tiistai 11. joulukuuta 2012

Voiko pyörällä piirtää?


Miltä kuulostaa ajatus suurkaupungista luonnospaperina ja polkupyörästä kynänä? Hienolta!


Kirsi Kukkurainen toteutti tämän ajatuksen Pariisissa kesällä 2012. Tuloksena syntyi luonnos naishahmosta, joka peittää Pariisin kaupungin.








Un croquis en velo / Voiko pyörällä piirtää-näyttely on nähtävänä jouluun asti Helsingin Kalevankadulla Galleria Tilassa. Esillä on naishahmoteosten lisäksi Pariisin kartan päälle suunniteltu reitti ja Endomondon avulla toteutettu todella upea kuva reitistä.


Tarkoituksena oli yhdistää intohimo pyöräilyyn, piirtämiseen ja karttoihin sekä tutustua samalla suurkaupunkiin ja hyödyntää uutta älypuhelinta.


Kaiken lähtökohtana oli Pariisin hyvin toimiva vélib'-kaupunkipyöräverkosto. Käytössä on yli 20000 vélib'-pyörää 1800:lla asemalla. Asemat sijaitsevat noin 300 metrin välein.


Teoksen toteutus alkoi luonnoksella kaupungin kartan päälle. Naishahmon vartalon kaaret muuttuivat Pariisin kujiksi ja kaduiksi. Seuraavana oli edessä ehkä mielenkiintoisin vaihe eli pyöräily.

Kirsi ajoi reitin Vélib'-kaupunkipyörälla  älypuhelimen Endomondo-sovelluksen kanssa, seikkaillen tietöiden ja yksisuuntaisten katujen täyttämässä kaupungissa.

Aikaa kului viisi tuntia 3 päivän aikana, teoksen ääriviivojen pituus on yhteensä 61 kilometriä. Lopputuloksena syntyi valloittava naishahmo Pariisin satelliittikuvan päällä.

Kirsi oli Pariisissa kesällä yhteensä noin seitsemän viikkoa ja liikkui tuona aikana lähes yksinomaan pyörällä muutamaa metromatkaa lukuunottamatta. Pyöräilykilometrejä kertyi noin 600.


Un croquis en velo / Voiko pyörällä piirtää -näyttely esillä Helsingissä Galleria Tilassa ke-su 23.12.2012 asti. Osoite: Kalevankatu 40.

http://tilagalleria.wordpress.com/

Kannattaa käydä katsomassa.



Kuvat: Kirsi Kukkurainen

torstai 1. marraskuuta 2012

Lasit päähän


Ajolasit ovat mielestäni yksi tärkeimmistä fillaristin varusteista. Lasit suojaavat auringonpaisteelta ja viimalta, mutta myös ilmassa lentäviltä hyönteisiltä ja roskilta. Syys- ja talvikeleillä silmiä piiskaava vesi-, räntä- ja lumisade voivat tehdä laseitta ajavan fillaristin elämästä melkoisen tuskallista. Siispä kelillä kuin kelillä kannattaa käyttää ajolaseja. Kirkkaalla säällä tummia ja hämärämmässä joko keltaisia tai ihan kirkkaita.


Fillarilla-blogi sai testattavaksi ajolasit. Lasit ovat SXUC-merkkiset ja malliltaan 7834. Väri on tyylikkään punainen ja muotoilu virtaviivainen ja urheilullinen. Lasit istuvat omaan päähäni todella hyvin, eivätkä paina mistään. Alareunan alle jää sopivasti tyhjää tilaa ilmanvaihtoa varten, jotta linssit eivät huurtuisi.


Suorien sankojen päässä on kumipinnoite, joka pitää lasit päässä kovissa aktiviteeteissa ja  levennys suojaa sivuilta tulevilta heijastuksilta. 

Linssit ovat melko tummat, joten nämä lasit ovat parhaimmillaan kirkkaassa auringonpaisteessa. Linssien muoto suojaa silmiä tuulelta erinomaisesti, tämä tuli todistettua testilenkillä syysviimassa.

Erinomaiset fillarilasit ja edullisetkin, 24,74€.

Näitä kyseisiä laseja saa Sunglassesshop.com-verkkokaupasta. Heillä on myynnissä todella laaja valikoima eri merkkejä, kuten Oakley ja Ray-Ban sekä esimerkiksi NUEU ja SXUC, jonka mallistosta löytyy edullisia ja pyöräilyyn sopivia laseja. Alla muutama linkki Sunglassesshopin valikoimiin:

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Dopingpohdiskelua

On kai se uskottava, että suurmestari ei ole enää suurmestari. Lance Armstrong menettää kaikki Ranskan ympäriajojen voittonsa.

Vaikka onkin ollut yleisesti tiedossa, että dopingin käyttö on yleistä ammattipyöräilyssä, oli tämä Lancen tuomio jotenkin yllättävä. Olin jotenkin järkeillyt, että hänen ei kannata käyttää kiellettyjä aineita, koska on jatkuvasti suurennuslasin alla. Ja että hänen fyysiset ominaisuutensa ovat vain niin paljon paremmat kuin muilla. Toisaalta tuollainen ylivoima herättää kyllä epäilykset, muunkin kuin kaurapuuron käyttämisestä voimanlähteenä. Testithän eivät ole olleet koskaan positiiviset, mutta todistusaineisto puhuu muuta. Ajattelin, että uransa alussa hän käytti, mutta ei enää viimeisinä vuosina. Riskit olisivat olleet niin suuret. Mutta toisin taisi käydä.

