tiistai 22. joulukuuta 2009

Lisää lunta

Nyt sitä lunta sitten tuli ja kunnolla. Tämänpäiväinen työmatkapyöräily oli jopa hieman haasteellistakin. Aamulla loppumatkasta iski erittäin sakea lumipyry. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään ja ajoradan ja pyörätien välisen kanttikiven sijaintia sai vain arvailla. Pysyin kuitenkin pyörätien puolella.

Kotimatkalla pyrytti edelleen, ei ihan niin rankasti kuin aamulla. Pyörä rullasi lumessa ihan mainiosti, lukuun ottamatta tallattuja osuuksia. Niillä pystyssä pysyminen oli ajoittain hankalaa. En tosiaan ole vieläkään hankkinut nastarenkaita. Nastattomat rullaavat niin hyvin, että ajattelin ainakin toistaiseksi jatkaa samalla linjalla. Saa nähdä, muuttuuko mieli, kun jäätä alkaa ilmestyä.

Haasteista huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia - tämänkin päivän pyöräilykokemus menee ehdottomasti plussan puolelle. Mielihyvää tuotti myös kotiin lähtiessä joka suuntaan seisovien autojonojen katsominen. Jonojen välistä oli mukava sujahtaa tyhjille pyöräteille.

torstai 17. joulukuuta 2009

Lunta ja pakkasta, vihdoinkin

Nyt se talvi taisi sitten kunnolla tulla tänne meillekin. Ajelin työmatkan eilen fillarilla ja melko yksinään sain pyöräteillä rullailla. Töihin mennessä ei muistaakseni tullut ketään vastaan, mutta kotimatkalla sentään tietä oli kanssani jakamassa ainakin kolme urheaa fillaristia.

Pitäisi varmaan piakkoin vaihtaa ne nastarenkaat alle. Toisaalta Marathon Plussat rullaavat kyllä erinomaisesti, mutta ylä- ja alamäissä paikka paikoin vähän jännitti.

Varpaita hieman paleli, Shimanon MW-80-talvikengät taitavat olla suunniteltu keskieurooppalaista talvea silmälläpitäen. Kengänsuojat auttaisivat, mutta jos sellaiset laittaa valmiiksi paksujen talvikenkien päälle, on yhdistelmä sen verran massiivinen, että polkeminen saattaa olla jo hankalaa. Yritän siis vain karaista itseäni.

On se mukavaa, kun lumen mukana tuli myös reilusti lisää valoa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kielletty


Näin tällaisen kyltin Ruoholahtelaisen talon seinällä. Kuva kertoo kaiken.

Fillariaiheista kirjallisuutta

Viime maanantain Bike Shown aiheena oli fillariaiheinen kirjallisuus. Jackin haastateltavana Cycling books-sivuston ylläpitäjä Tim Dawson. Ohjelmassa he keskustelivat molempien fillarikirjasuosikeista. Ainakin itse sain tuolta monta vinkkiä tulevien talvi-iltojen lukemistoksi. Jutun voi kuunnella täältä, sivulla on myös listattuna muutamia mielenkiintoisia teoksia.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Kumit vaihdettu

Rengastarina jatkuu. Päädyin hankkimaan Schwalben 28-622 Marathon Plussat, enkä siis nastarenkaita. Ei tuolla kuitenkaan vielä vähään aikaan sada lunta... Ihme, etteivät vanhat renkaat olleet puhjenneet aikaisemmin. Sekä etu- että takarengas olivat keränneet itseensä sorakuorman, jolla hiekoittaisi kevyesti koko Helsingin pyörätiet. Kaikki renkaiden nappulat olivat täynnä sepeliä.

Pikaisen talon ympäri tehdyn koeajokierroksen perusteella Marathon Plussat rullaavat erinomaisesti, tosin painoa on tuplasti verrattuna aiempiin CX Pro-renkaisiin. Uskon kuitenkin, että hyvä rullaavuus ja tieto siitä, että renkaan ei pitäisi ainakaan ihan heti puhjeta, ovat suurempi etu kuin muutaman sadan gramman painonpudotus.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Paul Fournel - Need For The bike

Tässäpä hieno teos. Moneen otteeseen mainitsemassani The Bike Show-podcastissa on syksyn mittaan luettu otteita tästä kyseisestä kirjasta. Nuo otteet kuulostivat niin mielenkiintoisilta, että tilasin kirjan itselleni Bookplus.fi-verkkokaupasta.

Paul Fournel on siis kirjailija ja intohimoinen pyöräilijä itsekin, joten hän tuntee aiheen ja osaa kirjoittaa siitä.

Fournel kertoo pyöräilyyn liittyvistä lapsuusmuistoistaan ja suhtautumisestaan pyörään. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ajamisesta, nousuista, laskuista, voimien loppumisesta ja kunnossa olemisesta. Hän kuvaa maisemia, tuoksuja ja tienpintoja. Kirja on siis hyvin kiinnostava yhdistelmä erilaisista pyöräilyyn - tai elämään - liittyvistä osa-alueista. Ensiajattelulla ne saattavat tuntua toisistaan irrallisilta, mutta kirjan luettua kaikki oikeastaan tuntuukin liittyvän yhteen.

Monet kirjassa esitetyistä ajatuksista ovat sellaisia, että pyöräilyä harrastava lukija voi oivaltaa itsekin kokeneensa tai miettivänsä juuri samaa. Ja mikäpä piristäisi vuoden pimeimpänä aikana kaamoksessa sinnittelevää fillaristia paremmin kuin hyvin kirjoitettu kuvaus pyöräilystä Ranskan vuoristoisissa maisemissa?

Kirjassa keskitytään pääasiassa maantiepyöräilyyn, mutta osansa saa myös kaupunkipyöräilykin. Need for the bike on erilainen ja erinomainen kirja pyöräilystä, joka ehdottomasti kannattaa lukea.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Kumi puhki!



Tässä syksyn mittaan on tässä blogissa keskusteltu rengasrikoista, omalle kohdalleni niitä ei vielä syyskaudella sattunut. Nyt se sitten iski. Muuten mukava leppoisa lauantaiaamun lenkki päättyi takarenkaan tyhjentymiseen pari kilometriä ennen kotia. Kiitoksia vain hiekoitussepelille. En viitsinyt vaihtaa rengasta vesisateessa, joten taluttelin fillarin talliin. Täytyy varmaan hankkia pistosuojatut renkaat. Ongelma on nyt vain se, että vaihdanko jo tässä vaiheessa nastarenkaat alle, vaikka lunta ei ei näy missään. Vai kannattaisiko laittaa vähäksi aikaa nastattomat ja siirtyä nastarenkaisiin vasta, jos lunta alkaa sataa? Nastarenkailla ei ole mukava rouskutella paljaalla asfaltilla, muta toisaalta uusi renkaanvaihto saattaa olla edessä hyvinkin pian.

Miksi se on aina takarengas, joka puhkeaa?

perjantai 27. marraskuuta 2009

Laukkufriikin unelma

Day in the life of the Vandal Cargo Pack from Mission Workshop on Vimeo.


Löysin tällaisen mainospätkän netin syövereistä, tarkemmin sanoen Urban Velon sivuilta. Tuossa Mission Workshopin Vandal Cargo Packissa kulkisi mukana ihan kaikki tarpeellinen.

Jakeluauton painajainen



Tämän päivän Hesarissa oli juttu siitä, että Aleksanterinkatu on hankala paikka jakeluautoille. Aleksin jalkakäytäville saa pysäköidä vain klo 11:een asti ja se ei jakeluyritysten mukaan riitä, koska tavaraa pitää jakaa myöhemminkin. Jutussa haastatellulla autonkuljettajalla on kyseisenä keskiviikkoaamuna listallaan 28 osoitetta, joista kaikki sijaitsevat Aleksin ympäristössä. Kuvassa hän seisoo autonsa vierellä nippu kirjekuoria kädessään.

Pitääkö tosiaan Helsingin pienen ydinkeskustan alueella jakaa kirjekuoria pakettiautolla? Eikö fillarilähetti olisi parempi vaihtoehto? Yhdellä iskulla poistuisivat tai ainakin vähenisivät pysäköintiongelmat, tilanahtaus ja pakokaasupäästöt. Fillarilähetti olisi yrityksellekin aika paljon pienempi investointi kuin pakettiauto kuljettajineen. Toki isoja tavaroita pitää edelleen kuljettaa autolla, mutta kyllä fillarilähetin kyydissä melko suuretkin lähetykset kulkevat.

Helsingissä on kyllä fillarilähettejä, mutta Euroopan metropeleihin verrattuna melko vähän. Uskon, että lisää kyllä mahtuisi. Käsittääkseni Hesarin jutussa esiintyvä DHL ei Helsingissä kuljeta lähetyksiään fillareilla. Olisiko aika?

Kuljetusyritys toivoisi lisää oikeuksia jakeluautoille. Helsingin jalkakäytävät ja muutamat kävelykadut ovat nyt jo täynnä purkavia ja lastaavia paketti- ja kuorma-autoja. Iso-Roobertinkadun kävelykatu on hyvä esimerkki siitä, kuinka jakeluautot onnistuvat tukkimaan koko kadun. Ei kai samaa tilannetta haluta Aleksille, sehän on yksi Helsingin näyteikkunoista turisteille.

Lisää fillarilähetteja kaupunkiin, sanon minä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Punainen valo - saa mennä?

Lähes joka kerta töistä kotiin pyöräillessäni eteeni tulee seuraavassa kuvaamani tilanne. Gräsanlaaksossa Espoossa pyörätie ylittää ajoradan valo-ohjatulla suojatiellä. Valo on risteykseen saapuessani punainen, joten jään odottamaan valon vaihtumista autojonon madellessa loppumattomana virtana edessäni. Sitten valo vaihtuu autoille punaiseksi, mutta autojono ei silti pysähdy. Seuraavaksi vaihtuu valo valo vihreäksi tien ylittäjälle, mutta vielä tässäkin vaiheessa yksi tai kaksi autoa sujahtaa suojatien yli punaisia päin, usein kuskin puhuessa kännykkään.


