Yksi juttu kiinnitti huomioni ja kirvoitti minut tarttumaan näppäimistööni. Jutussa viitattiin Kööpenhaminan ja Amsterdamin pyöräilykulttuureihin, kuten yleensäkin kaupunkipyöräilystä puhuttaessa. Jutun mukaan näissä kaupungeissa ihmiset pyöräilevät töihin normaaleissa siviilivaatteissa, naiset jakkupuvuissa ja miehet kravatit kaulassa. Näissä korkeamman pyöräilykulttuurin maissa ei erillisiä pyöräilyvaatteita käytetä - eikä myöskään kypärää. Tämän saman ajatuksen ylistämiseen olen törmännyt myös vaikkapa suosituissa Köpis-blogeissa, Copenhagenizessa ja Copenhagen Cycle Chicissä. Ihan jees, mutta...
Tuolla etelämmässä on helppo ajaa fillarilla vaikka läpi vuoden pikkutakki päällä, kun ei ole puolen vuoden pakkaskautta. Tervetuloa kokeilemaan työmatkapyöräilyä tammikuussa jakkupuvussa ja korkkarit jalassa. Uskon, että jokainen meistä pyöräilevistä on ajanut fillaria myös tavallisissa vaatteissa. Käsi ylös, jos olet sitä mieltä, että puku päällä on mukavampi pyöräillä kuin tarkoitusta varten suunnitelluissa vaatteissa. Olisiko niin, että tavallinen Kööpenhaminan tai Amsterdamin kasvatti ei ole koskaan edes kokeillut kunnollisia pyöräilyvaatteita? Kannattaisi, sillä onhan niitä muunlaisiakin fillarointiasuja kuin trikooshortsit ja tiimipaidat.
Jutussa mainittiin, että olisi vaikea kuvitella Helsinkiin liituraitapukuisia pyöräilijöitä. Sanoisin, että kesällä Helsingin keskustassa näkee vaikka puku päällä pyöräileviä prosentuaalisesti varmaan saman verran kuin muuallakin. Ja kyllä täällä talvellakin ajellaan ihan tavallisissa talvivaatteissa.
Myös kööpenhaminalainen ja amsterdamilainen kypärättömyyyden ylistys on mielestäni aivan perusteetonta, mutta en nyt sen enempää viitsi tällä kertaa lähteä tähän kypäräkeskusteluun.
On hienoa, että Euroopassa on tuollaisia pyöräilykulttuurin edelläkävijäkaupunkeja, mutta niiden edessä ei kannata potea alemmuudentunnetta. Hyvä, että kaupunkipyöräilyä kehitetään, mutta tehkäämme se omilla ehdoillamme. Antaa kööpenhaminalaisen businessmiehen pilata liituraitapukunsa vesisateessa, me voimme silti pukeutua Gore-texiin, jos sääolot niin vaativat.
5 kommenttia:
Luulisin että kyllä täälläkin pukumiehet tarttuisivat hanakammin pyöränsarviin jos tuntisivat että pyöräilyä todella arvostettaisiin yhteiskunnassa. Ja pääsisivät kiitämään paraativäylää pitkin Esplanadilta Kampin asunnollensa. Liikennevalotkin olisivat ohjelmoitu pyöräilijän nopeuden mukaan.
Nythän paraativäylää pitkin pääsee missä vaan autolla. Ja koska näin näköjään autoilua arvostetaan pyöräilyä enemmän niin pukumiehet ajaa autolla.
Samaa mieltä siitä, että alemmuuskompleksia ei pidä potea. Mutta sen sijaan nöyränä voisi ottaa oppia näistä maista ja soveltaa heidän kokemukset omiin olosuhteisiin. Jotainhan näissä maissa tehdään pyöräilijän kannalta oikein. Ja luulisin että se on juuri konkreettinen pyöräilyolosuhteisiin panostaminen. En jaksa uskoa että tanskalainen tai hollantilainen noin muuten olisi sen innokkaampi pyöräilijä kuin suomalainenkaan, vaan siellä pyöräilystä on vain yksinkertaisesti tehty niin vaivatonta ja sujuvaa.
