Cyclocrossari vei voiton

Alunperin hankin cyclocross-fillarin maantiepyörän rinnalle. Suunnittelin ajavani maantielenkit Fortilla ja huonon kelin ja epätasaisemman maaston lenkit cyclocrossarilla. Tässä kävi kuitenkin niin, että maantiepyörä on seissyt parvekkeelle melkein koko kesän ja pääasiallinen kulkuvälineeni on ollut cc. Olen ajanut sillä maantielenkit, maastolenkit ja kaikki muutkin. Aluksi cc-pyörä tuntui hieman kolholta ja Shimanon vaihteetkin olivat Campagnolon jälkeen oudot. Ajoin viime viikolla yhden lenkin maantiefillarilla ja se tuntuikin cyclocrossarin jälkeen oudolta ja epämukavalta. Olen siis edelleen tyytyväinen hankintaani, aivan mahtava fillari tuo Cicli B.

Peräkärry

Hankin siis itselleni peräkärryn. Cyclocross-pyörääni ei saa tavaratelinettä kiinni, joten kärry on ainoa vaihtoehto suuremman tavaramäärän kuljettamiseen. Tässä hieman kokemuksia.

Päädyin TW-Bentsin Convenience I-malliin, joka on puolet edullisempi kuin BOB Yak. Saattaa olla, että kovassa käytössä halvempi hinta tulee esiin lyhyempänä käyttöikänä. Uskon silti, että tuo kestää nämä lyhyet reissuni, en ole kuitenkaan lähdössä maailmanympärimatkalle - ainakaan vielä.

Ostin kärryn sähköpyörästä. Mielenkiintoinen liike.... Kärryn mukana tuli rullaamalla suljettava suuri vedenpitävä laukku sekä viiri tankoineen.

Kärry pääsi heti tositoimiin, kun lähdimme muutaman päivän Etelä-Suomen kierrokselle (matkakertomus edellisessä postauksessa). Pakkasin laukkuun kahden ihmisen tavarat, painoa tuli muistaakseni noin 8 kg. Kärry yksinään painaa valmistajan mukaan vähän yli 7 kg. Yhdellä kauppareissulla lastasin lisäksi vielä suurehkon kauppakassin ostoksia.

Ajossa kärryn huomaa parhaiten ylämäissä, tällöin paino tuntuu selvästi. Mäkiä noustessa pyörää ei kannata kovin paljon vatkata sivuille, kärryn mukana sivuttaisliikkeen vaikutus kertautuu. Alamäissä paino taas antaa lisää vauhtia. Fillari+ kärry-yhdistelmä on melko pitkä, joten katuja ylitettäessä ei voi jäädä kaistojen väliin odottelemaan. Kokonaisuutena tuntuma jää selvästi plussan puolelle. En ole täydellä laukkusetillä lastattua pyörää ajanut, mutta uskoisin kärryn olevan laukkuja parempi vaihtoehto. Lisäksi kärryssä on se etu, että reissussa kärryn voi helposti ottaa irti ja lähteä pelkällä fillarilla tutustumaan maisemiin.

Näillä kokemuksilla peräkärry on suositeltava vaihtoehto fillarimatkaajalle.

Tour de Etelä-Suomi

Tässä matkakertomus Etelä-Suomen kierrokseltamme.


Allekirjoittanut peltojen keskellä

Päivä 1
Helsinki-Hyvinkää 63km
Lähdimme matkalle vaimoni kanssa lauantai-iltapäivällä. Tämä oli matkamme tylsin osuus. Ajoimme Vanhaa Hämeelinnnantietä. Maisema oli samaa metsä tien molemmin puolin, lisäksi koko matkan puhalsi vastatuuli. Olimme melko väsyneitä päästyämme perille Hyvinkään Sveitsin Rantasipiin. Saunaan, syömään ja nukkumaan.


Ensimmäinen tauko Vantaankoskella


Tylsä Hämeenlinnantie



Päivä 2
Hyvinkää-Tammela 88km
Aamulla heräsimme virkeinä, söimme runsaan ja maittavan aamiaisen hotellissa ja lähdimme toiselle etapille. Nyt maisemat olivat jo kauniimpia. Aluksi vehreitä peltoaukeita, puolivälissä metsää ja melko paljon hiekkatietäkin. Onneksi olimme liikkeellä cyclocross-fillareilla. Tapasimme metsän keskellä paikallisen vanhemman miehen, joka oli todella kiinnostunut peräkärrystäni. Hän pyysi minua pysähtymään, että voisi tarkemmin tutkia kärryä. Etapin lopussa maisemat muuttuivat jopa huikaiseviksi, kun saavuimme Tammelan harjumaisemiin. Majoitus meillä oli Kultakukkuran vaatimattomasti sisustetussa hirsitalossa.


