lauantai 23. kesäkuuta 2012

Lähtö lähestyy

Slovenian matkamme lähestyy, lähtö on huomenna. Pyörät ja tavarat on pakattu ja kuljetuskin kentälle tilattu, joten nyt vain odotellaan.
Pyörät on pakattu laatikoihin, toivottavasti kulkevat ehjinä perille.

Matkasuunnitelmamme lyhykäisyydessään on seuraava: 1 yö Pr'Sknet:ssä, 2 yötä Bledissä, 2 yötä Mariborissa, 2 yötä Ljubljassa. Osan siirtymistä ajamme itse ja kaikkein pisimmät menemme joko kokonaan tai osittain junan kyydissä. Välipäivinä on tarkoitus kierrellä fillareilla kohdekylissä/kaupungeissa. Lisää juttua matkastamme osoitteessa http://fillarillasloveniassa.blogspot.fi/

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Baana

Nyt se on vihdoin valmis, avattu ja koeajettu. Baana.

Kirjoitan hieman täydennystä, kun laitoin eilen vain tämän videon nopeasti esille.

Aivan mahtava juttu tämä Baana. Tuntuu jotenkin epätodelliselta ajaa noin pitkä matka kaupungin keskustassa ilman liikennevaloja, risteyksiä ja pyörätiellä lastaavia jakeluautoja (jotka kaikki kyllä kuuluvat kaupunkiin). Pyöräily tuolla oli rentouttavaa ja mukavaa

Aika näyttää, millaiseksi liikenne ja toiminta Baanalla muodostuu. Nyt reitillä oli aika paljon siihen tutustumaan tulleita kaupunkilaisia. Ja kyllähän tuohon kelpaakin tutustua.

Ainoa negatiivinen asiaan liittyvä juttu oli jonkun nettiuutisen kommenttiosuuksissa. Mukaan vedettiin mielenterveyshoidon määrärahat, yksityisautoilu ja hurjastelevat pyöräilijät. No, sama ilmiö on havaittavissa usein pyöräilyyn liittyvässä uutisoinnissa. Ja onpahan allaolevan videonkin kommentteihin  saatu mukaan kielteistä virettä. Itse en tästä mitään kielteistä löydä.

Tältä se näyttää. Suosittelen kaikille.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Area 51

Meidän oma Area 51 eli kantatie 51 muuttuu moottoritieksi Kivenlahden ja Kirkkonummen välillä. Samalla poistuu tienpätkältä pyöräilymahdollisuus. Espoon ja Kirkkonummen välillä fillaroivat saavat jatkossa ajaa Kauklahden ja Masalan kautta. Reilu peli. 

Tässä Länsiväylän juttu aiheesta

Täytyy sanoa, että onpa käsittämätön ratkaisu. Helsingissä panostetaan koko ajan pyöräilyolosuhteiden parantamiseen, mutta näköjään näissä yksityisautoilun paratiiseissa homma on toisin. Eikö kukaan muistanut tai tajunnut, että 51:stä pitkin myös pyöräillään hyvin paljon? Vai eikö kukaan vain välittänyt. Aika kätevästi myös unohdettiin automatkan nopeutumisen huumassa mainostaa pyöräilyn loppumista tällä tieosuudella. Tai ehkä jossain pienellä painettuna oli.

Varmaan tähän hyvä joku perustelu on. Raha varmaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Suvisaaristossa

Olimme taas ajelemassa Espoon Suvisaaristossa, kuten viime keväänäkin. Kannattaa käydä, jos et ole vielä tutustunut. Kasvillisuus ja maisemat ovat kuin jostain toisesta maailmasta verrattuna vaikkapa muutaman kilometrin päähän Länsiväylän varteen.

Vehreitä niittyjä


Mutkateitä



Kaislikkoiset rannat

Oli siellä pari taloakin

Suojaisa merenlahti


Idyllinen puusilta


Paluumatkalla tuli vastaan Giro d'Espoo-
tapahtuman pyöräilijöitä


Lenkin jälkeen alkoi taas tehdä mieli pyöräretkelle. Tällä kertaa reissu on ja suunniteltu ja varattukin. Kuukauden päästä ajellaan Sloveniassa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Pyöräily pelastaa



Sain juuri luettua Duff McKaganin (ex-Guns 'n' Roses, ex-Velvet Revolver, nyk-Loaded) omaelämäkerran It's So Easy and other lies. Todella mielenkiintoinen tarina ja erinomainen kirja muutenkin, ja liittyy osittain pyöräilyynkin.

Duffin G'n'R-ura oli viinan ja huumeiden täyttämää, kunnes tuli äkkipysähdys. Hänen haimansa puhkesi ja mies joutui sairaalaan. Lääkäri varoitti juomasta pisaraakaan alkoholia tai noutaja tulisi.  Pahimmasta toivuttuaan Duff kaivoi autotallin kätköistä vanha maastofillarinsa ja rupesi ajelemaan tuntien lenkkejä L.A:n ympäristössä. Hän osallistui kisoihin, tutustui paikallisiin maastopyöräilykuskeihin ja alkoi käydä porukkalenkeillä. Ajan mittaan ohjelmaan tulivat kamppailulajit, maraton ja taloustieteen opinnot ylipistossa. Todellinen suunnanmuutos siis. Ja alulle panevana voimana oli pyöräily. Hienoa! Pyöräily pelastaa.

Kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja, on saatavissa myös suomennoksena.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Liikennesäännöt

Kaupunkipyöräily kehittyy parhaillaan suurin askelin ja sen myötä pyöriä pyritään siirtämään jalankulkijoiden seasta autojen rinnalle ajoradoille. Se on hyvä. Pyöräilijöiden liikennesääntöjen tuntemus - tai ainakaan niiden noudattaminen - ei ole vielä kehittynyt samalle tasolle.

Varsinkin kaupunkiliikenteessä pyöräilijä harmittavan usein katsoo oikeudekseen ajaa punaisia päin, ajaa jalkakäytävää, ajaa yksisuuntaista väärään suuntaa, tehdä typeriä ohituksia. Ajatus toiminnan takana lienee se, että "on sujuvampaa, kun mä vaan menen tästä" tai "ei mulla oo aikaa jäädä tähän valoihin ton hidastelijan taakse" tai "mä osaan kyllä ajaa ilman kahlitsevia sääntöjäkin".

Pyörällä on liian helppo jättää noudattamatta sääntöjä. Jos autoilijat kaupunkiliikenteessä ajavat samalla tavalla, syntyy valtava huuto. Pyöräilijä kuitenkin aiheuttaa myös vaaratilanteita sääntöjä rikkoessaan. Liikenteessä oletuksena on kuitenkin se, että siellä liikkujat noudattavat sääntöjä. Jos joku ilmestyy risteyksestä eteen sääntöjen vastaisesti yllättäen, on yhteentörmäys hyvin mahdollinen. 

Sujuva ja sulava kaupunkiliikenne perustuu siis siihen, että jokainen liikkuja noudattaa liikennesääntöjä. Liikennesääntöjen noudattaminen ei ole osoitus yksilöllisyyden katoamisesta tai harmaaseen massaan kuulumisesta. Se vain mahdollistaa sujuvan liikkumisen meille kaikille. Asiassa on myös PR-aspekti. Pyörätaskujen ja -kaistojen myötä fillarit ovat tulleet lähemmäksi autoja ja moni autoilija on asiasta jo valmiiksi karvat pystyssä. Jos fillaristit vielä sinkoilevat liikenteessä miten sattuu, ei se ainakaan lisää autoilijoiden positiivista suhtautumista.

Seuraavan kerran kun tekee mieli ajaa punaisia päin tai ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä sillä saavuttaa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Reppu selkään

Laukkufriikki iski jälleen. Mutta kun oli pakko.

Hankin Ortliebin Messenger Bagin, koska tarvitsin riittävästi kuljetustilaa ja tässä sitä on 30 litraa. Tulevalla Slovenian matkallamme pitää kuljettaa jonkin verran tavaraa, eikä fillariini saa tavaratelinettä eikä näin ollen sivulaukkujakaan. Ja peräkärryä en viitsi kuskata lentokoneessa. Vaimon pyörässä on sivulaukut, mutta ei kaikkea voi hänen kyytiinsä laittaa, joten ainoa ratkaisu on kuljettaa kamat selässä. Pidemmät lenkit ajamme joka tapauksessa ilman tavaroita, kuljetuskapasiteettia tarvitaan siis vain parilla siirtymällä. Onhan repussa kuljettaminen hieman epämukavampaa kuin kärryssä tai sivulaukuissa, mutta jos Osmo Soininvaara ajoi reppu selässä koko Euroopan halki, niin kyllä minäkin muutamasta siirtymästä selviän.
Oranssi väri näkyy liikenteessä

Laukun vetoisuus on siis 30l. Olen muutaman kauppareissun ostokset kantanut sillä ja postista kävin fillarilla hakemassa 4 suurta sohvatyynyä. Kyllä siihen todella mahtuu tavaraa. Täytyy vain matkalle pakata säästeliäästi, ettei tule liikaa painoa.
Selkäpuoli on ilmastoitu

Reppu tuntuu hyvältä selässä, remmit ovat tukevat ja ilmastointikin toiminee jollain tavalla. Muutaman vuoden kokemus Ortliebin tuotteista on vakuuttanut minut niiden laadusta. Ja jos vaikka jotain menisikin rikki, osat ovat vaihdettavia ja niitä saa vieläpä helposti Suomesta. Ortliebin tuotteilla on viiden vuoden takuu ja ne ovat täysin vedenpitäviä. 

Laukku suljetaan rullaamalla ja velcro-tarranauhalla, joten vesi pysyy varmasti ulkona kovallakin sateella. Repussa on jakamaton yksi suuri tavaratila, joten päivittäisessä työmatkakäytössä mukana kulkevat avaimet, puhelimet, lompakot ja muut pyörivät laukun pohjalla muiden kamojen seassa, mutta lisävarusteena saatava "organisaattori" ratkaisisi tämän. Pitänee vielä hankkia sellainen, sekä u-lukon "kantoteline". 

Vanha ja uskollinen Timbuk2-olkalaukku on joissakin tilanteissa isoa laukkua näppärämpi, mutta kiun isompia tavaramääriä pitää kuljettaa, silloin heitän selkääni Ortlieb Messengerin.