torstai 22. lokakuuta 2009

Tekniikka petti

Kaaduin tänään fillarilla pitkästä aikaa, eikä syynä edes ollut oma ajovirhe vaan vika oli kalustossa. Ajelin Inbred-sinkulallani pahaa-aavistamatta kaupungilla, kun "napsahti". Voimansiirrosta oli jo jonkin aikaa kuulunut epäilyttävää naksuntaa, mutta olin ajatellut, että syynä on uusien ketjujen ja vanhaan takarattaan yhteensopivuusongelmat. Tänään pyöräillessäni vapaaratas löi pari kertaa tyhjää, mutta hiljaisessa vauhdissa se ei suuremmin häirinnyt ja unohdin koko asian. Ajaessani Ludviginkatua melko reipasta vauhtia polkaisin oikein kunnolla ja silloin vapaaratas löi taas tyhjää. Tällä kertaa painoni oli suurimmaksi osaksi oikealla polkimella ja sen seuraukseni sukelsin suoraan katuun molemmat polvet ja toinen kyynärpää edellä. Pakko myöntää, että teki kyllä kipeää. Polvet ja kyynärpää ovat nyt hieman arat, mutta vältyin suuremmilta vammoilta. Onneksi takana ei sillä hetkellä ollut muuta liikennettä vaan katu oli tyhjä.

Tilanne, jossa kalusto pettää alta kriittisellä hetkellä, on melko ikävä. Sekunnin murto-osan aikana ehtii ajatella, että nyt mennään eikä mitään voi tehdä asialle. Omaa tyhmyyttähän tuo oli ja olisi ollut vältettävissäkin, jos olisin heti paikallistanut naksumisen. No, nyt vika löytyi ja vaihdan viallisen vapaarattaan heti ensi tilassa.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Pimeys laskeutui

Ensin ilmat viilenivät ja nyt tuli pimeääkin. Pari päivää sitten illalla töistä kotiin polkiessani vaikutti siltä, että olin ainoa valoja käyttävä pyöräilijä. Ilman valoja ajava fillaristi ei ilmeisesti itse ymmärrä, kuinka huonosti hän pimeässä erottuu. Katuvalot ja kiiltelevä asfaltti eivät ainakaan paranna pyöräilijän näkyvyyttä autoilijoille. Pienikin ledituikku auttaisi erottumaan pimeästä kaupungin illasta. Ja etuvalon lisäksi takavalo on erittäin hyödyllinen, koska autoilijat katselevat pyöräilijöitä usein takaapäin.

Pyöräilijöiden lisäksi myös jalankulkijat erottuvat melko huonosti tuolla pimeässä. Tummat vaatteet ilman heijastimia ovat kyllä hyvä yhdistelmä, jos haluaa liikkua huomaamattomana, mutta liikenteessä ei oikeastaan kannattaisi olla huomaamaton.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kylmä, eikä kulje

Edellisessä postauksessani kirjoitin viimeisistä lämpimistä ajokeleistä. Tänään olin fillarilla töissä noin viikon tauon jälkeen ja olipahan taas kylmä pudotus todellisuuteen. Ilma oli kylmä eikä pyörä kulkenut lainkaan. Talvella kylmään säähän on tottunut, mutta nämä syksyn ensimmäiset todella viileät päivät ovat joka vuosi yhtä yllättäviä. Olin kyllä pukeutunut sään edellyttämällä tavalla Haltin pukuun ja talvikenkiin ja laittanut Buffinkin kypärän alle, mutta silti kylmä hiipi vaatteiden alle. No, muutaman päivän (viikon?) päästä kylmää säätä ei edes huomaa enää.

Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Syksyn viimeiset ajokelit

Tänään oli aivan upea ajosää, saattoi jopa olla tämän syksyn viimeisiä näin upeita sunnuntaipäiviä.

Ajoimme mukavan viiden kaupungin kierroksen (Helsinki-Espoo-Vihti-Vantaa-Tuusula). Reitti kulki Helsingistä Espoon keskuspuiston kautta Bodom-järven ympäri jatkuen sieltä lentokentän kierroksella ja lopulta vanhaa Tuusulantietä pitkin takaisin Helsinkiin. Matkaa kertyi hieman yli 90km.

Maantielenkit ovat jääneet minulla aika vähiin tässä loppukesän ja syksyn aikana, joten oli todella mukavaa ajaa kunnon lenkki pitkästä aikaa. Tokihan pyöräilykausi jatkuu koko vuoden, mutta näitä pidempiä lenkkejä ei syysmyrskyissä ja talvipakkasilla tule ajeltua.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Syksy jälleen

Eilen töistä kotiin polkiessani tunsin syksyn todella tulleen. Aamulla oli kaunis auringonpaiste, enkä sen takia varustautunut sadetakilla. Olisi pitänyt. Hieman ennen kotiinlähtöä taivas repesi ja vettä alkoi tulla kunnolla. Päälläni oli vain ohut juoksutakki, polvihousut ja normaali ajokengät. Kengät säilyivät kuivina ehkä kolme minuuttia, housut viisi ja takki piti vettä lähes kymmenen minuuttia. Vesi litisi kengissä, housut tarttuivat polviin ja vesi valui hihoja pitkin. Hieman ennen kotiin saapumista sade sitten loppuikin. Onneksi kotona odotti lämmin sauna. Vanha viisaus sanoo: "Ei ole olemassa huonoja säitä, on olemassa vain huonoja varusteita".

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Voiko pyöräilijä olla autoilija?

Liikennekeskusteluissa yleensä asetetaan pyöräilijät ja autoilijat vastatusten. Pyöräilijän näkökulmasta autoilijat vievät elintilan pyöräilijältä ja autoilija taas kokee, että pyöräilijät tulevat autoilijan reviirille hidastamaan matkantekoa. Kaupungissa kuitenkin liikutaan sekä pyörällä että autolla, joten molempien ajoneuvojen pitäisi kyllä mahtua tänne. On hyvin yksisilmäistä vastustaa pyöräilyä auton ratin takaa ilman kokemuksia kaupunkifillaroinnin näppäryydestä ja saasteettomuudesta. Ja samalla tavalla vannoutuneimmat pyöräilevät autoilun vastustajat katsovat tilannetta vain pyörän selästä.

Tämä ei ole puheenvuoro autoilun puolesta. Miellän itseni pyöräilijäksi, vaikka ajan autoa ja jopa omistan sellaisen. En kuitenkaan aja autolla joka paikkaan. Kaupungissa liikun pääasiassa jalan, fillarilla tai julkisilla. Työmatkan ajan toisinaan autolla. Autoilu antaa minulle mahdollisuuden havainnoida fillaristin asemaa liikenteessä myös toisesta näkökulmasta kuin vain pyörän päältä. Ja autoilu auttaa näkemään autoilijan tilanteen myöskin toisesta näkökulmasta. Suosittelenkin, että kaikki autoilijat hyppäisivät fillarin selkään ja ajaisivat vaikka päivän kaupunkiliikenteessä. Samoin pyöräilijöiden kannattaisi katsoa liikennettä autoilijan näkökulmasta. Jos ei ole ajokorttia, aina löytyy joku tuttu, jonka kanssa voi lähteä autolla tutustumaan kaupungin liikenneolosuhteisiin. Jos tarpeeksi moni laajentaisi näkemystään tällä tavoin, saattaisimme joskus ehkä saada sujuvamman kaupunkiliikenteen.

Kaikilla olisi paljon helpompaa, jos liikenteessä ei olisi vastakkainasetteluja, vaan olisi yksi ryhmä - tienkäyttäjät. Lienee utopistinen maailmankuva.


Mitä mieltä sinä olet?

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Lisää voimaa

Aloitin jälleen pitkästä aikaa kuntosaliharjoittelun. Pyöräilyssähän ylävartalon lihaksisto jää liian vähälle huomiolla ja jalkalihastenkin harjoittelu on lähinnä kestävyyteen keskittyvää, ainakin maantiellä ja työmatkoilla. Olen nyt pari kertaa käynyt salilla ja tuloksena on eriasteisia kiputiloja pitkin kehoa. Oli todellakin korkea aika alkaa nostella rautaa. Kunhan elimistö toipuu kokemastaan järkytyksestä, voin aloittaa varsinaisen treenaamisen. Kuntosaliharjoittelu on myös tarpeellista talvikaudella, koska silloin ainakin minä pyöräilen paljon vähemmän kuin kesällä, vaikka pyrinkin ajamaan fillarilla läpi vuoden.

Kun/jos jaksan jatkaa harjoittelua koko talven, on mielenkiintoista nähdä kuinka pyörä kulkee ensi kesänä.