perjantai 27. marraskuuta 2009

Jakeluauton painajainen



Tämän päivän Hesarissa oli juttu siitä, että Aleksanterinkatu on hankala paikka jakeluautoille. Aleksin jalkakäytäville saa pysäköidä vain klo 11:een asti ja se ei jakeluyritysten mukaan riitä, koska tavaraa pitää jakaa myöhemminkin. Jutussa haastatellulla autonkuljettajalla on kyseisenä keskiviikkoaamuna listallaan 28 osoitetta, joista kaikki sijaitsevat Aleksin ympäristössä. Kuvassa hän seisoo autonsa vierellä nippu kirjekuoria kädessään.

Pitääkö tosiaan Helsingin pienen ydinkeskustan alueella jakaa kirjekuoria pakettiautolla? Eikö fillarilähetti olisi parempi vaihtoehto? Yhdellä iskulla poistuisivat tai ainakin vähenisivät pysäköintiongelmat, tilanahtaus ja pakokaasupäästöt. Fillarilähetti olisi yrityksellekin aika paljon pienempi investointi kuin pakettiauto kuljettajineen. Toki isoja tavaroita pitää edelleen kuljettaa autolla, mutta kyllä fillarilähetin kyydissä melko suuretkin lähetykset kulkevat.

Helsingissä on kyllä fillarilähettejä, mutta Euroopan metropeleihin verrattuna melko vähän. Uskon, että lisää kyllä mahtuisi. Käsittääkseni Hesarin jutussa esiintyvä DHL ei Helsingissä kuljeta lähetyksiään fillareilla. Olisiko aika?

Kuljetusyritys toivoisi lisää oikeuksia jakeluautoille. Helsingin jalkakäytävät ja muutamat kävelykadut ovat nyt jo täynnä purkavia ja lastaavia paketti- ja kuorma-autoja. Iso-Roobertinkadun kävelykatu on hyvä esimerkki siitä, kuinka jakeluautot onnistuvat tukkimaan koko kadun. Ei kai samaa tilannetta haluta Aleksille, sehän on yksi Helsingin näyteikkunoista turisteille.

Lisää fillarilähetteja kaupunkiin, sanon minä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Punainen valo - saa mennä?

Lähes joka kerta töistä kotiin pyöräillessäni eteeni tulee seuraavassa kuvaamani tilanne. Gräsanlaaksossa Espoossa pyörätie ylittää ajoradan valo-ohjatulla suojatiellä. Valo on risteykseen saapuessani punainen, joten jään odottamaan valon vaihtumista autojonon madellessa loppumattomana virtana edessäni. Sitten valo vaihtuu autoille punaiseksi, mutta autojono ei silti pysähdy. Seuraavaksi vaihtuu valo valo vihreäksi tien ylittäjälle, mutta vielä tässäkin vaiheessa yksi tai kaksi autoa sujahtaa suojatien yli punaisia päin, usein kuskin puhuessa kännykkään.


Näytä suurempi kartta

Onhan täysin ymmärrettävää ajaa punaisia päin, koska on kiire töistä kotiin tai Isoon Omenaan shoppailemaan, eikä tässä kyseissä paikassa risteävää autoliikennettä, vain pyöräilijöitä ja jalankulkijoilla. Heillä on aikaa odottaa. Espoolaista autoilukulttuuria parhaimmillaan.

Pitäisi ehkä vain valon vaihduttua vihreäksi singahtaa suojatielle ja ihmetellä vahinkoja jälkeenpäin..

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Hiekkaa, hiekkaa, enemmän hiekkaa

Talven merkit lähes näkyivät pääkaupunkiseudulla viime viikolla. Rännän sekaista lunta ripotteli hieman taivaalta ja lämpötilakin taisi käväistä pakkasen puolella. HKR:n (vai onko sekin jo joku liikelaitos?) koko kesän seissyt liukkaidentorjuntaosasto lähti liikkeelle ja nyt ovat sitten pyörätiet hiekoitettu monessa paikassa. Mikäli edellisten talvien kokemuksiin on uskominen, seuraavan kerran lunta tulee joskus joulukuussa. Kaiken tämän lopputuloksena on taas katupölyä ja terävän sepelin puhkomia renkaita.

Ymmärrän, että jalankulkijat kaatuilevat jäisillä jalkakäytävillä, mutta eihän tuolla edes ollut kunnolla jäätä. Vai enkö vain huomannut? Mäkelänkadun ylittävä puusilta taisi olla jäässä. Hesarikin kirjoitti aiheesta, kun pyöräilijät vaativat varoitusmerkkejä ja lisää hiekoitusta. Kaupungissa on kyllä vaikeaa olla kaikille mieliksi. Täällä yksi valittaa, että hiekkaa on liikaa ja tuolla toisen mielestä kaupunki ei hiekoita tarpeeksi.

Omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut rengasrikkoa, en ole myöskään vielä vaihtanut nastarenkaita fillariin.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kansainvälistä linjaa

Aloitin tämän Fillarilla-blogin rinnalle englanninkielisen HelCycles-blogin, jossa tarkoitukseni on esitellä Helsinkiläistä pyöräilyä ja pyöräilykulttuuria myös Suomen ulkopuolelle. Projekti on vielä alussa, mutta toivottavasti sekin löytää lukijansa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Pyöräily-ystävällinen Salo


Salo on pyöräilijälle ystävällinen kaupunki. Pienessä kaupungissa on lyhyet etäisyydet ja paljon hyviä pyöräteitä. Kaupungin keskustaa halkovat leveät pyöräväylät ja keskipisteenä toimivan ostoskeskuksen yhteydessä on todella runsaasti parkkipaikkoja fillareille. Ja ihmiset pyöräilevät Salossa paljon. Nytkin marraskuun ensimmäisen päivän kirpeässä säässä näkyi runsaasti fillaristeja.


Jopa eläinkaupalla on oma pyöräparkkinsa.

Kaupungin ulkopuolella avautuvat idylliset varsinaissuomalaiset kumpuilevat maisemat mutkaisine teineen. Salosta pääsee pyöräreittiä Strömman kanavalle asti. Jos joku ei tiedä, niin Strömman kanava erottaa Kemiönsaaren mantereesta. Pyörätie on tosin sorapohjainen, joten maantiepyörällä sitä ei kannata ajaa, mutta maanteitäkin seudulla riittää kyllä. Ja sekaan mahtuu muutama ihan mukava mäkikin.

Ja ei, en ole saanut sponsorirahaa Salon kaupungilta, vaan kirjoitan tämän ihan omasta aloitteestani. Kannattaa käydä ajelemassa, jos siellä päin sattuu liikkumaan fillarin kanssa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Sataa, sataa, ropisee

Tässä alkuviikolla on satanut jonkin verran, varsinkin eilen ajaessani illalla töistä kotiin vettä tuli taivaalta oikein kunnolla. Silti, tai siitä johtuen ajaminen oli erityisen mukavaa. Pyörä kulki, päällä vedenpitävät vaatteet (pisteet Haltille) ja mielikin oli virkeä. Joskus kesällä hyvässä säässä ajeltuaan kotiin tullessa ei edes huomaa fillaroineensa, mutta tällaisen syyslenkin jälkeen tuntee kyllä ajaneensa.

Ainoa huono puoli syyskeleihin varustauduttaessa on se, kun vaatteet jo päällensä pukeneena huomaa, että jokin asia (kännykkä, avaimet, lamppu) onkin unohtunut. Sitä/niitä on sitten mukava etsiä hiki päässä. Pitäisi muistaa aina etsiä kaikki kamat valmiiksi ja pukea vasta sen jälkeen.

Tuo uusi Deuterin reppu tuntuisi toimivan erinomaisesti. Tavarat eivät paina selkää ja reppuun integroitu sadehuppukin on täysin vedenpitävä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tavarankuljetusta

Kokemukseni perusteella ihmisen elämä on suureksi - ellei jopa suurimmaksi - osaksi tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Mikäli ihminen sattuu olemaan pyöräilyn harrastaja, täytyy tavaroita kuskata paikasta toiseen fillarilla.



Olen nyt pari vuotta kuskannut fillarilla selässä tavaraa Timbuk2-lähettilaukussa. Se on erinomainen väline siihen tarkoitukseen. Tilaa on melko runsaasti, vaikka laukku onkin M-kokoinen. Varsinkin kaupunkisukkuloinnissa on hyvä, ettei laukkua tarvitse ottaa selästä pois, kun tavaraa pitää ottaa ulos. Se ei myöskään hiosta selkää, kuten jotkut reput. Haittapuoli on se, ettei kuskattavien tavaroiden ja selän välissä ole kuin laukun kangas. Töihin polkiessani kuljetan laukussa usein eväitä muovisissa pakasterasioissa ja ne painavat ikävästi selkää, vaikka kuinka yrittäisi asetella. Painavaa tavaraa täynnä oleva laukku saattaa myös painaa toista hartiaa.



Noita mainitsemiani ongelmia välttääkseni hankin uuden kantovälineen, tällä kertaa repun. Kyseessä on Deuter Trans Alpine 25. Olen tähän mennessä ehtinyt ajaa se selässä vain kerran, mutta silloinkin se jo tuntui todella hyvältä. Ensi viikolla pääsen kokeilemaan kunnolla eväsrasioiden kanssa. Tässä mallissa selänkään ei pitäisi hikoilla niin paljon repun takana olevien Airstripes-tuuletuskanavien ansiosta. Pieniä lokeroita ja osastoja on repussa riittävästi. Tuon olkalaukun huono puoli on se, että siellä tavarat seikkailevat suuressa rahtitilassa.

Käytän olkalaukkua edelleen lyhyillä matkoilla kaupungilla, mutta työmatkoja on tarkoitus ajella reppu selässä.

Missä sinä kuskaat tavaraa fillaroidessasi?