sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Autojen valtameressä

Palaan vielä hetkeksi kaupunkipyöräilyn hektisyyteen.

Kuvassa Fixed-shortsien taskun nurjalle puolelle piilotettu mietelmä. Kun autojen seassa joskus täytyy ajaa, kannattaa tehdä se juuri tuon tekstinpätkän kuvaamalla tavalla. Siis sekaan vain, osaksi liikennevirtaa, aktiivisena osallistujana, ei syrjään kiilattavana sivullisena.



Vapaa suomennos tekstistä:

Liikenne oli hullua tänään. Joinakin päivinä tunnen olevani matkaaja ylittämässä Saharaa. Loppumattoman hiekkameren sijalla onkin autojen valtameri. Metallia ja jalkakäytäviä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Jännää, etten näe itseäni osana sekasortoa, vaikka sitä olenkin. Sitä vastoin, ylitän kaistat ja ajan sekasorron läpi. Ohitan autot ja sukellan bussien ohi, yksinkertaisesti. Janoisen ja väsyneen kulkijan sijaan yritän olla tuulenhenkäys.

torstai 7. toukokuuta 2009

Kaupunkipyöräilyn vaarat

Hesarissa oli tänään juttu Hämeentien vaarallisuudesta pyöräilijöille. Hämeentie on yksi Helsingin vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista, joten on luonnollista, että siellä autojen seassa pyöräily ei ole kaupunkipyöräilyn parhaita puolia. Ja pyörätietähän Hämeentiellä ei ole. Ongelmana on se, että katua ei voi leventää, koska molemmilla puolilla on taloja. Autoliikennettäkään oikein voi vähentää, koska katu on merkittävä sisääntuloväylä kaupunkiin. Ainoa ratkaisu olisi maalata pyöräkaistat kadulle, mutta epäilen että melko ahdasta tulee, jos autokaistoja kavennetaan. Voin kyllä olla väärässä, mutta epäilen, etteivät mahdolliset kadunreunaan maalatut pyörätiet tuo runsain joukoin pyöräilijöitä ajelemaan autojen ja bussien rinnalle.

Kyllä Hämeentiellä voi ajaa pyörällä, mutta se vaatii hieman erilaisen asennoitumisen kuin rauhallinen ajelu pyörätiellä. Itsevarma, joskus jopa aggressiivinen ajotyyli on mielestäni välttämättömyys selviytymiseen asfalttiviidakon siimeksessä. Oma päivittäinen työmatkani reitti ei mene Hämeentien kautta, mutta silloin kun joudun ajamaan sitä kautta, pyrin kiertämään Hämeentien "alakautta" Hermannin rantatien kautta. Siellä on hyvä pyörätie, eikä matkakaan juuri pitene. Ja bonuksena saa vielä merimaiseman. Suosittelen.

Miksi tilanne on kehittynyt tällaiseksi? Yksi syy tähän ovat jalkakäytävistä erotetut pyörätiet. Pyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa, turvassa pahoilta autoilta. Ja autoilijat ovat tottuneet ajamaan omistamillaan ajoradoilla ilman häiritsevää kevyttä liikennettä. Jos pyöräkaistat olisi alun alkaen erotettu ajoradoista, eivät pyöräilijät pelkäisi autoja ja autoilijatkin olisivat tottuneet heidän joukossaan ajeleviin fillaristeihin.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Passiivinen vaihe, mutta kammet natisevat

Pyöräilysyklini on hieman passiivisessa vaiheessaan. Mökkimatkojen, uudelleen aloitetun taistelulajiharjoittelun ja pitkien työpäivien ansiosta henkinen paneutumiseni pyöräilyyn ei ole tällä hetkellä aktiivisimmillaan. Tämä hieman nurinkurista, koska varsinainen kevät on alkanut kunnolla ja säät lämmenneet. Ehkä tämä kirjoitus aktivoi minut.

Aloitin shortsikauden toissapäivänä. Lontoosta tuomani Raphan Fixed-shortsit ovat erittäin mukavat, tosin kesähelteille ne ovat luultavasti melko lämpimät.

Vaimoni Kona Jake cyclocrossarin keskiöstä/kammista kuuluu ikävää natinaa. Yritän antaa ensiavun avaamalla ja kiristämällä kammet ja keskiön. Malli on Hollowtech II, joten siihen piti ostaa työkalu. Omassa pyörässäni on sama systeemi, joten nyt on siten työkalu valmiina, KUN Cicli B:n kammet alkavat natista. Tuo kampien natina on on muuten eräs ärsyttävimpiä ilmiöitä pyöräilyssä, heti tyhjenevän takakumin jälkeen.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Maantiellä

Tänään käytiin vaimon kanssa ajamassa noin 60km:n lenkki Helsingin, Vantaan, Tuusulan ja Sipoon alueilla. Sää oli aika hyytävän kylmä, varsinkin kun olin valmistautunut aurinkoiseen kevätpäivään. Alla oli cyclocross-pyörä, maantiefillari odottelee vielä parvekkeella aurinkoisia säitä. Aiempina vuosina oli tärkeää päästä heti kevään alussa ajamaan maantiepyörällä, mutta nyt cyclocross-pyörän myötä maantiepyöräilyn voi aloittaa jo aikaisemmin ja maantiepyörä saa odotella oikeaa kesää. Ensi talveksi ajattelin laittaa nastarenkaat crossariin, sen verran raskasta oli ajella työmatkoja maastosinkulalla.

Paris-Roubaix oli jännittävä loppuun saakka, Tom Boonen otti hienosti kolmannen voittonsa.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Parasta pyöräilyssä...

... on se hetki, kun pyörät alkavat pyöriä ja fillari lähtee liikkeelle ja tuntea olevansa taas tien päällä.

... on ajaa vastatuulessa ja vesisateessa tuulen- ja vedenpitäviin vaatteisiin pukeutuneena ja pitää koko maailman kylmyys ja kosteus ulkopuolella.

... on kääntyä kovassa vauhdissa tiukkaan mutkaan ja tuntea, kuinka renkaat pitävät, vaikka kuinka kallistaisi pyörää.

... on ajaa uudella, sileällä asfaltilla ilta-auringon paistaessa.

... on sukkuloida ruuhkaliikenteessä autojen seassa.

... on ajaa samaan suuntaan menossa olevan pysähtyneen autojonon ohi.

... on ajaa jyrkkää ylämäkeä ja tuntea, kuinka maitohappo virtaa jalkoihin, mutta silti pyörä nousee mäen päälle kevyesti.

... on ensimmäinen keväisen illan pyörälenkki.

Mikä on sinun mielestäsi parasta?

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Nyt se kevät tulee

Vihdoin. Lumet ovat sulaneet ja hiekkaakin on kerätty pois jo runsaasti. Hienoa!

Tänään aloitin vapaapäivän pienellä fillarilenkillä pitkin aamuista Helsinkiä. Hyvin kulki ja mukavaa oli.

Eilisessä Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin kuinka Lauttasaarelaisia häiritsee Ruoholahdenkadun työmaa. Normaali ajoaika keskustasta Lauttasaareen bussi numero 20:lle on 20-25, ja nyt työmaan takia matkaan kuluu erän matkustajan mukaan yli puoli tuntia. Ajatelkaa, 5-10 min kauemmin.

No, yksi vaihtoehto olisi kulkea Lauttasaaresta keskustaan pyörällä, aikaa kuluisi ehkä 15-20 minuuttia ja kaupan päälle reipas olo. Joskus vain ihmettelen tätä laiskuutta.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Podcast - 2. jakso

Tässä jo toinen Fillarilla-podcastin jakso.

Kuuntele