Kaaduin tänään fillarilla pitkästä aikaa, eikä syynä edes ollut oma ajovirhe vaan vika oli kalustossa. Ajelin Inbred-sinkulallani pahaa-aavistamatta kaupungilla, kun "napsahti". Voimansiirrosta oli jo jonkin aikaa kuulunut epäilyttävää naksuntaa, mutta olin ajatellut, että syynä on uusien ketjujen ja vanhaan takarattaan yhteensopivuusongelmat. Tänään pyöräillessäni vapaaratas löi pari kertaa tyhjää, mutta hiljaisessa vauhdissa se ei suuremmin häirinnyt ja unohdin koko asian. Ajaessani Ludviginkatua melko reipasta vauhtia polkaisin oikein kunnolla ja silloin vapaaratas löi taas tyhjää. Tällä kertaa painoni oli suurimmaksi osaksi oikealla polkimella ja sen seuraukseni sukelsin suoraan katuun molemmat polvet ja toinen kyynärpää edellä. Pakko myöntää, että teki kyllä kipeää. Polvet ja kyynärpää ovat nyt hieman arat, mutta vältyin suuremmilta vammoilta. Onneksi takana ei sillä hetkellä ollut muuta liikennettä vaan katu oli tyhjä.
Tilanne, jossa kalusto pettää alta kriittisellä hetkellä, on melko ikävä. Sekunnin murto-osan aikana ehtii ajatella, että nyt mennään eikä mitään voi tehdä asialle. Omaa tyhmyyttähän tuo oli ja olisi ollut vältettävissäkin, jos olisin heti paikallistanut naksumisen. No, nyt vika löytyi ja vaihdan viallisen vapaarattaan heti ensi tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti