Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, perheeseen on tullut uusi jäsen - kaupunkifillari Pelago Capri. Vaimoni halusi helpon kaupunkikulkuneuvon urheilullisen Kona Jaken rinnalle. Pitkien pohdintojen ja kokeilujen jälkeen hän päätyi siis vaihteettomaan Pelago Capriin.
Muutaman työmatkan ja parin lenkin perusteella Capri on täydellinen valinta tuohon tarkoitukseen. Olen itsekin sitä kokeillut ja kyllä se erittäin hyvä ajettava on. Aikaisempien kokemusten perusteella pidin tämäntyyppistä pyörää epävakaana ja huojuvana, mutta Capri kyllä yllätti vakaudellaan. Ja keveydellään. Välityskin on aika sopiva. Esimerkiksi äskeisellä vappupäivän kaupunkilenkillä Meritullinkadun mäki nousi melko kevyesti.
Brooksin satula on kuulemma aivan erinomainen, ei liene turhaan legendaarinen. Kokonaisuuden kruunaavat Brooksin gripit. Lokareita ei ollut pyörän ostohetkellä saatavilla, mutta ne ovat vielä tulossa. Siihen asti ajellaan vain hyvällä säällä.
Tähän loppuun vielä kommentteja omistajan omin sanoin:
"Pyörä kuin unelma! Olin jo pitkään haaveillut helposta, missmarple-maailman polkupyörästä ja vaihtoehtoja tutkailin niin kotimaan kuin nettimaailmankin pyöräkaupoista. Yllättävää oli, että vaikka ensi alkuun Capri tuntui hiukan hintavalta, niin ei ne sisarpyörät Euroopan markkinoilla kovinkaan paljon halvempia olleet. Ja jos päälle lisää rahdit ja mahdollisten takuu-huoltoasioiden työllistävyyden, niin samoissa hinnoissavarmaan mennään. Joten ilo oli päätyä tukemaan kotimaista, sympaattista Pelago-kauppaa.
Kun merkki ja malli tuli päätetyksi, seuraava pohdinnan aihe oli yksi- vai kolmivaihteinen? Alunperin olin kallistunut ajatukseen vaihteettomasta ja ratkaisu on tuntunut ihan oikealta. Kaikki tarpeelliset mäet on noustu ihan ajaen, Linnunlaulunmäki tosin on vielä testaamatta. Onneksi ei kuulu normaaliin työmatkareittiin.
Näiden päätösten jälkeen tilaus oli valmis, toimitus kesti muutaman päivän. Ajokilometrejä ei vielä mahdottomasti ole kertynyt, mutta ne vähäisetkin ovat olleet erittäin nautinnollisia. Liikkeellelähtö on helppoa, kypärä ja avain messiin, muuta ei tarvita. (Kypärä ei nyt ehkä ihan käy ajopelin kanssa, mutta sen verran on pakko tinkiä tyylistä.) Ajoasento mahdollistaa ihan erilaisen sukkuloinnin kaupungilla kuin käyräsarvinen Jake. Välitys on sopiva, ei liian raskas, ei liian kevyt. Pyörä rullaa hyvin ja kevyesti. Se tuntuu vakaalta ja kestävältä. Ja se on niiiin kaunis! Uskon, että meillä on edessämme lukuisia yhteisiä kilometrejä ja vuosia."
tiistai 1. toukokuuta 2012
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Uusi työmatka
Uuden työpisteen myötä myös työmatka uusiutui. Länsiväylän varren pyörätie muuttui keskustan kaduiksi, samalla matka lyheni 12 kilometristä kolmeen. Muutos on enimmäkseen positiivinen. Ainoa haittapuoli on se, että enää työmatka ei käy fyysisestä rasituksesta. Täytyy sitten ajella lenkit erikseen, ja vaikka välillä tulla kiertoteitä kotiin. Olihan Länsiväylän merenrantareitti myös maisemiltaan upea ja rauhallinen ajettava, mutta silti, pidän Stadista ja siellä fillaroinnista.
Ehkä uuden kaupunkifillarin hankinta on kohta ajankohtainen. Yksi sellainen tulikin perheeseen, siitä lisää piakkoin.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Talven saldo, kevään avaus ja mainos
Kuluneen talven pyöräilysaavutuksista ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäisenä lumisadepäivänä ajoin, sitten ensimmäisellä nastarengaspolkaisulla kaaduin. Sen jälkeen taisin pari kertaa käydä fillarilla töissä. Ei vaan talvipyöräily oikein maistunut.