Joo, kyllähän meillä on paljon opittavaa noilta suurilta pyöräilykaupungeilta.
Alkuperäinen ajatukseni tuossa loppua kohden hieman sekavaksi kehittyneessä kirjoituksessa oli kritisoida sitä, että ainoa oikea kaupunkipyöräily suoritetaan hameessa tai puvussa ilman kypärää ja mahdollisesti vielä 20-kiloista naistenpyörää polkien. Tässä ajatusmaailmassa ei tarkoitusta varten suunniteltuja pyöräilyasuja käytetä, vaikka ne soveltuisivatkin paremmin tarkoitukseensa.
Olivat vaatteet mitkä tahansa, pyöräilyolosuhteet varmaan paranevat meillä koko ajan. Uskon, että ajoradasta erotetut pyörätiet auttavat muuttamaan autoilijoiden asenteita, koska sen ansiosta pyöräilijät tulevat jalkakäytäviltä ajoradoille ja lähemmäksi autoilijoita.
Niin tuskin tanskassakaan puku päällä pyöräillään yli 10km päivittäistä työmatkaa. Joskus vertailin vähän statistiikkaa pääkaupunkiseudulta ja kööpenhaminasta. Siinä huomasin että ei tanskalaiset absoluuttisesti pyöräile mitenkään paljon enemmän per asukas meihin verrattuna, vaikka kulkutapaosuus siellä on aivan eri luokkaa kuin täällä. Sen kai on tarkoitettava sitä että tanskassa pyöräillään ne kaikki keskusta-alueen pikkumatkatkin jotka täällä lähinnä kävellään tai mennään julkisilla, tai autoilla. Ja näillä pikkumatkoilla asusteilla ja pyörällä ei niinkään ole väliä. Sehän on myös vähän niiden tietoinen mainoskikka korostaa näitä "tyylipyöräilijöitä" juuri osoittaakseen että kaikki pyöräilevät. Onhan se niin että jos pyöräilystä on tehty vaivatonta ja sujuvaa niin pyörän valitsevat myös ne jotka eivät mitenkään muuten sitä tekisi.
Tosi kiva on ollut todeta pyöräilyn saaneen hyvän myötätuulen nyt viime aikoina. Kyllä se on niin kaikin puolin hyvä tapa liikkua, että!
Kiitos vinkistä tuohon Yhteishyvän juttuun! Olet aivan oikeassa, että alemuudentunnetta ei todellakaan pidä potea.
Kypärättömyyttä ei minustakaan tulee hehkuttaaa, mutten toisaalta en näe myöskään siinä järkeä, että mm. Liikenneturva käyttää suurimman osan pyöräilyyn liittyvistä resursseistaan kypäräproblematiikkaan. Pyöräilyn turvallisuuteen pitäisi panostaa kokonaisvaltaisesti.
Esimerkiksi työmaiden aiheuttamien poikkeusreittien suunnittelu ja merkintä loistaa Helsingissä poissaolollaan.
Mielestäni hyvä liikennesuunnittelu on kaiken a ja o; sen jälkeen on sama ajavatko ihmiset liituraidassa, hupparissa, sadetakissa, maiharissa, goretexissa vai t-paidassa. Eli komppaan vahvasti Johanin mainitsemia sujuvuutta ja vaivattomuutta.
Joo, nuo työmaiden poikkeusreitit ovat kyllä aika hankalia. Ehkä joskus pääsemme Berliinin tasolle, tosin tovi saattaa vierähtää. Vaikka kyllähän esimerkiksi tuo Mechelininkadun risteyksen työmaa on ihan hyvin reititetty.
Vaivattomuus on kyllä tärkeä pointti. Yksi vaivattomuutta lisäävä tekijä sujuvan liikenteen lisäksi olisi huoleton pyörän pysäköinti ja säilyttäminen. Nyt ei ainakaan ihan Helsingin keskustassa ole kovin paljon tarkoitusta varten suunniteltuja pyöräparkkeja. Niistä vanhoista rautaisista etukiekon tappajista voisi luopua ihan kokonaan.
Lähetä kommentti