torstai 7. tammikuuta 2010

Lumessakahlaajat

Lumiteema jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli pyöräteiden aurauksesta. Jutun mukaan kaupunki suunnittelee ympäri vuoden auki pidettävää pyörätieverkostoa, kun tällä hetkellä pyörätiet aurataan, jos kalustoa siihen hommaan liikenee. Tämä on erinomainen uutinen. Nythän tilanne on tosiaan sellainen, että jos illalla ja yöllä pyryttää kunnolla, ei aamulla kannata lähteä töihin polkemaan - jos ei halua puskea umpihangessa.

Lumisateesta huolimatta menin tänään pyörällä töihin ja kyllähän se ajaminen aika haastavaa oli. Omalla työmatkallani Ruoholahdesta Espooseen olivat pyörätiet aamulla koko matkalta melko tasaisesti lumen peitossa. Töissä mietin lumipyryn edelleen jatkuessa, että millainenkohan taistelu kotimatka sitten on. Yllätyksekseni Länsiväylän eteläpuolen pyörätie oli aivan erinomaisessa kunnossa. No, riemua riitti Lauttasaareen asti, jossa alkoikin perunapelto, jota jatkui kotiin asti. Tällä kertaa Helsingin ja Espoon välisen aurauskilpailun voitto menee Espooseen.

Siis, odotan innolla tämän uuden aurausprioriteettisuunnitelman toteutumista. Sitä odotellessa tyydyn jättämään pyörän kotiin pahimpien lumipyryjen aikana. Ainakin tähän asti parissa päivässä suuretkin kinokset on saatu aurattua. Ja hyvää treeniähän lumessa kahlaaminen fillarin kanssa on. Tänään ei ollut sykemittaria mukana, mutta uskoisin, että kyllä yhden päivän lumipyöräily vastaa rasittavuudeltaan kahta-kolmea aurinkoisen kesäpäivän fillarointia.

Tähän loppuun hauska sattuma kotimatkaltani. Ajaessani Lauttasaaren läpi huomasin keskellä pyörätietä seisovan vanhahkon herrasmiehen. Mietin mielessäni hieman närkästyneenä, että miksi tuo tuossa tiellä seisoo, menisi nyt sivuun siitä. Päästyäni lähemmäksi tunnistin hänet näyttelijälegenda Ismo Kallioksi. Asenteeni muuttui kerta heitolla kunnioittavammaksi ja kiersin hänet kohteliaasti lähestulkoon penkan puolelta. Hänen meriiteillään saa seistä vaikka keskellä moottoritietä.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Nastat alla - vihdoin

No niin, pitkän jahkailun jälkeen sain vihdoinkin nastarenkaat vaihdettua. Kävin ajamassa pikaisen testilenkin Helsingin keskustan ympäri ja hyvin kulki taas. Ilokseni huomasin, että luultavasti koko kaupungin aurauskalusto oli liikkeellä. Isompaa ja pienempää traktoria ja aura-autoa riitti ihan tungokseksi asti. Tuolla menolla huomenna ainakin pyöräteiden pitäisi olla priimakunnossa. Saapa nähdä mikä on tilanne, kun huomenaamuna ylitän kaupungin rajan Espoon puolelle (mikäli väsymys tai muu ylitsepääsemätön este ei saa minua jättämään pyörää kotiin).

tiistai 5. tammikuuta 2010

Terveisiä Amsterdamista



Olin viettämässä uutta vuotta Amsterdamissa ja samalla havainnoin "viran puolesta" paikallista pyöräilykulttuuria. Itse en tällä kertaa pyöräillyt tuossa fillareiden ja kanavien kaupungissa. Tämä oli minulla ensimmäinen vierailu, joten tässä muutama havainto.


Ensimmäisenä huomio kiinnittyi luonnollisesti fillareiden suureen määrään. Kyllähän minä tiesin, että Amsterdam on pyöräilykaupunki, mutta että niitä pyöriä on siis tosiaan noin paljon... Pyöräthän ovat pääasiassa melko huonokuntoisia perus-mummopyöriä.


Pyörillä tosiaan liikutaan joka paikkaan ja niiden päällä kuljetetaan kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Liikenne on Damissa on ainakin ulkopuolisen silmin hyvin kaoottista. Pyöräilijät ja jalankulkijat eivät tunnu noudattavan liikennevaloja, kaistaviivoja tai oikein muitakaan liikennesääntöjä. Pyöräteitä on kyllä paljon ja useimmiten ne ovat vielä erotettu autokaistoista omiksi ajoradoikseen. Autoilijat sitten parhaansa mukaan yrittävät väistellä muita tiellä liikkujia. Ihme, ettei satu enempää vakavia kolareita. Itse en nähnyt ensimmäistäkään, mutta uskoisin, että välillä kyllä sattuu yhteentörmäyksiä. Tällaiselle pohjoismaiseen järjestykseen tottuneelle liikenne näytti todella sekavalta. Kööpenhaminassa pyöräillään myös paljon, mutta siellä liikenne vaikuttaa järjestäytyneemmältä kuin Amsterdamissa. Positiivista on se, että autoilija ei ole teiden kuningas kuten Suomessa, vaan kyllä kruunu löytyy pyöräilijän päästä. Kypärää ei tosin sitten löydykään kenenkään päästä.