Kevätkausi alkoi tänään Paris-Roubaix-klassikkotunnelmissa. Matka ei ollut yhtä pitkä, mutta keliolosuhteet olivat lähes yhtä vaativat.
Hesperian puiston niljanteinen jääsohjo korvasi Arenbergin metsän mukulakiviosuuden.
Ajoin Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin räntä/vesisateessa. Menomatka sujui kohtalaisesti, mutta paluumatkalla vastatuuli, sade sekä loppuunajetut talviajovarusteet jäädyttivät sormet ja varpaat totaalisesti.
Löytyihän sitä mukulakiveäkin.
No reissulta selvittiin. Tunnon palattua sormiin ja vatsan täytyttyä elämä alkoi taas hymyillä. Nyt vain innolla odottamaan sunnuntain Paris-Roubaix-kisaa.
No niin, se mainos. Olen jossain sivulauseessa kenties maininnut työskenteleväni fillarialalla. Paljastettakoon nyt tässä, että työnantajani on Bike Planet. Avaamme lähipäivinä uuden myymälän Helsingin keskustaan Unioninkatu 45:een ja se tulee olemaan minun työpaikkani jatkossa. Tervetuloa siis jutustelemaan.
Tunnisteet:
bike planet,
kevät,
paris-roubaix,
talvipyöräily
lauantai 25. helmikuuta 2012
Pyöräilykulttuuria Pariisissa
Terveisiä Pariisista!
Seuraavassa muutama sana paikallisesta pyöräilykulttuurista. Itse liikuin tällä kertaa vain jalan ja julkisilla, mutta havainnoin fillarointia sitäkin enemmän. Liikenne Pariisissa on suomalaisen mittapuun mukaan sekava, mutta kyllä sielläkin jokin järjestys varmaan on.
Pyöräkaistoja ja pyörätaskuja on kyllä monin paikoin, mutta pyöräilijät ovat ainakin näkemäni perusteella melko tasavertainen liikenteen osa, eivät oma erityisryhmänsä. Pyöräilijät sukkuloivat autojen seassa skoottereiden kanssa pujotellen ja kaistoja vaihdellen. Eikä kellään ollut kypärää, paitsi kahdella näkemälläni maantiepyöräilijällä. Autoilijat eivät näyttäneet olevan aggressiivisia edessä olevia pyöräilijöitä kohtaan. Torvethan Pariisin liikenteessä soivat koko ajan, mutta eivät ilmeisesti raivon merkkinä, kuten täällä.
Pyörille on myös melko runsaasti pysäköintitilaa. Niitä oli virallisten parkkipaikkojen lisäksi erilaisiin kiinteisiin rakenteisiin lukittuina. Metroissa en tainnut pyöriä nähdä kertaakaan. Yksi henkilö vei pyöräänsä alas metron liukuportaita, joten pyörien kuljetus metroissa lienee sallittua. Tosin en ymmärrä, mihin ne siellä mahtuvat, kun matkalaukunkin sovittaminen metroon oli oma projektinsa.
Vélib'-kaupunkipyöriä näkyi ilahduttavan paljon. Ainakin näin ulkopuolisen silmin systeemi näyttää toimivan. Pyöriä oli paljon, ne näyttivät päällisin puolin hyväkuntoisilta ja niitä käytettiin. Vaikuttivat olevan enemmän oikeaan pyöräilyyn suunnitelluilta kuin taannoiset Helsingin vihreät hirviöt.
Sekavan oloisesta liikenteestään huolimatta mielelläni fillaroisin Pariisissa. Seuraavalla kerralla sitten. Au Revoir.
Seuraavassa muutama sana paikallisesta pyöräilykulttuurista. Itse liikuin tällä kertaa vain jalan ja julkisilla, mutta havainnoin fillarointia sitäkin enemmän. Liikenne Pariisissa on suomalaisen mittapuun mukaan sekava, mutta kyllä sielläkin jokin järjestys varmaan on.
