keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Yksinkertaisuuden ylistys


Nyt on alla uusi kaupunkifillari, 1-vaihteinen, jalkajarrullinen Pelago Bristol. Pyörä on yksinkertaisuudessaan aivan täydellinen kaupunkisukkulointiin ja pidemmillekin reissuille. Bristol on omassa kategoriassaan kevyt, joten mäet nousevat liukkaasti. Vaihteita en kaipaa lainkaan, välitys on juuri sopiva. Vaikka en olekaan erityisesti jalkajarrujen ystävä, toimivat ne käsijarrun kanssa ihan mainiosti. Pari kertaa tosin olen erehdyksessä polkaissut taaksepäin, jolloin satula on jysähtänyt mukavasti istuinluille. Pysty ajoasento ja viiksitanko sopivat ainakin omalle ergonomialleni, ja tietysti Brooksin B17-satula. 

Bristolilla ajaminen on todella vaivatonta. Runkolukko auki ja menoksi, pysäköinti hoituu näppärästi seisontatuella. Tämäntyyppisellä pyörällä ajaminen ei tunnu urheilusuoritukselta, kun taas saman matkan taittaminen vaikka cyclocrossfillarilla on heti urheilua. 

Takana on nyt viikon verran kaupunkipyöräilyä, tavaraakin olen kuskannut etutelineessä jonkin verran. On kyllä erinomaisen hyvä fillari.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Fillarilla Reinin varrella



Ajoimme vaimoni kanssa Reinin vartta Mainzista Hoek van Hollandiin, tai oikeastaan lähtöpiste oli Frankfurtin lentokenttä, mutta Mainz on ensimmäinen reitin kaupunki, joka on Reinin varrella. Reissusta on tulossa piakkoin ihan oma bloginsa, mutta tässä maistiaisiksi kuvia:
Kuvagalleria

Tämä oli ensimmäinen pyörämatkani sivulaukuilla, aiemmin kamat ovat kulkeneet joko peräkärryssä tai repussa. Sivulaukkukokemus oli niin hyvä, että luovuin kärrystäni kokonaan. Ostajakin löytyi tämän blogin kautta (terveisiä vaan!).

Yritän jälleen kerran kirjoitella tähän blogiin vähän useammin. Ainakin kaikenlaista pyöräilyyn liittyvää asiaa olisi.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Uusi pyörä tuli taloon


Olen ajanut Cicli B-cyclocrossarillani muistaakseni keväästä 2008 lähtien ja se on palvellut hyvin nämä vuodet. Voimansiirtokin on vielä alkuperäinen, minkä kyllä huomaa. Retkipyöräilyssä suurin puute on ollut se, siihen ei saa asennettua tavaratelinettä. Rungosta puuttuvat kiinnikkeet. Tähän asti olenkin käyttänyt peräkärryä, joka toimii hyvin kotimaan retkillä ja laivamatkustamisessa, kuten viime kesän Viron reissulla.

Lentomatkailussa kärry on aika epäkäytännöllinen, koska se ei mahdu samaan laatikkoon pyörän kanssa ja erillisenä isona kollina turhaan nostaa matkakustannuksia. Slovenian reissun ajoin Ortliebin Messenger-repun kanssa. Se onnistui kyllä, mutta 8kg selässä alkoi vähän painaa loppumatkasta. Ja tuolla reissulla ajoin välillä ilman reppua. Ensi kesänä olemme menossa ajelemaan Reinin vartta. Tällä matkalla kamat kulkevat mukana koko ajan ja aikakin on pidempi. Siispä hankkimaan pyörää, johon saa tavaratelineen kiinnitettyä.

Pelago Stavanger
Päädyin tyylikkääseen ja juuri tarkoituksiini soveltuvaan Pelago Stavangeriin. Siinä on kiinnikkeet sekä etu- että takatelinettä varten. Tavarateline tosin puuttuu vielä, mutta hankin sen ennen matkaa. Ja bonuksena pitkät lokarit, en edes muista koska fillarissani on sellaiset ollut.

Olen nyt ajellut vasta muutaman kymmenen kilometriä Stavalla, mutta olen jo vakuuttunut sen toimivuudesta. Ajoasento on hieman pystympi ja mukavampi kuin Ciclissä, jonka asento rasitti hieman niska-hartiaseutua.

