keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Halki jään

Kävin taas parin viikon tauon jälkeen ajamassa pienen lenkin Lauttasaaren, Kaskisaaren, Munkkiniemen ja Seurasaaren kautta. Täytyy sanoa, että cyclocrossari 6 barin rengaspaineilla ei ollut ihan täydellinen valinta tälle lenkille. Täysjousto olisi ollut sopivampi kulkuväline. Eilinen loska oli jäätynyt uriksi ja möykyiksi muutenkin huonokuntoisille väylille. "Hieman" tärisytti käsiä.

Kevättalvi on oikeastaan hankalinta aikaa pyöräilijälle. Syksyllä on ihan mukavaakin ajella pimenevissä ja sateisissa illoissa ja alkutalven ensilumet ovat mukava piristys syksyn pimeyteen. Kevättalvella fillaristin mieli alkaa hiipiä kohti kesää ja ilmatkin rupeavat lämpenemään, mutta ajokelit ovatkin sitten jäiset, lumiset ja talviset vielä pitkään, liian pitkään.

Tällä hetkellä tiet ovat niin jäässä ja lumessa, että kestää kyllä todella kauan ennen kuin tuonne pääsee kunnolla ajamaan. Siinä vaiheessa, kun lumet ja jäät ovat sulaneet tienpinnoilta, teiden varsille kuskatut lumikasat valuttavat sulamisvesiään vielä pyöräteille ja kaduille meidän pyöräilijöiden riemuksi. Veikkaan, että kengät kastuvat tänä keväänä muutamaankin kertaan.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Voimia löytyikin

Juuri kun pääsin sanomasta, että keräilen voimia kevääseen pyöräilytauon muodossa, löysin kun löysinkin jostain ylimääräistä energiaa työmatkafillarointiin. Kävin eilen pitkästä aikaa töissä pyörällä ja se oli jälleen kerran mukavaa. Pyörätiet oli aurattu yllättävään hyvään kuntoon, eikä pakkanenkaan purrut liiaksi. Hieman kyllä jaloissa tuntui parin viikon ajamattomuus, mutta muuten pyörä kulki olosuhteisiin nähden hyvin.

Loppuviikon pysyn varmaankin poissa pyörän selästä ja ensi viikko meneekin sitten hiihtolomaillessa. Jos se kevät vaikka sitten alkaisi vähitellen näyttää kasvojaan.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Kerätään voimia kevääseen

Talvi iski päälle niin voimallisesti, että pyöräilykin on jäänyt taka-alalle. Olen pyrkinyt ajamaan ainakin viikoittain, huonossakin säässä. Viime viikolla en ajanut kertaakaan ja tämäkin viikko saattaa mennä samoissa merkeissä. Ehkä pyörä sitten keväämmällä kulkee entistäkin paremmin. Oikein mielenkiinnolla odotan, kun nämä lumimassat sulavat. Siinä tulevat Gore-tex-kengät ja vedenpitävät housut tarpeeseen.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Cyclocrossia työmatkalla

Poljin tänään tauon jälkeen fillarilla töihin ja oli kyllä mielenkiintoinen matka. Reitillä oli kaikki hyvän cyclocross-radan ainekset. Matkaan sisältyi teknisiä pätkiä (kapea rengasura, jossa piti yrittää pysyä pystyssä), pakollisia jalkautumisosuuksia (auraamattomat lumimössöiset tienpätkät) sekä nopeammin ajettavia osuuksia (pyörätiet Espoon puolella). Aikaa reitillä kului tunti suuntaansa, siis kaksi kertaa niin kauan kuin kesäkelillä. Talvipyöräily on kyllä erinomaista treeniä.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Olipas kylmä

Lähdin tänä aamuna pyörällä töihin siinä uskossa, että ulkona on viileähkö talvisää. Ulos päästyäni toisenlainen todellisuus iski suoraan vasten kasvoja. Pakkasta tuntuikin olevan hieman reilummin. Vähän puolimatkan jälkeen varpaat alkoivat muuttua tunnottomiksi ja ylävartaloon hiipi kaikenkattava kylmyys. Onneksi matkani on kuitenkin sen verran lyhyt, että pääsin perille ennen kriittistä jäätymispistettä. Pakkasta olikin tosiaan sitten viitisentoista astetta.

