torstai 27. marraskuuta 2008

Jäätä!

Nyt on kulunut muutama lumimyrskystä ja kuvittelin, että väylät olisi jo saatu aurattua. Arvatkaapa, oliko aurattu.

Pyöräilin tänään töihin jälleen tuttua reittiä Lauttasaaren läpi ja Länsiväylän vartta. Larun kadut olivat täynnä samaa loskamössöä hieman vedellä laimennettuna. Länsiväylän pyörätielle loska oli painunut tiiviiksi jääkerrokseksi, onneksi oli nastat alla. Väylille ei ollut edelleenkään kukaan tehnyt mitään, ainoastaan lämpenevä sää oli muuttanut olosuhteita jonkin verran. Espoossa Niittykumpu-Olari-akseli oli kyllä aurattu ihan mallikelpoisesti.

Ihmettelen kovasti, miksei Länsiväylää saada aurattua. Se on kuitenkin aika merkittävä työmatkapyöräilyreitti. En ihmettele, jos joku ei jaksa sotkea loskan ja jään seassa fillarilla ja ottaa auton alleen. Ja pyöräilyn edistämisestä puhutaan.

Olen nyt ajanut nämä talvikelimatkat vanhalla uskollisella Inbredilläni, koska siihen minulla on nastarenkaat. Cyclocrossari odottelee parempia kelejä. Vaikka cc:ssä olisikin nastat alla, ei sillä olisi kovin helppo taiteilla tuolla jään ja loskan seassa.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Lunta!

Nyt sitä lunta sitten saatiin. Ja kunnolla. Tässä muutama kokemus pyöräilijän näkökulmasta.

Eilen aamupäivällä kävin Helsingin keskustassa fillarilla ja tilanne oli lähinnä kaoottinen. Iltapäivällä lunta oli edelleen tonneittain, eikä aurauskalustoa ollut mitenkään ruuhkaksi asti liikkeellä.


Kuvassa hyvin aurattu pyörätie Bulevardilta.

Tänä aamuna pyöräilin töihin Lauttasaaren läpi ja pitkin Länsiväylää. Muistan takavuosina naureskelleeni Tallinnassa, kun lunta ja jäätä oli joka paikassa ja mummot puulapioineen ahkeroivat lumikinosten keskellä. No, Lauttasaaressa oli sama tilanne. Aura-autoja ei edelleenkään näkynyt missään, mutta seniorikansalaisia lapioiden varressa kyllä. Länsiväylän pyörätiellä eteeni tuli espoolainen auraustapa: ajetaan autolla kevyenliikenteen väylä läpi. Nämä autonrenkaiden urat ilmeisesti vastasivat paikallisen käsityksen mukaan aurattua pyörätietä. Tervemenoa kokeilemaan, miten pyörä pysyy urassa.

Kotimatkalla tilanne ei ollut parantunut kuin hieman. Alkuosa Länsiväylä-osuudesta oli edelleen aurattu renkaanjäljillä, loppuosa ihan kohtuullisesti. Lauttasaaressa sohjoksi muuttunut lumi oli tehnyt tilanteen vain pahemmaksi.


Esimerkkinä hieman rakeinen kännykkäkuva risteyksestä, josta ajaminen oli melko haasteellista.

Toki ymmärrän, että kun lunta tulee tolkuton määrä pienen ajan sisällä, ei kaikkea voi saada aurattua hetkessä. Silti tuntuu, että nyt kunnissa on säästetty väärässä paikassa pienennettäessä aurausvalmiutta. Ajoradat on pääosin aurattu, mutta jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät aurataan jos ehditään ja jaksetaan. Ja mihin ajoradoilta lumi ajetaan? No kevyen liikenteen väylille tietenkin. Ja miksi en nähnyt missään vaiheessa aurauskalustoa työssään. Oli kuvitellut, että saan väistellä traktoreita väsymykseen asti, mutta ehkä ne vain sattuivat olemaan juuri toisaalla. Ainoastaan mummeleita lapioineen
näkyi.

Oikeastaan tämä jupina on turhaa. Viikon päästä lumet ovat sulaneet ja seuraavan kerran saamme valkoista mannaa taivaalta vasta huhtikuussa, kun kevään pitäisi olla pitkällä.

torstai 13. marraskuuta 2008

Syksyistä

Tänään pyöräilin taas lyhyen tauon jälkeen. Sää oli sateinen ja teille kerääntyneet lehtikasat läpeensä vettyneitä. Meinasinpa kolaroida nojapyöräilijänkin kanssa, hän tuli tiukassa mutkassa vastaan väärällä puolella tietä formulamaisilla ajolinjoillaan. No, onneksi ei osunut. Muuta jännää ei sitten sattunutkaan.

