Eilen aamupäivällä kävin Helsingin keskustassa fillarilla ja tilanne oli lähinnä kaoottinen. Iltapäivällä lunta oli edelleen tonneittain, eikä aurauskalustoa ollut mitenkään ruuhkaksi asti liikkeellä.
Kuvassa hyvin aurattu pyörätie Bulevardilta.
Tänä aamuna pyöräilin töihin Lauttasaaren läpi ja pitkin Länsiväylää. Muistan takavuosina naureskelleeni Tallinnassa, kun lunta ja jäätä oli joka paikassa ja mummot puulapioineen ahkeroivat lumikinosten keskellä. No, Lauttasaaressa oli sama tilanne. Aura-autoja ei edelleenkään näkynyt missään, mutta seniorikansalaisia lapioiden varressa kyllä. Länsiväylän pyörätiellä eteeni tuli espoolainen auraustapa: ajetaan autolla kevyenliikenteen väylä läpi. Nämä autonrenkaiden urat ilmeisesti vastasivat paikallisen käsityksen mukaan aurattua pyörätietä. Tervemenoa kokeilemaan, miten pyörä pysyy urassa.
Kotimatkalla tilanne ei ollut parantunut kuin hieman. Alkuosa Länsiväylä-osuudesta oli edelleen aurattu renkaanjäljillä, loppuosa ihan kohtuullisesti. Lauttasaaressa sohjoksi muuttunut lumi oli tehnyt tilanteen vain pahemmaksi.
Esimerkkinä hieman rakeinen kännykkäkuva risteyksestä, josta ajaminen oli melko haasteellista.
Toki ymmärrän, että kun lunta tulee tolkuton määrä pienen ajan sisällä, ei kaikkea voi saada aurattua hetkessä. Silti tuntuu, että nyt kunnissa on säästetty väärässä paikassa pienennettäessä aurausvalmiutta. Ajoradat on pääosin aurattu, mutta jalkakäytävät ja kevyen liikenteen väylät aurataan jos ehditään ja jaksetaan. Ja mihin ajoradoilta lumi ajetaan? No kevyen liikenteen väylille tietenkin. Ja miksi en nähnyt missään vaiheessa aurauskalustoa työssään. Oli kuvitellut, että saan väistellä traktoreita väsymykseen asti, mutta ehkä ne vain sattuivat olemaan juuri toisaalla. Ainoastaan mummeleita lapioineen
näkyi.
Oikeastaan tämä jupina on turhaa. Viikon päästä lumet ovat sulaneet ja seuraavan kerran saamme valkoista mannaa taivaalta vasta huhtikuussa, kun kevään pitäisi olla pitkällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti