräilijöillä on tiukasti jo talvipyöräilyvaatteet päällä.

(kuva on Delftistä)

Paikallisesta kirjakaupasta ostamani Bicycle Mania-kirjan mukaan Hollannissa on 16,5 miljoonaa asukasta ja 18 miljoonaa pyörä, siis suunnilleen 1,1 pyörää asukasta kohden. Paikallisia pyöräparkkeja katsoessani mietin, että kuinka ihmiset löytävät fillarinsa siitä valtavasta massasta. Ilmeisesti löytävät kuitenkin.


Kävin myös tutustumassa muutamaan paikalliseen pyöräliikkeeseen ja yllätyin pyörien korkeista hinnoista. Olin kuvitellut hollantilaisten peruspyörien olevan halvempia, mutta hinnat liikkuivat 500-600 euron paikkeilla eli samalla tasolla kuin meillä Suomessakin.

Tällä kertaa itse en siis pyöräillyt Hollannissa, mutta varsinkin maaseudulla ja pikkukaupungeissa olisi varmaan erittäin mukavaa ajella. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa pääsen paikan päälle myös pyörän selässä.