sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kesä tuli ja nastarenkaat lähtivät

Sain vihdoin vaihdettua nastarenkaat sinkulastani, juuri sopivasti kesän saapuessa. Samalla On-One sai jäykän keulan, uudet kammet sekä ketjut ja lisäksi vielä perusteellisen pesun. Aiemman 32:16 välityksen tilalla on jonkin verran raskaampi 38:16, juuri sopiva kaupunkifillarin vetosuhde.



Alkaneen kesän kunniaksi kävimme tänään perheen kanssa Espoon rannoilla ajelemassa ja piknikillä. Hieno keli ja paljon ihmisiä oli liikkeellä.



Kuvassa rantaraitti Westendissä, tosin tässä kuvassa ei kovin paljon ihmisiä ole.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Pietarissa on toisin

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Pietarin kadut öisin valtaavista pyöräilijöistä. Sadat fillaristit ajelevat öisin pitkin Pietarin katuja, koska päivisin autojen sekaan ei ole mitään asiaa. Henki saattaa lähteä. Mielenkiintoista, että Pietarinkin kaltaisessa ei-pyöräilevässä kaupungissa alkavat pyöräilyn alakulttuurit kukoistaa. Tosin käsitykseni Pietarin soveltumattomuudesta fillarointiin perustuu täysin lukemiini ja kuulemiin tietoihin, ei omiin kokemuksiin. Mutta jos pietarilaiset aktiivipyöräilijät halua ajaa kaupungissa päivisin, kertoo se kyllä jotain paikallisesta liikennekulttuurista.

Taitavat Hämeentien vaaralliset ruuhkat olla hieman toisessa mittakaavassa.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Mikä on nopein?

Maantiepyörä on nopeampi kuin cyclocross-pyörä. No, eipä tämä mikään uutinen ole, mutta kerron silti. Ajoin koko talven työmatkat sinkulamaastofillarilla ja lumien sulettua hyppäsin cc-pyörän selkään. Ero oli huomattava ja työmatka tuntui lyhentyvän reilusti. Kun hiekoitussepelit saatiin lakaistua kaduilta pois, vaihdoin alleni maantiefillarin. Nyt se työmatka sitten lyheni entisestään. Mikähän olisi seuraava vaihe? Nykyinen maantiepyöräni painaa vähän alle 10kg, joten noin kahdeksankiloisella voisi matka taittua jo valonnopeudella. Hiilikuitu on vain aika kallista.

Tällä hetkellä ajatus lumen peittämästä pyörätiestä ja lähes tunnin mittaisesta työmatkasta hirvittää.

Entä kumpi on nopeampi, Fiat 500 vai BMX-pyörä? Katsokaa itse.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

FillariHelsinki

FillariHelsinki-sivusto näyttää avautuneen. Hienoa! Nyt täytyy vain toivoa, että ihmiset löytävät sivuston ja että siitä kehittyy oikeasti hyödyllinen välinen kaikille stadissa pyöräileville.

Kausi on alkanut

Olin tänään pitkästä aikaa ruuhka-Helsingissä ajelemassa. Kaikki talven naftaliinissa olleet pyörät ja pyöräilijät ovat palanneet ja meno oli sen mukaista. Liikennesääntöjen tuntemus ja pyörän hallinta on ilmeisesti jäänyt vielä joillakin vielä talvisäilytykseen. Väistämissäännöt, kaistalla pysyminen ja tilannenopeudet eivät ihan olleet sitä, mitä niiden pitäisi olla. Kyllä tilanne varmaan tästä paranee, mutta melko holtitonta oli ainakin nyt.

Kuinkahan paljon toukokuussa tapahtuu pyöräkolareita verrattuna vaikka elokuuhun, jolloin ihmiset ovat tottuneita ajamaan?

No, kaupunkihulinan vastapainoksi kävin myös Taivaskalliolla ajelemassa, tässä pari kuvaa sieltä.



sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Autojen valtameressä

Palaan vielä hetkeksi kaupunkipyöräilyn hektisyyteen.

Kuvassa Fixed-shortsien taskun nurjalle puolelle piilotettu mietelmä. Kun autojen seassa joskus täytyy ajaa, kannattaa tehdä se juuri tuon tekstinpätkän kuvaamalla tavalla. Siis sekaan vain, osaksi liikennevirtaa, aktiivisena osallistujana, ei syrjään kiilattavana sivullisena.



Vapaa suomennos tekstistä:

Liikenne oli hullua tänään. Joinakin päivinä tunnen olevani matkaaja ylittämässä Saharaa. Loppumattoman hiekkameren sijalla onkin autojen valtameri. Metallia ja jalkakäytäviä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Jännää, etten näe itseäni osana sekasortoa, vaikka sitä olenkin. Sitä vastoin, ylitän kaistat ja ajan sekasorron läpi. Ohitan autot ja sukellan bussien ohi, yksinkertaisesti. Janoisen ja väsyneen kulkijan sijaan yritän olla tuulenhenkäys.

torstai 7. toukokuuta 2009

Kaupunkipyöräilyn vaarat

Hesarissa oli tänään juttu Hämeentien vaarallisuudesta pyöräilijöille. Hämeentie on yksi Helsingin vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista, joten on luonnollista, että siellä autojen seassa pyöräily ei ole kaupunkipyöräilyn parhaita puolia. Ja pyörätietähän Hämeentiellä ei ole. Ongelmana on se, että katua ei voi leventää, koska molemmilla puolilla on taloja. Autoliikennettäkään oikein voi vähentää, koska katu on merkittävä sisääntuloväylä kaupunkiin. Ainoa ratkaisu olisi maalata pyöräkaistat kadulle, mutta epäilen että melko ahdasta tulee, jos autokaistoja kavennetaan. Voin kyllä olla väärässä, mutta epäilen, etteivät mahdolliset kadunreunaan maalatut pyörätiet tuo runsain joukoin pyöräilijöitä ajelemaan autojen ja bussien rinnalle.

Kyllä Hämeentiellä voi ajaa pyörällä, mutta se vaatii hieman erilaisen asennoitumisen kuin rauhallinen ajelu pyörätiellä. Itsevarma, joskus jopa aggressiivinen ajotyyli on mielestäni välttämättömyys selviytymiseen asfalttiviidakon siimeksessä. Oma päivittäinen työmatkani reitti ei mene Hämeentien kautta, mutta silloin kun joudun ajamaan sitä kautta, pyrin kiertämään Hämeentien "alakautta" Hermannin rantatien kautta. Siellä on hyvä pyörätie, eikä matkakaan juuri pitene. Ja bonuksena saa vielä merimaiseman. Suosittelen.

Miksi tilanne on kehittynyt tällaiseksi? Yksi syy tähän ovat jalkakäytävistä erotetut pyörätiet. Pyöräilijät ovat tottuneet ajamaan jalankulkijoiden joukossa, turvassa pahoilta autoilta. Ja autoilijat ovat tottuneet ajamaan omistamillaan ajoradoilla ilman häiritsevää kevyttä liikennettä. Jos pyöräkaistat olisi alun alkaen erotettu ajoradoista, eivät pyöräilijät pelkäisi autoja ja autoilijatkin olisivat tottuneet heidän joukossaan ajeleviin fillaristeihin.