keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Kansainvälistä linjaa
Aloitin tämän Fillarilla-blogin rinnalle englanninkielisen HelCycles-blogin, jossa tarkoitukseni on esitellä Helsinkiläistä pyöräilyä ja pyöräilykulttuuria myös Suomen ulkopuolelle. Projekti on vielä alussa, mutta toivottavasti sekin löytää lukijansa.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Pyöräily-ystävällinen Salo

Salo on pyöräilijälle ystävällinen kaupunki. Pienessä kaupungissa on lyhyet etäisyydet ja paljon hyviä pyöräteitä. Kaupungin keskustaa halkovat leveät pyöräväylät ja keskipisteenä toimivan ostoskeskuksen yhteydessä on todella runsaasti parkkipaikkoja fillareille. Ja ihmiset pyöräilevät Salossa paljon. Nytkin marraskuun ensimmäisen päivän kirpeässä säässä näkyi runsaasti fillaristeja.

Jopa eläinkaupalla on oma pyöräparkkinsa.
Kaupungin ulkopuolella avautuvat idylliset varsinaissuomalaiset kumpuilevat maisemat mutkaisine teineen. Salosta pääsee pyöräreittiä Strömman kanavalle asti. Jos joku ei tiedä, niin Strömman kanava erottaa Kemiönsaaren mantereesta. Pyörätie on tosin sorapohjainen, joten maantiepyörällä sitä ei kannata ajaa, mutta maanteitäkin seudulla riittää kyllä. Ja sekaan mahtuu muutama ihan mukava mäkikin.
Ja ei, en ole saanut sponsorirahaa Salon kaupungilta, vaan kirjoitan tämän ihan omasta aloitteestani. Kannattaa käydä ajelemassa, jos siellä päin sattuu liikkumaan fillarin kanssa.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Sataa, sataa, ropisee
Tässä alkuviikolla on satanut jonkin verran, varsinkin eilen ajaessani illalla töistä kotiin vettä tuli taivaalta oikein kunnolla. Silti, tai siitä johtuen ajaminen oli erityisen mukavaa. Pyörä kulki, päällä vedenpitävät vaatteet (pisteet Haltille) ja mielikin oli virkeä. Joskus kesällä hyvässä säässä ajeltuaan kotiin tullessa ei edes huomaa fillaroineensa, mutta tällaisen syyslenkin jälkeen tuntee kyllä ajaneensa.
Ainoa huono puoli syyskeleihin varustauduttaessa on se, kun vaatteet jo päällensä pukeneena huomaa, että jokin asia (kännykkä, avaimet, lamppu) onkin unohtunut. Sitä/niitä on sitten mukava etsiä hiki päässä. Pitäisi muistaa aina etsiä kaikki kamat valmiiksi ja pukea vasta sen jälkeen.
Tuo uusi Deuterin reppu tuntuisi toimivan erinomaisesti. Tavarat eivät paina selkää ja reppuun integroitu sadehuppukin on täysin vedenpitävä.
Ainoa huono puoli syyskeleihin varustauduttaessa on se, kun vaatteet jo päällensä pukeneena huomaa, että jokin asia (kännykkä, avaimet, lamppu) onkin unohtunut. Sitä/niitä on sitten mukava etsiä hiki päässä. Pitäisi muistaa aina etsiä kaikki kamat valmiiksi ja pukea vasta sen jälkeen.
Tuo uusi Deuterin reppu tuntuisi toimivan erinomaisesti. Tavarat eivät paina selkää ja reppuun integroitu sadehuppukin on täysin vedenpitävä.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Tavarankuljetusta
Kokemukseni perusteella ihmisen elämä on suureksi - ellei jopa suurimmaksi - osaksi tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Mikäli ihminen sattuu olemaan pyöräilyn harrastaja, täytyy tavaroita kuskata paikasta toiseen fillarilla.