Tässä nämä ensivaikutelmat. Kirjoittelen varmaan lisää kokemuksia myöhemmin. Ja meidän Reininvarren reissusuunnitelmistammekin on tulossa tarinaa myöhemmin.

Fillarilla Virossa

Ajattelin yrittää taas aktivoitua kirjoittelemaan tänne. Katsotaan, kuinka pitkälle virtaa riittää. Yksi uusi postaus ainakin on työn alla.

Uusia juttuja odotellessa tässä tarinaa viime kesän Viron reissustamme.

http://fillarillavirossa.blogspot.fi/

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ahvenanmaan pyöräreissu

Ahvenanmaan reissu tuli valmiiksi. Vaimoni kirjoitti siitä ansiokkaan kuvauksen, juttu löytyy täältä. Ja täällä muutamia ottamiani kuvia.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ärsyttävät pyöräilijät

Perjantain (14.6.2013) Nyt-liitteessä oli hauska (?) artikkeli, jossa kuvailtiin sarkastisen ironisesti eri pyöräilijäryhmiä ja kehotettiin lukijoita valitsemaan oma suosikkinsa eli kaikista ärsyttävin pyöräilijätyyppi.

Joo, huumori on huumoria, mutta miksi se pitää tehdä näin? Minkä takia jutun pohjavire on negatiivinen ja pilkallinen? Miksei samantyyppistä juttua olisi voinut tehdä positiivisessa hengessä?

Kuten moneen kertaan on todettu, pyöräily on lisääntynyt ja tuntuu lisääntyvän edelleen. Samalla lisääntyvät konfliktit eri tienkäyttäjäryhmien välillä. Tällainen ärsyttäviin ryhmiin luokittelu lisää entisestään vastakkainasettelua, ja nyt vieläpä pyöräilijöiden välillä. Tässä kuulen taas jonkun sanovan, ettei tällaisia juttuja pidä ottaa vakavasti. Aika helppoa tuo viaton huumori on kääntää oikeaksi vihaksi kaupungin pyöräteillä, ajoradoilla ja jalkakäytävillä.

Nyt-liite ja Hesari on ansiokkaasti tuonut pyöräilyä esiin positiivisessa hengessä, mutta tämän mainitun jutun olisi voinut kyllä kirjoittaa positiiviseen sävyyn.

Tässä on käsittääkseni kyse isommasta yhteiskunnnan ilmiöstä, jossa älykkyys ja nokkeluus tuodaan esiin pilkallisuutena ja mukahauskana toiselle naureskeluna. Varsinkin nuorten ja nuorten aikuisten maailma tuntuu pyörivän nolaamisen, pilkan ja myötähäpeän voimalla. Ja tämän jutun myötä NYT-liite kantoi oman kortensa kekoon.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Pitkä hiljaisuus

Kylläpä aika rientää, edellisestä postauksestani on noin puoli vuotta.

Kirjoitusinto on jostain syystä laantunut, mutta pyöräilyinto on säilynyt. Pyörät pyörivät elämässäni niin työssä kuin vapaa-aikanakin, mutta tämä blogi on jäänyt taka-alalle, samoin kuin blogin Facebook-sivukin.

Ongelma on se, että en ole pitkään aikaan keksinyt mielestäni järkevää kirjoitettavaa, vaikka toisaalta pyöräily elää todella vahvaa kukoistuskauttaan. Pyöräily tuntuu lisääntyneen voimakkaasti ja kaupunki kehittää pyöräilyolosuhteitaan. Keskustelu pyöräilystä käy kiivaana niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassakin.

No, saatan kirjoitella jatkossa harvemmin tai sitten tämä postaus iskee kipinän uudelleen. Saa nähdä.

Pyöräilyloma on ainakin tiedossa. Teemme heinäkuussa pienen pyörähdyksen Ahvenanmaalle. Kilometrejä ei varmaan kerry aivan hillittömästi, mutta uskon maisemien paikkaavan tämän puutteen. Ainakin siitä reissusta tulossa tarinaa ja kuvia.