Golf-kenttä


Välillä ajettiin metsäteillä


Päivä 3
Tammela-Perniö 107km
Tammelasta lähdimme maanantaiaamuna kohti Someroa. Siellä pidimme ensimmäisen tauon erittäin viihtyisässä pienessä kahvilassa. Kaksi isoa maitokahvia, kaksi sämpylää, munkki ja vadelmaleivos maksoivat 11€. Ei saa samaa settiä tuolla hinnalla Helsingin keskustan kahvilasta. Somerolta matkamme jatkui läpi idyllisten maalaismaisemien kohti Saloa. Hämäläiset jylhät maastot muutttuivat vähitellen kumpuileviksi varsinaisuomalaisiksi. Hiekkateita, nousuja, laskuja ja peltoja riitti. Salossa pidimme tauon paikallisella ABC:lla. Ikävää, että ABC:n kaltaiset ketjut valtaavat alan pieniltä riippumattomilta liikkeiltä. Nämä marketti-massaruokala-kompleksit ovat vastenmielisiä paikkoja, mutta pakko niissä on käydä, kun muitakaan ei ole.

Salosta matka jatkui Teijon kautta Perniöön. Täällä näimme reissumme ainoat fillarimatkailijat. Ensin Salon keskustassa tuli tervehtien vastaan vanhempi keskieurooppalaisen näköinen pariskunta. Teijossa tapasimme ranskalaisen vanhemman miehen, joka oli pyöräillyt 3500km Tanskan, Ruotsin ja Turun kautta Teijoon. Hän ajoi kanssamme muutaman kilometrin, mutta puhui oikeastaan vain ranskaa ja kun me emme osaa ranskaa, jäi yhteiset jutustelut aika vähiin.



Laaksossa


On the road


Melkein kuin ranskalaiset auringonkukkapellot



Tauko Salon ABC:llä



Tähän väliin tuli muutama lepopåivä.


Päivä 4
Perniö-Helsinki n 135km
Torstaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Ensin tarkoituksemme oli ajaa päivällä Tammisaareen, yöpyä siellä ja lähteä Helsinkiin perjantaiaamuna. Aikataulumuutosten takia ehdimme lähteä liikkeellä vasta torstailtana, joten päätimmekin ajaa koko yön yhtä kyytiä Helsinkiin.

Alkumatka sujui ilman ongelmia. Maisemat olivat kauniita, Varsinais-Suomea parhaimmillaan. Karjaalla pidimme ruokatauon, jälleen ABC:lla. Pyörän matkamittari lakkasi toimimasta hieman ennen Karjaata, joten tämän viimeisen etapin matkan arvioin Google Mapsin avulla. Tauon jälkeen alkoivat pienet vastoinkäymiset. Vaimoni aiemmin oireillut polvi kipeytyi ja teki ajamisen todella vaikeaksi. Minulla taas yläselän kivut iskivät melko voimakkaasti. Onneksi oli Buranaa mukana, sen voimalla matkamme pääsi jatkumaan. Ajaminen kesäyössä oli kivuista huolimatta ikimuistoinen. Auringon lasku, yöllä voimakkaasti tuoksuva luonto, huuruiset pellot ja loppumatkassa auringon nousu olivat upea kokemus. Saavuimme kotiin yöllä neljän aikaan väsyneinä, mutta onnellisina.


Vaahterakuja


Ilta-aurinkoa


Espoo klo 02.40

Pyöräilykaupunki Turku

Turku on pyöräily-ystävällinen kaupunki, ainakin jalan liikkuneen pyöräilijän silmin. Havaitsin tämän taannoisella vierailullani Suomen entisessä pääkaupungissa. Pyörätieverkosto ei ainakaan keskustassa ole kovin kattava, mutta ihmiset fillaroivat kaupungilla autojen seassa ja hyvin näyttää sujuvan. Mihin vain katseensa käänsikin, oli autojonon seassa pyöräilijä. Liikenteen rytmi oli rauhallinen, eikä autoilijoita näyttänyt ärsyttävän pyöräilijöiden kanssa eläminen.

Pyöräparkkeja oli pienen alueen sisällä todella runsaasti. Yhden kauppa-asioinnin jälkeen on helppo hypätä taas pyörän päälle ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ja pysäköidä pyörä taas sinne.

Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aurajoen rannalla kulkee leveä kevyen liikenteen väylä, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat. Helsingistä puuttuu tällainen viihtyisä ja idyllinen väylä, jota pitkin pääsee jouhevasti kaupungin halki. Mannerheimintien pyörätie ei ole sellainen.

Jos joku turkulainen tai Turun pyöräilykulttuuria tunteva haluaa kommentoida, otan palautteen mielihyvin vastaan. Nämä havainnot ovat tosiaan vain yhdeltä kesäiseltä päivältä.