Pariisilaisherrasmies Vélib'-kaupunkipyöräilemässä (kuva: Arja Seppälä)
Kaupunkiliikenteessä fillaroivat kaikki, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset. Pyöräkalustolla ei tosiaankaan pröystäillä, vaan fillarit ovat kulkuvälineitä ja työkaluja. Muutama hienompi maantie- ja maastopyörä näkyi, jonkin verran Brompton-taittopyöriä ja yksi jarruton BMX, jonka kuski jarrutti tennaria eturengasta vasten painamalla (kätevää ruuhkaisessa kaupunkiliikenteessä). Muuten fillarit olivat perushybrideitä ja citypyöriä. Fikseillä ja sinkuloilla ajelevia hipstereitä ei näkynyt. Fillarilähettejä kyllä.
Kaupunkiliikenteessä fillaroivat kaikki, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset. Pyöräkalustolla ei tosiaankaan pröystäillä, vaan fillarit ovat kulkuvälineitä ja työkaluja. Muutama hienompi maantie- ja maastopyörä näkyi, jonkin verran Brompton-taittopyöriä ja yksi jarruton BMX, jonka kuski jarrutti tennaria eturengasta vasten painamalla (kätevää ruuhkaisessa kaupunkiliikenteessä). Muuten fillarit olivat perushybrideitä ja citypyöriä. Fikseillä ja sinkuloilla ajelevia hipstereitä ei näkynyt. Fillarilähettejä kyllä.
Pyöräkaista
Pyörätasku
Pyöräkaistoja ja pyörätaskuja on kyllä monin paikoin, mutta pyöräilijät ovat ainakin näkemäni perusteella melko tasavertainen liikenteen osa, eivät oma erityisryhmänsä. Pyöräilijät sukkuloivat autojen seassa skoottereiden kanssa pujotellen ja kaistoja vaihdellen. Eikä kellään ollut kypärää, paitsi kahdella näkemälläni maantiepyöräilijällä. Autoilijat eivät näyttäneet olevan aggressiivisia edessä olevia pyöräilijöitä kohtaan. Torvethan Pariisin liikenteessä soivat koko ajan, mutta eivät ilmeisesti raivon merkkinä, kuten täällä.
Pyöräparkki
Pyörille on myös melko runsaasti pysäköintitilaa. Niitä oli virallisten parkkipaikkojen lisäksi erilaisiin kiinteisiin rakenteisiin lukittuina. Metroissa en tainnut pyöriä nähdä kertaakaan. Yksi henkilö vei pyöräänsä alas metron liukuportaita, joten pyörien kuljetus metroissa lienee sallittua. Tosin en ymmärrä, mihin ne siellä mahtuvat, kun matkalaukunkin sovittaminen metroon oli oma projektinsa.
Vélib'-pyörien kuljetusauto
Vélib'-pyöriä valmiina lähtöön.
Vélib'-kaupunkipyöriä näkyi ilahduttavan paljon. Ainakin näin ulkopuolisen silmin systeemi näyttää toimivan. Pyöriä oli paljon, ne näyttivät päällisin puolin hyväkuntoisilta ja niitä käytettiin. Vaikuttivat olevan enemmän oikeaan pyöräilyyn suunnitelluilta kuin taannoiset Helsingin vihreät hirviöt.
Sekavan oloisesta liikenteestään huolimatta mielelläni fillaroisin Pariisissa. Seuraavalla kerralla sitten. Au Revoir.
torstai 9. helmikuuta 2012
Fillarilla blogi liittyi Facebookiin. Linkki sinne löytyy myös oikeasta sivupalkista.
Sen muoto ja aktiivisuusaste on vielä koekäytössä. Sen lisäksi, että linkitän sinne blogipäivitykset, kirjoittelen varmaan myös pienimuotoisempia juttuja, jotka eivät tähän blogiin asti päädy. Tervetuloa tykkäämään ja keskustelemaan!
Sen muoto ja aktiivisuusaste on vielä koekäytössä. Sen lisäksi, että linkitän sinne blogipäivitykset, kirjoittelen varmaan myös pienimuotoisempia juttuja, jotka eivät tähän blogiin asti päädy. Tervetuloa tykkäämään ja keskustelemaan!
maanantai 6. helmikuuta 2012
Matkasuunnitelmia
Kuten aiemmin mainitsin, viime kesän fillarimatkailusuunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. On siis uuden yrityksen paikka. Tällä kertaa pitäisi onnistua, koska matka on jo varattu.
