Voiko pyörällä piirtää?

Miltä kuulostaa ajatus suurkaupungista luonnospaperina ja polkupyörästä kynänä? Hienolta!

Kirsi Kukkurainen toteutti tämän ajatuksen Pariisissa kesällä 2012. Tuloksena syntyi luonnos naishahmosta, joka peittää Pariisin kaupungin.








Un croquis en velo / Voiko pyörällä piirtää-näyttely on nähtävänä jouluun asti Helsingin Kalevankadulla Galleria Tilassa. Esillä on naishahmoteosten lisäksi Pariisin kartan päälle suunniteltu reitti ja Endomondon avulla toteutettu todella upea kuva reitistä.


Tarkoituksena oli yhdistää intohimo pyöräilyyn, piirtämiseen ja karttoihin sekä tutustua samalla suurkaupunkiin ja hyödyntää uutta älypuhelinta.

Kaiken lähtökohtana oli Pariisin hyvin toimiva vélib'-kaupunkipyöräverkosto. Käytössä on yli 20000 vélib'-pyörää 1800:lla asemalla. Asemat sijaitsevat noin 300 metrin välein.

Teoksen toteutus alkoi luonnoksella kaupungin kartan päälle. Naishahmon vartalon kaaret muuttuivat Pariisin kujiksi ja kaduiksi. Seuraavana oli edessä ehkä mielenkiintoisin vaihe eli pyöräily.

Kirsi ajoi reitin Vélib'-kaupunkipyörälla  älypuhelimen Endomondo-sovelluksen kanssa, seikkaillen tietöiden ja yksisuuntaisten katujen täyttämässä kaupungissa.

Aikaa kului viisi tuntia 3 päivän aikana, teoksen ääriviivojen pituus on yhteensä 61 kilometriä. Lopputuloksena syntyi valloittava naishahmo Pariisin satelliittikuvan päällä.

Kirsi oli Pariisissa kesällä yhteensä noin seitsemän viikkoa ja liikkui tuona aikana lähes yksinomaan pyörällä muutamaa metromatkaa lukuunottamatta. Pyöräilykilometrejä kertyi noin 600.

Un croquis en velo / Voiko pyörällä piirtää -näyttely esillä Helsingissä Galleria Tilassa ke-su 23.12.2012 asti. Osoite: Kalevankatu 40.

http://tilagalleria.wordpress.com/

Kannattaa käydä katsomassa.

Kuvat: Kirsi Kukkurainen

Lasit päähän

Ajolasit ovat mielestäni yksi tärkeimmistä fillaristin varusteista. Lasit suojaavat auringonpaisteelta ja viimalta, mutta myös ilmassa lentäviltä hyönteisiltä ja roskilta. Syys- ja talvikeleillä silmiä piiskaava vesi-, räntä- ja lumisade voivat tehdä laseitta ajavan fillaristin elämästä melkoisen tuskallista. Siispä kelillä kuin kelillä kannattaa käyttää ajolaseja. Kirkkaalla säällä tummia ja hämärämmässä joko keltaisia tai ihan kirkkaita.

Fillarilla-blogi sai testattavaksi ajolasit. Lasit ovat SXUC-merkkiset ja malliltaan 7834. Väri on tyylikkään punainen ja muotoilu virtaviivainen ja urheilullinen. Lasit istuvat omaan päähäni todella hyvin, eivätkä paina mistään. Alareunan alle jää sopivasti tyhjää tilaa ilmanvaihtoa varten, jotta linssit eivät huurtuisi.

Suorien sankojen päässä on kumipinnoite, joka pitää lasit päässä kovissa aktiviteeteissa ja  levennys suojaa sivuilta tulevilta heijastuksilta. 

Linssit ovat melko tummat, joten nämä lasit ovat parhaimmillaan kirkkaassa auringonpaisteessa. Linssien muoto suojaa silmiä tuulelta erinomaisesti, tämä tuli todistettua testilenkillä syysviimassa.

Erinomaiset fillarilasit ja edullisetkin, 24,74€.

Näitä kyseisiä laseja saa Sunglassesshop.com-verkkokaupasta. Heillä on myynnissä todella laaja valikoima eri merkkejä, kuten Oakley ja Ray-Ban sekä esimerkiksi NUEU ja SXUC, jonka mallistosta löytyy edullisia ja pyöräilyyn sopivia laseja. Alla muutama linkki Sunglassesshopin valikoimiin:

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/sport.aspx

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/sport/cycling.aspx

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/oakley.aspx

http://www.sunglassesshop.com/aurinkolasit/sxuc.aspx

Dopingpohdiskelua

On kai se uskottava, että suurmestari ei ole enää suurmestari. Lance Armstrong menettää kaikki Ranskan ympäriajojen voittonsa.