Näytä suurempi kartta

Onhan täysin ymmärrettävää ajaa punaisia päin, koska on kiire töistä kotiin tai Isoon Omenaan shoppailemaan, eikä tässä kyseissä paikassa risteävää autoliikennettä, vain pyöräilijöitä ja jalankulkijoilla. Heillä on aikaa odottaa. Espoolaista autoilukulttuuria parhaimmillaan.

Pitäisi ehkä vain valon vaihduttua vihreäksi singahtaa suojatielle ja ihmetellä vahinkoja jälkeenpäin..

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Hiekkaa, hiekkaa, enemmän hiekkaa

Talven merkit lähes näkyivät pääkaupunkiseudulla viime viikolla. Rännän sekaista lunta ripotteli hieman taivaalta ja lämpötilakin taisi käväistä pakkasen puolella. HKR:n (vai onko sekin jo joku liikelaitos?) koko kesän seissyt liukkaidentorjuntaosasto lähti liikkeelle ja nyt ovat sitten pyörätiet hiekoitettu monessa paikassa. Mikäli edellisten talvien kokemuksiin on uskominen, seuraavan kerran lunta tulee joskus joulukuussa. Kaiken tämän lopputuloksena on taas katupölyä ja terävän sepelin puhkomia renkaita.

Ymmärrän, että jalankulkijat kaatuilevat jäisillä jalkakäytävillä, mutta eihän tuolla edes ollut kunnolla jäätä. Vai enkö vain huomannut? Mäkelänkadun ylittävä puusilta taisi olla jäässä. Hesarikin kirjoitti aiheesta, kun pyöräilijät vaativat varoitusmerkkejä ja lisää hiekoitusta. Kaupungissa on kyllä vaikeaa olla kaikille mieliksi. Täällä yksi valittaa, että hiekkaa on liikaa ja tuolla toisen mielestä kaupunki ei hiekoita tarpeeksi.

Omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut rengasrikkoa, en ole myöskään vielä vaihtanut nastarenkaita fillariin.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kansainvälistä linjaa

Aloitin tämän Fillarilla-blogin rinnalle englanninkielisen HelCycles-blogin, jossa tarkoitukseni on esitellä Helsinkiläistä pyöräilyä ja pyöräilykulttuuria myös Suomen ulkopuolelle. Projekti on vielä alussa, mutta toivottavasti sekin löytää lukijansa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Pyöräily-ystävällinen Salo


Salo on pyöräilijälle ystävällinen kaupunki. Pienessä kaupungissa on lyhyet etäisyydet ja paljon hyviä pyöräteitä. Kaupungin keskustaa halkovat leveät pyöräväylät ja keskipisteenä toimivan ostoskeskuksen yhteydessä on todella runsaasti parkkipaikkoja fillareille. Ja ihmiset pyöräilevät Salossa paljon. Nytkin marraskuun ensimmäisen päivän kirpeässä säässä näkyi runsaasti fillaristeja.


Jopa eläinkaupalla on oma pyöräparkkinsa.

Kaupungin ulkopuolella avautuvat idylliset varsinaissuomalaiset kumpuilevat maisemat mutkaisine teineen. Salosta pääsee pyöräreittiä Strömman kanavalle asti. Jos joku ei tiedä, niin Strömman kanava erottaa Kemiönsaaren mantereesta. Pyörätie on tosin sorapohjainen, joten maantiepyörällä sitä ei kannata ajaa, mutta maanteitäkin seudulla riittää kyllä. Ja sekaan mahtuu muutama ihan mukava mäkikin.

Ja ei, en ole saanut sponsorirahaa Salon kaupungilta, vaan kirjoitan tämän ihan omasta aloitteestani. Kannattaa käydä ajelemassa, jos siellä päin sattuu liikkumaan fillarin kanssa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Sataa, sataa, ropisee

Tässä alkuviikolla on satanut jonkin verran, varsinkin eilen ajaessani illalla töistä kotiin vettä tuli taivaalta oikein kunnolla. Silti, tai siitä johtuen ajaminen oli erityisen mukavaa. Pyörä kulki, päällä vedenpitävät vaatteet (pisteet Haltille) ja mielikin oli virkeä. Joskus kesällä hyvässä säässä ajeltuaan kotiin tullessa ei edes huomaa fillaroineensa, mutta tällaisen syyslenkin jälkeen tuntee kyllä ajaneensa.

Ainoa huono puoli syyskeleihin varustauduttaessa on se, kun vaatteet jo päällensä pukeneena huomaa, että jokin asia (kännykkä, avaimet, lamppu) onkin unohtunut. Sitä/niitä on sitten mukava etsiä hiki päässä. Pitäisi muistaa aina etsiä kaikki kamat valmiiksi ja pukea vasta sen jälkeen.

Tuo uusi Deuterin reppu tuntuisi toimivan erinomaisesti. Tavarat eivät paina selkää ja reppuun integroitu sadehuppukin on täysin vedenpitävä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tavarankuljetusta

Kokemukseni perusteella ihmisen elämä on suureksi - ellei jopa suurimmaksi - osaksi tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Mikäli ihminen sattuu olemaan pyöräilyn harrastaja, täytyy tavaroita kuskata paikasta toiseen fillarilla.



Olen nyt pari vuotta kuskannut fillarilla selässä tavaraa Timbuk2-lähettilaukussa. Se on erinomainen väline siihen tarkoitukseen. Tilaa on melko runsaasti, vaikka laukku onkin M-kokoinen. Varsinkin kaupunkisukkuloinnissa on hyvä, ettei laukkua tarvitse ottaa selästä pois, kun tavaraa pitää ottaa ulos. Se ei myöskään hiosta selkää, kuten jotkut reput. Haittapuoli on se, ettei kuskattavien tavaroiden ja selän välissä ole kuin laukun kangas. Töihin polkiessani kuljetan laukussa usein eväitä muovisissa pakasterasioissa ja ne painavat ikävästi selkää, vaikka kuinka yrittäisi asetella. Painavaa tavaraa täynnä oleva laukku saattaa myös painaa toista hartiaa.



Noita mainitsemiani ongelmia välttääkseni hankin uuden kantovälineen, tällä kertaa repun. Kyseessä on Deuter Trans Alpine 25. Olen tähän mennessä ehtinyt ajaa se selässä vain kerran, mutta silloinkin se jo tuntui todella hyvältä. Ensi viikolla pääsen kokeilemaan kunnolla eväsrasioiden kanssa. Tässä mallissa selänkään ei pitäisi hikoilla niin paljon repun takana olevien Airstripes-tuuletuskanavien ansiosta. Pieniä lokeroita ja osastoja on repussa riittävästi. Tuon olkalaukun huono puoli on se, että siellä tavarat seikkailevat suuressa rahtitilassa.

Käytän olkalaukkua edelleen lyhyillä matkoilla kaupungilla, mutta työmatkoja on tarkoitus ajella reppu selässä.

Missä sinä kuskaat tavaraa fillaroidessasi?

torstai 22. lokakuuta 2009

Tekniikka petti

Kaaduin tänään fillarilla pitkästä aikaa, eikä syynä edes ollut oma ajovirhe vaan vika oli kalustossa. Ajelin Inbred-sinkulallani pahaa-aavistamatta kaupungilla, kun "napsahti". Voimansiirrosta oli jo jonkin aikaa kuulunut epäilyttävää naksuntaa, mutta olin ajatellut, että syynä on uusien ketjujen ja vanhaan takarattaan yhteensopivuusongelmat. Tänään pyöräillessäni vapaaratas löi pari kertaa tyhjää, mutta hiljaisessa vauhdissa se ei suuremmin häirinnyt ja unohdin koko asian. Ajaessani Ludviginkatua melko reipasta vauhtia polkaisin oikein kunnolla ja silloin vapaaratas löi taas tyhjää. Tällä kertaa painoni oli suurimmaksi osaksi oikealla polkimella ja sen seuraukseni sukelsin suoraan katuun molemmat polvet ja toinen kyynärpää edellä. Pakko myöntää, että teki kyllä kipeää. Polvet ja kyynärpää ovat nyt hieman arat, mutta vältyin suuremmilta vammoilta. Onneksi takana ei sillä hetkellä ollut muuta liikennettä vaan katu oli tyhjä.

Tilanne, jossa kalusto pettää alta kriittisellä hetkellä, on melko ikävä. Sekunnin murto-osan aikana ehtii ajatella, että nyt mennään eikä mitään voi tehdä asialle. Omaa tyhmyyttähän tuo oli ja olisi ollut vältettävissäkin, jos olisin heti paikallistanut naksumisen. No, nyt vika löytyi ja vaihdan viallisen vapaarattaan heti ensi tilassa.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Pimeys laskeutui

Ensin ilmat viilenivät ja nyt tuli pimeääkin. Pari päivää sitten illalla töistä kotiin polkiessani vaikutti siltä, että olin ainoa valoja käyttävä pyöräilijä. Ilman valoja ajava fillaristi ei ilmeisesti itse ymmärrä, kuinka huonosti hän pimeässä erottuu. Katuvalot ja kiiltelevä asfaltti eivät ainakaan paranna pyöräilijän näkyvyyttä autoilijoille. Pienikin ledituikku auttaisi erottumaan pimeästä kaupungin illasta. Ja etuvalon lisäksi takavalo on erittäin hyödyllinen, koska autoilijat katselevat pyöräilijöitä usein takaapäin.

Pyöräilijöiden lisäksi myös jalankulkijat erottuvat melko huonosti tuolla pimeässä. Tummat vaatteet ilman heijastimia ovat kyllä hyvä yhdistelmä, jos haluaa liikkua huomaamattomana, mutta liikenteessä ei oikeastaan kannattaisi olla huomaamaton.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kylmä, eikä kulje

Edellisessä postauksessani kirjoitin viimeisistä lämpimistä ajokeleistä. Tänään olin fillarilla töissä noin viikon tauon jälkeen ja olipahan taas kylmä pudotus todellisuuteen. Ilma oli kylmä eikä pyörä kulkenut lainkaan. Talvella kylmään säähän on tottunut, mutta nämä syksyn ensimmäiset todella viileät päivät ovat joka vuosi yhtä yllättäviä. Olin kyllä pukeutunut sään edellyttämällä tavalla Haltin pukuun ja talvikenkiin ja laittanut Buffinkin kypärän alle, mutta silti kylmä hiipi vaatteiden alle. No, muutaman päivän (viikon?) päästä kylmää säätä ei edes huomaa enää.

Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Syksyn viimeiset ajokelit

Tänään oli aivan upea ajosää, saattoi jopa olla tämän syksyn viimeisiä näin upeita sunnuntaipäiviä.

Ajoimme mukavan viiden kaupungin kierroksen (Helsinki-Espoo-Vihti-Vantaa-Tuusula). Reitti kulki Helsingistä Espoon keskuspuiston kautta Bodom-järven ympäri jatkuen sieltä lentokentän kierroksella ja lopulta vanhaa Tuusulantietä pitkin takaisin Helsinkiin. Matkaa kertyi hieman yli 90km.

Maantielenkit ovat jääneet minulla aika vähiin tässä loppukesän ja syksyn aikana, joten oli todella mukavaa ajaa kunnon lenkki pitkästä aikaa. Tokihan pyöräilykausi jatkuu koko vuoden, mutta näitä pidempiä lenkkejä ei syysmyrskyissä ja talvipakkasilla tule ajeltua.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Syksy jälleen

Eilen töistä kotiin polkiessani tunsin syksyn todella tulleen. Aamulla oli kaunis auringonpaiste, enkä sen takia varustautunut sadetakilla. Olisi pitänyt. Hieman ennen kotiinlähtöä taivas repesi ja vettä alkoi tulla kunnolla. Päälläni oli vain ohut juoksutakki, polvihousut ja normaali ajokengät. Kengät säilyivät kuivina ehkä kolme minuuttia, housut viisi ja takki piti vettä lähes kymmenen minuuttia. Vesi litisi kengissä, housut tarttuivat polviin ja vesi valui hihoja pitkin. Hieman ennen kotiin saapumista sade sitten loppuikin. Onneksi kotona odotti lämmin sauna. Vanha viisaus sanoo: "Ei ole olemassa huonoja säitä, on olemassa vain huonoja varusteita".

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Voiko pyöräilijä olla autoilija?

Liikennekeskusteluissa yleensä asetetaan pyöräilijät ja autoilijat vastatusten. Pyöräilijän näkökulmasta autoilijat vievät elintilan pyöräilijältä ja autoilija taas kokee, että pyöräilijät tulevat autoilijan reviirille hidastamaan matkantekoa. Kaupungissa kuitenkin liikutaan sekä pyörällä että autolla, joten molempien ajoneuvojen pitäisi kyllä mahtua tänne. On hyvin yksisilmäistä vastustaa pyöräilyä auton ratin takaa ilman kokemuksia kaupunkifillaroinnin näppäryydestä ja saasteettomuudesta. Ja samalla tavalla vannoutuneimmat pyöräilevät autoilun vastustajat katsovat tilannetta vain pyörän selästä.

Tämä ei ole puheenvuoro autoilun puolesta. Miellän itseni pyöräilijäksi, vaikka ajan autoa ja jopa omistan sellaisen. En kuitenkaan aja autolla joka paikkaan. Kaupungissa liikun pääasiassa jalan, fillarilla tai julkisilla. Työmatkan ajan toisinaan autolla. Autoilu antaa minulle mahdollisuuden havainnoida fillaristin asemaa liikenteessä myös toisesta näkökulmasta kuin vain pyörän päältä. Ja autoilu auttaa näkemään autoilijan tilanteen myöskin toisesta näkökulmasta. Suosittelenkin, että kaikki autoilijat hyppäisivät fillarin selkään ja ajaisivat vaikka päivän kaupunkiliikenteessä. Samoin pyöräilijöiden kannattaisi katsoa liikennettä autoilijan näkökulmasta. Jos ei ole ajokorttia, aina löytyy joku tuttu, jonka kanssa voi lähteä autolla tutustumaan kaupungin liikenneolosuhteisiin. Jos tarpeeksi moni laajentaisi näkemystään tällä tavoin, saattaisimme joskus ehkä saada sujuvamman kaupunkiliikenteen.

Kaikilla olisi paljon helpompaa, jos liikenteessä ei olisi vastakkainasetteluja, vaan olisi yksi ryhmä - tienkäyttäjät. Lienee utopistinen maailmankuva.


Mitä mieltä sinä olet?

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Lisää voimaa

Aloitin jälleen pitkästä aikaa kuntosaliharjoittelun. Pyöräilyssähän ylävartalon lihaksisto jää liian vähälle huomiolla ja jalkalihastenkin harjoittelu on lähinnä kestävyyteen keskittyvää, ainakin maantiellä ja työmatkoilla. Olen nyt pari kertaa käynyt salilla ja tuloksena on eriasteisia kiputiloja pitkin kehoa. Oli todellakin korkea aika alkaa nostella rautaa. Kunhan elimistö toipuu kokemastaan järkytyksestä, voin aloittaa varsinaisen treenaamisen. Kuntosaliharjoittelu on myös tarpeellista talvikaudella, koska silloin ainakin minä pyöräilen paljon vähemmän kuin kesällä, vaikka pyrinkin ajamaan fillarilla läpi vuoden.

Kun/jos jaksan jatkaa harjoittelua koko talven, on mielenkiintoista nähdä kuinka pyörä kulkee ensi kesänä.

torstai 27. elokuuta 2009

Pyöräteiden hyötykäyttöä

Eilisen Hesarin mielipidepalstalla oli kirjoitus, jossa vaadittiin ajoradasta erotettujen pyöräkaistojen palauttamista marras-huhtikuun ajaksi hyötykäyttöön, siis autojen pysäköintipaikoiksi. Muistini mukaan meillä on Helsingissä kahdessa paikassa noita pyöräkaistoja, Unioninkadulla ja Runeberginkadulla. Ja nyt nuokin pitäisi ehdotuksen mukaan poistaa. Jos joku Helsingissä autoileva ei ole nähnyt mielestään tarpeeksi pyöräilijöitä kaistoilla, ei se tarkoita sitä ettei niitä käytettäisi. Kunhan noita kaistoja saadaan lisää, niin käyttöastekin nousee. Ja kyllä meitä marras-huhtikuussakin pyöräileviä tässä kaupungissa riittää.

Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että tuollainen käytäntö otettaisiin käyttöön, niin ei osavuotinen käyttö ole mikään ratkaisu. Jos pyörätie on puoli vuotta pyöräilijöiden käytössä ja puoli vuotta pysäköintipaikkana, on lopputuloksena vain paljon sekaannusta sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Pyöräteiden ja muiden kulkuväylien (sekä pysäköintipaikkojen) toimivuus perustuu siihen, että ne ovat jatkuvasti käytössä, läpi vuoden. Tottumus on se, joka ohjaa ihmismassojen toimintaa.

Voiko tosiaan olla niin, että autoilijat tuntevat reviirinsä uhatuksi jo näiden kahden pyöräkaistan takia? Entä sitten, kun niitä saadaan lisää?

perjantai 21. elokuuta 2009

Elokuvataidetta pyörätiestä


Kävin vihdoin ajamassa Runeberginkadun uuden pyörätiepätkän. Tämä uusi pyörätie on käänteentekevä siksi, koska se poikkeuksellisesti erotettu ajoradasta eikä jalkakäytävästä, kuten suurin osa Helsingin pyöräteistä.

Edit: Taide-sana otsikossa siitä syystä, että tänään taiteiden yö. Sen kunniaksi siis tämä taide-elokuva.

Tiukka paikka


Salmisaaressa, Lauttasaaren sillan päässä Porkkalankadulla on aika tiukka paikka pyörätiellä. Kyseistä väylää pitkin polkee Lauttasaaren suunnasta joka aamu melkoinen määrä työmatkafillaristeja, ja juuri tämä sillan eteläpuoli tuntuisi olevan se suositumpi väylä. Kuten kuvasta näkyy, keskellä pyörätietä on liikennevalotolppa ja aidan vasen puoli on pyhitetty jalankulkijoille. Oma työmatkani reitti kulkee juuri tästä ja aamuisin on liikennevalotolpan kohdalla onkin usein aika ruuhkaista. Kuvanottohetkellä ruuhka oli jo hellittänyt, mutta tästäkin voi havaita, että ei tuohon kovin monta fillaria rinnakkain mahdu. Usein kierrän tolpan oikealta puolelta, mutta siihen oman lisäjännityksensä tuo autoliikenne, joka hipoo pyöräilijän oikeaa kylkeä.

Jos tuo liikennevalotolppa siirrettäisiin lähemmäksi talon seinää, tilanne paranisi huomattavasti. Laitan tästä varmaan viestin myös Fillarikanavalle. Tosin tällä blogikirjoituksella on luultavasti yhtä paljon vaikutusta asian tilaan kuin yhdellä viestillä valitusten valtameressä. Fillarikanava ei nimittäin oikein vaikuta toimivan sillä tavoin kuin ehkä ajateltiin. Se on kankea käyttää ja täynnä anonyymejä huutoja asioiden toimimattomuudesta. Lisäksi kaupungin virkamieskin sitaatin mukaan kommentoi, että kanava ei ainakaan nykymuodossaan toimi. Toivottavasti alkukankeuden jälkeen homma alkaa toimia ja palaute menee oikeasti perille ja vaikuttaakin asioihin.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

The Bike-podcast

Aiemmissa blogikirjoituksissani olen maininnut muutamaankin kertaan erinomaisen The Bikeshow-podcastin, joka on nyt muuten tauolla. Nyt löysin uuden fillariaiheisen englanninkielisen The Bike-podcastin. Kyseessä The Guardian-lehden julkaisema podcast, joka tulee ulos kerran kuussa. Sivuilta löytyy samanniminen blogi.

Tähän mennessä ulos on tullut kaksi jaksoa sekä parin minuutin pituinen esittely, jotka kaikki kuuntelin tänään töihin ja töistä polkiessani. Ihan mukavaa kuunneltavaa. The Bike-podcast on pyöräilyn makasiiniohjelma, jossa käsitellään muun muassa ammattipyöräilyä, pyöräilyn alakulttuureja, pyörämatkailua sekä testataan erilaisia fillareita. Kohderyhmää ovat tavalliset pyöräilystä kiinnostuneet ihmiset, mikä on ihan hyvä juttu. Esimerkiksi pyörätesteissä fillarit esitellään aika perustasolla, ei teknisiin yksityiskohtiin takertuen.

Vanhaan kunnon Bike Showhun verrattuna The Bike-podcast jää hieman pinnallisemmaksi, kun The Bike Show sukeltaa syvemmälle aiheisiinsa. Mutta kaikin puolin mielenkiintoinen on tämä uusikin tuttavuus. Ei näitä kiinnostavia fillari-pocasteja liikaa ole.

Omat podcast-kokeiluni ovat hieman jäissä. Tein taannoin pari muutaman minuutin mittaista jaksoa kokeeksi, mutta siinä kaikki toistaiseksi. Olen kyllä suunnitellut jatkavani näitä juttuja äänimuodossa jatkossakin, mutta se vaatii hieman lisää suunnittelua ja paneutumista. Tämä blogikirjoittelu on astetta vaivattomampaa. Mutta Fillarilla-blogia, tai -podcastia kuullaan vielä.

perjantai 14. elokuuta 2009

Pyöräkaistoja


Mainitsin aiemmassa postauksessani Runeberginkadun uusista pyöräkaistoista. En ole vieläkään päässyt koeajamaan niitä, mutta kuvan sain kuitenkin jo otettua. Aika lyhyt pätkä tuo on ja loppuu ikävästi kesken, mutta alku kuitenkin. Hienoa! Näitä lisää. Kuinkakohan liukas tuo maalattu pinta on sateella? No, se varmaan selviää syyssateiden alettua.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Sujuvaa pyöräliikennettä

Löysin Copenhagen cycle chic-sivustolta videopätkän sujuvasta pyöräliikenteestä kaupungissa. Kaupunki on luonnollisesti Kööpenhamina. Sujuukohan pyöräily Helsingissä joskus näin sujuvasti?

The Green Wave in Copenhagen from Colville Andersen on Vimeo.

torstai 6. elokuuta 2009

Ruuhkaa pyöräteillä


Cycling Helsinki
Originally uploaded by timseppa
Kävin tänä aamuna ajelemassa Helsingin keskustassa ja pääsin mukaan työmatkaliikenteeseen, vaikka vapaapäivää vietinkin. Oma työmatkani kulkee länsiväylän pyörätietä pitkin, joten ole tottunut melko väljään ja vapaaseen liikenteeseen.

Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.

Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.

tiistai 4. elokuuta 2009

Ajoneuvokeskustelu

Marek Salermon haastattelusta virinnyt keskustelu jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus otti kantaa aiheeseen. Polkupyörä on ajoneuvo ja sillä tulisi ajaa omalla kaistallaan, ei jalankulkijoiden seassa. Olen täysin samaa mieltä. Jos pyöräilijät ajaisivat autokaistoista erotetuilla pyöräteillä - tai kaistoilla, totuttaisi tämä pyöräilijät ajamaan autojen seassa sielläkin, missä pyöräkaistoja ei ole. Ja näitä paikkoja väistämättä jäisi kaupunkiin, vaikka pyöräteitä lisättäisiin reilusti.

Kovasti nämä suunnitelmat herättävät vastustusta. Aremmat ja verkkaisesti ajelevat pyöräilijät eivät mielellään mene autojen sekaan. Toisaalla taas jääräpäisimmät autoilijat vastustavat pyöräilijöiden tuomista heidän reviirilleen. Vähitellen nämä ajorataan maalatut pyöräkaistat kuitenkin lisääntyvät, uusin pätkä taitaa olla Runeberginkadulla. En ole vielä ajanut siellä, täytyykin mennä koeajamaan ensi tilassa.

maanantai 3. elokuuta 2009

Kesä loppui ja arki alkoi

Maanantaiaamuna töihin pyöräillessäni huomasin, että lomat ovat loppuneet ja arkinen rytmi palannut. Heinäkuussa kaupungissa sai nauttia rauhallisesta liikenteestä ja leppoisasta elämänmenosta. Elokuun ensimmäisenä maanantaina kaikki oli toisin. Kadut ja kaupunkiin vievät tiet olivat täynnä autoja, työmatkapyöräilijät olivat palanneet sankoin joukoin pyöräteille ja ihmiset kiirehtivät busseihin. Saisinko kesän takaisin?

Onneksi säät jatkuvat vielä lämpiminä.

Uusi pyöräilylehti

Löysin Akateemisin kirjakaupan lehtiosastolta ainakin minulle uuden pyöräilylehden, amerikkalaisen Bicycle Timesin. Nettisivujensa mukaan tämä käsillä oleva läpyskä on lehden toinen numero.

Valtavirrasta poiketen Bicycle Timesissa ei käsitellä ammattipyöräilyä, harjoitteluohjeita eikä fillarialan teknisiä innovaatioita. Pääpaino on jokapäiväisessä pyöräilyssä. Aiheita ovat esimerkiksi vanhan fillarin kunnostus ja pyöräteiden turvallisuus. Fillariesittelyissä on peruspyöriä ja yksi taittopyöräkin. Kiinnostava uutuus urheilu- ja teknologiapainotteisten pyöräilylehtien joukossa. Kannattaa tutustua.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Pakkokypärä



Tämän päivän Hesarissa oli juttu Helsingin uudesta pyöräliikennesuunnittelijasta Marek Salermosta. Hän ei kannata kypäräpakkoa ja sanoo ajavansa työmatkoja ilman kypärää. HS:n nettilehden keskustelupalsta täyttyi välittömästi melko tiukoista kommenteista, joissa monissa tuomittiin Salermon lausunto. Niiden mukaan virkamies näyttää kansalaisille huonoa esimerkkiä, kun kieltäytyy noudattamasta lakia.

Tässä jälleen Suomen lainkuuliainen kansa osoittaa parhaat luonteenpiirteensä. Heti, kun joku rikkoo jotain lukemattomista kielloistamme tai pakoistamme, olemme innokkaana raportoimassa tuosta rikollisesta. Täytyyhän maassa laki ja järjestys olla. Sama ilmiö on tuttu vaikkapa työpaikan lounasravintolan jonosta. Jos erehdyt ottamaan yhden ylimääräisen voinapin, raportoi takanasi jonottava kateellinen kansalainen rikkomuksestasi. No niin, taisi ajautua hieman asian viereen.

Itse käytän kypärää oikeastaan aina pyöräillessä ja suosittelen muitakin käyttämään. Mutta silti kypäräpakkoa en kannata. Onneksi Suomessa ei (ainakaan vielä) saa rangaistusta kypärättömyydestä.

Toivotan onnea ja menestystä Marek Salermolle uudessa tehtävässään. Hänen näkemyksensä polkupyörän rinnastamisesta hitaaseen autoon nopean jalankulkijan sijasta saa vankkumattoman kannatukseni.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Kuvia pyöräilystä Helsingissä

Perustin Flickriin Helsinki Cycling-ryhmän. Sinne voi siis lähettää kuvia pyöräilystä ja fillareista Helsingissä.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Pyöräteitä


Huomasin tänään, että Helsingin Kauppatorin viereinen pyörätie jatkuu nyt Pohjois-Esplanadin loppuun Päävartion ohi Meritullintorille asti. Enää ei tarvitse kiertää Kauppatorin ja Katajanokan sillan kautta. Hienoa!


Toinen hieno juttu ovat ajoradasta erotetut pyöräkaistat. Tosin tämäkin kuva osoittaa sen, että pyöräkaistoja tehdään sinne, minne niitä on helppo tehdä, eikä välttämättä sinne, missä niitä tarvittaisiin. Kuvassa oleva Kirkkokadun pätkä on niin hiljainen, että siellä voi kyllä huoletta ajella autojen seassa. Mutta alku se on tämäkin.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Vuoren valloitus

Kävin tänään ajamassa Malminkartanon mäen ylös cyclocrossarilla. Kylläpä ottikin voimille, huh. Tasavauhtiset maantielenkit eivät selvästikään valmista tällaiseen koitokseen. Pitäisi taas alkaa harrastaa maastopyöräilyä, jossa tulee luonnostaan enemmän anaerobista harjoitusta. Maantielenkeillä on jotenkin vaikeampi ottaa maitohappokynnykselle ulottuvia intervalleja. Nousu oli myös sikäli hankala, että takapyörä alkoi sutia, jos nousi putkelle. Siispä piti ajaa penkistä, mikä osaltaan teki hommasta raskasta. Tai, mitä sitä huonoa kuntoa selittelemään olosuhteilla.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Taukoa fillaroinnista

Tässä on ollut viikon verran taukoa fillaroinnista. Tai, ajoin minä maalla kymmenisen kilometriä mökkipyörällä. Oli muuten melkoisen raskasta verrattuna omalla fillarilla ajeluun.

Sain vihdoin laitettua Flickriin juhannusreissun kuvat, joten täältä ne löytyvät.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kirja-arvio: Rengasrikkoja Saharassa

Sain vihdoin luettua jo keväällä ilmestyneen Matti Rämön Rengasrikkoja Saharassa-kirjan. Toimittaja Rämö pyöräili edestakaisen matkan Helsingistä Saharaan ja kirjoitti matkastaan kirjan. Osmo Soininvaara teki oman Fillarilla Nizzaan-reissunsa samoihin aikoihin, mutta Rämön kirja ilmestyi hieman myöhemmin.

Kun kaksi suomalaista pyöräilijää polkee samaan aikaan Euroopassa ja molemmat kirjoittavat matkastaan kirjan, tulee näitä kirjoja ja matkoja verranneeksi väkisinkin. Soininvaara ajoi matkansa maantiepyörällä reppu selässä ja Rämö taas polki Helkamallaan 40kg:n kuorman kanssa.

Rämö kirjoittaa sujuvasti, kuten toimittajan kuuluukin. Matkakuvausten lomassa hän pohdiskelee yhteiskunnallisia kysymyksiä välillä kriittisinkin sanakääntein. Hyvää tekstiä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Mutta entä matka yleensä? Soininvaaran reissusta tuli lukijalle positiivinen mielikuva, olisi itsekin kiva päästä ajelemaan Keski-Eurooppaan. Rämön matka taas oli melkoinen kokoelma erilaisia vastoinkäymisiä. No, kirjan nimi kuvaa hyvin tunnelmaa. Tämän luettuani minun ei tehnyt mieli samoille reiteille polkemaan. Renkaita puhkeilee ja varsinkin pinnoja katkeilee aivan solkenaan. Annan täyden kunnian ja tunnustuksen Rämön suoritukselle, mutta itse olisin kyllä valmistautunut tällaiseen koitokseen hieman perusteellisemmin. Joko hänen pyörässään oli aivan liian paljon kuormaa tai sitten fillarin kiekot olivat ala-arvoisessa kunnossa. Pelkästään etulaukkuihin ja -tavaratelineeseen investointi olisi säästänyt monelta pinnanvaihdolta. Ja ehkä tavaraakin oli liikaa. Suosittelen muuten peräkärryä vaihtoehtona painaville pyörälaukuille.

Etelä-Euroopassa ja Afrikassa polkeminen vaikutti kirjan mukaan myös aika hankalalta, jopa vastenmieliseltä. Täyteen lastattu fillari, sietämätön kuumuus ja varsinkin afrikassa kohdattu pyöräilykulttuurin puute ja vihamielisyys sitä kohtaan ei tosiaankaan houkuttele lähtemään Pohjois-Afrikkaan ajelemaan. Dokumentointina kirja on kyllä onnistunut, mutta kovin houkuttelevana matkakirjana en sitä pidä.

Kaikesta huolimatta suosittelen kyllä lukemaan tämänkin kirjan. Se on siis hyvin kirjoitettu ja on kirjana aivan mainio. Ainoastaan Rämön matkanteko herättää ainakin minussa hieman kriittisiä ajatuksia. Helpommallakin olisi voinut päästä.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Fillarointia Stadissa



Kävin tänään pariinkin otteeseen fillarilla kaupungilla pyörähtämässä. Aamupäivällä tein reilun parin tunnin lenkin ja kävin tutustumassa fixeihin erikoistuneeseen Kumiluoti-liikkeeseen. Liike on pieni ja ihan täynnä rakenteilla olevia tai rakennettuja/huollettuja fillareita. Tunnelma oli erityisen rento.

Iltapäivän lenkillä käväisin Pelago Bicyclesissä, sitä olen tässä blogissa jo aiemminkin mainostanut. Tämäkin putiikki on melko pieni, eikä siellä ainakaan vielä ollut kovin paljon fillareita, mutta lisää on ilmeisesti tulossa. Vaikka en fillaria ostanutkaan, niin mukaan tarttui sentään jotain. Ostin erittäin tyylikkään The Ride-lehden numeron kaksi. Suosittelen, on kyllä hieno lehti. Eikä tässä vielä kaikki, sain mielenkiintoisen reittioppaan, Iron Curtain Trail-kirjasen. Läpyskässä on 7000 kilometrin reitti, joka kulkee entisen rautaesiripun linjaa pitkin. Siinäpä tuleville vuosille hieman suunniteltavaa.

Tänään avattiin Fillarikanava-nettisivusto, josta palvelee helsinkiläisiä pyöräilijöitä. Sinne voi kirjoittaa pyöräilykokemuksia ja kehittämisehdotuksia. Ainakin näin avajaispäivänä sivusto toimi aika hitaasti ja oli välillä pois käytöstäkin. Mutta eiköhän se tässä ala toimia ja lunasta paikkansa toimivana vaikuttamiskanavana.

Hieno sää ja hieno päivä pyöräillä hienossa kaupungissa.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Matkakertomus (HK-Loviisa-Virolahti-LPR)

Reissu tuli tehtyä ja tässä raportti matkasta.

Lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän aikaan torstaiaamuna kohti Loviisaa. Sää oli aurinkoinen, mutta ei missään nimessä helteinen. Pyörät kulkivat mukavasti. Minulla oli perässäni peräkärry ja vaimon tavarat oli lastattu Ortliebin Back Roller Classic-laukkuihin. Pidimme pari patukansyöntitaukoa ennen ensimmäistä varsinaista pysähdystä Porvoossa. Joen rannalla uuden sillan kupeessa söimme eväitä ja nautimme kesäisestä kaupungista.

Tauko Porvoossa

Porvoosta jatkoimme matkaa päivän viimeiselle etapille. Loviisaan saavuimme puoli viiden aikaan iltapäivällä. Matkaa ensimmäisenä päivänä kertyi 99km. Loviisassa vietimme leppoisan illan kuljeskellen kaupungilla, söimme venerannan ulkoilmaravintolassa. Majoituimme retrohenkiseen Gasthaus Loviisaan. Ihan ok.

Gasthaus Loviisa

Pyörät nukkuivat Loviisassa ulkona

Heräsimme viileään perjantaiaamuun. Sämpylä-sulatejuusto-meetwurstiaamiaisen jälkeen hyppäsimme satulaan suuntasimme takaisin valtatie 7:lle ja kohti Virolahtea. Suunnilleen Pyhtään kohdalla suomalainen lempeä juhannussää näytti kyntensä ja vettä alkoi sataa. Ei tosin kaatamalla, mutta riittävästi kuitenkin. Ajoimme suurimman osan seiskatieosuudesta vanhalla tiellä, ainoastaan ennen Pyhtäätä piti ajaa valtatien piennarta. Juhannusruuhka ei vielä/enää ollut pahimmillaan, mutta silti saimme oman osuutemme ohittelevista rekoista. Vettä satoi suunnilleen Kotkaan asti, jossa pidimme kahvitauon idyllisessä Prisman kahvilassa.

Kotkasta jatkoimme Haminaan ja siitä kohti Virolahtea vanhaa museotietä pitkin. Tämä vanhan kuninkaantien pätkä olikin erittäin mukava ajettava. Tie oli mutkainen ja ympärillä runsaasti vehreää lehtomaista metsää. Ruokatauolle löytyikin viihtyisä paikka meren rannalta.

Tauko Lupinlahdella, museotien varrella

Tässä vaiheessa alkoi hieman väsy painaa matkaajien jaloissa, mutta jatkoimme silti sisukkaasti kohti määränpäätämme, Hurpun tilaa. Pitkähkön alamäkiosuuden jälkeen pääsimme perille, rauhallisen oloiseen lahdenpoukamaan.

Hurpun tilan aittamajoitus

Hurpun tila on ollut olemassa jo ilmeisesti 1700-luvulta asti ja nyt näytti toimivan pitkälti karavaanareiden leirintäalueena. Onneksi mukaan mahtui kaksi fillaristiakin. Nukuimme rauhattoman yön lyhyissä sängyissä asuntovaunuharrastajien polttaessa kovaäänisesti juhannuskokkoa. Päivän saldoksi saimme 108 kilometriä.

Virolahden kirkonkylä

Lauantaiaamu valkeni viileänä, mutta aurinkoisena. Mökkiaamiaisen jälkeen nousimme pyörien päälle ja viimeiselle etapille kohti eteläisen Saimaan porttia, Lappeenrantaa. Aurinko meni melko nopeasti pilveen lähtömme jälkeen, joten alkumatka meni harmaassa säässä.

Liityntäpysäköinti työmatkapyöräilijöille

Vaalimaata lähestyttäessä maisema oli synkkää valtatien vartta, mutta onneksi pyörätietä koko matka. Ennen raja-asemaa käännyimme kohti pohjoista, tässä vaiheessa matkaa Lappeenrantaan 60km. Kohta matka olisi jo ohi. Aiempaan verrattuna mäkiä oli tällä etapilla enemmän, tosin ei kovin jyrkkiä. Myötätuuli helli meitä koko matkan, kahtena ensimmäisenä päivän tuuli oli lännestä ja viimeisenä päivänä se oli kääntynyt eteläiseksi. Kerrankin. Tämän etapin tauon pidimme Ylämaalla, jalokivikeskuksen kahviossa, jonne alkoi kerääntyä juhannuksen juhlimista jatkavia paikallisia. Nautimme nopeasti herkulliset kahvit ja leivonnaiset ja jatkoimme matkaa, ennen kuin meno riehaantui.

Pulla- ja munkkikahvit Ylämaalla

Aurinkokin alkoi paistaa jossain vaiheessa ja viimeiset kilometrit menivätkin aika kevyesti. Saavuimme Lappeenrantaan neljän jälkeen iltapäivällä. Majoituimme Hotelli Lappeeseen, jonne saimme pyörätkin mukavasti sisätiloihin turvaan. Reissu oli poljettu ja suihku odotti. Olipas kivaa! Viimeisen päivän matka oli 85km.

Lappeenranta ammotti tyhjyyttään, kun kaikki ihmiset olivat varmaankin Saimaan mökeillään. No, löytyipä sieltä kuitenkin vähän elämääkin. Kävimme rannassa haistelemassa iltaa ja maistelemassa muikkuja ja silakoita kera perunamuusin. Sunnuntaina kävimme kanavaristeilyillä ja tyydytimme nälkämme paikallisella herkulla, vedyllä. Ihan hyvää, mutta miksi kinkulla ja kananmunalla täytettyyn lihapiirakkaan pitää laittaa vielä voita ja suolaa?

Takaisin Helsinkiin palasimme junalla ja nyt täytyy kyllä antaa kritiikkiä VR:n suuntaan. IC-junassa on tosiaan kolme fillaripaikkaa, joista pitää maksaa 9€. Junaan oli nousemassa meidän lisäksemme vielä yksi fillaristi, joten kaikki paikat olivat siis myyty. Yllätykseksemme huomasimme, että yksi kolmesta paikasta oli jo varattu. Me saimme vaimoni kanssa pyörät telineisiin, mikä ei ollut kylläkään kovin helppo rasti. Tämä yksi pyöräilijä jäi sitten käytävään seisomaan pyöränsä kanssa, eikä siis voinut laittaa pyörää maksamaansa paikkaan eikä myöskään päässyt istumaan omalle paikalleen. Kerroimme kyllä konduktöörille tästä epäkohdasta, mutta hän vain totesi leppoisasti, että tiedetään. Onko siis oikeasti mahdotonta järjestää kunnolliset olosuhteet fillareiden kuljettamiseen junissa? Näihin kolmen pyörän telineisiin ei edes mahdu kunnolla kolmea aikuisten fillaria.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että reissu oli todella onnistunut. Kalusto ja ihmiset kestivät, säätkin olivat siedettävät. Aurinko olisi voinut paistaa enemmän, mutta toisaalta jatkuva myötätuuli kyllä kompensoi paahteen puuttumisen. Reitti ei välttämättä ollut mielenkiintoisin mahdollinen, pieniä mutkaisia teitä idyllisen maaseudun keskellä olisi mukavampi ajaa kuin vilkkaasti liikennöidyn valtatien vartta, mutta rajallisen ajan takia oli pakko tyytyä tällaiseen ratkaisuun tällä kertaa. Jatkamme pyörämatkailua tulevaisuudessakin, kotimaassa ja varmaan ulkomaillakin.

Pyörät odottavat junakyytiä

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Pyöräreittejä

Löysin näppärän pyöräreittisivuston, bikemap.netin. Laitoin sinne viime kesänä ajamamme Etelä-Suomen kierroksen sekä tulevan juhannusreissumme.

Pieniä epätarkkuuksia reiteillä kyllä on, systeemi ei esimerkiksi usko, että Lauttasaaresta pääsee fillarilla siltaa pitkin Ruoholahteen, vaan väkisin yrittää tarjota reittiä Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta. Mutta kaikin puolin hieno sivusto tämäkin.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Matkasuunnitelma

Juhannussuunnitelma on lyöty lukkoon: pyörämatka itään. Tarkoituksemme on ajaa seuraava reitti: Helsinki-Loviisa-Virolahti-Lappeenranta. Lappeenrannasta palaamme junalla Helsinkiin. Majoitukset ja junaliput saimme varattua ja tilaa riitti. Vain yksi paikka ei suostunut ottamaan majoitusvarausta "näin aikaisin" (viisi päivää ennen). Ei kuulemma osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, onko juhannuksena tilaa. Ja VR:lle terveisiä, että kannattaisi jotenkin yrittää järjestää IC-juniin enemmän kuin neljä pyöräpaikkaa junaa kohti.

Nyt vaan pitää toivoa, että kaikki pilviin varastoitunut vesi ehtii sataa ennen juhannusta. Kirjoitan reissun jälkeen raportin matkasta.

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kesä tuli ja nastarenkaat lähtivät

Sain vihdoin vaihdettua nastarenkaat sinkulastani, juuri sopivasti kesän saapuessa. Samalla On-One sai jäykän keulan, uudet kammet sekä ketjut ja lisäksi vielä perusteellisen pesun. Aiemman 32:16 välityksen tilalla on jonkin verran raskaampi 38:16, juuri sopiva kaupunkifillarin vetosuhde.



Alkaneen kesän kunniaksi kävimme tänään perheen kanssa Espoon rannoilla ajelemassa ja piknikillä. Hieno keli ja paljon ihmisiä oli liikkeellä.



Kuvassa rantaraitti Westendissä, tosin tässä kuvassa ei kovin paljon ihmisiä ole.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Pietarissa on toisin

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Pietarin kadut öisin valtaavista pyöräilijöistä. Sadat fillaristit ajelevat öisin pitkin Pietarin katuja, koska päivisin autojen sekaan ei ole mitään asiaa. Henki saattaa lähteä. Mielenkiintoista, että Pietarinkin kaltaisessa ei-pyöräilevässä kaupungissa alkavat pyöräilyn alakulttuurit kukoistaa. Tosin käsitykseni Pietarin soveltumattomuudesta fillarointiin perustuu täysin lukemiini ja kuulemiin tietoihin, ei omiin kokemuksiin. Mutta jos pietarilaiset aktiivipyöräilijät halua ajaa kaupungissa päivisin, kertoo se kyllä jotain paikallisesta liikennekulttuurista.

Taitavat Hämeentien vaaralliset ruuhkat olla hieman toisessa mittakaavassa.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Mikä on nopein?

Maantiepyörä on nopeampi kuin cyclocross-pyörä. No, eipä tämä mikään uutinen ole, mutta kerron silti. Ajoin koko talven työmatkat sinkulamaastofillarilla ja lumien sulettua hyppäsin cc-pyörän selkään. Ero oli huomattava ja työmatka tuntui lyhentyvän reilusti. Kun hiekoitussepelit saatiin lakaistua kaduilta pois, vaihdoin alleni maantiefillarin. Nyt se työmatka sitten lyheni entisestään. Mikähän olisi seuraava vaihe? Nykyinen maantiepyöräni painaa vähän alle 10kg, joten noin kahdeksankiloisella voisi matka taittua jo valonnopeudella. Hiilikuitu on vain aika kallista.

Tällä hetkellä ajatus lumen peittämästä pyörätiestä ja lähes tunnin mittaisesta työmatkasta hirvittää.

Entä kumpi on nopeampi, Fiat 500 vai BMX-pyörä? Katsokaa itse.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

FillariHelsinki

FillariHelsinki-sivusto näyttää avautuneen. Hienoa! Nyt täytyy vain toivoa, että ihmiset löytävät sivuston ja että siitä kehittyy oikeasti hyödyllinen välinen kaikille stadissa pyöräileville.

Kausi on alkanut

Olin tänään pitkästä aikaa ruuhka-Helsingissä ajelemassa. Kaikki talven naftaliinissa olleet pyörät ja pyöräilijät ovat palanneet ja meno oli sen mukaista. Liikennesääntöjen tuntemus ja pyörän hallinta on ilmeisesti jäänyt vielä joillakin vielä talvisäilytykseen. Väistämissäännöt, kaistalla pysyminen ja tilannenopeudet eivät ihan olleet sitä, mitä niiden pitäisi olla. Kyllä tilanne varmaan tästä paranee, mutta melko holtitonta oli ainakin nyt.

Kuinkahan paljon toukokuussa tapahtuu pyöräkolareita verrattuna vaikka elokuuhun, jolloin ihmiset ovat tottuneita ajamaan?

No, kaupunkihulinan vastapainoksi kävin myös Taivaskalliolla ajelemassa, tässä pari kuvaa sieltä.



sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Autojen valtameressä

Palaan vielä hetkeksi kaupunkipyöräilyn hektisyyteen.

Kuvassa Fixed-shortsien taskun nurjalle puolelle piilotettu mietelmä. Kun autojen seassa joskus täytyy ajaa, kannattaa tehdä se juuri tuon tekstinpätkän kuvaamalla tavalla. Siis sekaan vain, osaksi liikennevirtaa, aktiivisena osallistujana, ei syrjään kiilattavana sivullisena.



Vapaa suomennos tekstistä:

Liikenne oli hullua tänään. Joinakin päivinä tunnen olevani matkaaja ylittämässä Saharaa. Loppumattoman hiekkameren sijalla onkin autojen valtameri. Metallia ja jalkakäytäviä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Jännää, etten näe itseäni osana sekasortoa, vaikka sitä olenkin. Sitä vastoin, ylitän kaistat ja ajan sekasorron läpi. Ohitan autot ja sukellan bussien ohi, yksinkertaisesti. Janoisen ja väsyneen kulkijan sijaan yritän olla tuulenhenkäys.

torstai 7. toukokuuta 2009

Kaupunkipyöräilyn vaarat

Hesarissa oli tänään juttu Hämeentien vaarallisuudesta pyöräilijöille. Hämeentie on yksi Helsingin vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista, joten on luonnollista, että siellä autojen seassa pyöräily ei ole kaupunkipyöräilyn parhaita puolia. Ja pyörätietähän Hämeentiellä ei ole. Ongelmana on se, että katua ei voi leventää, koska molemmilla puolilla on taloja. Autoliikennettäkään oikein voi vähentää, koska katu on merkittävä sisääntuloväylä kaupunkiin. Ainoa ratkaisu olisi maalata pyöräkaistat kadulle, mutta epäilen että melko ahdasta tulee, jos autokaistoja kavennetaan. Voin kyllä olla väärässä, mutta epäilen, etteivät mahdolliset kadunreunaan maalatut pyörätiet tuo runsain joukoin pyöräilijöitä ajelemaan autojen ja bussien rinnalle.

Kyllä Hämeentiellä voi ajaa pyörällä, mutta se vaatii hieman erilaisen asennoitumisen kuin rauhallinen ajelu pyörätiellä. Itsevarma, joskus jopa aggressiivinen ajotyyli on mielestäni välttämättömyys selviytymiseen asfalttiviidakon siimeksessä. Oma päivittäinen työmatkani reitti ei mene Hämeentien kautta, mutta silloin kun joudun ajamaan sitä kautta, pyrin kiertämään Hämeentien "alakautta" Hermannin rantatien kautta. Siellä on hyvä pyörätie, eikä matkakaan juuri pitene. Ja bonuksena saa vielä merimaiseman. Suosittelen.

Miksi tilanne on kehittynyt tällaiseksi? Yksi syy tähän ovat jalkakäytävistä erotetut pyörätiet. Pyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa, turvassa pahoilta autoilta. Ja autoilijat ovat tottuneet ajamaan omistamillaan ajoradoilla ilman häiritsevää kevyttä liikennettä. Jos pyöräkaistat olisi alun alkaen erotettu ajoradoista, eivät pyöräilijät pelkäisi autoja ja autoilijatkin olisivat tottuneet heidän joukossaan ajeleviin fillaristeihin.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Passiivinen vaihe, mutta kammet natisevat

Pyöräilysyklini on hieman passiivisessa vaiheessaan. Mökkimatkojen, uudelleen aloitetun taistelulajiharjoittelun ja pitkien työpäivien ansiosta henkinen paneutumiseni pyöräilyyn ei ole tällä hetkellä aktiivisimmillaan. Tämä hieman nurinkurista, koska varsinainen kevät on alkanut kunnolla ja säät lämmenneet. Ehkä tämä kirjoitus aktivoi minut.

Aloitin shortsikauden toissapäivänä. Lontoosta tuomani Raphan Fixed-shortsit ovat erittäin mukavat, tosin kesähelteille ne ovat luultavasti melko lämpimät.

Vaimoni Kona Jake cyclocrossarin keskiöstä/kammista kuuluu ikävää natinaa. Yritän antaa ensiavun avaamalla ja kiristämällä kammet ja keskiön. Malli on Hollowtech II, joten siihen piti ostaa työkalu. Omassa pyörässäni on sama systeemi, joten nyt on siten työkalu valmiina, KUN Cicli B:n kammet alkavat natista. Tuo kampien natina on on muuten eräs ärsyttävimpiä ilmiöitä pyöräilyssä, heti tyhjenevän takakumin jälkeen.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Maantiellä

Tänään käytiin vaimon kanssa ajamassa noin 60km:n lenkki Helsingin, Vantaan, Tuusulan ja Sipoon alueilla. Sää oli aika hyytävän kylmä, varsinkin kun olin valmistautunut aurinkoiseen kevätpäivään. Alla oli cyclocross-pyörä, maantiefillari odottelee vielä parvekkeella aurinkoisia säitä. Aiempina vuosina oli tärkeää päästä heti kevään alussa ajamaan maantiepyörällä, mutta nyt cyclocross-pyörän myötä maantiepyöräilyn voi aloittaa jo aikaisemmin ja maantiepyörä saa odotella oikeaa kesää. Ensi talveksi ajattelin laittaa nastarenkaat crossariin, sen verran raskasta oli ajella työmatkoja maastosinkulalla.

Paris-Roubaix oli jännittävä loppuun saakka, Tom Boonen otti hienosti kolmannen voittonsa.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Parasta pyöräilyssä...

... on se hetki, kun pyörät alkavat pyöriä ja fillari lähtee liikkeelle ja tuntea olevansa taas tien päällä.

... on ajaa vastatuulessa ja vesisateessa tuulen- ja vedenpitäviin vaatteisiin pukeutuneena ja pitää koko maailman kylmyys ja kosteus ulkopuolella.

... on kääntyä kovassa vauhdissa tiukkaan mutkaan ja tuntea, kuinka renkaat pitävät, vaikka kuinka kallistaisi pyörää.

... on ajaa uudella, sileällä asfaltilla ilta-auringon paistaessa.

... on sukkuloida ruuhkaliikenteessä autojen seassa.

... on ajaa samaan suuntaan menossa olevan pysähtyneen autojonon ohi.

... on ajaa jyrkkää ylämäkeä ja tuntea, kuinka maitohappo virtaa jalkoihin, mutta silti pyörä nousee mäen päälle kevyesti.

... on ensimmäinen keväisen illan pyörälenkki.

Mikä on sinun mielestäsi parasta?

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Nyt se kevät tulee

Vihdoin. Lumet ovat sulaneet ja hiekkaakin on kerätty pois jo runsaasti. Hienoa!

Tänään aloitin vapaapäivän pienellä fillarilenkillä pitkin aamuista Helsinkiä. Hyvin kulki ja mukavaa oli.

Eilisessä Hesarissa oli juttu, jossa kerrottiin kuinka Lauttasaarelaisia häiritsee Ruoholahdenkadun työmaa. Normaali ajoaika keskustasta Lauttasaareen bussi numero 20:lle on 20-25, ja nyt työmaan takia matkaan kuluu erän matkustajan mukaan yli puoli tuntia. Ajatelkaa, 5-10 min kauemmin.

No, yksi vaihtoehto olisi kulkea Lauttasaaresta keskustaan pyörällä, aikaa kuluisi ehkä 15-20 minuuttia ja kaupan päälle reipas olo. Joskus vain ihmettelen tätä laiskuutta.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Podcast - 2. jakso

Tässä jo toinen Fillarilla-podcastin jakso.

Kuuntele

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Hieno video

Löysin netin syövereistä tyylikkään videopätkän.


It's Your Ride from Cinecycle on Vimeo.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Kylmää kyytiä

Juuri, kun olin jo ehtinyt sopeutua vähitellen lämpenevään kevääseen, iski aamulla pakkanen vasten kasvoja. Töihin lähtiessäni lämpötila oli -7 ja tuntui vieläkin kylmemmältä merituulen ansiosta. Pyörä kulki kyllä hyvin, eikä kotimatkalla illalla ollut enää lainkaan kylmä. Kohta voi jo alkaa keventää vaatetusta. Lontoosta ostamani Rapha-housut odottavat jo innokkaasti pääsyä tien päälle.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Hiekkaa

Kevät tulee ja lumet sulavat. Talven aikana kaduille levitetty hiekka ei häviä itsestään, vaan se pitäisi kerätä pois ja nopeasti. Tästä kotikadultamme hiekkaa on jo kerätty, mutta muualla pitkin pääkaupunkiseutua hiekkaa on vielä yllin kyllin. Olen tosin ollut havaitsevinani, että hiekanjyvät olisivat hieman pyöreämpiä kuin aikaisemmin, eikä hiekka näin ollen puhko renkaita niin helposti. Onkohan kukaan muu havainnut samaa? Hiekkaa kuitenkin levitetään mielestäni ihan liikaa, siis kävelijänkin näkökulmasta. Vähempi riittäisi, jolloin rahaa säästyisi sekä hiekoitus- että keräämisvaiheessa. Pitäisi varmaan kertoa nämä näkemykset sellaiselle taholle, joka voisi tehdä asialle jotain.

Edellinen postaukseni oli podcast-kokeilu, mutta tällä kertaa tyydyn kirjoitettuun tekstiin. Tarkoitukseni on kyllä jatkaa podcastienkin tekemistä, mutta ilmaisua pitää vielä hioa. Kuunteliko kukaan tuota juttuani?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Ääntä - siis podcast

Olen jonkin aikaa miettinyt Fillarilla-blogin laajentamista podcasteihin, Nyt päätin kokeilla, joten tässä ensimmäinen jakso. Jatkosta en vielä tiedä. Kuuntele, ihmettele ja kommentoi.

Kuuntele

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Kuvaa ja ääntä



T'ässä pieni video viime kesältä, kuvattu Helsingin keskuspuistossa.

Suosikki-podcastini Bike Show jäi tauolle, mikä on kovin harmillista. Eilisessä Bike Shown lähetyksessä (sitä voi kuunnella myös reaaliaikaisesti Resonance FM:n nettiradion kautta) Jack mainosti Australialaista Bike Love-radio-ohjelmaa, joka on myös ladattavissa podcastina. Kuuntelin tänään muutaman ohjelman ja aika mielenkiintoiselta vaikutti. Kannattaa tutustua.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

No bike week - viimeistä viedään

Nyt se loppuu, huomenna saa taas ajaa fillarilla. Olin sitten koko viikon pyöräilemättä. Huonosta säästä ja työntäyteisestä viikosta huolimatta varsinkin loppuviikosta hinku pyörän päälle oli melkoinen, mutta olin tiukkana. En pyöräillyt. Tokihan olen ollut aiemminkin viikon pyöräilemättä, mutta silloin siihen on ollut joku syy (sairastaminen, poissa kotoa, pyörän puuttuminen, ylitsepääsemätön väsymys). Nyt ainoa syy oli oma päätös.

Oliko tämä opettavaista tai hyödyllistä? Ainakin opin sen, että pyöräilyllä on suuri merkitys elämässäni, vaikka tosin jo tiesinkin. Hyöty on se, että huomenna pyöräily tuntuu kaksin verroin mukavammalta.

Tänään olin GoExpo-messuilla työn merkeissä. Joo, sellaiset ne taas olivat. Aika samanlaiset kuin ennenkin.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Pyöräilykirjallisuutta

Löysin tänään kirjakaupasta kaksi mielenkiintoista fillarialan teosta. Toinen on Matti Rämön Rengasrikkoja Saharassa, joka kertoo siis pyörämatkasta Helsingistä Pohjois-Afrikkaan. Toinen kirja on Jukka Pakkasen Raateleva nousu - johdatus ammattipyöräilyyn, joka siis nimensä mukaisesti käsittelee ammattipyöräilyä.

Hienoa, että Suomessakin vihdoin alkaa ilmestyä suomenkielistä pyöräilykirjallisuutta, vieläpä kaksi kirjaa suunnilleen samaan aikaan. Kirjoitan molemmista kirjoista arviot heti, kun olen saanut ne luettua.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

No bike week - toinen päivä

Nyt on siis toinen päivä takana pyörätöntä viikkoa. Eipä tuonne lumisateeseen ole edes tehnyt mieli lähteä ajelemaan, joten aika helppoa on ollut tämä "luopuminen". Tänään ajelin pitkästä aikaa bussilla työmatkat, yllättävän nopeasti meni.