Kohde on Slovenia ja lisää aiheesta voi lukea vaimoni kirjoittamasta Fillarilla Sloveniassa-blogista. Päivitämme sinne suunnitelmia ja sekä tarinoita matkalta. Mikäli teillä on kokemuksia ja vinkkejä Slovenian pyörämatkailuun liittyen, otamme niitä ilolla vastaan
Kohde on Slovenia ja lisää aiheesta voi lukea vaimoni kirjoittamasta Fillarilla Sloveniassa-blogista. Päivitämme sinne suunnitelmia ja sekä tarinoita matkalta. Mikäli teillä on kokemuksia ja vinkkejä Slovenian pyörämatkailuun liittyen, otamme niitä ilolla vastaan
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Kaatuilua
Sain vihdoin vaihdettua nastarenkaat cyclocrossariin ja aloitin talvipyöräilyn. Lähdin polkemaan töihin, ja matka menikin ihan mukavasti siihen asti, kunnes päätin vähän oikaista. Ajoin pitkin vähän liikennöityä kapeata ajorataa jäistä rengasuraa pitkin. No, vastaan tuli auto, joten päätin antaa autolle tietä ja siirtyä hetkeksi jalkakäytävälle. Vai oliko se yhdistetty kevyen liikenteen väylä? Järki sanoi, ettei fillari nouse ajamalle jäisestä urasta, mutta pakko oli silti yrittää. Ennen kuin huomasinkaan, eturengas lähti alta ja kaaduin kylki edellä maahan.
Samalla hetkellä pää jysähti katuun. Onneksi oli kypärä. Olisi sattunut muuten. En edelleenkään luovu kypärästä, vaikka se kööpenhaminalais-amsterdamilaiseen kaupunkipyöräilyfilosofiaan ei istukaan. Pää siis säilyi, mutta keuhkoista lähti ilmat pihalle ja teki aika kipeääkin, pakko myöntää. Siinä sitten makasin henkeä haukkoen ja jalat edelleen polkimissa kiinni, kun vastaan tuleva auto lähestyi. Onneksi auto tuli melko hitaasti, joten ehdin nousta edestä pois ja vääntäytyä jalkakäytävälle. Auto ajoi, eikä kuski kysynyt, sattuiko, vaikka näki kyllä sukellukseni.
Pyörä pystyyn ja takaisin baanalle. Poljin loppumatkan aika hissukseen töihin, jossa jäykistelin koko päivän. Fillarin jarru/vaihdekahva vääntyi ja viottui hieman, mutta sain sen korjattua. Kotimatka olikin sitten aika ikimuistoinen. Poljin kylki jomottaen paukkupakkasessa sormet jäässä, onneksi oli lämmin sauna odottamassa.
Loppuviikon talvikeli olikin sen verran armoton, että jätin pyörän suosiolla talliin, jomotuskin hellitti, enää ei satu juuri yhtään. Ihanaa tuo talvipyöräily.
Samalla hetkellä pää jysähti katuun. Onneksi oli kypärä. Olisi sattunut muuten. En edelleenkään luovu kypärästä, vaikka se kööpenhaminalais-amsterdamilaiseen kaupunkipyöräilyfilosofiaan ei istukaan. Pää siis säilyi, mutta keuhkoista lähti ilmat pihalle ja teki aika kipeääkin, pakko myöntää. Siinä sitten makasin henkeä haukkoen ja jalat edelleen polkimissa kiinni, kun vastaan tuleva auto lähestyi. Onneksi auto tuli melko hitaasti, joten ehdin nousta edestä pois ja vääntäytyä jalkakäytävälle. Auto ajoi, eikä kuski kysynyt, sattuiko, vaikka näki kyllä sukellukseni.
Pyörä pystyyn ja takaisin baanalle. Poljin loppumatkan aika hissukseen töihin, jossa jäykistelin koko päivän. Fillarin jarru/vaihdekahva vääntyi ja viottui hieman, mutta sain sen korjattua. Kotimatka olikin sitten aika ikimuistoinen. Poljin kylki jomottaen paukkupakkasessa sormet jäässä, onneksi oli lämmin sauna odottamassa.
Loppuviikon talvikeli olikin sen verran armoton, että jätin pyörän suosiolla talliin, jomotuskin hellitti, enää ei satu juuri yhtään. Ihanaa tuo talvipyöräily.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









