Olen nyt koko syksyn fillaroinut pääasiassa työmatkoja, aikaa ja energiaa ei juuri muuhun riitä. Joskus vapaapäivinä olen käynyt kaupungilla pyörähtämässä, mutta varsinaisia lenkkejä en ole ajellut. Hankin syys- ja talvikelejä varten Shimanon MW-80 -goretex-kengät. Ainakin sadekeleillä ovat toimineet mainiosti, saa nähdä kuinka talvipakkasilla käy. Jalassa ovat kyllä mukavat.
Cyclocrossarin takarengas on kulunut lähes sileäksi. Toivottavasti kestää nastarengaskauden alkuun asti.
Ja ajankohtaista. Keskustelupalstoilla, esim Hesarin sivuilla, on todella rakentava keskustelu menossa viimeviikkoisen erittäin valitettavan onnettomuuden tiimoilta. Toivottavasti pyöräilyn vihaajat eivät ala väkivallantekoihin kaupunkipyöräilijöitä kohtaan.
tiistai 21. lokakuuta 2008
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Työmatkapyöräilyä ja Tanskan meininkiä
Työmatkateema jatkuu. Oma pyöräilyni on uuden työpaikan ja pitkien työpäivien myötä rajoittunut oikeastaan vain työmatkapyöräilyyn. Tosin työmatkani on ihanteellinen fillarointiin, pituus yhteen suuntaan noin 10km ja suurin osa reitistä kulkee pyörätietä pitkin ja meren rannalla. Hyvä puoli on, että päivittäin tulee ajettua kaksikymmentä kilometriä, mutta toisaalta huono puoli, että työpäivän jälkeen ei kyllä jaksa lähteä enää ylimääräiselle lenkille. Ehkä sitten vapaapäivinä. Kunnianhimoinen tavoitteeni on ajaa pyörällä töihin läpi vuoden. Viime talvenkin ajoin, mutta silloin matkaa oli kolmisen kilometriä suuntaansa. Nyt matkaa on kolme kertaa enemmän. Ehkä kaikkein huonoimmilla säillä pyörä jää kotiin.
Tänään tuli FST:ltä dokumentti tanskalaisesta pyöräilykulttuurista. Ihan kiva, kollaasimainen, irrallisista pätkistä koostuva kokonaisuus. Kyllä siellä Tanskassa on fillarikulttuuri melko pitkälle kehittynyt, tosin sääolotkin on Suomen oloja suosiollisemmat pyöräilyyn.
Tänään tuli FST:ltä dokumentti tanskalaisesta pyöräilykulttuurista. Ihan kiva, kollaasimainen, irrallisista pätkistä koostuva kokonaisuus. Kyllä siellä Tanskassa on fillarikulttuuri melko pitkälle kehittynyt, tosin sääolotkin on Suomen oloja suosiollisemmat pyöräilyyn.
perjantai 8. elokuuta 2008
Kiire töihin
Kesä on ohi ja sen myötä leppoisa elämänrytmikin, tämän huomaa vaikkapa aamuisin tai iltapäivisin pyöräillessä. Pyöräteille ovat tulleet takaisin kovalla kiireellä otsa rypyssä ja hiessä polkevat työmatkapyöräilijät. Tuulipuku vain lepattaa ja vaihteet rutisevat kun nämä työmatkalaiset kiitävät ansaitsemaan päivän elantoaan.
Eikö olisi mukavampi aloittaa aamu hieman leppoisammalla ajelulla? Työmatkapyöräilystä voi nauttiakin haistellen raikasta syysilmaa ja katsellen päivään valmistautuvaa kaupunkia. Eikä töihin saavuttaessa paitakaan ole ihan niin märkä. Kannattaa kokeilla.
Eikö olisi mukavampi aloittaa aamu hieman leppoisammalla ajelulla? Työmatkapyöräilystä voi nauttiakin haistellen raikasta syysilmaa ja katsellen päivään valmistautuvaa kaupunkia. Eikä töihin saavuttaessa paitakaan ole ihan niin märkä. Kannattaa kokeilla.
maanantai 4. elokuuta 2008
Cyclocrossari vei voiton
Alunperin hankin cyclocross-fillarin maantiepyörän rinnalle. Suunnittelin ajavani maantielenkit Fortilla ja huonon kelin ja epätasaisemman maaston lenkit cyclocrossarilla. Tässä kävi kuitenkin niin, että maantiepyörä on seissyt parvekkeelle melkein koko kesän ja pääasiallinen kulkuvälineeni on ollut cc. Olen ajanut sillä maantielenkit, maastolenkit ja kaikki muutkin. Aluksi cc-pyörä tuntui hieman kolholta ja Shimanon vaihteetkin olivat Campagnolon jälkeen oudot. Ajoin viime viikolla yhden lenkin maantiefillarilla ja se tuntuikin cyclocrossarin jälkeen oudolta ja epämukavalta. Olen siis edelleen tyytyväinen hankintaani, aivan mahtava fillari tuo Cicli B.
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Peräkärry