Olen nyt pari vuotta kuskannut fillarilla selässä tavaraa Timbuk2-lähettilaukussa. Se on erinomainen väline siihen tarkoitukseen. Tilaa on melko runsaasti, vaikka laukku onkin M-kokoinen. Varsinkin kaupunkisukkuloinnissa on hyvä, ettei laukkua tarvitse ottaa selästä pois, kun tavaraa pitää ottaa ulos. Se ei myöskään hiosta selkää, kuten jotkut reput. Haittapuoli on se, ettei kuskattavien tavaroiden ja selän välissä ole kuin laukun kangas. Töihin polkiessani kuljetan laukussa usein eväitä muovisissa pakasterasioissa ja ne painavat ikävästi selkää, vaikka kuinka yrittäisi asetella. Painavaa tavaraa täynnä oleva laukku saattaa myös painaa toista hartiaa.

Noita mainitsemiani ongelmia välttääkseni hankin uuden kantovälineen, tällä kertaa repun. Kyseessä on Deuter Trans Alpine 25. Olen tähän mennessä ehtinyt ajaa se selässä vain kerran, mutta silloinkin se jo tuntui todella hyvältä. Ensi viikolla pääsen kokeilemaan kunnolla eväsrasioiden kanssa. Tässä mallissa selänkään ei pitäisi hikoilla niin paljon repun takana olevien Airstripes-tuuletuskanavien ansiosta. Pieniä lokeroita ja osastoja on repussa riittävästi. Tuon olkalaukun huono puoli on se, että siellä tavarat seikkailevat suuressa rahtitilassa.
Käytän olkalaukkua edelleen lyhyillä matkoilla kaupungilla, mutta työmatkoja on tarkoitus ajella reppu selässä.
Missä sinä kuskaat tavaraa fillaroidessasi?

Olen nyt pari vuotta kuskannut fillarilla selässä tavaraa Timbuk2-lähettilaukussa. Se on erinomainen väline siihen tarkoitukseen. Tilaa on melko runsaasti, vaikka laukku onkin M-kokoinen. Varsinkin kaupunkisukkuloinnissa on hyvä, ettei laukkua tarvitse ottaa selästä pois, kun tavaraa pitää ottaa ulos. Se ei myöskään hiosta selkää, kuten jotkut reput. Haittapuoli on se, ettei kuskattavien tavaroiden ja selän välissä ole kuin laukun kangas. Töihin polkiessani kuljetan laukussa usein eväitä muovisissa pakasterasioissa ja ne painavat ikävästi selkää, vaikka kuinka yrittäisi asetella. Painavaa tavaraa täynnä oleva laukku saattaa myös painaa toista hartiaa.