Tämä koko dopingjuttu on kyllä aika hankala asia. Lienee jo tässä vaiheessa selvää, että ammattipyöräilyssä on käytetty kiellettyjä aineita pitkään ja systemaattisesti. Dopingin käyttö on juurtunut niin syvälle koko järjestelmään, että on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta pärjätä puhtain keinoin. Ja vaikka vierastankin ajatusta siitä, että dopingin käyttäjät ovat jollain lailla uhreja, tulee väistämättä mieleen ajatus, että ihan kaikki ei ole pelkästään pyöräilijöiden omissa käsissä. Syyt ja taustat ovat paljon syvemmällä kuin yksittäisen ammattipyöräilijän voitontahdossa. Tallit, päälliköt ja ennen kaikkea yleisö haluaa nähdä yhä ylivoimaisempia voittoja, jyrkempiä nousuja ja kovempia kirejä. Kaikki me ammattipyöräilyn seuraajat olemme innoissamme katsoneet, kun kestävyysurheilun gladiaattori vuorikauriin lailla ottaa valtavan eron kilpakumppaniinsa jyrkässä alppinousussa.

En puolustele dopingia, mutta en kyllä osaa sitä täysin ja yksisilmäisesti tuomitakaan. Millainen on ammattipyöräilyn tulevaisuus? Puhdistuuko laji nyt vai kehittyvätkö aineet testeissä näkymättömiksi ja jatkuuko sama homma edelleen? Tuleeko lisää paljastuksia? Mikä on suomalaisten pyöräilijöiden laita?


lauantai 13. lokakuuta 2012

Käännekohdassa

Blogi on ollut taas aika hiljainen viime päivät. Syy tähän on ammatillinen käännekohtani. Työni pyöräilyn parissa päättyi toistaiseksi ja viime viikkojen rypistys vei kaiken ylimääräisen ajan ja energian. Nyt tulevaisuus on taas avoinna. Jatkuuko ura pyöräilyn parissa vai jossain muualla, on vielä epäselvää. Aika näyttää.

Syksy on taas saapunut ja on aika muistella kuluneen kesän pyöräilysaavutuksia. Ehdoton kohokohta oli fillariloma Sloveniassa. Työmatkapyöräilysaldo jäi melko maltilliseksi. Pyöräilin kyllä joka päivä töihin, mutta päivittäinen kilometrimäärä oli vain kuusi kilometriä. Lisäksi kilometrejä karttui muutamalla maantielenkillä. Kilometrikisaan kertyi vain vähän yli tuhat kilometriä.

Miten teidän pyöräilykesänne sujui?

torstai 16. elokuuta 2012

Sisäpyöräilyä

Aloitin keväällä sisäpyöräilyn ja olen nyt kevään ja kesän aikana muutaman kerran käynyt salilla polkemassa.  Olen ollut sitä mieltä, että ulkona pyöräillään ja salilla tehdään jotain muuta. Jos pitää ajaa kuntopyörällä, niin korkeintaan lämmittelyn vuoksi. Olen joskus nuoruudessani kerran käynyt aiemmin kokeilemassa, eikä se tosin hullummalta tuntunut silloinkaan. Mutta nyt tämän kevään aikana ihastuin sisäpyöräilyyn ihan toden teolla.

Tunnissa saa aikaan todellan rankan treenin, joka ei perusmaantielenkillä onnistu. Voimien loppumisesta kaukana kotoa ei ole pelkoa, vaan sisäpyöräilyssä voi todella antaa kaikkensa viimeistä hikipisaraa myöden. Vaikka salilla poljetaankin muiden kanssa ohjaajan määrittelemässä temmossa, rasittavuus kuitenkin säädetään henkilökohtaisesti. Samalla tunnilla voi yhtäaikaa olla kovakuntoisia kammenpyörittäjiä ja liikuntaharrastuksensa juuri aloittaneita.

Suosittelen kokeilemaan.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Bicycle Film Festival 2012



Helsingissä järjestettiin viikonloppuna Bicycle Film Festival. Taisin kuulla ensimmäisen kerran festareista The Bike Shown podcastista.  Muistan ajatelleeni, että olisi joskus hienoa käydä noila festareilla jossain Euroopan kaupungissa. Silloin ei tullut mieleenkään, että festarit joskus järjestettäisiin Helsingissä. Nyt parin vuoden sisällä Helsingissä on tapahtunut todella paljon pyöräilyn saralla ja nyt siis tuli myös BFF:kin meille. Helsinki alkaa vähitellen olla ihan oikea pyöräilykaupunki. Hienoa!!

Kävin itse paikalla avajaisissa torstaina sekä nyt sunnuntain ensimmäisessä näytöksessä. Hienoa leffoja, hyvä tunnelma upeat puitteetkin vielä vanhassa varastomakasiinissa Länsisatamassa. Ohjelmistossa oli lähettikulttuuria, dokumentteja, lyhyita draamaleffoja, musavideoita, animaatiota, iloisia, surullisia, outoja, asiallisia. Ainakin katsojan näkökulmasta kaikin puolin onnistunut tapahtuma. 

Kiitos hyvistä festivaaleista.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kirjallisuutta

Sain kesällä käsiini pari uutta fillarikirjaa. Tässä muutama rivi kumpaisestakin.


