Eilisen Hesarin mielipidepalstalla oli kirjoitus, jossa vaadittiin ajoradasta erotettujen pyöräkaistojen palauttamista marras-huhtikuun ajaksi hyötykäyttöön, siis autojen pysäköintipaikoiksi. Muistini mukaan meillä on Helsingissä kahdessa paikassa noita pyöräkaistoja, Unioninkadulla ja Runeberginkadulla. Ja nyt nuokin pitäisi ehdotuksen mukaan poistaa. Jos joku Helsingissä autoileva ei ole nähnyt mielestään tarpeeksi pyöräilijöitä kaistoilla, ei se tarkoita sitä ettei niitä käytettäisi. Kunhan noita kaistoja saadaan lisää, niin käyttöastekin nousee. Ja kyllä meitä marras-huhtikuussakin pyöräileviä tässä kaupungissa riittää.
Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että tuollainen käytäntö otettaisiin käyttöön, niin ei osavuotinen käyttö ole mikään ratkaisu. Jos pyörätie on puoli vuotta pyöräilijöiden käytössä ja puoli vuotta pysäköintipaikkana, on lopputuloksena vain paljon sekaannusta sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Pyöräteiden ja muiden kulkuväylien (sekä pysäköintipaikkojen) toimivuus perustuu siihen, että ne ovat jatkuvasti käytössä, läpi vuoden. Tottumus on se, joka ohjaa ihmismassojen toimintaa.
Voiko tosiaan olla niin, että autoilijat tuntevat reviirinsä uhatuksi jo näiden kahden pyöräkaistan takia? Entä sitten, kun niitä saadaan lisää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti