Liikennekeskusteluissa yleensä asetetaan pyöräilijät ja autoilijat vastatusten. Pyöräilijän näkökulmasta autoilijat vievät elintilan pyöräilijältä ja autoilija taas kokee, että pyöräilijät tulevat autoilijan reviirille hidastamaan matkantekoa. Kaupungissa kuitenkin liikutaan sekä pyörällä että autolla, joten molempien ajoneuvojen pitäisi kyllä mahtua tänne. On hyvin yksisilmäistä vastustaa pyöräilyä auton ratin takaa ilman kokemuksia kaupunkifillaroinnin näppäryydestä ja saasteettomuudesta. Ja samalla tavalla vannoutuneimmat pyöräilevät autoilun vastustajat katsovat tilannetta vain pyörän selästä.
Tämä ei ole puheenvuoro autoilun puolesta. Miellän itseni pyöräilijäksi, vaikka ajan autoa ja jopa omistan sellaisen. En kuitenkaan aja autolla joka paikkaan. Kaupungissa liikun pääasiassa jalan, fillarilla tai julkisilla. Työmatkan ajan toisinaan autolla. Autoilu antaa minulle mahdollisuuden havainnoida fillaristin asemaa liikenteessä myös toisesta näkökulmasta kuin vain pyörän päältä. Ja autoilu auttaa näkemään autoilijan tilanteen myöskin toisesta näkökulmasta. Suosittelenkin, että kaikki autoilijat hyppäisivät fillarin selkään ja ajaisivat vaikka päivän kaupunkiliikenteessä. Samoin pyöräilijöiden kannattaisi katsoa liikennettä autoilijan näkökulmasta. Jos ei ole ajokorttia, aina löytyy joku tuttu, jonka kanssa voi lähteä autolla tutustumaan kaupungin liikenneolosuhteisiin. Jos tarpeeksi moni laajentaisi näkemystään tällä tavoin, saattaisimme joskus ehkä saada sujuvamman kaupunkiliikenteen.
Kaikilla olisi paljon helpompaa, jos liikenteessä ei olisi vastakkainasetteluja, vaan olisi yksi ryhmä - tienkäyttäjät. Lienee utopistinen maailmankuva.
Mitä mieltä sinä olet?
2 kommenttia:
Osuit naulan kantaan. Itse olen ollut aktiivinen ympärivuotinen työmatkapyöräilijä noin puolentoista vuoden ajan. Sitä ennen pyöräilyni oli olematonta, ja käytin aina autoa. Nyt huomioin pyöräilijöitä aivan eri tavalla kuin ennen ja myös kunnioitan pyöräilijöiden oikeuksia. Toisaalta varon autoilijoita pyöräilessäni ehkä keskimääräistä enemmän koska tiedän miten vaikeaa joskus on havaita nopeasti lähestyvää pyöräilijää eikä autoilijoiden asenteetkaan aina ole kovin myötämielisiä pyöräilijöitä kohtaan. Toisaalta talvipyöräilyn mukaavuksiin kuulu mielestäni se, että pyörätiet ovat melkein tyhjiä, kevään tultua ne taas täyttyvät ja välillä on turvallisempaa ajaa ajoradalla jossa ei tarvitse väistellä sinne tänne poukkoilevia pyöräilijöitä.
Kiitos kommentista, Caj.
Pyörän päältä katsottuna tuntuu käsittämättömältä, että autoilija pysähtyy keskelle suojatietä, mutta joissain risteyksissä on oikeastaan pakko pysähtyä suojatien keskelle nähdäkseen muun liikenteen. Autoilija ei taas voi ymmärtää, että pientareella ajavan pyöräilijän ohittamiseen ei riitä metrin turvaväli. Esimerkiksi näitä tilanteita kannattaisi tarkastella vastapuolen näkökulmasta.
Lähetä kommentti