Robert Penn: Rakkaudesta polkupyörään

Robert Pennin Rakkaudesta polkupyörään on tarina täydellisen pyörän kokoamisesta. Kirjasta on tehty myös dokumenttielokuva It's All About The Bike. Penn matkustaa ympäri maailmaa ja haalii kasaan parhaat osat: rungon, vaihteet, satulan ohjaustangon, kiekot ja niin edelleen. Lopulta alla on täydellinen ja juuri hänen mittojensa mukaan tehty pyörä.

Kirjaa lukiessa alkaa tehdä mieli rakentaa itselleenkin pyörää. Tuskin olen ainoa samoin aatoksin. Pyöränrakentamismission väliin on kiinnostavasti ripoteltu polkupyörän historiaa sekä teoriaa esimerkiksi runkogeometriasta ja kiekonrakentamisesta. Asiat on esitetty mielenkiintoisesti ja kirja avautuu myös vähemmän teknisesti orientoituneelle lukijalle.




Tuo BBC:n dokumentti pitää kyllä saada jostain hankittua. Erinomainen opus, kaikkien vähänkin pyöräilystä kiinnostuneiden kannattaa lukea.


Mikael Colville-Andersen: Cycle Chic

Copenhagen Cycle Chic-blogi on varmaan tuttu monelle pyöräilykulttuurista kiinnostuneelle. Jos ei vielä ole, niin mars tutustumaan. Blogissa on juttuja ja kuvia tyylikkäistä urbaaneista pyöräilijöistä. Aluksi blogissa keskityttiin Kööpenhaminaan pyöräilykulttuuriin esittelyyn ja nyttemmmin mukaan on tullut muitakin maailman pyöräilymetropoleja.

Mikael-Colville Andersenista on tullut  maailmaa kiertävä kaupunkipyöräilyn lähettiläs. Kävipä hän Helsingissäkin puhumassa ja pyöräilemässä pari vuotta sitten. Ja nousukiito näyttää jatkuvan.

Teoksen ja blogin kantava sanoma on style over speed. Pyöräillä voi - ja pitääkin- tyylikkäästi, ei urheillen. Parhaat pyöräilyjalkineet ovat ehdottomasti korkokengät. 

Kirjan kuvat ovat tuttuja tai tutunoloisia blogia seuraaville, tyylikkäitä ihmisiä, urbaaneja maisemia ja monenlaisia fillareita. Ehdoton pyöräiijän sohvapöytäkirja.



lauantai 14. heinäkuuta 2012

Elielinaukion pyörätie

Elielinaukion pyörätie on hieman ongelmallinen paikka. Bussit jättävät matkustajansa Postitalon edessä suoraan pyörätielle, eivätkä busseista poistuvat ihmiset katso eteensä ja/tai ymmärrä astuvansa keskelle vilkasta pyörätietä. Baanan avautumisen myötä fillariliikenne Elienaukiolla on todennäköisesti lisääntynyt tuntuvasti. Omakin työmatkareitti kulkee juuri tuosta kohdin ja kiinnitin huomiota tilanteeseen heti. Nyt tämän viikon Hesarissa joku lukijakin oli asian huomannut.

Voisi kuvitella, että Baanaa suunnitellessa jollekin olisi tullut mieleen, että monet pyöräilijät ajavat sinne juuri tätä kautta ja asiaa olisi mietitty hieman suurempana kokonaisuutena. Mitähän asialle voisi tehdä?

Joko bussien poistumispysäkki tai pyöräkaista pitäisi siirtää jonnekin muualle, tai rakentaa aita bussista poistuvien ja fillaristien väliin. Joku vielä törmää jossain vaiheessa johonkin, jos tilanne jatkuu tuollaisena,

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Sloveniassa




Slovenian matka on tehty, oli todella hieno maa ja upea reissu.


Ajoimme vuoristoalueella Bledin ympäristössä sekä kahdessa kaupungissa, pienemmässä Mariborissa ja pääkaupunki Ljubljanassa. Lisäksi teimme muutaman siirtymän  kaupunkien välillä. Ljubljana-Maribor-välin taitoimme junalla edestakaisin.

Bled-järvi

Slovenia on erinomainen kohde pyöräilyyn. Tiet ovat hyvässä kunnossa, autoilijat kunnioittavat pyöräilijöitä ja maassa on paljon karttoihin merkittyjä pyöräreittejä. Ainostaan reittien viitoituksissa oli hieman toivomisen varaa. Ihmisten avuliaisuus tosin kompensoi tämän ongelman. Eräs rouva pyysi meidät kahville, kun kysyimme Kranjin kaupungissa tietä. Jouduimme kieltäytymään, koska oli kiire junalla. Mariborissa herrasmies lähti viemään meitä kaupungin infopisteelle, kun ei osannut neuvoa meitä osoitteeseemme. Siinä me sitten kolmisin ajoimme peräkanaa, hän taittopyörällään ja me cyclocrossareillamme. Ja osoitekin löytyi.

Moottoritien alitus, 18% nousu

Hienoin ajokokemus matkalla olivat ehdottomasti vuoret. En ole aiemmin vuorilla ajanut, kun ei Lapin tuntureita oikein voi vuoriksi laskea. Emme kovin paljon vuoristossa ajaneet,. mutta kunnon maistiaisen verran kuitenkin. Kiipesimme noin 5 km 12-18% jyrkkyistä serpentiiniä ylös ja vastaavasti alas. Tuon lisäks ajoimme muita hieman lyhyempiä, mutta yhtälailla jyrkkiä nousuja Oivalsin, että maantiepyöräilyn ydin ja elämyksellisyys löytyy juuri vuorilta. Kyllähän tasamaalla ajossakin on oma viehätyksensä, mutta vuoren kiipeämisessä pyörällä on jotain todella hienoa. Poljin mäkeä ylös lähes transsissa keskittyen vain kammen pyöritykseen ja sillä hetkellä tuntui, että olisin jaksanut kiivetä loputtomiin. Kyllähän se noutaja olisi ennemmin tai myöhemmin tullut. Laskeutuminen olikin sitten yhtä hymyä. Mutka toisensa perään ja vauhti vain kiihtyi. Tuota on pakko saada vielä lisää.

