Eilisen Hesarin mielipidepalstalla oli kirjoitus, jossa vaadittiin ajoradasta erotettujen pyöräkaistojen palauttamista marras-huhtikuun ajaksi hyötykäyttöön, siis autojen pysäköintipaikoiksi. Muistini mukaan meillä on Helsingissä kahdessa paikassa noita pyöräkaistoja, Unioninkadulla ja Runeberginkadulla. Ja nyt nuokin pitäisi ehdotuksen mukaan poistaa. Jos joku Helsingissä autoileva ei ole nähnyt mielestään tarpeeksi pyöräilijöitä kaistoilla, ei se tarkoita sitä ettei niitä käytettäisi. Kunhan noita kaistoja saadaan lisää, niin käyttöastekin nousee. Ja kyllä meitä marras-huhtikuussakin pyöräileviä tässä kaupungissa riittää.
Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että tuollainen käytäntö otettaisiin käyttöön, niin ei osavuotinen käyttö ole mikään ratkaisu. Jos pyörätie on puoli vuotta pyöräilijöiden käytössä ja puoli vuotta pysäköintipaikkana, on lopputuloksena vain paljon sekaannusta sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Pyöräteiden ja muiden kulkuväylien (sekä pysäköintipaikkojen) toimivuus perustuu siihen, että ne ovat jatkuvasti käytössä, läpi vuoden. Tottumus on se, joka ohjaa ihmismassojen toimintaa.
Voiko tosiaan olla niin, että autoilijat tuntevat reviirinsä uhatuksi jo näiden kahden pyöräkaistan takia? Entä sitten, kun niitä saadaan lisää?
torstai 27. elokuuta 2009
perjantai 21. elokuuta 2009
Elokuvataidetta pyörätiestä
Kävin vihdoin ajamassa Runeberginkadun uuden pyörätiepätkän. Tämä uusi pyörätie on käänteentekevä siksi, koska se poikkeuksellisesti erotettu ajoradasta eikä jalkakäytävästä, kuten suurin osa Helsingin pyöräteistä.
Edit: Taide-sana otsikossa siitä syystä, että tänään taiteiden yö. Sen kunniaksi siis tämä taide-elokuva.
Tiukka paikka

Salmisaaressa, Lauttasaaren sillan päässä Porkkalankadulla on aika tiukka paikka pyörätiellä. Kyseistä väylää pitkin polkee Lauttasaaren suunnasta joka aamu melkoinen määrä työmatkafillaristeja, ja juuri tämä sillan eteläpuoli tuntuisi olevan se suositumpi väylä. Kuten kuvasta näkyy, keskellä pyörätietä on liikennevalotolppa ja aidan vasen puoli on pyhitetty jalankulkijoille. Oma työmatkani reitti kulkee juuri tästä ja aamuisin on liikennevalotolpan kohdalla onkin usein aika ruuhkaista. Kuvanottohetkellä ruuhka oli jo hellittänyt, mutta tästäkin voi havaita, että ei tuohon kovin monta fillaria rinnakkain mahdu. Usein kierrän tolpan oikealta puolelta, mutta siihen oman lisäjännityksensä tuo autoliikenne, joka hipoo pyöräilijän oikeaa kylkeä.
Jos tuo liikennevalotolppa siirrettäisiin lähemmäksi talon seinää, tilanne paranisi huomattavasti. Laitan tästä varmaan viestin myös Fillarikanavalle. Tosin tällä blogikirjoituksella on luultavasti yhtä paljon vaikutusta asian tilaan kuin yhdellä viestillä valitusten valtameressä. Fillarikanava ei nimittäin oikein vaikuta toimivan sillä tavoin kuin ehkä ajateltiin. Se on kankea käyttää ja täynnä anonyymejä huutoja asioiden toimimattomuudesta. Lisäksi kaupungin virkamieskin sitaatin mukaan kommentoi, että kanava ei ainakaan nykymuodossaan toimi. Toivottavasti alkukankeuden jälkeen homma alkaa toimia ja palaute menee oikeasti perille ja vaikuttaakin asioihin.
Tunnisteet:
helsinki,
liikennekulttuuri,
pyöräilyn edistäminen,
työmatkapyöräily,
urbaani
keskiviikko 19. elokuuta 2009
The Bike-podcast
Aiemmissa blogikirjoituksissani olen maininnut muutamaankin kertaan erinomaisen The Bikeshow-podcastin, joka on nyt muuten tauolla. Nyt löysin uuden fillariaiheisen englanninkielisen The Bike-podcastin. Kyseessä The Guardian-lehden julkaisema podcast, joka tulee ulos kerran kuussa. Sivuilta löytyy samanniminen blogi.
