Ajelin tänään pitkästä aikaa huonolla pyörällä, ja tosiaan varusteetkin olivat hieman väärät. Käsiini kulkeutui upea Raleigh-maastofillari suoraan 90-luvulta, päätin tehdä siitä itselleni kaupunki- ja mahdollisesti talvipyörän. Ajoin tänään työmatkan tuolla kyseisellä konkelilla ja oli kyllä melkoista sotkemista, varsinkin kun olen tottunut aika lailla ongelmattomiin ja hyvin toimiviin fillareihin. Eikä tuossakaan ollut oikeastaan kuin yksi pikku vika, mutta se hankaloitti ajamista melko lailla. Olin tutkinut fillarin aika pikaisesti, enkä ollut varsinaisesti huoltanut sitä. Ketjut olivat nimittäin vääntyneet, ja se johti vaihteiden jatkuvaan rutinaan ja ketjujen pomppimiseen ja sitä kautta useampaankin tyhjään polkaisuun. Melko turhauttavaa, kun ylämäessä hieman voimakkaammin polkaistessani ketju löi heti tyhjää. Tähän rutinaan ja pomppimiseen toi sitten oman lisänsä tuulitakki- ja housut, jotka hiostivat "jonkin verran".
No, uudet ketjut ja mahdollisesti uudet rattaat varmaankin poistavat tuon vian. Tämä rutisevalla pyörällä ajaminen sai ajattelemaan, että aika moni kyllä ajelee huonosti toimivilla fillareilla ja epäkäytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneena. En tarkoita, että pitäisi ajaa kalliilla pyörällä huipputason pyöräilyvermeet päällä. Vanhakin pyörä toimisi moitteettomasti, kunhan sitä huoltaa/huollattaa säännöllisesti. Ja kyllä varsinkin pidemmillä taipaleilla tarkoitusta varten suunnitellut vaatteet saavat matkanteon tuntumaan mukavammalta kuin esimerkiksi tuulipuvussa ajelu.
Laitan kyllä muutaman kuvan Raleighista, kunhan vaan ehdin. Mutta seuraavan työmatkan ajan kyllä vanhalla tutulla pyörälläni.
3 kommenttia:
Samankaltaiset olivat omat fiilikseni, kun ajelin työmatkat 80-luvun alkupuolen Cressulla tänään :)
Kuinkahan moni lopettaa työmatkapyöräilyn heti alkuunsa sen takia, että on sattunut aloittamaan "Huonolla pyörällä ja väärillä varusteilla".
Totta. Ja kuinkahan moni moni innostuisi, jos kokeilisi hyvällä pyörällä ja oikeilla varusteilla?
Lähetä kommentti