Nousuprosentti 12%, ei vaikuta kovin jyrkältä


Kaupunkien väliset pyöräreitit kulkivat pääasiassa teiden pientareita pitkin, jonkin verran oli leveähköä sorapolkua. Cyclocross-pyörä oli siis tarpeen, maantiepyörän renkaille olisi voinut käydä huonosti. Nyt selvisimme ilman rengas- ja muitakaan rikkoja. Kaupungeissa oli joko ajoradasta maalaamalla erotetut pyöräkaistat tai jalkakäytävistä erotetut kevyen liikenteen väylät. Ja liikenne oli sujuvaa.

Vuoret siintävät taustalla


Kalustona meillä oli siis cyclocross-fillarit, minulla Cicli B ja vaimolla Kona Jake. Vaimon pyörässä oli tavaratelineessä Ortlieb Backroller Classi-laukut. Omaan fillariini ei tavaratelinettä saa kiinni, joten kama kulkivat selässä 30-litraisessa Ortlieb Messenger-repussa (paino n 6kg). Ihan hyvin onnistui, kyllähän se luonnollisesti vähän hartioita painoi, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Repun ergonomia on erinomainen.
Evästauko

Mariborissa on uusi pyörätieverkosto


Kosken ylitys

Ajelulla Ljubljanan vanhassa kaupungissa

Kannanotto Ljubljanalaisen talon seinässä


Pyörät odottavat Mariborin asemalla kyytiä junaan


Välillä oli pakko taluttaa

Kylätiet ovat joskus kapeita

Allekirjoittanut cyclocross-osuudella

Tarkempi päiväkirjamainen matkakuvaus on osoitteessa fillarillasloveniassa.blogspot.com, mikäli aihe kiinnostaa enemmän.



lauantai 23. kesäkuuta 2012

Lähtö lähestyy

Slovenian matkamme lähestyy, lähtö on huomenna. Pyörät ja tavarat on pakattu ja kuljetuskin kentälle tilattu, joten nyt vain odotellaan.
Pyörät on pakattu laatikoihin, toivottavasti kulkevat ehjinä perille.

Matkasuunnitelmamme lyhykäisyydessään on seuraava: 1 yö Pr'Sknet:ssä, 2 yötä Bledissä, 2 yötä Mariborissa, 2 yötä Ljubljassa. Osan siirtymistä ajamme itse ja kaikkein pisimmät menemme joko kokonaan tai osittain junan kyydissä. Välipäivinä on tarkoitus kierrellä fillareilla kohdekylissä/kaupungeissa. Lisää juttua matkastamme osoitteessa http://fillarillasloveniassa.blogspot.fi/

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Baana

Nyt se on vihdoin valmis, avattu ja koeajettu. Baana.

Kirjoitan hieman täydennystä, kun laitoin eilen vain tämän videon nopeasti esille.

Aivan mahtava juttu tämä Baana. Tuntuu jotenkin epätodelliselta ajaa noin pitkä matka kaupungin keskustassa ilman liikennevaloja, risteyksiä ja pyörätiellä lastaavia jakeluautoja (jotka kaikki kyllä kuuluvat kaupunkiin). Pyöräily tuolla oli rentouttavaa ja mukavaa

Aika näyttää, millaiseksi liikenne ja toiminta Baanalla muodostuu. Nyt reitillä oli aika paljon siihen tutustumaan tulleita kaupunkilaisia. Ja kyllähän tuohon kelpaakin tutustua.

Ainoa negatiivinen asiaan liittyvä juttu oli jonkun nettiuutisen kommenttiosuuksissa. Mukaan vedettiin mielenterveyshoidon määrärahat, yksityisautoilu ja hurjastelevat pyöräilijät. No, sama ilmiö on havaittavissa usein pyöräilyyn liittyvässä uutisoinnissa. Ja onpahan allaolevan videonkin kommentteihin  saatu mukaan kielteistä virettä. Itse en tästä mitään kielteistä löydä.

Tältä se näyttää. Suosittelen kaikille.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Area 51

Meidän oma Area 51 eli kantatie 51 muuttuu moottoritieksi Kivenlahden ja Kirkkonummen välillä. Samalla poistuu tienpätkältä pyöräilymahdollisuus. Espoon ja Kirkkonummen välillä fillaroivat saavat jatkossa ajaa Kauklahden ja Masalan kautta. Reilu peli. 

Tässä Länsiväylän juttu aiheesta

Täytyy sanoa, että onpa käsittämätön ratkaisu. Helsingissä panostetaan koko ajan pyöräilyolosuhteiden parantamiseen, mutta näköjään näissä yksityisautoilun paratiiseissa homma on toisin. Eikö kukaan muistanut tai tajunnut, että 51:stä pitkin myös pyöräillään hyvin paljon? Vai eikö kukaan vain välittänyt. Aika kätevästi myös unohdettiin automatkan nopeutumisen huumassa mainostaa pyöräilyn loppumista tällä tieosuudella. Tai ehkä jossain pienellä painettuna oli.