Vaikka onkin ollut yleisesti tiedossa, että dopingin käyttö on yleistä ammattipyöräilyssä, oli tämä Lancen tuomio jotenkin yllättävä. Olin jotenkin järkeillyt, että hänen ei kannata käyttää kiellettyjä aineita, koska on jatkuvasti suurennuslasin alla. Ja että hänen fyysiset ominaisuutensa ovat vain niin paljon paremmat kuin muilla. Toisaalta tuollainen ylivoima herättää kyllä epäilykset, muunkin kuin kaurapuuron käyttämisestä voimanlähteenä. Testithän eivät ole olleet koskaan positiiviset, mutta todistusaineisto puhuu muuta. Ajattelin, että uransa alussa hän käytti, mutta ei enää viimeisinä vuosina. Riskit olisivat olleet niin suuret. Mutta toisin taisi käydä.

Tämä koko dopingjuttu on kyllä aika hankala asia. Lienee jo tässä vaiheessa selvää, että ammattipyöräilyssä on käytetty kiellettyjä aineita pitkään ja systemaattisesti. Dopingin käyttö on juurtunut niin syvälle koko järjestelmään, että on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta pärjätä puhtain keinoin. Ja vaikka vierastankin ajatusta siitä, että dopingin käyttäjät ovat jollain lailla uhreja, tulee väistämättä mieleen ajatus, että ihan kaikki ei ole pelkästään pyöräilijöiden omissa käsissä. Syyt ja taustat ovat paljon syvemmällä kuin yksittäisen ammattipyöräilijän voitontahdossa. Tallit, päälliköt ja ennen kaikkea yleisö haluaa nähdä yhä ylivoimaisempia voittoja, jyrkempiä nousuja ja kovempia kirejä. Kaikki me ammattipyöräilyn seuraajat olemme innoissamme katsoneet, kun kestävyysurheilun gladiaattori vuorikauriin lailla ottaa valtavan eron kilpakumppaniinsa jyrkässä alppinousussa.

En puolustele dopingia, mutta en kyllä osaa sitä täysin ja yksisilmäisesti tuomitakaan. Millainen on ammattipyöräilyn tulevaisuus? Puhdistuuko laji nyt vai kehittyvätkö aineet testeissä näkymättömiksi ja jatkuuko sama homma edelleen? Tuleeko lisää paljastuksia? Mikä on suomalaisten pyöräilijöiden laita?

Käännekohdassa

Blogi on ollut taas aika hiljainen viime päivät. Syy tähän on ammatillinen käännekohtani. Työni pyöräilyn parissa päättyi toistaiseksi ja viime viikkojen rypistys vei kaiken ylimääräisen ajan ja energian. Nyt tulevaisuus on taas avoinna. Jatkuuko ura pyöräilyn parissa vai jossain muualla, on vielä epäselvää. Aika näyttää.

Syksy on taas saapunut ja on aika muistella kuluneen kesän pyöräilysaavutuksia. Ehdoton kohokohta oli fillariloma Sloveniassa. Työmatkapyöräilysaldo jäi melko maltilliseksi. Pyöräilin kyllä joka päivä töihin, mutta päivittäinen kilometrimäärä oli vain kuusi kilometriä. Lisäksi kilometrejä karttui muutamalla maantielenkillä. Kilometrikisaan kertyi vain vähän yli tuhat kilometriä.

Miten teidän pyöräilykesänne sujui?

Sisäpyöräilyä

Aloitin keväällä sisäpyöräilyn ja olen nyt kevään ja kesän aikana muutaman kerran käynyt salilla polkemassa.  Olen ollut sitä mieltä, että ulkona pyöräillään ja salilla tehdään jotain muuta. Jos pitää ajaa kuntopyörällä, niin korkeintaan lämmittelyn vuoksi. Olen joskus nuoruudessani kerran käynyt aiemmin kokeilemassa, eikä se tosin hullummalta tuntunut silloinkaan. Mutta nyt tämän kevään aikana ihastuin sisäpyöräilyyn ihan toden teolla.