Hankin siis itselleni peräkärryn. Cyclocross-pyörääni ei saa tavaratelinettä kiinni, joten kärry on ainoa vaihtoehto suuremman tavaramäärän kuljettamiseen. Tässä hieman kokemuksia.
Päädyin TW-Bentsin Convenience I-malliin, joka on puolet edullisempi kuin BOB Yak. Saattaa olla, että kovassa käytössä halvempi hinta tulee esiin lyhyempänä käyttöikänä. Uskon silti, että tuo kestää nämä lyhyet reissuni, en ole kuitenkaan lähdössä maailmanympärimatkalle - ainakaan vielä.
Ostin kärryn sähköpyörästä. Mielenkiintoinen liike.... Kärryn mukana tuli rullaamalla suljettava suuri vedenpitävä laukku sekä viiri tankoineen.
Kärry pääsi heti tositoimiin, kun lähdimme muutaman päivän Etelä-Suomen kierrokselle (matkakertomus edellisessä postauksessa). Pakkasin laukkuun kahden ihmisen tavarat, painoa tuli muistaakseni noin 8 kg. Kärry yksinään painaa valmistajan mukaan vähän yli 7 kg. Yhdellä kauppareissulla lastasin lisäksi vielä suurehkon kauppakassin ostoksia.
Ajossa kärryn huomaa parhaiten ylämäissä, tällöin paino tuntuu selvästi. Mäkiä noustessa pyörää ei kannata kovin paljon vatkata sivuille, kärryn mukana sivuttaisliikkeen vaikutus kertautuu. Alamäissä paino taas antaa lisää vauhtia. Fillari+ kärry-yhdistelmä on melko pitkä, joten katuja ylitettäessä ei voi jäädä kaistojen väliin odottelemaan. Kokonaisuutena tuntuma jää selvästi plussan puolelle. En ole täydellä laukkusetillä lastattua pyörää ajanut, mutta uskoisin kärryn olevan laukkuja parempi vaihtoehto. Lisäksi kärryssä on se etu, että reissussa kärryn voi helposti ottaa irti ja lähteä pelkällä fillarilla tutustumaan maisemiin.
Näillä kokemuksilla peräkärry on suositeltava vaihtoehto fillarimatkaajalle.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Tour de Etelä-Suomi
Tässä matkakertomus Etelä-Suomen kierrokseltamme.

Allekirjoittanut peltojen keskellä
Päivä 1
Helsinki-Hyvinkää 63km
Lähdimme matkalle vaimoni kanssa lauantai-iltapäivällä. Tämä oli matkamme tylsin osuus. Ajoimme Vanhaa Hämeelinnnantietä. Maisema oli samaa metsä tien molemmin puolin, lisäksi koko matkan puhalsi vastatuuli. Olimme melko väsyneitä päästyämme perille Hyvinkään Sveitsin Rantasipiin. Saunaan, syömään ja nukkumaan.