Varmaan tähän hyvä joku perustelu on. Raha varmaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Suvisaaristossa

Olimme taas ajelemassa Espoon Suvisaaristossa, kuten viime keväänäkin. Kannattaa käydä, jos et ole vielä tutustunut. Kasvillisuus ja maisemat ovat kuin jostain toisesta maailmasta verrattuna vaikkapa muutaman kilometrin päähän Länsiväylän varteen.

Vehreitä niittyjä


Mutkateitä



Kaislikkoiset rannat

Oli siellä pari taloakin

Suojaisa merenlahti


Idyllinen puusilta


Paluumatkalla tuli vastaan Giro d'Espoo-
tapahtuman pyöräilijöitä


Lenkin jälkeen alkoi taas tehdä mieli pyöräretkelle. Tällä kertaa reissu on ja suunniteltu ja varattukin. Kuukauden päästä ajellaan Sloveniassa.

torstai 17. toukokuuta 2012

Pyöräily pelastaa



Sain juuri luettua Duff McKaganin (ex-Guns 'n' Roses, ex-Velvet Revolver, nyk-Loaded) omaelämäkerran It's So Easy and other lies. Todella mielenkiintoinen tarina ja erinomainen kirja muutenkin, ja liittyy osittain pyöräilyynkin.

Duffin G'n'R-ura oli viinan ja huumeiden täyttämää, kunnes tuli äkkipysähdys. Hänen haimansa puhkesi ja mies joutui sairaalaan. Lääkäri varoitti juomasta pisaraakaan alkoholia tai noutaja tulisi.  Pahimmasta toivuttuaan Duff kaivoi autotallin kätköistä vanha maastofillarinsa ja rupesi ajelemaan tuntien lenkkejä L.A:n ympäristössä. Hän osallistui kisoihin, tutustui paikallisiin maastopyöräilykuskeihin ja alkoi käydä porukkalenkeillä. Ajan mittaan ohjelmaan tulivat kamppailulajit, maraton ja taloustieteen opinnot ylipistossa. Todellinen suunnanmuutos siis. Ja alulle panevana voimana oli pyöräily. Hienoa! Pyöräily pelastaa.

Kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirja, on saatavissa myös suomennoksena.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Liikennesäännöt

Kaupunkipyöräily kehittyy parhaillaan suurin askelin ja sen myötä pyöriä pyritään siirtämään jalankulkijoiden seasta autojen rinnalle ajoradoille. Se on hyvä. Pyöräilijöiden liikennesääntöjen tuntemus - tai ainakaan niiden noudattaminen - ei ole vielä kehittynyt samalle tasolle.

Varsinkin kaupunkiliikenteessä pyöräilijä harmittavan usein katsoo oikeudekseen ajaa punaisia päin, ajaa jalkakäytävää, ajaa yksisuuntaista väärään suuntaa, tehdä typeriä ohituksia. Ajatus toiminnan takana lienee se, että "on sujuvampaa, kun mä vaan menen tästä" tai "ei mulla oo aikaa jäädä tähän valoihin ton hidastelijan taakse" tai "mä osaan kyllä ajaa ilman kahlitsevia sääntöjäkin".

Pyörällä on liian helppo jättää noudattamatta sääntöjä. Jos autoilijat kaupunkiliikenteessä ajavat samalla tavalla, syntyy valtava huuto. Pyöräilijä kuitenkin aiheuttaa myös vaaratilanteita sääntöjä rikkoessaan. Liikenteessä oletuksena on kuitenkin se, että siellä liikkujat noudattavat sääntöjä. Jos joku ilmestyy risteyksestä eteen sääntöjen vastaisesti yllättäen, on yhteentörmäys hyvin mahdollinen. 

Sujuva ja sulava kaupunkiliikenne perustuu siis siihen, että jokainen liikkuja noudattaa liikennesääntöjä. Liikennesääntöjen noudattaminen ei ole osoitus yksilöllisyyden katoamisesta tai harmaaseen massaan kuulumisesta. Se vain mahdollistaa sujuvan liikkumisen meille kaikille. Asiassa on myös PR-aspekti. Pyörätaskujen ja -kaistojen myötä fillarit ovat tulleet lähemmäksi autoja ja moni autoilija on asiasta jo valmiiksi karvat pystyssä. Jos fillaristit vielä sinkoilevat liikenteessä miten sattuu, ei se ainakaan lisää autoilijoiden positiivista suhtautumista.

Seuraavan kerran kun tekee mieli ajaa punaisia päin tai ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä sillä saavuttaa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Reppu selkään

Laukkufriikki iski jälleen. Mutta kun oli pakko.