Tunnissa saa aikaan todellan rankan treenin, joka ei perusmaantielenkillä onnistu. Voimien loppumisesta kaukana kotoa ei ole pelkoa, vaan sisäpyöräilyssä voi todella antaa kaikkensa viimeistä hikipisaraa myöden. Vaikka salilla poljetaankin muiden kanssa ohjaajan määrittelemässä temmossa, rasittavuus kuitenkin säädetään henkilökohtaisesti. Samalla tunnilla voi yhtäaikaa olla kovakuntoisia kammenpyörittäjiä ja liikuntaharrastuksensa juuri aloittaneita.

Suosittelen kokeilemaan.

Bicycle Film Festival 2012

Helsingissä järjestettiin viikonloppuna Bicycle Film Festival. Taisin kuulla ensimmäisen kerran festareista The Bike Shown podcastista.  Muistan ajatelleeni, että olisi joskus hienoa käydä noila festareilla jossain Euroopan kaupungissa. Silloin ei tullut mieleenkään, että festarit joskus järjestettäisiin Helsingissä. Nyt parin vuoden sisällä Helsingissä on tapahtunut todella paljon pyöräilyn saralla ja nyt siis tuli myös BFF:kin meille. Helsinki alkaa vähitellen olla ihan oikea pyöräilykaupunki. Hienoa!!

Kävin itse paikalla avajaisissa torstaina sekä nyt sunnuntain ensimmäisessä näytöksessä. Hienoa leffoja, hyvä tunnelma upeat puitteetkin vielä vanhassa varastomakasiinissa Länsisatamassa. Ohjelmistossa oli lähettikulttuuria, dokumentteja, lyhyita draamaleffoja, musavideoita, animaatiota, iloisia, surullisia, outoja, asiallisia. Ainakin katsojan näkökulmasta kaikin puolin onnistunut tapahtuma. 

Kiitos hyvistä festivaaleista.

Kirjallisuutta

Sain kesällä käsiini pari uutta fillarikirjaa. Tässä muutama rivi kumpaisestakin.

Robert Penn: Rakkaudesta polkupyörään

Robert Pennin Rakkaudesta polkupyörään on tarina täydellisen pyörän kokoamisesta. Kirjasta on tehty myös dokumenttielokuva It's All About The Bike. Penn matkustaa ympäri maailmaa ja haalii kasaan parhaat osat: rungon, vaihteet, satulan ohjaustangon, kiekot ja niin edelleen. Lopulta alla on täydellinen ja juuri hänen mittojensa mukaan tehty pyörä.

Kirjaa lukiessa alkaa tehdä mieli rakentaa itselleenkin pyörää. Tuskin olen ainoa samoin aatoksin. Pyöränrakentamismission väliin on kiinnostavasti ripoteltu polkupyörän historiaa sekä teoriaa esimerkiksi runkogeometriasta ja kiekonrakentamisesta. Asiat on esitetty mielenkiintoisesti ja kirja avautuu myös vähemmän teknisesti orientoituneelle lukijalle.

Tuo BBC:n dokumentti pitää kyllä saada jostain hankittua. Erinomainen opus, kaikkien vähänkin pyöräilystä kiinnostuneiden kannattaa lukea.

Mikael Colville-Andersen: Cycle Chic

Copenhagen Cycle Chic-blogi on varmaan tuttu monelle pyöräilykulttuurista kiinnostuneelle. Jos ei vielä ole, niin mars tutustumaan. Blogissa on juttuja ja kuvia tyylikkäistä urbaaneista pyöräilijöistä. Aluksi blogissa keskityttiin Kööpenhaminaan pyöräilykulttuuriin esittelyyn ja nyttemmmin mukaan on tullut muitakin maailman pyöräilymetropoleja.

Mikael-Colville Andersenista on tullut  maailmaa kiertävä kaupunkipyöräilyn lähettiläs. Kävipä hän Helsingissäkin puhumassa ja pyöräilemässä pari vuotta sitten. Ja nousukiito näyttää jatkuvan.

Teoksen ja blogin kantava sanoma on style over speed. Pyöräillä voi - ja pitääkin- tyylikkäästi, ei urheillen. Parhaat pyöräilyjalkineet ovat ehdottomasti korkokengät. 

Kirjan kuvat ovat tuttuja tai tutunoloisia blogia seuraaville, tyylikkäitä ihmisiä, urbaaneja maisemia ja monenlaisia fillareita. Ehdoton pyöräiijän sohvapöytäkirja.