Parhaillaan on menossa Pariisi-Nizza-kisa, mutta Eurosportin lähetykset tulevat niin aikaisin, että en ehdi katsomaan.

Melko hiljaista on siis nyt pyöräilyn saralla, ainoastaan aktiivista pyöräilyttömyytta.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

No bike week

Nyt alkoi ei pyöräilyä-viikko. Päätin osallistua Bike Shown Jackin ideoimaan No Bike Weekiin. Olen siis viikon pyöräilemättä ja pidän päiväkirjaa tunnelmista. Annan kyllä hieman tasoitusta keskieurooppalaisille kohtalotovereilleni, koska tällä hetkellä tulee lunta taivaan täydeltä.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Lunta ja lisää lunta

Juuri kun  pyöräilijän mieli alkoi vähitellen orientoitua kevääseen, lunta rupesi satamaan oikein taivaan täydeltä. Tälläkin hetkellä katson ikkunasta ulos, kun lunta tulee sakeasti. Taitaa jäädä pyörä kotiin tänäänkin.

Jos ei Suomessa vielä ole kevät, voi aurinkoisempia pyöräilytunnelmia saada vaikka näistä Carson Blumen kuvista. Aika hienoja. Alkaa tosiaankin nastarenkaisella maastofillarilla ajaminen vähitellen riittää, mieli tekisi maantiefillarin selkään, mutta sitä riemua joutuu vielä odottamaan.

Olen löytänyt Twitterin. Löydä sinäkin.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Pyöräilyn edistämistä Lontoossa

Tässä on vielä yksi juttu Lontoosta, tällä kertaa ei tosin omia matkakokemuksia.

Lontoo pyrkii edistämään pyöräilyä mm. London Cycling Campaign-hankkeella. Tämäntapaista voisi yrittää kehitellä Helsinkiinkin.

Tuolta sivustolta löytyy Historic Shop Frontages-retki, jossa kierrellään vanhoja ja perinteikkäitä lontoolaiskauppoja - tietenkin fillareilla. Helsingin historia ei ole ihan niin pitkä, jotta vastaavaa kierrosta saisi täällä aikaan. Mutta hieno idea, ja kannattaa osallistua, jos on menossa Lontooseen 28.2009.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Lisää Lontoota

Vielä kommentti Lontoon fillarikulttuurista

Eri puolilla kaupunkia oli hyviä pyöräkaistoja, jotka olivat siis erotettu ajoradasta, ei jalkakäytävistä kuten meillä. Lisäksi risteyksissä oli sulkuviivoilla erotettuja alueita, joissa pyöräilijät odottivat liikennevalojen vaihtumista autojonon edellä.

Mitenköhän suomalaiset autoilijat suhtautuisivat siihen, että pyöräilijät olisivat heidän edellään jonossa?

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Cycling@London

Tässä tulee lupaamani raportti Lontoon fillarikulttuurista.






Ensimmäinen havainto oli, että pyöriä on todella paljon. Se on luonnolllista, koska ihmisiäkin on paljon ja sääolot suosivat ympärivuotista pyöräilyä. Kun täällä Helsingissä palellaan helmikuussa 10-15 asteen pakkasissa, Lontoossa fillaroidaan huomattavasti kevyemmissä varusteissa 5-10 asteen lämpötiloissa.









Katukuvassa näkyi paljon fikseja ja sinkuloita, trendi ei liene siis vielä kuolemassa. Suomessahan tullaan tällaisissa asioissa "suurta maailmaa" jäljessä, joten näitä vaihteettomia ja kiintevälitteisiä fillareita polkevia lähettilaukkuisia kuskeja tullaan varmaan näkemään meilläkin vielä pitkään. Ja sehän on vain hyvä asia.





Taittofillareita näkyi myös paljon. Niitä käytetään työmatkoihin ja muuhun päivittäiseen liikkumiseen. Meillä taittopyörät mielletään lähinnä veneilijöiden leluiksi. Pääosin fillarit olivat Bromptoneita, mikä on luonnollista, koska kyseessä on brittimerkki.





Työmatkapyöräilijöitä oli runsaasti. Tanskaan verrattuna työmatkafillarointi ei näyttänyt sujuvan ihan hyvässä järjestyksessa kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa, vaan autojen seassa poukkoiltiin joskus melko villistikin.



Kiinnitin huomiota myös siihen, että kukaan ei ajanut fillarilla jalkakäytävällä, vaan ihmiset polkivat autojen seassa. Suomessahan jalkakäytävillä ajamista perustellaan sillä, että autojen seassa ei uskalleta turvallisyyssyistä ajaa. Kyllä se liikenne on Lontoossa hieman hurjempaa kuin täällä Helsingissä.



Myös virkavalta liikkui fillareilla.

Vierailun myös yhdessä Lontoolaisessa pyöräkaupassakin, Condor Cyclesissä. Sieltä tarttui mukaan Raphan fixed-shortsit. Jos kyseinen vaatemerkki ei ole tuttu, kehotan ehdottomasti tutustumaan malllistoon heidän nettisivuillaan.

Tällä kertaa en itse fillaroinut, mutta seuraavalla vierailulla haluan ehdottomasti osallistua itsekin paikalliseen pyöräilykulttuuriin.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Taas kulkee

Sain vihdoin selätettyä flunssan ja pääsin kunnolla pyörän selkään. Ajoin kyllä tässä välissä toipilaana, mutta ei kulkenut kovin hyvin, joten päätin jatkaa taukoa. Tänään pyörä kulki kuin unelma jäisillä tienpinnoilla. Sää oli mitä mainioin ja ilmassa tuoksui vieno kevät.

Alkaa jo hieman kyllästyttää tuo maasturilla ajaminen. Mieli halajaa jo käyräsarvisen pyörän selkään, mutta päätin olla hankkimatta toisia nastarenkaita, joten ajelen vielä jäljellä olevat talvikelit sinkulalla. Kunnon pistosuojatut renkaat kyllä pitää cyclocrossariin hankkia, ilman niitä pyöräteille ei ole mitään asiaa ennen kuin kaikki hiekat on lakaistu. Ja se hetki koittaa varmaan vasta toukokuussa.

Ensi viikonloppuna on tiedossa matka Lontooseen. Yritän saada muutaman valokuvan otettua paikallisesta pyöräilykulttuurista.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Taittuvia

Voisiko taittopyörä helpottaa suurkaupunkien liikenneongelmia? Edes osittain. Pyörällä metrolle/junalle, pyörä taitettuna kainaloon ja pisin matka taitetaan raiteilla. Määräasemalla pyörä jälleen auki ja menoksi.

Esimerkiksi Bromptonilla ja Dahonilla on hienoja taittofillareita. Koskahan näitä aletaan nähdä Suomessa enemmän?

perjantai 30. tammikuuta 2009

Muutama linkki

Laitoin tähän etusivulle muutaman mielestäni kiinnostavan fillarointiin liittyvän linkin. Lista luultavasti kasvaa tässä vähitellen, ehkä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Valoa kohti

Kevät tulee ja valo lisääntyy. Toivoa kesästä ja valoisasta ajokaudesta antoi suosikkipodcastini bikeshow, joka palasi tauon jälkeen taas ilmoille. Kuunteli jutun pyöräilystä Northumberlandissa ja taas alkoi tehdä mieli pyöräilemään Brittein saarille (ennenkin on tehnyt mieli).

Omat tämän kauden pyöräilysaavutukseni keskittyvät edelleen pääosin työmatkojen taittamiseen, ja siihen flunssa toi pienen katkoksen. Mieli on kuitenkin jo keväässä ja aurinkoisissa ajopäivissä.

Tähän loppuun linkki todella tyylikkäästä pyöräilykulttuurista: tsekatkaa The Tweed Cycling Club.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Urban Velo

Olen jo jonkin aikaa lueskellut netissä (ja Amerikassa paperilla) julkaistavaa Urban Velo-lehteä. Tänään sain käsiini itse tulostetun version lehdestä. Ihan mielenkiintoisia juttuja urbaanista fillarikulttuurista.

Kannattaa tutustua: urbanvelo.org

torstai 8. tammikuuta 2009

Tuulessa ja tuiskussa

Tänään kotimatkalle sattui oikein kunnon talvikeli. Lunta tuiskusi vaakatasossa suoraan naamaan ja tietkin alkoivat olla loppumatkasta lumen peitossa. Silti pyöräily tuntui pitkästä aikaa oikein erityisen mukavalta - tai ehkä juuri siksi. Matkaan kului kyllä normaalia kauemmin, mutta voimat eivät olleet lähelläkään loppua. Voimaa ajamiseen antoi myös iPodissa soinut HIMin Venus Doom. Taas huomasin, että sillä levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä. Juuri sopivaa matkamusiikkia pimeään talvi-iltaan.

Se ikävä puoli tuossa lumisateessa on, että pyörätiet ovat varmaan pari päivää lumen peitossa, jos aurausaikataulu on samanlainen kuin edellisen lumisateen aikana.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Pyöräilyvuosi 2009 avattu

Avasin tänään uuden pyöräilyvuoden fillaroimalla töihin ja kyllä otti voimille. Joulun, uuden vuoden ja muiden kiireiden vuoksi en ole ajanut pariin viikkoon, ja heti tuntui kunto kadonneen. Vaikeusastetta lisäsi vielä kirpeä pakkanen, joka teki varsinkin aamulla ajamisesta yllättävän raskasta. Kotimatka menikin sitten paljon kevyemmin, taisipa olla myötätuuli.

Kokeilin kotimatkalla joulupukilta saamaani Petzl-otsalamppua. Se ei varsinaisesti ole pyöräilyyn suunniteltu, mutta toimi ihan hyvin. Oli kirkkaampi kuin Cateyen kolmen ledin fillarilamppuni.