Ensimmäinen tauko Vantaankoskella

Tylsä Hämeenlinnantie
Päivä 2
Hyvinkää-Tammela 88km
Aamulla heräsimme virkeinä, söimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellissa ja lähdimme toiselle etapille. Nyt maisemat olivat jo kauniimpia. Aluksi vehreitä peltoaukeita, puolivälissä metsää ja melko paljon hiekkatietäkin. Onneksi olimme liikkeellä cyclocross-fillareilla. Tapasimme metsän keskellä paikallisen vanhemman miehen, joka oli todella kiinnostunut peräkärrystäni. Hän pyysi minua pysähtymään, että voisi tarkemmin tutkia kärryä. Etapin lopussa maisemat muuttuivat jopa huikaiseviksi, kun saavuimme Tammelan harjumaisemiin. Majoitus meillä oli Kultakukkuran vaatimattomasti sisustetussa hirsitalossa.

Golf-kenttä

Välillä ajettiin metsäteillä
Päivä 3
Tammela-Perniö 107km
Tammelasta lähdimme maanantaiaamuna kohti Someroa. Siellä pidimme ensimmäisen tauon erittäin viihtyisässä pienessä kahvilassa. Kaksi isoa maitokahvia, kaksi sämpylää, munkki ja vadelmaleivos maksoivat 11€. Ei saa samaa settiä tuolla hinnalla Helsingin keskustan kahvilasta. Somerolta matkamme jatkui läpi idyllisten maalaismaisemien kohti Saloa. Hämäläiset jylhät maastot muutttuivat vähitellen kumpuileviksi varsinaisuomalaisiksi. Hiekkateita, nousuja, laskuja ja peltoja riitti. Salossa pidimme tauon paikallisella ABC:lla. Ikävää, että ABC:n kaltaiset ketjut valtaavat alan pieniltä riippumattomilta liikkeiltä. Nämä marketti-massaruokala-kompleksit ovat vastenmielisiä paikkoja, mutta pakko niissä on käydä, kun muitakaan ei ole.
Salosta matka jatkui Teijon kautta Perniöön. Täällä näimme reissumme ainoat fillarimatkailijat. Ensin Salon keskustassa tuli tervehtien vastaan vanhempi keskieurooppalaisen näköinen pariskunta. Teijossa tapasimme ranskalaisen vanhemman miehen, joka oli pyöräillyt 3500km Tanskan, Ruotsin ja Turun kautta Teijoon. Hän ajoi kanssamme muutaman kilometrin, mutta puhui oikeastaan vain ranskaa ja kun me emme osaa ranskaa, jäi yhteiset jutustelut aika vähiin.

Laaksossa

On the road

Melkein kuin ranskalaiset auringonkukkapellot

Tauko Salon ABC:llä
Tähän väliin tuli muutama lepopåivä.
Päivä 4
Perniö-Helsinki n 135km
Torstaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Ensin tarkoituksemme oli ajaa päivällä Tammisaareen, yöpyä siellä ja lähteä Helsinkiin perjantaiaamuna. Aikataulumuutosten takia ehdimme lähteä liikkeellä vasta torstailtana, joten päätimmekin ajaa koko yön yhtä kyytiä Helsinkiin.
Alkumatka sujui ilman ongelmia. Maisemat olivat kauniita, Varsinais-Suomea parhaimmillaan. Karjaalla pidimme ruokatauon, jälleen ABC:lla. Pyörän matkamittari lakkasi toimimasta hieman ennen Karjaata, joten tämän viimeisen etapin matkan arvioin Google Mapsin avulla. Tauon jälkeen alkoivat pienet vastoinkäymiset. Vaimoni aiemmin oireillut polvi kipeytyi ja teki ajamisen todella vaikeaksi. Minulla taas yläselän kivut iskivät melko voimakkaasti. Onneksi oli Buranaa mukana, sen voimalla matkamme pääsi jatkumaan. Ajaminen kesäyössä oli kivuista huolimatta ikimuistoinen. Auringon lasku, yöllä voimakkaasti tuoksuva luonto, huuruiset pellot ja loppumatkassa auringon nousu olivat upea kokemus. Saavuimme kotiin yöllä neljän aikaan väsyneinä, mutta onnellisina.

Vaahterakuja

Ilta-aurinkoa

Espoo klo 02.40

Allekirjoittanut peltojen keskellä
Päivä 1
Helsinki-Hyvinkää 63km
Lähdimme matkalle vaimoni kanssa lauantai-iltapäivällä. Tämä oli matkamme tylsin osuus. Ajoimme Vanhaa Hämeelinnnantietä. Maisema oli samaa metsä tien molemmin puolin, lisäksi koko matkan puhalsi vastatuuli. Olimme melko väsyneitä päästyämme perille Hyvinkään Sveitsin Rantasipiin. Saunaan, syömään ja nukkumaan.

Ensimmäinen tauko Vantaankoskella

Tylsä Hämeenlinnantie
Päivä 2
Hyvinkää-Tammela 88km
Aamulla heräsimme virkeinä, söimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellissa ja lähdimme toiselle etapille. Nyt maisemat olivat jo kauniimpia. Aluksi vehreitä peltoaukeita, puolivälissä metsää ja melko paljon hiekkatietäkin. Onneksi olimme liikkeellä cyclocross-fillareilla. Tapasimme metsän keskellä paikallisen vanhemman miehen, joka oli todella kiinnostunut peräkärrystäni. Hän pyysi minua pysähtymään, että voisi tarkemmin tutkia kärryä. Etapin lopussa maisemat muuttuivat jopa huikaiseviksi, kun saavuimme Tammelan harjumaisemiin. Majoitus meillä oli Kultakukkuran vaatimattomasti sisustetussa hirsitalossa.

Golf-kenttä

Välillä ajettiin metsäteillä
Päivä 3
Tammela-Perniö 107km
Tammelasta lähdimme maanantaiaamuna kohti Someroa. Siellä pidimme ensimmäisen tauon erittäin viihtyisässä pienessä kahvilassa. Kaksi isoa maitokahvia, kaksi sämpylää, munkki ja vadelmaleivos maksoivat 11€. Ei saa samaa settiä tuolla hinnalla Helsingin keskustan kahvilasta. Somerolta matkamme jatkui läpi idyllisten maalaismaisemien kohti Saloa. Hämäläiset jylhät maastot muutttuivat vähitellen kumpuileviksi varsinaisuomalaisiksi. Hiekkateita, nousuja, laskuja ja peltoja riitti. Salossa pidimme tauon paikallisella ABC:lla. Ikävää, että ABC:n kaltaiset ketjut valtaavat alan pieniltä riippumattomilta liikkeiltä. Nämä marketti-massaruokala-kompleksit ovat vastenmielisiä paikkoja, mutta pakko niissä on käydä, kun muitakaan ei ole.
Salosta matka jatkui Teijon kautta Perniöön. Täällä näimme reissumme ainoat fillarimatkailijat. Ensin Salon keskustassa tuli tervehtien vastaan vanhempi keskieurooppalaisen näköinen pariskunta. Teijossa tapasimme ranskalaisen vanhemman miehen, joka oli pyöräillyt 3500km Tanskan, Ruotsin ja Turun kautta Teijoon. Hän ajoi kanssamme muutaman kilometrin, mutta puhui oikeastaan vain ranskaa ja kun me emme osaa ranskaa, jäi yhteiset jutustelut aika vähiin.