Työpäivän päätyttyä oli sitten sama rupeama edessä. Puin kotimatkalle yhden ylimääräisen paidan päälleni välikerrokseksi, mutta se ei kyllä auttanut yhtään. Onneksi perilla odotti lämmin sauna, joten kotiin päästyäni oli kyllä erittäin nautinnollista sukeltaa saunan kuumuuteen sulattelemaan tunnottomia varpaita.

Kyllä talvipyöräily on piristävää.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Yksisuuntaisia katuja ja liikennevaloja

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli kiinnostava uutinen. Sen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee lakimuutosta, joka antaisi pyöräilijöille oikeuden ajaa yksisuuntaista katua molempiin suuntiin. Yksisuuntaisten katujen katsotaan pidentävän matkoja sekä lisäävän jalkakäytävillä pyöräilyä. Tämä on tervetullut uutinen, kunhan vain niillä kaduilla on vain tarpeeksi tilaa pyöräilijöille. Esimerkiksi Lauttasaaressa Tallbergin puistotiellä tämä on jo nyt mahdollista. Välillä tuolla tulee kyllä aika tiukkoja paikkoja vastaantulevien autojen kanssa, varsinkin nyt talvella lumikinosten aikaan.

Helsingin keskustassa on tosiaan useita paikkoja, joissa pyöräilijä saattaa valita jalkakäytävällä ajamisen pitkän kiertotien sijaan, joten siltä osin se kyllä lisää liikenteen sujuvuutta. Uudistus myös siirtää pyöräilijöitä pois jalkakäytäviltä ajoradoille, mikä on positiivinen kehityssuunta.



Hesarin jutussa mainitaan suunnitelmissa oleva risteyksiin sijoittuva odotusalue pyöräilijöille, kuten esimerkiksi Lontoossa. Tämä olisi toteutuessaan todella hyvä juttu. Se ei ainoastaan helpota pyöräilijöiden ajamista risteyksissä, vaan opettaa myös autoilijat ottamaan pyöräilijät huomioon normaaleina tiellä liikkujina. Ja autoilijan kärsivällisyyskin kasvaa hänen odottaessaan rauhalliseen tahtiin liikkeelle lähtevän fillaristin ensipolkaisua.

Nämä molemmat mainitut uudistukset ovat erinomaisia. Tällaisten muutosten ansiosta pääsemme lähemmäksi sitä ideaalitilannetta, jossa tieliikenteessä ei toimita pelkästään autoilijoiden ehdoilla.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Kulttuurieroja

Olen tässä pohdiskellut pyöräilykulttuureja meillä ja muualla.

Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa pyöräily on kiinteä osa kaupunkikulttuuria ja urbaania liikkumista. Ihmiset eivät koe harrastavansa pyöräilyä, vaan he ajavat pyörillä, koska se on kätevin liikkumiskeino kaupungissa. Pyörä on vain työkalu, eikä siihen suhtauduta kovinkaan intohimoisesti. Tämähän olisi oikeastaan tavoite, johon meidänkin pitäisi pyrkiä. Vai pitäisikö?

Täällä Suomessa jokapäiväinen pyöräily on maininnan arvoinen asia. Päivittäin pyöräilevä ihminen herättää usein ainakin jonkinlaista huomiota ja ihmetystä. Hän myös tiedostaa itse harrastavansa pyöräilyä ja monesti pitää huolta pyörästään/pyöristään. Vaikka itse käytänkin pyörää usein vain kulkuvälineenä paikasta toiseen, tunnen lähes aina suurta mielihyvää hypätessäni pyörän selkään. Luen ja kirjoitan mielelläni pyöräilystä ja oikeastaan ajattelenkin pyöräilyä hyvin paljon.

Tuntuu siltä, että jotain olennaista jäisi puuttumaan, jos pyörä olisi vain kulkuväline, kuten bussi tai vaikkapa kengät. Copenhagize- ja Copenhagen Cycle Chic-blogien pitäjä Mikael Colville-Andersen käyttää tässä haastattelussa imurivertausta kuvaillessaan kööpenhaminalaisten suhtautumista pyöräilyyn. Imurointia varten ei esimerkiksi pukeuduta erityisiin imurointivaatteisiin, eikä muita imurinkäyttäjiä tervehditä.

Minä en halua suhtautua pyöräilyyn noin arkisesti, vaan mieluummin harrastan pyöräilyä, vaikka kävisinkin vain hakemassa maitoa kaupasta pyörällä. Elämä muuttuu tylsäksi, jos pyöräily alkaa tuntua imuroinnilta.