torstai 27. marraskuuta 2008

Jäätä!

Nyt on kulunut muutama lumimyrskystä ja kuvittelin, että väylät olisi jo saatu aurattua. Arvatkaapa, oliko aurattu.

Pyöräilin tänään töihin jälleen tuttua reittiä Lauttasaaren läpi ja Länsiväylän vartta. Larun kadut olivat täynnä samaa loskamössöä hieman vedellä laimennettuna. Länsiväylän pyörätielle loska oli painunut tiiviiksi jääkerrokseksi, onneksi oli nastat alla. Väylille ei ollut edelleenkään kukaan tehnyt mitään, ainoastaan lämpenevä sää oli muuttanut olosuhteita jonkin verran. Espoossa Niittykumpu-Olari-akseli oli kyllä aurattu ihan mallikelpoisesti.

Ihmettelen kovasti, miksei Länsiväylää saada aurattua. Se on kuitenkin aika merkittävä työmatkapyöräilyreitti. En ihmettele, jos joku ei jaksa sotkea loskan ja jään seassa fillarilla ja ottaa auton alleen. Ja pyöräilyn edistämisestä puhutaan.

Olen nyt ajanut nämä talvikelimatkat vanhalla uskollisella Inbredilläni, koska siihen minulla on nastarenkaat. Cyclocrossari odottelee parempia kelejä. Vaikka cc:ssä olisikin nastat alla, ei sillä olisi kovin helppo taiteilla tuolla jään ja loskan seassa.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Lunta!

Nyt sitä lunta sitten saatiin. Ja kunnolla. Tässä muutama kokemus pyöräilijän näkökulmasta.

Eilen aamupäivällä kävin Helsingin keskustassa fillarilla ja tilanne oli lähinnä kaoottinen. Iltapäivällä lunta oli edelleen tonneittain, eikä aurauskalustoa ollut mitenkään ruuhkaksi asti liikkeellä.


Kuvassa hyvin aurattu pyörätie Bulevardilta.

Tänä aamuna pyöräilin töihin Lauttasaaren läpi ja pitkin Länsiväylää. Muistan takavuosina naureskelleeni Tallinnassa, kun lunta ja jäätä oli joka paikassa ja mummot puulapioineen ahkeroivat lumikinosten keskellä. No, Lauttasaaressa oli sama tilanne. Aura-autoja ei edelleenkään näkynyt missään, mutta seniorikansalaisia lapioiden varressa kyllä. Länsiväylän pyörätiellä eteeni tuli espoolainen auraustapa: ajetaan autolla kevyenliikenteen väylä läpi. Nämä autonrenkaiden urat ilmeisesti vastasivat paikallisen käsityksen mukaan aurattua pyörätietä. Tervemenoa kokeilemaan, miten pyörä pysyy urassa.

Kotimatkalla tilanne ei ollut parantunut kuin hieman. Alkuosa Länsiväylä-osuudesta oli edelleen aurattu renkaanjäljillä, loppuosa ihan kohtuullisesti. Lauttasaaressa sohjoksi muuttunut lumi oli tehnyt tilanteen vain pahemmaksi.


Esimerkkinä hieman rakeinen kännykkäkuva risteyksestä, josta ajaminen oli melko haasteellista.

Toki ymmärrän, että kun lunta tulee tolkuton määrä pienen ajan sisällä, ei kaikkea voi saada aurattua hetkessä. Silti tuntuu, että nyt kunnissa on säästetty väärässä paikassa pienennettäessä aurausvalmiutta. Ajoradat on pääosin aurattu, mutta jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät aurataan jos ehditään ja jaksetaan. Ja mihin ajoradoilta lumi ajetaan? No kevyen liikenteen väylille tietenkin. Ja miksi en nähnyt missään vaiheessa aurauskalustoa työssään. Oli kuvitellut, että saan väistellä traktoreita väsymykseen asti, mutta ehkä ne vain sattuivat olemaan juuri toisaalla. Ainoastaan mummeleita lapioineen
näkyi.

Oikeastaan tämä jupina on turhaa. Viikon päästä lumet ovat sulaneet ja seuraavan kerran saamme valkoista mannaa taivaalta vasta huhtikuussa, kun kevään pitäisi olla pitkällä.

torstai 13. marraskuuta 2008

Syksyistä

Tänään pyöräilin taas lyhyen tauon jälkeen. Sää oli sateinen ja teille kerääntyneet lehtikasat läpeensä vettyneitä. Meinasinpa kolaroida nojapyöräilijänkin kanssa, hän tuli tiukassa mutkassa vastaan väärällä puolella tietä formulamaisilla ajolinjoillaan. No, onneksi ei osunut. Muuta jännää ei sitten sattunutkaan.

Pesin fillarin pitkästä aikaa ja vaihdoin kuluneen takarenkaan eteen ja eturenkaan taakse. Jos tällä tavalla saisi hieman pidennettyä renkaiden ikää. En millään viitsisi ostaa uusia kesärenkaita, kun kohta pitää kuitenkin vaihtaa nastat alle. Lunta ei välttämättä sada, mutta jäätä tulemme saamaan aivan varmasti. Hankintalistalla ovat Scwalben Marathon Winterit.