Ensimmäinen havainto oli, että pyöriä on todella paljon. Se on luonnolllista, koska ihmisiäkin on paljon ja sääolot suosivat ympärivuotista pyöräilyä. Kun täällä Helsingissä palellaan helmikuussa 10-15 asteen pakkasissa, Lontoossa fillaroidaan huomattavasti kevyemmissä varusteissa 5-10 asteen lämpötiloissa.
Katukuvassa näkyi paljon fikseja ja sinkuloita, trendi ei liene siis vielä kuolemassa. Suomessahan tullaan tällaisissa asioissa "suurta maailmaa" jäljessä, joten näitä vaihteettomia ja kiintevälitteisiä fillareita polkevia lähettilaukkuisia kuskeja tullaan varmaan näkemään meilläkin vielä pitkään. Ja sehän on vain hyvä asia.
Taittofillareita näkyi myös paljon. Niitä käytetään työmatkoihin ja muuhun päivittäiseen liikkumiseen. Meillä taittopyörät mielletään lähinnä veneilijöiden leluiksi. Pääosin fillarit olivat Bromptoneita, mikä on luonnollista, koska kyseessä on brittimerkki.
Työmatkapyöräilijöitä oli runsaasti. Tanskaan verrattuna työmatkafillarointi ei näyttänyt sujuvan ihan hyvässä järjestyksessa kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa, vaan autojen seassa poukkoiltiin joskus melko villistikin.
Kiinnitin huomiota myös siihen, että kukaan ei ajanut fillarilla jalkakäytävällä, vaan ihmiset polkivat autojen seassa. Suomessahan jalkakäytävillä ajamista perustellaan sillä, että autojen seassa ei uskalleta turvallisyyssyistä ajaa. Kyllä se liikenne on Lontoossa hieman hurjempaa kuin täällä Helsingissä.
Myös virkavalta liikkui fillareilla.
Vierailun myös yhdessä Lontoolaisessa pyöräkaupassakin, Condor Cyclesissä. Sieltä tarttui mukaan Raphan fixed-shortsit. Jos kyseinen vaatemerkki ei ole tuttu, kehotan ehdottomasti tutustumaan malllistoon heidän nettisivuillaan.
Tällä kertaa en itse fillaroinut, mutta seuraavalla vierailulla haluan ehdottomasti osallistua itsekin paikalliseen pyöräilykulttuuriin.
2 kommenttia:
Oltiin näköjään ihan samaan aikaan Lontoossa! Kumma ettei noin pienessä kaupungissa tavattu.
Minusta Helsingin keskustassa pyöräilijä on suuremmassa vaarassa jäädä auton alle kuin Lontoossa. Lontoon taksikuskitkin antoivat fillaroidessani tietä - kerran jopa yksi bussikuski näytti käsimerkillä, että mene sinä ensin. Vasemmanpuoleinen liikenne toki aiheutti pieniä hankaluuksia etenkin oikealle kääntyessä.
Sinäkin varmaan panit merkille, että lontoolaisilla pyöräilijöillä ja hölkkääjillä oli hupaisa tapa pukeutua seitsemän asteen lämpötilassa t-paitaan ja shortseihin. Puheet suomalaisten karaistuneisuudesta ovat pahasti liioiteltuja.
Maksoin vuokrafillaristani muuten seitsemisen puntaa ja ajelin jotain 3-4 tuntia taukoineen. Vehje oli aika käytetyn oloinen, mutta pelasi teknisesti hyvin.
Niinpä, luulisi, että olisi tavattu siellä Lontoon pääkadulla :).
Kiinnitin tosiaan itsekin huomiota kevyeen pukeutumiseen. Iho punaisena juoksivat ja pyöräilivät.
Lähetä kommentti