Laaksossa

On the road

Melkein kuin ranskalaiset auringonkukkapellot

Tauko Salon ABC:llä
Tähän väliin tuli muutama lepopåivä.
Päivä 4
Perniö-Helsinki n 135km
Torstaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Ensin tarkoituksemme oli ajaa päivällä Tammisaareen, yöpyä siellä ja lähteä Helsinkiin perjantaiaamuna. Aikataulumuutosten takia ehdimme lähteä liikkeellä vasta torstailtana, joten päätimmekin ajaa koko yön yhtä kyytiä Helsinkiin.
Alkumatka sujui ilman ongelmia. Maisemat olivat kauniita, Varsinais-Suomea parhaimmillaan. Karjaalla pidimme ruokatauon, jälleen ABC:lla. Pyörän matkamittari lakkasi toimimasta hieman ennen Karjaata, joten tämän viimeisen etapin matkan arvioin Google Mapsin avulla. Tauon jälkeen alkoivat pienet vastoinkäymiset. Vaimoni aiemmin oireillut polvi kipeytyi ja teki ajamisen todella vaikeaksi. Minulla taas yläselän kivut iskivät melko voimakkaasti. Onneksi oli Buranaa mukana, sen voimalla matkamme pääsi jatkumaan. Ajaminen kesäyössä oli kivuista huolimatta ikimuistoinen. Auringon lasku, yöllä voimakkaasti tuoksuva luonto, huuruiset pellot ja loppumatkassa auringon nousu olivat upea kokemus. Saavuimme kotiin yöllä neljän aikaan väsyneinä, mutta onnellisina.

Vaahterakuja

Ilta-aurinkoa

Espoo klo 02.40
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Pyöräilykaupunki Turku
Turku on pyöräily-ystävällinen kaupunki, ainakin jalan liikkuneen pyöräilijän silmin. Havaitsin tämän taannoisella vierailullani Suomen entisessä pääkaupungissa. Pyörätieverkosto ei ainakaan keskustassa ole kovin kattava, mutta ihmiset fillaroivat kaupungilla autojen seassa ja hyvin näyttää sujuvan. Mihin vain katseensa käänsikin, oli autojonon seassa pyöräilijä. Liikenteen rytmi oli rauhallinen, eikä autoilijoita näyttänyt ärsyttävän pyöräilijöiden kanssa eläminen.
Pyöräparkkeja oli pienen alueen sisällä todella runsaasti. Yhden kauppa-asioinnin jälkeen on helppo hypätä taas pyörän päälle ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ja pysäköidä pyörä taas sinne.
Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aurajoen rannalla kulkee leveä kevyen liikenteen väylä, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat. Helsingistä puuttuu tällainen viihtyisä ja idyllinen väylä, jota pitkin pääsee jouhevasti kaupungin halki. Mannerheimintien pyörätie ei ole sellainen.
Jos joku turkulainen tai Turun pyöräilykulttuuria tunteva haluaa kommentoida, otan palautteen mielihyvin vastaan. Nämä havainnot ovat tosiaan vain yhdeltä kesäiseltä päivältä.
Alla kuvia turkulaisista fillareista





Olen nyt lähdössä muutaman päivän mittaisella Etelä-Suomen fillarikierrokselle. Pääsen samalla kokeilemaan uutta peräkärryäni. Kirjoitan jutun matkasta tänne ja samalla kokemukseni peräkärrystä.
Pyöräparkkeja oli pienen alueen sisällä todella runsaasti. Yhden kauppa-asioinnin jälkeen on helppo hypätä taas pyörän päälle ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ja pysäköidä pyörä taas sinne.
Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aurajoen rannalla kulkee leveä kevyen liikenteen väylä, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat. Helsingistä puuttuu tällainen viihtyisä ja idyllinen väylä, jota pitkin pääsee jouhevasti kaupungin halki. Mannerheimintien pyörätie ei ole sellainen.
Jos joku turkulainen tai Turun pyöräilykulttuuria tunteva haluaa kommentoida, otan palautteen mielihyvin vastaan. Nämä havainnot ovat tosiaan vain yhdeltä kesäiseltä päivältä.
Alla kuvia turkulaisista fillareista





Olen nyt lähdössä muutaman päivän mittaisella Etelä-Suomen fillarikierrokselle. Pääsen samalla kokeilemaan uutta peräkärryäni. Kirjoitan jutun matkasta tänne ja samalla kokemukseni peräkärrystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)