Hankin Ortliebin Messenger Bagin, koska tarvitsin riittävästi kuljetustilaa ja tässä sitä on 30 litraa. Tulevalla Slovenian matkallamme pitää kuljettaa jonkin verran tavaraa, eikä fillariini saa tavaratelinettä eikä näin ollen sivulaukkujakaan. Ja peräkärryä en viitsi kuskata lentokoneessa. Vaimon pyörässä on sivulaukut, mutta ei kaikkea voi hänen kyytiinsä laittaa, joten ainoa ratkaisu on kuljettaa kamat selässä. Pidemmät lenkit ajamme joka tapauksessa ilman tavaroita, kuljetuskapasiteettia tarvitaan siis vain parilla siirtymällä. Onhan repussa kuljettaminen hieman epämukavampaa kuin kärryssä tai sivulaukuissa, mutta jos Osmo Soininvaara ajoi reppu selässä koko Euroopan halki, niin kyllä minäkin muutamasta siirtymästä selviän.
Oranssi väri näkyy liikenteessä

Laukun vetoisuus on siis 30l. Olen muutaman kauppareissun ostokset kantanut sillä ja postista kävin fillarilla hakemassa 4 suurta sohvatyynyä. Kyllä siihen todella mahtuu tavaraa. Täytyy vain matkalle pakata säästeliäästi, ettei tule liikaa painoa.
Selkäpuoli on ilmastoitu

Reppu tuntuu hyvältä selässä, remmit ovat tukevat ja ilmastointikin toiminee jollain tavalla. Muutaman vuoden kokemus Ortliebin tuotteista on vakuuttanut minut niiden laadusta. Ja jos vaikka jotain menisikin rikki, osat ovat vaihdettavia ja niitä saa vieläpä helposti Suomesta. Ortliebin tuotteilla on viiden vuoden takuu ja ne ovat täysin vedenpitäviä. 

Laukku suljetaan rullaamalla ja velcro-tarranauhalla, joten vesi pysyy varmasti ulkona kovallakin sateella. Repussa on jakamaton yksi suuri tavaratila, joten päivittäisessä työmatkakäytössä mukana kulkevat avaimet, puhelimet, lompakot ja muut pyörivät laukun pohjalla muiden kamojen seassa, mutta lisävarusteena saatava "organisaattori" ratkaisisi tämän. Pitänee vielä hankkia sellainen, sekä u-lukon "kantoteline". 

Vanha ja uskollinen Timbuk2-olkalaukku on joissakin tilanteissa isoa laukkua näppärämpi, mutta kiun isompia tavaramääriä pitää kuljettaa, silloin heitän selkääni Ortlieb Messengerin.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Pyöräilyviikkoa

Parhaillaan vietetään valtakunnallista pyöräilyviikkoa. Maanantaina Vuoden pyöräilijäksi valittiin Kaisa Leka (onnea!), tänään oli Pyörällä töihin-päivä, jonka kunniaksi aamulla oli Sörnäisissä tarjolla aamupalaa työmatkapyöräijöille ja näyttipä kaupungilla olleen Kriittinen pyöräretkikin. Ja kaiken lisäksi Giro d'Italiakin alkoi viime viikonloppuna. Aurinkokin paistaa. Elämä siis hymyilee meille pyöräilijöille.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Pelago Capri

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, perheeseen on tullut uusi jäsen -  kaupunkifillari Pelago Capri. Vaimoni halusi helpon kaupunkikulkuneuvon urheilullisen Kona Jaken rinnalle. Pitkien pohdintojen ja kokeilujen jälkeen hän päätyi siis vaihteettomaan Pelago Capriin.

Muutaman työmatkan ja parin lenkin perusteella Capri on täydellinen valinta tuohon tarkoitukseen. Olen itsekin sitä kokeillut ja kyllä se erittäin hyvä ajettava on. Aikaisempien kokemusten perusteella pidin tämäntyyppistä pyörää epävakaana ja huojuvana, mutta Capri kyllä yllätti vakaudellaan. Ja keveydellään. Välityskin on aika sopiva. Esimerkiksi äskeisellä vappupäivän kaupunkilenkillä Meritullinkadun mäki nousi melko kevyesti.

Brooksin satula on kuulemma aivan erinomainen, ei liene turhaan legendaarinen. Kokonaisuuden kruunaavat Brooksin gripit. Lokareita ei ollut pyörän ostohetkellä saatavilla, mutta ne ovat vielä tulossa. Siihen asti ajellaan vain hyvällä säällä.

Tähän loppuun vielä kommentteja omistajan omin sanoin:
"Pyörä kuin unelma! Olin jo pitkään haaveillut helposta, missmarple-maailman polkupyörästä ja vaihtoehtoja tutkailin niin kotimaan kuin nettimaailmankin pyöräkaupoista. Yllättävää oli, että vaikka ensi alkuun Capri tuntui hiukan hintavalta, niin ei ne sisarpyörät Euroopan markkinoilla kovinkaan paljon halvempia olleet. Ja jos päälle lisää rahdit ja mahdollisten takuu-huoltoasioiden työllistävyyden, niin samoissa hinnoissavarmaan mennään. Joten ilo oli päätyä tukemaan kotimaista, sympaattista Pelago-kauppaa.

Kun merkki ja malli tuli päätetyksi, seuraava pohdinnan aihe oli yksi- vai kolmivaihteinen? Alunperin olin  kallistunut ajatukseen vaihteettomasta ja ratkaisu on tuntunut ihan oikealta. Kaikki tarpeelliset mäet on noustu ihan ajaen, Linnunlaulunmäki tosin on vielä testaamatta. Onneksi ei kuulu normaaliin työmatkareittiin.

Näiden päätösten jälkeen tilaus oli valmis, toimitus kesti muutaman päivän. Ajokilometrejä ei vielä mahdottomasti ole kertynyt, mutta ne vähäisetkin ovat olleet erittäin nautinnollisia. Liikkeellelähtö on helppoa, kypärä ja avain messiin, muuta ei tarvita. (Kypärä ei nyt ehkä ihan käy ajopelin kanssa, mutta sen verran on pakko tinkiä tyylistä.) Ajoasento mahdollistaa ihan erilaisen sukkuloinnin kaupungilla kuin käyräsarvinen Jake. Välitys on sopiva, ei liian raskas, ei liian kevyt. Pyörä rullaa hyvin ja kevyesti. Se tuntuu vakaalta ja kestävältä. Ja se on niiiin kaunis! Uskon, että meillä on edessämme lukuisia yhteisiä kilometrejä ja vuosia."


sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Uusi työmatka

Uuden työpisteen myötä myös työmatka uusiutui. Länsiväylän varren pyörätie muuttui keskustan kaduiksi, samalla matka lyheni 12 kilometristä kolmeen. Muutos on enimmäkseen positiivinen. Ainoa haittapuoli on se, että enää työmatka ei käy fyysisestä rasituksesta. Täytyy sitten ajella lenkit erikseen, ja vaikka välillä tulla kiertoteitä kotiin. Olihan Länsiväylän merenrantareitti myös maisemiltaan upea ja rauhallinen ajettava, mutta silti, pidän Stadista ja siellä fillaroinnista.

Ehkä uuden kaupunkifillarin hankinta on kohta ajankohtainen. Yksi sellainen tulikin perheeseen, siitä lisää piakkoin.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Talven saldo, kevään avaus ja mainos

Kuluneen talven pyöräilysaavutuksista ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäisenä lumisadepäivänä ajoin, sitten ensimmäisellä nastarengaspolkaisulla kaaduin. Sen jälkeen taisin pari kertaa käydä fillarilla töissä. Ei vaan talvipyöräily oikein maistunut.

Kevätkausi alkoi tänään Paris-Roubaix-klassikkotunnelmissa. Matka ei ollut yhtä pitkä, mutta keliolosuhteet olivat lähes yhtä vaativat.

Hesperian puiston niljanteinen jääsohjo korvasi Arenbergin metsän mukulakiviosuuden.

Ajoin Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin räntä/vesisateessa. Menomatka sujui kohtalaisesti, mutta paluumatkalla vastatuuli, sade sekä loppuunajetut talviajovarusteet jäädyttivät sormet ja varpaat totaalisesti.

Löytyihän sitä mukulakiveäkin.

No reissulta selvittiin. Tunnon palattua sormiin ja vatsan täytyttyä elämä alkoi taas hymyillä. Nyt vain innolla odottamaan sunnuntain Paris-Roubaix-kisaa.

No niin, se mainos. Olen jossain sivulauseessa kenties maininnut työskenteleväni fillarialalla. Paljastettakoon nyt tässä, että työnantajani on Bike Planet. Avaamme lähipäivinä uuden myymälän Helsingin keskustaan Unioninkatu 45:een ja se tulee olemaan minun työpaikkani jatkossa. Tervetuloa siis jutustelemaan.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Pyöräilykulttuuria Pariisissa

Terveisiä Pariisista!

Seuraavassa muutama sana paikallisesta pyöräilykulttuurista. Itse liikuin tällä kertaa vain jalan ja julkisilla, mutta havainnoin fillarointia sitäkin enemmän. Liikenne Pariisissa on suomalaisen mittapuun mukaan sekava, mutta kyllä sielläkin jokin järjestys varmaan on.

Pariisilaisherrasmies Vélib'-kaupunkipyöräilemässä (kuva: Arja Seppälä)

Kaupunkiliikenteessä fillaroivat kaikki, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset. Pyöräkalustolla ei tosiaankaan pröystäillä, vaan fillarit ovat kulkuvälineitä ja työkaluja. Muutama hienompi maantie- ja maastopyörä näkyi, jonkin verran Brompton-taittopyöriä ja yksi jarruton BMX, jonka kuski jarrutti tennaria eturengasta vasten painamalla (kätevää ruuhkaisessa kaupunkiliikenteessä). Muuten fillarit olivat perushybrideitä ja citypyöriä. Fikseillä ja sinkuloilla ajelevia hipstereitä ei näkynyt. Fillarilähettejä kyllä.

Pyöräkaista

Pyörätasku


Pyöräkaistoja ja pyörätaskuja on kyllä monin paikoin, mutta pyöräilijät ovat ainakin näkemäni perusteella melko tasavertainen liikenteen osa, eivät oma erityisryhmänsä. Pyöräilijät sukkuloivat autojen seassa skoottereiden kanssa pujotellen ja kaistoja vaihdellen. Eikä kellään ollut kypärää, paitsi kahdella näkemälläni maantiepyöräilijällä. Autoilijat eivät näyttäneet olevan aggressiivisia edessä olevia pyöräilijöitä kohtaan. Torvethan Pariisin liikenteessä soivat koko ajan, mutta eivät ilmeisesti raivon merkkinä, kuten täällä.



Pyöräparkki

Pyörille on myös melko runsaasti pysäköintitilaa. Niitä oli virallisten parkkipaikkojen lisäksi erilaisiin kiinteisiin rakenteisiin lukittuina. Metroissa en tainnut pyöriä nähdä kertaakaan. Yksi henkilö vei pyöräänsä alas metron liukuportaita, joten pyörien kuljetus metroissa lienee sallittua. Tosin en ymmärrä, mihin ne siellä mahtuvat, kun matkalaukunkin sovittaminen metroon oli oma projektinsa.

Vélib'-pyörien kuljetusauto


Vélib'-pyöriä valmiina lähtöön.

