Pyöräilin aamulla työmatkalaisten joukossa Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin. Olipahan taas liikennekaaosta. Pakko jurputtaa.
Ikävä huomata, että kyllä satulan ja ohjaustangon välistä löytyy ihan sitä samaa itsekkyyttä ja muista tiellä liikkujista piittaamattomuutta kuin ratin takaakin. Risteyksissä etuillaan käsittämättömällä tavalla ja moni ilmeisesti kuvittelee, että muita kova vauhti oikeuttaa ajamaan muista välittämättä. Autoilijat sentään yleensä ajavat liikennesääntöjen mukaan, mutta monen pyöräilijän mielestä autoilijoita koskevat säännöt eivät koske pyöräilijöitä.
Monesti pyöräilyn ongelmat pistetään liikennesuunnittelun piikkiin. Ehkä siinä on osa totuutta, mutta en kyllä usko, että suunnitteilla olevat pyöräkaistat ja odotustaskut liikennevaloissa ainakaan kovin pian muuttavat liikennekäyttäytymistä. Jonkinlainen asennemuutos- ja liikennesääntökampanja olisi kyllä tarpeen pyöräilijöillekin.
Joku voi sanoa, että pyöräilijöiden hölmöily liikenteessä ei ole niin vaarallista kuin autoilijoiden, mutta tässä olen kyllä eri mieltä. Jos vaikka kaksi 80-kiloista pyöräilijää törmää risteyksessä toisiinsa 30 kilometrin tuntinopeudella jommankumman kuvitellun etuajo-oikeuden takia, niin kyllä siitä aika rumaa jälkeä syntyy.
Käykää vaikka joku aamu toteamassa itse tilanne esimerkiksi Helsinginkatu-Sturenkatu-osuudella tai Sörnäisten rantatiellä. Autojen seassa on turvallisempaa ajaa kuin työmatkapyöräilijöiden.
1 kommentti:
Asennemuutoksen tarpeesta ole ihan samaa mieltä (päivittäin ajan hesaria melkein päästä päähän).
Liikennesuunnitteluun asenteet liittyvät epäsuorasti sitä kautta, että kun suunnittelun kannalta pyöräilijät ovat lainsuojattomassa asemassa, alkavat he sitten käyttäytyä myös kuin lainsuojattomat.
Eli uskoisin että välttämätön ensimmäinen askel asenteiden parantamisessa on tehdä ympäristöstä sellainen, että sääntöjen mukaan pyöräily onnistuu järjellisesti. Sen jälkeen asennekasvatuksen kohteilta puuttuu se (teko)syy olla parantamatta tapojaan, että "ei sääntöjen mukaan ole edes mahdollista ajaa".
Pyöräilyn siirtäminen enemmän ajoradalle ja kauemmas kävelijöistä auttaisi myös siten, että pyöräilijä ei mitenkään voisi ajaa kuin kuningas väylällään, koska se parin tonnin auto on kuitenkin niin plajon isompi.
Sitten tietysti tarvittaisiin samalla myös autoilijoiden asennemuutosta pyöräilijöitä, kävelijöitä ja toisiaan kohtaan.
Lähetä kommentti