Tämän päivän Hesarissa oli juttu Pietarin kadut öisin valtaavista pyöräilijöistä. Sadat fillaristit ajelevat öisin pitkin Pietarin katuja, koska päivisin autojen sekaan ei ole mitään asiaa. Henki saattaa lähteä. Mielenkiintoista, että Pietarinkin kaltaisessa ei-pyöräilevässä kaupungissa alkavat pyöräilyn alakulttuurit kukoistaa. Tosin käsitykseni Pietarin soveltumattomuudesta fillarointiin perustuu täysin lukemiini ja kuulemiin tietoihin, ei omiin kokemuksiin. Mutta jos pietarilaiset aktiivipyöräilijät halua ajaa kaupungissa päivisin, kertoo se kyllä jotain paikallisesta liikennekulttuurista.
Taitavat Hämeentien vaaralliset ruuhkat olla hieman toisessa mittakaavassa.
2 kommenttia:
Kyllä Pietsarissa voi päiväsaikaankin pyöräillä, siihen tarvitaan vain siirtyminen pois vanhan keskustan alueelta. Vanha keskusta kun on ahdas, niin autoteiltään (mitkä tehtiin hevoskärryjä ajatellen), kuin jalkakäytäviltäään. Mukulakivikatujen ulkopuolella rullaluistimet olivat kätevin keino liikkua yliopistolle ja takaisin. Ajoittain päivällä tietyt alueet ovat jalankulkijoista niin täynnä, ettei edes pyörän taluttaminen olisi kovin helppoa. Ja ulkolaiselle ainakin liikennesääntöjen oleminen ja olemattomuus aiheuttaa aikamoisia ongelmia kaduilla ajamiseen.
Suurimman ongelman kuitenkin teettänee pyörän jättäminen valvovan silmän alle. Lukoista riippumatta pyörä kun tuskin on paikallaan, mikäli se on kadunvarteen jätetty ilman vartiaa.
Iltaisin kuitenkin ihmisten vetäydyttyä koteihinsa ja liikenteen rauhoituttua on kaupunki varsin mukava paikka katsella pyörän selästä.
t: ex Pietarin yliopiston opiskelija
Kiitoksia Retkifillarille kommentista ja paikallistuntemuksesta. Mukava saada ihan ensikäden tietoa Pietarin olosuhteista. Tämänkin perusteella Helsingissä on melko helppo fillaroida.
Lähetä kommentti