Pesin fillarin pitkästä aikaa ja vaihdoin kuluneen takarenkaan eteen ja eturenkaan taakse. Jos tällä tavalla saisi hieman pidennettyä renkaiden ikää. En millään viitsisi ostaa uusia kesärenkaita, kun kohta pitää kuitenkin vaihtaa nastat alle. Lunta ei välttämättä sada, mutta jäätä tulemme saamaan aivan varmasti. Hankintalistalla ovat Scwalben Marathon Winterit.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Työmatkoja, työmatkoja

Olen nyt koko syksyn fillaroinut pääasiassa työmatkoja, aikaa ja energiaa ei juuri muuhun riitä. Joskus vapaapäivinä olen käynyt kaupungilla pyörähtämässä, mutta varsinaisia lenkkejä en ole ajellut. Hankin syys- ja talvikelejä varten Shimanon MW-80 -goretex-kengät. Ainakin sadekeleillä ovat toimineet mainiosti, saa nähdä kuinka talvipakkasilla käy. Jalassa ovat kyllä mukavat.

Cyclocrossarin takarengas on kulunut lähes sileäksi. Toivottavasti kestää nastarengaskauden alkuun asti.

Ja ajankohtaista. Keskustelupalstoilla, esim Hesarin sivuilla, on todella rakentava keskustelu menossa viimeviikkoisen erittäin valitettavan onnettomuuden tiimoilta. Toivottavasti pyöräilyn vihaajat eivät ala väkivallantekoihin kaupunkipyöräilijöitä kohtaan.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Työmatkapyöräilyä ja Tanskan meininkiä

Työmatkateema jatkuu. Oma pyöräilyni on uuden työpaikan ja pitkien työpäivien myötä rajoittunut oikeastaan vain työmatkapyöräilyyn. Tosin työmatkani on ihanteellinen fillarointiin, pituus yhteen suuntaan noin 10km ja suurin osa reitistä kulkee pyörätietä pitkin ja meren rannalla. Hyvä puoli on, että päivittäin tulee ajettua kaksikymmentä kilometriä, mutta toisaalta huono puoli, että työpäivän jälkeen ei kyllä jaksa lähteä enää ylimääräiselle lenkille. Ehkä sitten vapaapäivinä. Kunnianhimoinen tavoitteeni on ajaa pyörällä töihin läpi vuoden. Viime talvenkin ajoin, mutta silloin matkaa oli kolmisen kilometriä suuntaansa. Nyt matkaa on kolme kertaa enemmän. Ehkä kaikkein huonoimmilla säillä pyörä jää kotiin.

Tänään tuli FST:ltä dokumentti tanskalaisesta pyöräilykulttuurista. Ihan kiva, kollaasimainen, irrallisista pätkistä koostuva kokonaisuus. Kyllä siellä Tanskassa on fillarikulttuuri melko pitkälle kehittynyt, tosin sääolotkin on Suomen oloja suosiollisemmat pyöräilyyn.

perjantai 8. elokuuta 2008

Kiire töihin

Kesä on ohi ja sen myötä leppoisa elämänrytmikin, tämän huomaa vaikkapa aamuisin tai iltapäivisin pyöräillessä. Pyöräteille ovat tulleet takaisin kovalla kiireellä otsa rypyssä ja hiessä polkevat työmatkapyöräilijät. Tuulipuku vain lepattaa ja vaihteet rutisevat kun nämä työmatkalaiset kiitävät ansaitsemaan päivän elantoaan.

Eikö olisi mukavampi aloittaa aamu hieman leppoisammalla ajelulla? Työmatkapyöräilystä voi nauttiakin haistellen raikasta syysilmaa ja katsellen päivään valmistautuvaa kaupunkia. Eikä töihin saavuttaessa paitakaan ole ihan niin märkä. Kannattaa kokeilla.

maanantai 4. elokuuta 2008

Cyclocrossari vei voiton

Alunperin hankin cyclocross-fillarin maantiepyörän rinnalle. Suunnittelin ajavani maantielenkit Fortilla ja huonon kelin ja epätasaisemman maaston lenkit cyclocrossarilla. Tässä kävi kuitenkin niin, että maantiepyörä on seissyt parvekkeelle melkein koko kesän ja pääasiallinen kulkuvälineeni on ollut cc. Olen ajanut sillä maantielenkit, maastolenkit ja kaikki muutkin. Aluksi cc-pyörä tuntui hieman kolholta ja Shimanon vaihteetkin olivat Campagnolon jälkeen oudot. Ajoin viime viikolla yhden lenkin maantiefillarilla ja se tuntuikin cyclocrossarin jälkeen oudolta ja epämukavalta. Olen siis edelleen tyytyväinen hankintaani, aivan mahtava fillari tuo Cicli B.