Alla kuvia turkulaisista fillareista







Olen nyt lähdössä muutaman päivän mittaisella Etelä-Suomen fillarikierrokselle. Pääsen samalla kokeilemaan uutta peräkärryäni. Kirjoitan jutun matkasta tänne ja samalla kokemukseni peräkärrystä.

Hello cycling world!

This post is exceptionally in english. I changed emails with Jack from The Bikeshow and I thought that there might be some other english-speaking people, who might want to read my writings. Sorry about the bad grammar. If there are more people, who want to read my post in english, maybe I'll continue this. If you are out there, please let me know.

First, about the Bikeshow. It's very good radioshow about cycling, I strongly recommend it. I've been listening Bikeshow-podcasts since last winter and I really enjoy them. I found Bikeshow through another cycling-podcast, Bikescape.

And about this blog. It's name "Fillarilla - Havaintoja satulasta" is translated in english "By Bike - Observations from the saddle".
I write here my experiences and opinions about cycling in general. I tell about my bikes, my rides and whatever comes in mind. But I try to keep the focus in cycling.

I had a nice ride today. There was light rain, not too much. Weather was optimal, cool, fresh and not windy at all. And there was much less traffic than on sunny day. I should ride more often in rainy weather. And you too.

Lisää pyöräilyä

Pari vuotta sitten sattuneen Lontoon metron pommiattentaatin jälkeen työmatkapyöräily lisääntyi huimasti, koska metro koettiin turvattomaksi kulkuvälineeksi. Viime aikoina polttoaineiden hinnat ovat nousseet jyrkästi. Yksityisautoilun lisäksi tämä tulee vaikuttamaan myös bussiliikenteen kuluihin. Pian meillä polttoaineen avulla tapahtuva liikkuminen kallistuu huomattavasti, joten nyt olisi oikea hetki kampanjoida työmatkapyöräilyn puolesta. Juuri tälläkin hetkellä radiossa kerrotaan, että bussiyhtiöt kamppailevat talousvaikeuksien kanssa ja lippujen hinnat tulevat nousemaan.

Miten pyöräilyä voisi lisätä? Tekemällä pyöräily oikeasti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Ilosanomaa ei kannata levittää suurin ponnistuksin tahoille, jotka jo pyöräilevät paljon. Sen sijaan, että järjestetään vaihtoehtohenkisiä tapahtumia vihreästi ajatteleville ihmisille, pitäisi panostaa siihen, että viesti saadaan perille esimerkiksi espoolaiselle kaasugrillimiehelle. Hänelle voisi kertoa, että fillari on hienoa ja modernia tekniikkaa sisältävä laite, jolla on esteettistäkin arvoa. Ja rahaakin voi pyörään sijoittaa auton verran. Hänen kannattaisi vaihtaa katumaasturinsa 7000€ maksavaan hiilikuituiseen maantiepyörään ja polkea sillä Keilaniemeen töihin. Takana ovat Länsiväylän jonot, ja työkaverit ovat edelleen kateellisia.

Jos pyöräilyä onnistuttaisiin lisäämään, pyörätieverkostomme jäisi varmaan liian pieneksi. Nyt pitäisikin sijoittaa vaikkapa keskustatunneliin varatut rahat suurimittaiseen pyörätieverkoston kehittämiseen. Uudet pyörätiet pitäisi erottaa autokaistoista, ei jalankulkuväylistä. Esimerkiksi Kööpenhaminassa kevyt liikenne sujuu hyvin, kun pyörätiet on maalattu ajokaistoille. Samalla päästäisiin eroon jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisistä reviirikiistoista ja pyöräilijät oppisivat ajamaan ajoradalla Nykyäänhän pyöräilijä ajaa jalkakäytävällä, jos pyörätietä ei ole.

Myös kotimaan lomareissuissa pyörämatkailu voisi olla hyvä vaihtoehto automatkalle. Koko perhe pyörän päälle ja pienimmät peräkärryyn. Tarvittaisiin vain kattava majoituspaikkojen verkosto.

Pian lumiset talvetkaan eivät ole este työmatkapyöräilylle, esimerkiksi viime talvena nastarenkaat olivat oikeasti tarpeen ehkä parin viikon mittaisen ajan, lumihankia ei ollut juuri lainkaan. Nämä kaikki nopeasti muuttuvat olosuhteet luovat paremmat puitteet pyöräilylle. Pitäisi vain takoa nyt, kun rauta on kuumaa ja saada suuret kansanrivit ymmärtämään pyöräilyn tärkeys.

Flickr-kuvia

Etusivulla näkyy Flickrissä olevia pyöräilyaiheisia kuviani.