Kävin tänä aamuna ajelemassa Helsingin keskustassa ja pääsin mukaan työmatkaliikenteeseen, vaikka vapaapäivää vietinkin. Oma työmatkani kulkee länsiväylän pyörätietä pitkin, joten ole tottunut melko väljään ja vapaaseen liikenteeseen.
Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.
Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.
2 kommenttia:
Itse olin poikkeuksellisesti (city car clubin) autolla liikenteessä ja pari kertaa meinasi fillaristi ajaa alle vasemmalta, jalkakäytävää, punaisia päin.
Kerran meinasi tulla kolari, kun fillaristi lähti kiihdyttämään takaa oikealta ohitseni suojatielle, kun olin itse kääntymässä vasemmalle. Oli jalkakäytävällä hänkin, ja ilmestyi sinne kaiken lisäksi "jostain tyhjästä". En muistanut ohittaneeni, ja juuri tällaisten tilanteiden takia yleensä rekisteröin ennen risteystä samaan suuntaan ajavat fillaristit aika huolella.
Muutaman kerran meinasin saada slaakin, kun fillaristi rullaili reilua vauhtia ihan kadun reunakivelle ennen kuin pysähtyi punaisiin. Vaikka itsellä oli vihreät, sitä otti aikalailla vauhtia pois, kun arpoi, että pysähtyykö se vai ei...
Kerran näin, kun 'bout 18-vuotias fillaristi seisoskeli paikallaan Sörnäisten rantatiellä Kallion puolella lähellä risteystä kunnes kääntymissaumaa odottanut avoauto pääsi puikahtamaan vastaantulevan liikenteen välistä. Sitten tämä rauhassa trackständännyt sälli ajoi suojatielle kääntyjän nokan eteen, hidasti uudestaan vauhtia ja näytti avoauton kuskille keskisormea. Kyllä sillä fillaristilla tietenkin etuajo-oikeus oli, kun meni suoraan ja se avoauto kääntyi, mutta tsiisus...
Kaikki tämä siis tämän yhden päivän aikana.
Ratissa tajusi taas, miten vaikea fillaristi on välillä havaita, vaikka kuinka yrittäisi ja olisi hyvää tahtoa. Ja myös sen, miten paljon fillaristit törttöilevät.
Joo, pyöräteillä tosiaan sattuu ja tapahtuu. Autojen seassa on oikeastaan selkeämpi ajaa, koska niiden liikkumista pystyy ainakin jotenkin ennakoimaan.
Itsekin ajelen autolla silloin tällöin ja ratin takaa saa kyllä toisenlaisen perspektiivin liikenteeseen kuin fillarin selästä.
Lähetä kommentti