Pyöräparkkeja oli pienen alueen sisällä todella runsaasti. Yhden kauppa-asioinnin jälkeen on helppo hypätä taas pyörän päälle ja jatkaa seuraavaan kohteeseen ja pysäköidä pyörä taas sinne.
Ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Aurajoen rannalla kulkee leveä kevyen liikenteen väylä, jossa pyöräilijät ja jalankulkijat. Helsingistä puuttuu tällainen viihtyisä ja idyllinen väylä, jota pitkin pääsee jouhevasti kaupungin halki. Mannerheimintien pyörätie ei ole sellainen.
Jos joku turkulainen tai Turun pyöräilykulttuuria tunteva haluaa kommentoida, otan palautteen mielihyvin vastaan. Nämä havainnot ovat tosiaan vain yhdeltä kesäiseltä päivältä.
Alla kuvia turkulaisista fillareista
Olen nyt lähdössä muutaman päivän mittaisella Etelä-Suomen fillarikierrokselle. Pääsen samalla kokeilemaan uutta peräkärryäni. Kirjoitan jutun matkasta tänne ja samalla kokemukseni peräkärrystä.
3 kommenttia:
Turkulaisena kommentoin, vaikka näin jälkijunassa.
Tänä kesänä minulla on ollut monta kertaa tunne, että pyöräliikennettä on selvästi enemmän kuin ennen, ajoittain jopa jonkunlaiseksi liikennevirraksi asti. Liekö bensan hinta ja kansan havahtuminen parantuneisiin pyöräteihin vähitellen tepsimässä.
Ero esim. Tampereeseen on mielestäni selvä. Yksi tekijä tässä voi olla se, että Turussa opiskelija-asunnot ovat keskittyneet lähemmäs keskustaa ja ovat suhteellisten komeilla jokimaisemilla varustettujen pyörätieyhteyksien päässä. Mutu-pohjalta sanoisin, että Hervannan opiskelija-asunnoista mennään keskustaan useammin bussilla.
Positiivisena ilmiönä olen myös havaitsevinani, että kypäräpäisten osuus ei ainakaan ole tässä yhteydessä noussut. Kypäräkulttuuri tekee pyöräilystä vaikean ja vaarallisen näköistä välineurheilua, mikä koituu pyöräilyn vähenemiseksi, kuten on maailmalla monessa paikassa havaittu.
Jokirantaa lukuunottamatta monet keskustan pyörätiet ovat suhteellisen uusia. Viimeisen viiden vuoden aikana on tullut mm. Ratapihankadun, Yliopistonkadun ja Brahenkadun pyörätiet. Keskustaa varten on olemassa suhteellisen fiksu suunnitelma pyöräteistä, joka on vähin erin toteutumassa, tosin rakentaminen on näköjään Iisakin kirkko -tyyppinen projekti. Vastustus ja valitus on sama kuin joka paikassa muuallakin, eli yhdenkin parkkiruudun uhraaminen tuntuu olevan ylivoimaista. Esim. Brahenkadun pyörätie on tarkoitus liittää muihin pyöräteihin Tuureporinkadun pyörätiellä, mutta rakentaminen on jätetty odottamaan jo monta kertaa. Kyse on siis korttelin mittaisesta pätkästä.
Parannuksista huolimatta keskustassa siis piisaa katkonaisia temppurata-tyyppisiä pyörätieyhteyksiä ja vanhan kaupungin kukkasia, kuten kapea Auransilta, jossa kaikki kevyt liikenne änkeytyy konttorikäytävän levyisille jalkakäytäville. Autoliikenteen seassa osataan ajaa ehkä jopa keskimääräistä paremmin, mutta olen kyllä monesti jalakulkijana ollut vähällä huutaa ääneen jalkakäytävillä kaahaville aikuisille.
Vieläkin myöhäisempi kommentti, mutta aihe on niin herkullinen ja lähellä sydäntä. Kyllä Turku on mielestäni todellinen pyöräilykaupunki!
Yksi merkittävä tekijä on varmaan tämä rannikkoilmasto; sateita melko vähän ja vähälumiset talvet. Pyörätiemäärä sekä laatu on todella hyvä verrattuna esim. Tampereeseen, josta itsellä myös paljon kokemuksia (etenkin heidän viimeisin ihmeellinen Hämeenkatu-viritys...). Omat työmatkareittini ovat olleet noin 6km pituisia ja olen pystynyt kulkemaan ne aina kokonaan leveitä hyviä pyöräteitä.
Pyöräilykulttuuri ja liikennekäyttäytyminen ovat sekä pyöräilijöiden että muiden liikkujien kesken melkolailla hallussa; pyöräkaistoille ei eksy kävelijöitä ja pyöräilijät käyttävät kiitettävästi viittomista, oikeanpuoleista liikennettä pyöräkaistoilla ja mutkissa varomista.
Pienenä bonuksena myös se, että Turun kaupungin työntekijänä oman polkupyörän käyttämisestä työpäivän aikana maksetaan pieni, siis pieni mutta kuitenkin, korvaus.
Huomasin nämä kommentit vasta nyt, jostain syystä olivat menneet ohi. Kiitoksia mielipiteistänne.
Lähetä kommentti