Vélib'-kaupunkipyöriä näkyi ilahduttavan paljon. Ainakin näin ulkopuolisen silmin systeemi näyttää toimivan. Pyöriä oli paljon, ne näyttivät päällisin puolin hyväkuntoisilta ja niitä käytettiin. Vaikuttivat olevan enemmän oikeaan pyöräilyyn suunnitelluilta kuin taannoiset Helsingin vihreät hirviöt.

Sekavan oloisesta liikenteestään huolimatta mielelläni fillaroisin Pariisissa. Seuraavalla kerralla sitten. Au Revoir.

torstai 9. helmikuuta 2012

Facebook

Fillarilla blogi liittyi Facebookiin. Linkki sinne löytyy myös oikeasta sivupalkista.

Sen muoto ja aktiivisuusaste on vielä koekäytössä. Sen lisäksi, että linkitän sinne blogipäivitykset, kirjoittelen varmaan myös pienimuotoisempia juttuja, jotka eivät tähän blogiin asti päädy. Tervetuloa tykkäämään ja keskustelemaan!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Matkasuunnitelmia

Kuten aiemmin mainitsin, viime kesän fillarimatkailusuunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. On siis uuden yrityksen paikka. Tällä kertaa pitäisi onnistua, koska matka on jo varattu.

Kohde on Slovenia ja lisää aiheesta voi lukea vaimoni kirjoittamasta Fillarilla Sloveniassa-blogista. Päivitämme sinne suunnitelmia ja sekä tarinoita matkalta. Mikäli teillä on kokemuksia ja vinkkejä Slovenian pyörämatkailuun liittyen, otamme niitä ilolla vastaan

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kaatuilua

Sain vihdoin vaihdettua nastarenkaat cyclocrossariin ja aloitin talvipyöräilyn. Lähdin polkemaan töihin, ja matka menikin ihan mukavasti siihen asti, kunnes päätin vähän oikaista. Ajoin pitkin vähän liikennöityä kapeata ajorataa jäistä rengasuraa pitkin. No, vastaan tuli auto, joten päätin antaa autolle tietä ja siirtyä hetkeksi jalkakäytävälle. Vai oliko se yhdistetty kevyen liikenteen väylä? Järki sanoi, ettei fillari nouse ajamalle jäisestä urasta, mutta pakko oli silti yrittää. Ennen kuin huomasinkaan, eturengas lähti alta ja kaaduin kylki edellä maahan.

Samalla hetkellä pää jysähti katuun. Onneksi oli kypärä. Olisi sattunut muuten. En edelleenkään luovu kypärästä, vaikka se kööpenhaminalais-amsterdamilaiseen kaupunkipyöräilyfilosofiaan ei istukaan. Pää siis säilyi, mutta keuhkoista lähti ilmat pihalle ja teki aika kipeääkin, pakko myöntää. Siinä sitten makasin henkeä haukkoen ja jalat edelleen polkimissa kiinni, kun vastaan tuleva auto lähestyi. Onneksi auto tuli melko hitaasti, joten ehdin nousta edestä pois ja vääntäytyä jalkakäytävälle. Auto ajoi, eikä kuski kysynyt, sattuiko, vaikka näki kyllä sukellukseni.

Pyörä pystyyn ja takaisin baanalle. Poljin loppumatkan aika hissukseen töihin, jossa jäykistelin koko päivän. Fillarin jarru/vaihdekahva vääntyi ja viottui hieman, mutta sain sen korjattua. Kotimatka olikin sitten aika ikimuistoinen. Poljin kylki jomottaen paukkupakkasessa sormet jäässä, onneksi oli lämmin sauna odottamassa.

Loppuviikon talvikeli olikin sen verran armoton, että jätin pyörän suosiolla talliin, jomotuskin hellitti, enää ei satu juuri yhtään. Ihanaa tuo talvipyöräily.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Herätys!



On taas vierähtänyt muutamakin tovi edellisestä postauksesta. Kesä meni, syksykin ehti kääntyä talveksi. Mitään pyöräilyllisesti merkittävää ei tässä välissä ehtinyt tapahtua. Keväällä suunniteltu saaristokierroskin jäi suunnitteluasteelle. No, on tässä aikaa. Tulevalle kesälle on suunnitelmissa pyöräilyä Sloveniassa. Onko kellään kokemuksia Sloveniassa fillaroinnista?

Pyöräily saa koko ajan enemmän palstatilaa tiedotusvälineissä, varsinkin arki- ja kaupunkipyöräily. Se on hienoa se. -mip-blogissa presidenttiehdokkaat pääsivät kertomaan omia pyöräilynäkemyksiään. Tai olisivat päässeet, jos eivät kolmea ehdokasta lukuunottamatta olisi jättäneet vastaamatta. Hyvä alku sekin. Ei Kekkosen aikana tuollaista olisi ollut.

Oma talvipyöräily alkoi ilman pehmeää laskua viime viikon maanantaina armottomassa lumi- ja jääpyryssä, ilman nastarenkaita tietenkin. Muuten tämä syksy ja talvi eivät ole olleet niin aktiivista pyöräilyaikaa kuin edelliset vuodet. No, onneksi vielä ehtii korjata tilannetta. Olen tässä miettinyt, että otanko talvipyöräkseni cyclocrossarin vai olisiko parempi vaihtoehto kuitenkin pienempirenkainen maastofillari. Useamman talven olen crossarilla ajellut ja huomannut sen umpihankiominaisuudet melko heikoiksi. Maastopyörä olisi tässä suhteessa parempi, mutta häviää sitten rullausominaisuuksissa kovalla alustalla.