Tähän mennessä ulos on tullut kaksi jaksoa sekä parin minuutin pituinen esittely, jotka kaikki kuuntelin tänään töihin ja töistä polkiessani. Ihan mukavaa kuunneltavaa. The Bike-podcast on pyöräilyn makasiiniohjelma, jossa käsitellään muun muassa ammattipyöräilyä, pyöräilyn alakulttuureja, pyörämatkailua sekä testataan erilaisia fillareita. Kohderyhmää ovat tavalliset pyöräilystä kiinnostuneet ihmiset, mikä on ihan hyvä juttu. Esimerkiksi pyörätesteissä fillarit esitellään aika perustasolla, ei teknisiin yksityiskohtiin takertuen.
Vanhaan kunnon Bike Showhun verrattuna The Bike-podcast jää hieman pinnallisemmaksi, kun The Bike Show sukeltaa syvemmälle aiheisiinsa. Mutta kaikin puolin mielenkiintoinen on tämä uusikin tuttavuus. Ei näitä kiinnostavia fillari-pocasteja liikaa ole.
Omat podcast-kokeiluni ovat hieman jäissä. Tein taannoin pari muutaman minuutin mittaista jaksoa kokeeksi, mutta siinä kaikki toistaiseksi. Olen kyllä suunnitellut jatkavani näitä juttuja äänimuodossa jatkossakin, mutta se vaatii hieman lisää suunnittelua ja paneutumista. Tämä blogikirjoittelu on astetta vaivattomampaa. Mutta Fillarilla-blogia, tai -podcastia kuullaan vielä.
Tähän mennessä ulos on tullut kaksi jaksoa sekä parin minuutin pituinen esittely, jotka kaikki kuuntelin tänään töihin ja töistä polkiessani. Ihan mukavaa kuunneltavaa. The Bike-podcast on pyöräilyn makasiiniohjelma, jossa käsitellään muun muassa ammattipyöräilyä, pyöräilyn alakulttuureja, pyörämatkailua sekä testataan erilaisia fillareita. Kohderyhmää ovat tavalliset pyöräilystä kiinnostuneet ihmiset, mikä on ihan hyvä juttu. Esimerkiksi pyörätesteissä fillarit esitellään aika perustasolla, ei teknisiin yksityiskohtiin takertuen.
Vanhaan kunnon Bike Showhun verrattuna The Bike-podcast jää hieman pinnallisemmaksi, kun The Bike Show sukeltaa syvemmälle aiheisiinsa. Mutta kaikin puolin mielenkiintoinen on tämä uusikin tuttavuus. Ei näitä kiinnostavia fillari-pocasteja liikaa ole.
Omat podcast-kokeiluni ovat hieman jäissä. Tein taannoin pari muutaman minuutin mittaista jaksoa kokeeksi, mutta siinä kaikki toistaiseksi. Olen kyllä suunnitellut jatkavani näitä juttuja äänimuodossa jatkossakin, mutta se vaatii hieman lisää suunnittelua ja paneutumista. Tämä blogikirjoittelu on astetta vaivattomampaa. Mutta Fillarilla-blogia, tai -podcastia kuullaan vielä.
perjantai 14. elokuuta 2009
Pyöräkaistoja

Mainitsin aiemmassa postauksessani Runeberginkadun uusista pyöräkaistoista. En ole vieläkään päässyt koeajamaan niitä, mutta kuvan sain kuitenkin jo otettua. Aika lyhyt pätkä tuo on ja loppuu ikävästi kesken, mutta alku kuitenkin. Hienoa! Näitä lisää. Kuinkakohan liukas tuo maalattu pinta on sateella? No, se varmaan selviää syyssateiden alettua.
Tunnisteet:
helsinki,
liikennekulttuuri,
pyöräilyn edistäminen,
pyörätiet,
urbaani
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Sujuvaa pyöräliikennettä
Löysin Copenhagen cycle chic-sivustolta videopätkän sujuvasta pyöräliikenteestä kaupungissa. Kaupunki on luonnollisesti Kööpenhamina. Sujuukohan pyöräily Helsingissä joskus näin sujuvasti?
The Green Wave in Copenhagen from Colville Andersen on Vimeo.
Tunnisteet:
kööpenhamina,
liikennekulttuuri,
työmatkapyöräily,
urbaani
torstai 6. elokuuta 2009
Ruuhkaa pyöräteillä
Kävin tänä aamuna ajelemassa Helsingin keskustassa ja pääsin mukaan työmatkaliikenteeseen, vaikka vapaapäivää vietinkin. Oma työmatkani kulkee länsiväylän pyörätietä pitkin, joten ole tottunut melko väljään ja vapaaseen liikenteeseen.
Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.
Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.
Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.
Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.
Tunnisteet:
helsinki,
liikennekulttuuri,
työmatkapyöräily,
urbaani
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)