Nyt uuden vuoden aikaan kaupungin lämpötila pyöri nollan vaiheilla, hieman allekin, mutta silti monet fillaroivat paljain käsin ja takki auki. Täällä Suomessa vastaavassa säässä pyöräilijöillä on tiukasti jo talvipyöräilyvaatteet päällä.

(kuva on Delftistä)

Paikallisesta kirjakaupasta ostamani Bicycle Mania-kirjan mukaan Hollannissa on 16,5 miljoonaa asukasta ja 18 miljoonaa pyörä, siis suunnilleen 1,1 pyörää asukasta kohden. Paikallisia pyöräparkkeja katsoessani mietin, että kuinka ihmiset löytävät fillarinsa siitä valtavasta massasta. Ilmeisesti löytävät kuitenkin.


Kävin myös tutustumassa muutamaan paikalliseen pyöräliikkeeseen ja yllätyin pyörien korkeista hinnoista. Olin kuvitellut hollantilaisten peruspyörien olevan halvempia, mutta hinnat liikkuivat 500-600 euron paikkeilla eli samalla tasolla kuin meillä Suomessakin.

Tällä kertaa itse en siis pyöräillyt Hollannissa, mutta varsinkin maaseudulla ja pikkukaupungeissa olisi varmaan erittäin mukavaa ajella. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa pääsen paikan päälle myös pyörän selässä.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lisää lunta

Nyt sitä lunta sitten tuli ja kunnolla. Tämänpäiväinen työmatkapyöräily oli jopa hieman haasteellistakin. Aamulla loppumatkasta iski erittäin sakea lumipyry. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään ja ajoradan ja pyörätien välisen kanttikiven sijaintia sai vain arvailla. Pysyin kuitenkin pyörätien puolella.

Kotimatkalla pyrytti edelleen, ei ihan niin rankasti kuin aamulla. Pyörä rullasi lumessa ihan mainiosti, lukuun ottamatta tallattuja osuuksia. Niillä pystyssä pysyminen oli ajoittain hankalaa. En tosiaan ole vieläkään hankkinut nastarenkaita. Nastattomat rullaavat niin hyvin, että ajattelin ainakin toistaiseksi jatkaa samalla linjalla. Saa nähdä, muuttuuko mieli, kun jäätä alkaa ilmestyä.

Haasteista huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia - tämänkin päivän pyöräilykokemus menee ehdottomasti plussan puolelle. Mielihyvää tuotti myös kotiin lähtiessä joka suuntaan seisovien autojonojen katsominen. Jonojen välistä oli mukava sujahtaa tyhjille pyöräteille.

torstai 17. joulukuuta 2009

Lunta ja pakkasta, vihdoinkin

Nyt se talvi taisi sitten kunnolla tulla tänne meillekin. Ajelin työmatkan eilen fillarilla ja melko yksinään sain pyöräteillä rullailla. Töihin mennessä ei muistaakseni tullut ketään vastaan, mutta kotimatkalla sentään tietä oli kanssani jakamassa ainakin kolme urheaa fillaristia.

Pitäisi varmaan piakkoin vaihtaa ne nastarenkaat alle. Toisaalta Marathon Plussat rullaavat kyllä erinomaisesti, mutta ylä- ja alamäissä paikka paikoin vähän jännitti.

Varpaita hieman paleli, Shimanon MW-80-talvikengät taitavat olla suunniteltu keskieurooppalaista talvea silmälläpitäen. Kengänsuojat auttaisivat, mutta jos sellaiset laittaa valmiiksi paksujen talvikenkien päälle, on yhdistelmä sen verran massiivinen, että polkeminen saattaa olla jo hankalaa. Yritän siis vain karaista itseäni.

On se mukavaa, kun lumen mukana tuli myös reilusti lisää valoa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kielletty


Näin tällaisen kyltin Ruoholahtelaisen talon seinällä. Kuva kertoo kaiken.

Fillariaiheista kirjallisuutta

Viime maanantain Bike Shown aiheena oli fillariaiheinen kirjallisuus. Jackin haastateltavana Cycling books-sivuston ylläpitäjä Tim Dawson. Ohjelmassa he keskustelivat molempien fillarikirjasuosikeista. Ainakin itse sain tuolta monta vinkkiä tulevien talvi-iltojen lukemistoksi. Jutun voi kuunnella täältä, sivulla on myös listattuna muutamia mielenkiintoisia teoksia.