Perjantain (14.6.2013) Nyt-liitteessä oli hauska (?) artikkeli, jossa kuvailtiin sarkastisen ironisesti eri pyöräilijäryhmiä ja kehotettiin lukijoita valitsemaan oma suosikkinsa eli kaikista ärsyttävin pyöräilijätyyppi.
Joo, huumori on huumoria, mutta miksi se pitää tehdä näin? Minkä takia jutun pohjavire on negatiivinen ja pilkallinen? Miksei samantyyppistä juttua olisi voinut tehdä positiivisessa hengessä?
Kuten moneen kertaan on todettu, pyöräily on lisääntynyt ja tuntuu lisääntyvän edelleen. Samalla lisääntyvät konfliktit eri tienkäyttäjäryhmien välillä. Tällainen ärsyttäviin ryhmiin luokittelu lisää entisestään vastakkainasettelua, ja nyt vieläpä pyöräilijöiden välillä. Tässä kuulen taas jonkun sanovan, ettei tällaisia juttuja pidä ottaa vakavasti. Aika helppoa tuo viaton huumori on kääntää oikeaksi vihaksi kaupungin pyöräteillä, ajoradoilla ja jalkakäytävillä.
Nyt-liite ja Hesari on ansiokkaasti tuonut pyöräilyä esiin positiivisessa hengessä, mutta tämän mainitun jutun olisi voinut kyllä kirjoittaa positiiviseen sävyyn.
Tässä on käsittääkseni kyse isommasta yhteiskunnnan ilmiöstä, jossa älykkyys ja nokkeluus tuodaan esiin pilkallisuutena ja mukahauskana toiselle naureskeluna. Varsinkin nuorten ja nuorten aikuisten maailma tuntuu pyörivän nolaamisen, pilkan ja myötähäpeän voimalla. Ja tämän jutun myötä NYT-liite kantoi oman kortensa kekoon.
2 kommenttia:
Sama toimittaja on kirjoittanut myös tämän laatujutun: http://ylioppilaslehti.fi/2013/02/yl-raportti-paskoimme-housuun-bussissa-turkuun/
Kyllä, elämme laatujournalismin aikoja.
Lisäyksenä vielä tuohon postaukseeni, että jutun olisi voinut kirjoittaa esim "tunnistatko itsesi näistä pyöräilijätyypeistä?" Se olisi kääntänyt näkökulman ärsyttävyydestä ja vastakkainasettelusta positiivisempaan itsetutkiskeluun.
Lähetä kommentti