Noita mainitsemiani ongelmia välttääkseni hankin uuden kantovälineen, tällä kertaa repun. Kyseessä on Deuter Trans Alpine 25. Olen tähän mennessä ehtinyt ajaa se selässä vain kerran, mutta silloinkin se jo tuntui todella hyvältä. Ensi viikolla pääsen kokeilemaan kunnolla eväsrasioiden kanssa. Tässä mallissa selänkään ei pitäisi hikoilla niin paljon repun takana olevien Airstripes-tuuletuskanavien ansiosta. Pieniä lokeroita ja osastoja on repussa riittävästi. Tuon olkalaukun huono puoli on se, että siellä tavarat seikkailevat suuressa rahtitilassa.
Käytän olkalaukkua edelleen lyhyillä matkoilla kaupungilla, mutta työmatkoja on tarkoitus ajella reppu selässä.
Missä sinä kuskaat tavaraa fillaroidessasi?
torstai 22. lokakuuta 2009
Tekniikka petti
Kaaduin tänään fillarilla pitkästä aikaa, eikä syynä edes ollut oma ajovirhe vaan vika oli kalustossa. Ajelin Inbred-sinkulallani pahaa-aavistamatta kaupungilla, kun "napsahti". Voimansiirrosta oli jo jonkin aikaa kuulunut epäilyttävää naksuntaa, mutta olin ajatellut, että syynä on uusien ketjujen ja vanhaan takarattaan yhteensopivuusongelmat. Tänään pyöräillessäni vapaaratas löi pari kertaa tyhjää, mutta hiljaisessa vauhdissa se ei suuremmin häirinnyt ja unohdin koko asian. Ajaessani Ludviginkatua melko reipasta vauhtia polkaisin oikein kunnolla ja silloin vapaaratas löi taas tyhjää. Tällä kertaa painoni oli suurimmaksi osaksi oikealla polkimella ja sen seuraukseni sukelsin suoraan katuun molemmat polvet ja toinen kyynärpää edellä. Pakko myöntää, että teki kyllä kipeää. Polvet ja kyynärpää ovat nyt hieman arat, mutta vältyin suuremmilta vammoilta. Onneksi takana ei sillä hetkellä ollut muuta liikennettä vaan katu oli tyhjä.
Tilanne, jossa kalusto pettää alta kriittisellä hetkellä, on melko ikävä. Sekunnin murto-osan aikana ehtii ajatella, että nyt mennään eikä mitään voi tehdä asialle. Omaa tyhmyyttähän tuo oli ja olisi ollut vältettävissäkin, jos olisin heti paikallistanut naksumisen. No, nyt vika löytyi ja vaihdan viallisen vapaarattaan heti ensi tilassa.
Tilanne, jossa kalusto pettää alta kriittisellä hetkellä, on melko ikävä. Sekunnin murto-osan aikana ehtii ajatella, että nyt mennään eikä mitään voi tehdä asialle. Omaa tyhmyyttähän tuo oli ja olisi ollut vältettävissäkin, jos olisin heti paikallistanut naksumisen. No, nyt vika löytyi ja vaihdan viallisen vapaarattaan heti ensi tilassa.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Pimeys laskeutui
Ensin ilmat viilenivät ja nyt tuli pimeääkin. Pari päivää sitten illalla töistä kotiin polkiessani vaikutti siltä, että olin ainoa valoja käyttävä pyöräilijä. Ilman valoja ajava fillaristi ei ilmeisesti itse ymmärrä, kuinka huonosti hän pimeässä erottuu. Katuvalot ja kiiltelevä asfaltti eivät ainakaan paranna pyöräilijän näkyvyyttä autoilijoille. Pienikin ledituikku auttaisi erottumaan pimeästä kaupungin illasta. Ja etuvalon lisäksi takavalo on erittäin hyödyllinen, koska autoilijat katselevat pyöräilijöitä usein takaapäin.
Pyöräilijöiden lisäksi myös jalankulkijat erottuvat melko huonosti tuolla pimeässä. Tummat vaatteet ilman heijastimia ovat kyllä hyvä yhdistelmä, jos haluaa liikkua huomaamattomana, mutta liikenteessä ei oikeastaan kannattaisi olla huomaamaton.
Pyöräilijöiden lisäksi myös jalankulkijat erottuvat melko huonosti tuolla pimeässä. Tummat vaatteet ilman heijastimia ovat kyllä hyvä yhdistelmä, jos haluaa liikkua huomaamattomana, mutta liikenteessä ei oikeastaan kannattaisi olla huomaamaton.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Kylmä, eikä kulje
Edellisessä postauksessani kirjoitin viimeisistä lämpimistä ajokeleistä. Tänään olin fillarilla töissä noin viikon tauon jälkeen ja olipahan taas kylmä pudotus todellisuuteen. Ilma oli kylmä eikä pyörä kulkenut lainkaan. Talvella kylmään säähän on tottunut, mutta nämä syksyn ensimmäiset todella viileät päivät ovat joka vuosi yhtä yllättäviä. Olin kyllä pukeutunut sään edellyttämällä tavalla Haltin pukuun ja talvikenkiin ja laittanut Buffinkin kypärän alle, mutta silti kylmä hiipi vaatteiden alle. No, muutaman päivän (viikon?) päästä kylmää säätä ei edes huomaa enää.
Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.
Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)